tiistai 8. maaliskuuta 2022

Rand Corporation - Yhdysvaltojen strateginen suunnitelma Venäjän kukistamiseksi

 

Manlio Dinucci on palkittu kirjailija, italialainen geopoliittinen analyytikko ja maantieteilijä, joka paljasti  Global Researchissa 8.3.22 Yhdysvaltojen Rand Corporationin manifestin Venäjän kaatamiseksi.

Yhdysvaltain strategisen suunnitelman Venäjää vastaan ​​kehitteli kolme vuotta sitten Rand Corporation (manifesti, Rand Corp: kuinka kaataa Venäjä, 21.5.2019). Rand Corporation, jonka pääkonttori sijaitsee Washington DC:ssä, on "maailmanlaajuinen tutkimusorganisaatio, joka kehittää ratkaisuja poliittisiin haasteisiin": sillä on 1 800 tutkijan ja muun asiantuntijan armeija, jotka on värvätty 50 maasta ja jotka puhuvat 75 kieltä. Amerikka, Eurooppa, Australia ja Persianlahti. Randin yhdysvaltalainen henkilökunta asuu ja työskentelee yli 25 maassa.

Rand Corporationia, joka kuvaa itseään "voittoa tavoittelemattomaksi, puolueettomaksi organisaatioksi", rahoittavat virallisesti Pentagon, Yhdysvaltain armeija ja ilmavoimat, kansalliset turvallisuusvirastot (CIA ja muut), muiden maiden virastot ja voimakkaat kansalaisjärjestöt.

Rand Corp. on ylpeä siitä, että se auttoi suunnittelemaan strategian, jonka ansiosta Yhdysvallat selviytyi voittajaksi kylmästä sodasta ja pakotti Neuvostoliiton kuluttamaan resurssejaan uuvuttavassa sotilaallisessa yhteenotossa. Tämä malli on inspiroinut vuonna 2019 laadittua uutta suunnitelmaa: "Venäjän liiallinen laajentuminen ja epätasapainottaminen", toisin sanoen vastustajan pakottaminen yliulottamaan itsensä kaataakseen sen.

Ukraina ja orwellilainen "totuuden ministeriö": Nato käynnisti hyökkäyksen kahdeksan vuotta sitten.

” Helmikuussa 2014 NATO, joka oli vallannut avainasemat Ukrainassa vuodesta 1991, toteutti erityiskoulutettujen ja aseistettujen uusnatsivarastoryhmittymien kautta vallankaappauksen, joka kaatoi Ukrainan asianmukaisesti valitun presidentin. Se suunniteltiin tarkan strategian mukaisesti hyökkäämällä Ukrainan venäläistä väestöä vastaan, jotta Venäjältä saadaan vastaus ja näin avataan syvä kuilu Euroopassa. Kun Krimin venäläiset päättivät kansanäänestyksessä liittyä takaisin Venäjään, jonka osa he olivat aiemmin olleet, ja Donbassin venäläiset (joita Kiova pommitti valkoisella fosforilla) juurtuivat näihin kahteen tasavaltaan, Naton sodan eskaloituminen Venäjää vastaan ​​alkoi. Sitä tuki EU, jonka 27 jäsenmaasta 21 kuuluu Natoon Yhdysvaltain komennossa.

Näiden kahdeksan vuoden aikana USA:n ja Naton joukkoja ja tukikohtia, joilla on ydinhyökkäyskyky, on sijoitettu Eurooppaan yhä lähemmäs Venäjää Moskovan toistuvista varoituksia huomiotta. Venäjän federaatio luovutti 15.12.2021 Amerikan yhdysvalloille muotoillun sopimusluonnoksen tämän räjähdysherkän tilanteen purkamiseksi (The Manifesto, Russian "Aggressive Move": Moscow Proposes Peace, 21.12.2021). Sitä ei vain hylätty, vaan samaan aikaan Ukrainan joukkojen sijoittaminen USA:n ja Naton alaisuudessa aloitettiin laajamittaista hyökkäystä venäläisiä vastaan ​​Donbassissa. 
Tästä syystä Moskovan päätös lopettaa USA:n ja Naton aggressiivinen eskaloituminen Ukrainan sotilasoperaatiolla. 
Sotaa vastaan ​​osoittaminen pyyhkimällä historiaa tarkoittaa tietoista panosta kiihkeään USA:n, Naton ja EU:n kampanjaan, joka leimaa Venäjän vaaralliseksi viholliseksi, joka jakaa Euroopan imperiumin valtasuunnitelmiin ja vetää meidät katastrofiin.
 
Randin hyökkäyslinjat 

Randin suunnittelemat hyökkäyslinjat, johon Yhdysvallat on itse asiassa siirtynyt viime vuosina, perustuvat Venäjän havoittuvimpaan puoleen. Venäjään on hyökättävä haavoittuvimmalta puolelta, sen talouden vahvalta kaasun ja öljyn viennistä riippuvaiselta puolelta; tätä tarkoitusta varten on käytettävä kaupallisia ja taloudellisia pakotteita ja samalla Euroopan Venäjän maakaasun tuontia vähennettiin ja se korvattiin yhdysvaltalaisella nesteytetyllä maakaasulla. Ideologisella ja informaatiosodalla rohkaistaan sisäisiä protesteja ja samalla heikennetään Venäjän kuvaa ulkopuolelta.

Sotilaallisesti toimitaan niin, että eurooppalaiset NATO-maat lisäävät joukkojaan Venäjän vastaisessa toiminnassa. Yhdysvalloilla voi olla suuri onnistumisen todennäköisyys ja suuri hyöty kohtuullisin riskein investoimalla enemmän strategisiin pommikoneisiin ja Venäjää vastaan ​​suunnattuihin pitkän kantaman hyökkäysohjuksiin. Uusien Venäjää vastaan ​​suunnattujen keskipitkän kantaman ydinohjusten sijoittaminen Eurooppaan takaa niille suuren onnistumisen todennäköisyyden, mutta sisältää myös suuria riskejä.

Kalibroimalla kukin vaihtoehto halutun vaikutuksen saavuttamiseksi – Rand päättelee – Venäjä joutuu maksamaan korkeimman hinnan vastakkainasettelussa Yhdysvaltojen kanssa, mutta Yhdysvaltojen ja heidän liittolaistensa on investoitava suuria resursseja kääntääkseen ne pois muista tarkoituksista.

Osana tätä strategiaa – Rand Corporationin vuoden 2019 suunnitelma ennusti – ”tappavan avun antaminen Ukrainalle hyödyntäisi Venäjän suurinta ulkoisen haavoittuvuuden kohtaa."

Juuri täällä - Rand Corporationin "Venäjän suurimmaksi ulkoiseksi haavoittuvuuspisteeksi" -kohdassa, jota voidaan hyödyntää aseistamalla Ukraina tavalla, joka on "kalibroitu lisäämään kustannuksia Venäjälle aiheuttamatta paljon suurempaa konfliktia" - repeämä tapahtui. Venäjä joutui poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen kuristusotteeseen, jota Yhdysvallat ja Nato tiukensivat, jättäen huomiotta Moskovan toistuvat varoitukset ja neuvotteluehdotukset.

Kolme vuotta sitten Rand Corporationin suunnitelmaa raportoinut artikkeli päättyi näihin sanoihin: ”Suunnitelman vaihtoehdot ovat todellakin vain variantteja samasta sotastrategiasta, jonka uhrausten ja riskien hinnan maksamme me kaikki”. 

Me eurooppalaiset maksamme sen nyt, ja maksamme sen yhä kalliimmin, jos jatkamme pelinappuloina Yhdysvaltain ja Naton strategiassa.

 

Tämä artikkeli julkaistiin alun perin italiaksi Il Manifestossa.   

https://www.globalresearch.ca/ukraine-was-all-written-rand-corp-plan/5773288

 

  

Mikään julkisen politiikan ala ei ole sellaisen salailun, hämärän ja suoran petoksen varassa kuin ulkopolitiikka. Helmikuussa 1990 Neuvostoliiton presidentti  Mihail Gorbatsov ja Yhdysvaltain  ulkoministeri James Baker tapasivat. Tuossa kokouksessa solmittiin sopimus (valitettavasti kädenpuristuksella), jolla Gorbatsov suostui purkamaan Varsovan liiton ( = Naton vastine) vastineeksi Bakerin lupauksesta, ettei Nato laajentuisi tuumaakaan itään. Miten kävi? 
Nato laajentui tasaisesti tuosta ajasta ja nielaisi monia entisiä neuvostotasavaltoja; Puolan, Unkarin, Bulgarian, Liettuan, Latvian, Viron ja Romanian. Selvää, että tilanne oli ja on Venäjälle sotilaallinen uhka. Niinpä? 
Fiksu olisi hajottanut Naton jo vuonna 1990.
 

Naton toivelistalla oli vielä Ukraina, jolla on 1400 mailin raja Venäjän kanssa. Ukrainan raja on ja oli myös Venäjälle punainen viiva ja Venäjän oli pakko reagoida.  Kun USA:n tukema vallankaappaus ( jota auttoivat uusnatsien yhteistyökumppanit) syrjäytti venäjämielisen Ukrainan presidentti Janukovitsin vuonna 2014, NATO- kirjoitus selvisi myös Putinille. Sitä seurasi Krimin laiton valtaus ja Itä - Ukrainan militarisointi.

Tämä oli juuri sitä, mitä Yhdysvallat nimenomaan halusi: se tarvitsi Venäjän uhkan oikeuttaakseen Naton olemassaolon. Natoa täysin hallitsevat Yhdysvallat on käyttänyt Krimin liittämistä edistämään käsitystä Venäjän aggressiivisuudesta entisiä Varsovan liiton liittolaisiaan kohtaan. Samalla läntinen arvoyhteisö on ummistanut silmänsä kaikilta Yhdysvaltojen ja Naton pahenevilta sotarikoksilta. Itäeurooppalaiset Naton jäsenet ovat velvollisuudentuntoisesti ja syyntakeettomasti hypänneet Venäjälle vihamielisten kelkkaan.

Amerikkalainen ajatushautomo Rand Corporation on lyönyt pökköä pesään pelottelemalla, että Baltia voitaisiin vallata 60 tunnissa, ellei länsi olisi halukas sijoittamaan raskaasti panssaroituja prikaateja pieniin valtioihin. Naton infosota on saanut Euroopassa yliotteen. Sotarummut eivät jätä enää ketään rauhaan. Kuitenkin nopea todellisuuden tarkistus on selkeä. Kumpi on aggressiivisempi, Yhdysvallat vai Venäjä?

Yhdysvalloilla on sotilastukikohtia yli 80 maassa ja sotilaita yli 80 muussa maassa. Yhdysvaltojen osuus kaikista maailman ulkomaisista tukikohdista on 95 prosenttia ja sillä on satoja tuhansia sotilaita Yhdysvaltojen ulkopuolella.. Venäjällä on 8 ulkomaista tukikohtaa, jotka kaikki sijaitsevat entisissä neuvostotasavalloissa, joiden kanssa sillä on yhteinen raja.

Geopoliittiset mannerlaatat järisevät Euroopassa. Kun totuus konfliktista ja lähihistorian perspektiivi Venäjän ja Naton suurvaltasuhteissa on hämärretty, eikä sitä ole ymmärretty, on syntypukki selvä. Venäjä on saanut vihat, samalla kun länsi ei näe malkaa omassa silmässä. Ydinsodan uhka on kärjistymässä sitä mukaa kun natorintaman rivit järjestyvät. Myös Suomi on agitoitu Venäjän vastaiseen rintamaan.

Presidentti Sauli Niinistö kävi vastikään Bidenin luona Yhdysvalloissa saamassa uusia lupauksia ja silmänkääntötemppuja. Ilmeisesti meillä on nyt Yhdysvaltojen ”turvatakuut” ja luvat uusiin jenkkien aseisiin ja samalla 1300 km entistä vaarallisempaa rajaa Venäjää vastaan, jonka takana murahtelee entistä julmistuneempi karhu.

Suomi on taas myrskyn silmässä ja tätä onnetonta ja poukkoilevaa Suomilaivaa ohjaa nyt kipparit, joidenka horisonttia ei edes varjosta mahdollinen ydinsodan uhka? Päinvastoin Suomen natokiimaiset valtamedian probagandistit rummuttavat jo Naton ydinaseiden suojaa, vaikka YK on jo tammikuussa 2021 ratifioinut Ydinaseiden kieltosopimuksen, josta Suomi ei ole tietääkseenkään...

 

Että tällaista Naistenpäivää tänään ?!

 

 

 

 

Ei kommentteja: