Mihail Šiškinin esseekokoelma Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä johdattaa lukijan syvälle Venäjän historiaan, vuoteen 882, kun Kiova julistetiin pääkaupungiksi. Ja taas Kiova on Euroopan sotakeskiössä, kun geopoliittisia paalatuksia mittaillaan.
Pitkittynyt sota Euroopassa jatkuu. Raastavinta on sisällissota, jossa veljeskansat taistelevat keskenään. Mihailin äiti oli ukrainalainen, isä venäläinen: -"Joskus ajattelen, miten hyvä on, että he molemmat ovat kuolleet eivätkä joudu kokemaan Venäjän ja Ukrainan sotaa."
Sveitsissä elävän venäläisen emigrantin hätä Venäjän puolesta on kuin puhdistautuminen Venäjän vuosisataisesta maaorjuuden henkisestä taakasta, koska aina on ollut ja vieläkin on olemassa kaksi Venäjää: - se joka näkyy ja toimii julkisuudessa, vallan läpinäkymättömissä kulisseissa ja julma arkirealismi, joka kärsii pinnan alla, alistuu ja käpertyy.
"Kun ihminen syntyy ja kasvaa vankileirissä, piikkilanka-aita jää hänen sydämeensä. Ei riitä, että hänelle suodaan ylhäältä vapaus, piikkilanka-aita on saatava pois sielusta"
Venäjän historia on vuosituhantista julmaa väkivaltaa. Venäjä on aina ollut yksinvaltaisesti hallittu maa, jolle demokratia on ollut ja on edelleen tuntematon käsite. Edes lokakuun vallankumous ei muuttanut mitään. Kremlin tsaari vain vaihtui, valtakoneisto pysyi ennallaan. Ohranan korvasi ensin Tšeka ja myöhemmin KGB.
Mikään ei ole muuttunut. Se jolla on valta, määrää mitä tehdään yhteiskunnassa, sekä perheessä.
Uskonnon ja vallan liitto
Venäjän tuhatvutotinen verinen historia alkoi jo v. 882, kun Skandinaviasta tulleet viikingit järjestelivät Novgorodin ja Kiovan alueiden monien heimojen välisiä verisiä kiistoja ja turvasivat kauppareittien toimintaa. Venäjän historian yksi tärkeimmistä kulminaatioista tapahtui kuitenkin vuonna juuri 998, kun Kiovan ruhtinaaksi itsensä taistellut ruhtinas Vladimir kääntyi kristinuskoon. Sitkeästi elävän legendan mukaan ruhtinas Vladimir teki valinnan islamin, juutalaisuuden, roomalaiskatolisen kristinuskon ja Bysantin ortodoksien välillä esteettisin perustein, kun hänen edustajansa kertoivat Konstantinopolista palattuaan innoissaan ortodoksisen jumalanpalveluksen kauneudesta.
”Tosiasiassa kyse oli valtapelistä. Vladimir halusi liittoutua koko alueen mahtavimman valtakunnan Bysantin keisarikunnan kanssa. Geopolitiikka vaikutti kysymykseen venäläisestä uskosta”. Bysantin keisari Basileios II oli luvannut yhteistyöstä sisarensa Annan Vladimirille vaimoksi.
Uskonnosta olisi Šiškinin mukaan voinut tulla yhdistävä voima, mutta toisin kävi: kääntyminen kristinuskoon yltyi raivokkaaksi väkivallaksi muutenkin terrorisoitua väestöä kohtaan, kun väki väkisin kastettiin Dneprissä. Tuosta liitosta jäi kuitenkin jotain olennaista elämään: siitä asti kirkko ja uskonto on Venäjällä aina ollut vallan väline, vallan liittolainen. Jopa Neuvosto-Venäjän aikana, kun kommunistinen puolue vähäksi aikaa korvasi kirkon Venäjän messiaanisen tehtävän toteuttamisessa. Ja jälleen tänä päivänä patriarkka Kirill saarnaa pyhästä ristiretkestä turmeltunutta länttä vastaan ikiaikaisena Bysantin perintönä 'uskon ja vallan' pyhästä liitosta.
Kirkkoslaavin merkitys Venäjän eristäytymisenä
Šiškin tarkastelee kirjailijana kirkon ja vallan suhdetta myös kielen kautta. Toisin kuin Rooman kirkko, joka pitäytyi omalla vaikutusalueellaan liturgiansa ainoassa kielessä latinassa, ortodoksinen kirkko välitti venäläisille Bysantin eteläslaaveja varten kehittämän muinaiskirkkoslaavin.
”Se esti itäslaavilaisten heimojen kulttuurisen yhteyden antiikkiin ja osallistumisen eurooppalaisten kansojen kehitykseen. Latinan kieli oli sivilisaation väylä; siitä tuli tieteen, lääketieteen ja juridiikan kieli ja tunnetun maailman lingua franca (yleiskieli), josta tuli Länsi-Euroopan historian elämän lähde”.
Venäläisille sitä vastoin oli luotu eloton kirkkokieli, joka vuosisatojen ajan muumioitui vaikuttamatta millään tavoin tieteen tai yhteiskunnan kehitykseen. Jo pelkästään kielellisistä syistä Venäjä jäi siten syrjään renessanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajan aatteista.
Euroopan puolella renessanssi ja uskonpuhdistus innoittivat ihmismieliä, mutta idässä nousi taantuva taisteluhenki, joka kaltoinkohteli myös omaa kansaa armeijallaan:
”Yksinvalta ja yksituumaisuus ovat siitä lähtien määrittäneet venäläistä elämää. Ainoa tavoite on vihollisen voittaminen, ja hyökkäys on paras puolustus koko maailmaa vastaan käytävässä sodassa.”
”Yksittäisen kansalaisen suurin onni on kuolla isänmaan puolesta. Vieraat vihaavat meitä venäläisiä, ja heidän elämänsä päämäärä on tuhota Venäjä. Jumaliakin on vain yksi – Venäjän jumala.”
Kultainen orda
Uskonnon ja vallan liiton lisäksi tuolta ajalta periytyy myös toinen Venäjälle ominainen vuosisatainen piirre 'orjayhteiskuntana'. Liittoutuminen Bysanttia hallitsevien mongoliheimojen kanssa johti siihen, että Venäjä, tuo Krimin Rus, ajautui osaksi mongolien perustamaa Kultaisen ordan kaanikunnan imperiumia yhtenä sen maakuntana.
Mongolien ei tarvinnut valoittaa Venäjää. He vain velvoittivat Venäjän ruhtinaat kantamaan raskaita veroja Kultaiselle ordalle. Ei heidän tarvinnut alistaa kansaa, sen tekivät heidän puolestaan Venäjän ruhtinaat, nuo oligarkkien edeltäjät. Eivätkä mongolit kysyneet, miten verotus toteutettiin.
”Silloin luotiin myös koko venäläistä yhteiskuntaan vuosisatoja ohjannut orjaperiaate: Koko vallan vertikaali toimi periaatteella ˊAlistu ylöspäin, tallo alaspäinˋ. Venäjän poliittinen eliitti omaksui itsesäilytysvaistonsa ohjaamana orjamentaliteetin, ruhtinaistakin tuli orjia.”
”Näin toimii perinnöllinen valtioaristokratia. Vapaa markkinatalous merkitsee Venäjällä vallan omistusoikeutta, joka on täysin riippuvasta uskollisuudesta ylempää kohtaan. Jos klaanin johtaja joutuu epäsuosioon, hän vetää koko joukkonsa mukanaan onnettomuuteen.”
Kova jätkä idästä
Putinin ideologian avainsanaksi nousi käsite 'Russki mir'. Alun perin sana mir tarkoittaa venäläistä keskiaikaista kyläyhteisöä, jonka mielenlaatu on tunnusomaista edelleen: ”Jos joku huusi ˊmeikäläisiä lyödään", kaikki juoksivat kepit ja heinähangot käsissään paikalle miettimättä. Samalla tavalla Putinin propaganda on huutanut jo vuosien ajan: Ukrainassa lyödään 'meikäläisiä'. Putinin onnistui täyttää hyvän ja voittoisan tsaarin mantteli pahan vastaisessa lännen sodassa 'meikäläisiä' vastaan.
Mutta Putinia ihaillaan myös lännessä. Putin edusti moraalisia arvoja, kuten kristinuskoa, perheinstituutiota, taistelua homoavioliittoja ja -paraateja vastaan. Putin nosti Venäjän:
”Venäjä olisi kansalle lännessä jo hukattujen moraalisten periaatteiden, perinteisten, kansallisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja jopa seksuaalisten arvojen viimeinen suojamuuri", joka kyseenalaisti länsimaiset arvot.
Venäjä puree häntäänsä
Kirjansa kahdessa viimeisessä luvussa Šiškin hahmotteli Venäjän tulevaisuutta: - "muuttuuko mikään, voiko tsaarien ja maaorjien maa koskaan siirtyä demokratiaan?"
Šiškin ei usko: "Jo kaksi yritystä luoda Venäjälle demokraattinen yhteiskuntajärjestys on epäonnistunut. Vuoden 1917 ensimmäinen venäläinen demokratia kesti vain muutaman kuukauden. Toinen 1990 luvulla syntynyt eli vaivoin muutaman vuoden." Tällä hän viittaa Mihail Gorbatsovin käynnistämään perestroikaan.
”Joka kerta kun maa yrittää luoda demokraattisen yhteiskunnan, vaalit, eduskunnan ja tasavallan, se joutuu takaisin totalitaariseen imperiumiin. Venäjän historia puree aina häntäänsä.”
Šiškin uskoo kuitenkin vahvasti kulttuurin voimaan, sen kykyyn käsitellä menneisyyden traumaa, vallanpitäjien rikoksia. Hän uskoo siihen toiseen Venäjään, kuten 1800-luvun kultakauteen, jonka suuria ja edelleen eläviä nimiä ovat Aleksandr Puškin, Fjodor Dostojevski, Leo Tolstoi, Pjotr Tšaikovski….Tai Stalinin kauden ”isänmaan pettureihin” joita ovat Boris Pasternak, Aleksandr Solženitsyn, Andrei Saharov, Andrei Tarkovski…kansanpettureiden listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Šiškin hallitsee itseironian: ”He ovat kaikki meidän. Me venäläiset olemme maailman lahjakkaimpia ja kyvykkäimpiä! Ei mainita eikä muisteta, että useimmat venäläisen kulttuurin huiput eivät todellakaan kiitä nerokkaasta osuudestaan ihmiskunnan historiassa valtiota, vaan he ovat menestyneet ihmistä halveksivasta hallintokoneistosta huolimatta.”
Imperiumi elää sodilla
Mikä on Putinin rikos? Putin on myrkyttänyt ihmiset vihalla, joka piinaa ihmisiä vielä pitkään, Šiškin sanoo. Venäläinen sotasyyllisyystaakka on läpikäymättä. Venäläiset eivät ole koskaan tehneet tiliä menneisyydestään kuten esimerkiksi saksalaiset toisen maailmansodan jälkeen.
Kukapa haluaisi selvittää menneitä, kun Venäjä on taas sodassa ja tämän päivän tsaari tarvitsee taas voiton ollakseen kansansa edessä uskottava tsaari.
”Imperiumi elää sodista. Voitot pidentävät sen elinkaarta, tappiot vievät sen kohti tuhoaan. Stalinin voitto toisessa maailmansodassa vahvisti vankileirivaltiota. Afganistanin katastrofi nopeutti Neuvostoliiton hajoamista.”
Ja kuten aina, sodassa kärsii myös kulttuuri. ”Aina kun sota alkaa, kulttuuri kokee tappion. Suuri saksalainen kirjallisuus ei kyennyt estämään Auschwitzia, suuri venäläinen kirjallisuus ei kyennyt torjumaan gulagia. Minun kirjani, muiden venäläisten kirjailijoiden viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyneet kirjat eivät ole kyenneet estämään tätä tragediaa.”
Siis sama toistuu nyt Ukrainassa. Nyt näemme, miten Stalinin palvonta vain kasvaa Venäjällä. Ja miten Putin on pyhä, koska valta on pyhä:
”Venäjän ortodoksisessa kirkossa kaikki pyhät toimitukset tehdään suljettujen kuninkaan ovien takana. Rahvaalla ei ole pääsyä kaikkein pyhimpään. Vallan sakramentit jaetaan aivan yhtä salassa, suljettujen ovien takana. Salaisuuksien ympäröivä ikonostaasi eristää kansan vallasta. Siksi myös diktaattorin yksityiselämä on salaisuuksien verhoama. Eikä stalinien ja putinien puoliso ole kukaan kuolevainen vaan Venäjä".
Mitä Putinin jälkeen - kuka hallitsee punaista nappia?
”Putinin voi toki erottaa ja korvata toisella hallitsijalla, mutta miten korvataan miljoonat korruptoituneet virkamiehet, ostettavat poliisit ja nöyristelevät tuomarit. Muita ei yksinkertaisesti ole. Valtavan maani väestö ei ole korvattavissa".
Tsaarin imperiumi hajosi muutamassa kuukaudessa. Neuvostoliiton hajoamiseen meni kolme päivää. Putinin vallan vertikaali tuhoutuu hänen mukaansa muutamassa tunnissa, kun Pohjois-Kaukasian tasavallat irtoavat ja alkaa Siperian alueiden taistelu itsenäisyydestä iskulauseella: nyt loppui luonnonvarojemme ryöstäminen Moskovaan.
Mitä Donbassin alueella on tapahtunut Krimin valtauksen jälkeen. ”Paikalliset mafiajengit taistelevat keskenään vallasta ja luovat sinne omaa rikollista järjestystään. Ei ole luultava, että Moskova vallasta itsenäistyville alueille syntyisi demokraattisia oikeusvaltioita.”
Alkaa uusi sekasorron aika maassa, jossa demokratian käsitteellä on huono maine ja jossa väestö panee toivonsa hallitsijan vahvaan käsivarteen. Ja länsimaat hyväksyvät uuden ”järjestyksen diktatuurin”, koska kukaan ei toivo sekavaa tulevaisuutta maassa, jossa punaista nappia kukaan ei hallitse.
Šiškin muistuttaa, että vankila on orjien kouluista armeijan ohella tehokkain. Vapautuessaan vanki ottaa vankilan säännöt mukaansa, tallentaa kokemansa julmuuden sekä jaon vartijoihin ja orjiin ja välittää kokemuksensa edelleen seuraaville sukupolville. Nyt vankilamoraali ja vankilan laki – voiman ja väkivallan laki – ovat Venäjän eliitin kieltä, niin kuin ovat aina olleet.
”Suvaitsevaisuus on täysin vieras ajatus. 'Priosiointi' siirtyi viralliseen kielenkäyttöön. Kremlin uusien valtiaiden mukana alamaailman slangista tuli osa virallista puhetta. Putinin kuuluisa vaalilupaus 'upottaa tšetšeenit vessanpönttöön' jäi ihmisten mieliin.
Ukraina elämän ja kuoleman kysysmys
- Voiko Putin on pettää ihailijansa?
Tavalliselle kansalle tärkein kysymys on aina ollut: "onko tsaari oikea vai väärä". Tähän kysymykseen saattoi vastata vain voittamalla sodan. Stalin oli aito, häntä kunnioitetaan yhä. Gorbatšov hävisi sekä Afganistanin sodan että kylmän sodan länttä vastaan, joten hän oli väärä tsaari. Siksi Ukraina on Putinille elämän ja kuoleman kysymys.
Kiitos Mihail Šiškinille!
Jos saisin kiteyttää Šiškinin 'Sota vai rauha' - kirjan sisällön muutamalla selvällä sanalla, ne olisivat: "sota on hävitty rauha."
Suomi ja Eurooppa ovat myös osapuolina Ukrainan verisessä veljes- ja sisällissodassa Yhdysvaltojen lisäksi. Ryssävihaisten on helppo syyttää Venäjää sen imperilistisesta sodasta ja kyykkiä itse vielä vaarallisemman USA-imperialismin ja Naton sotilasliiton punaisen napin varjossa.
Kuinka kauan sekasorron ja keskinäisen vihanpidon vuodet Euroopassa vielä jatkuvat?Kuitenkin on varmaa, että ihmiskunnana tietoisuuden kasvaessa kaikki diktaattorit niin idässä kuin lännessä, sekä väkivallalla järjestystä ylläpitävät imperialistiset suurvallat lopulta luhistuvat, kun vuosisataiset piikkilanka-aidat on saatu pois kansojen sielusta...
Lähde: Mihail Šiškin 'Sota vai Rauha' - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä, WSOY 2023
