tiistai 31. heinäkuuta 2018

Aikaa ajatella ...


Toukokuussa alkanut hellekesä lämpöennätyksineen tuli myös Suomeen. 
Pitkään kestänyt helle ja kuivuus paljastivat myös kuivuuden tuhoisan kääntöpuolen.
Viimeaikaiset uutiset ovat kertoneet matalien vesien ja jokien kalakuolemisesta ja rehun loppumisesta, kun laitumet ovat karrella ja karjaa on pakkoteurastettava.
Samaan aikaan entistä suuremmat metsäpalot ympäri maailmaa ovat herättämässä mattimyöhäisetkin ilmastomuutoksen seurauksiin.

Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, mikä on tärkeä hiilinielu koko maapallon mittakaavassa. 
Suomi on jo hävittänyt omat metsänsä ja jäljellä olevien puupeltojen keski-ikä on enää n. 50 – 60 vuotta. 
Kun muistetaan, että metsien elinkaari on n. 400 – 500 vuotta, ei ihme että metsälajien monimuotoisuus on Suomessakin dramaattisesti uhanalainen.
Nuorten keskenkasvuisten tehoviljeltyjen puupeltojen  hiilinielu ei ole mitenkään verrannollinen vanhoihin metsiin, joissa hiilen sidonta on kaikkein tehokkainta.

Vanhimmat telluksen luonnontilaiset metsät ovat Siperiassa. 
Siellä tapahtuu luonnollisia metsäpaloja joka vuosi.
Viime vuonna Siperiassa oli jo tuhoisimmat metsäpallot vuosituhansiin.
Siperian metsäpalot ovat jatkuvasti kasvaneet, viime vuonna ne käsittivät yli 55 000 hehtaaria.

Ilmastomuutos on tosiasia.
Tällä hetkellä Siperian lämpötila on jo n. 4 astetta keskiarvoa korkeammalla, mikä edelleen kiihdyttää metsäpaloja.

Ilmastomuutos lisää ääri-ilmiöitä.  Ääri-ilmiönä voidaan pitää jo koko pohjoisen kalottialueen dramaattista lämmönnousua, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuria metsäpaloja Euroopan lisäksi jo pohjoismaissa.

Ilmastomuutoksen takaisinkytkentäilmiö ?

Laajoilla metsäpaloilla on noidankehämäinen vaikutus ilmastomuutokseen.  
Kun metsät toimivat hiilinieluna, hiili vapautuu palon jälkeen ilmaan. Puuston tuhouduttua ilmastomuutos kiihtyy. Lisäksi paloista vapautuva tumma noki laskeutuessaan arktisen alueen jää- ja lumipeitteille absorboi enemmän  auringonvaloa, minkä seurauksena jää sulaa entistä nopeammin.
Ilmastomuutos kiihtyy myös avohakkuiden jälkeen, jolloin maaperästä vapautuu hiiltä vielä 20 – 30 vuotta hakkuiden jälkeen, ennekuin uusi vesakko alkaa kasvaa.

Metsäpalojen yleistyminen ja laajeneminen asettaa entistä tiukemmat ja haastavammat raamit metsien suojelulle myös palontorjunnassa.

Entäpä, jos keskinäisen kahinoinnin seurauksena nykyiset armeijat ja Nato ryhtyisivät elämän suojelijoiksi sammuttamaan metsäpaloja, keräämään meristä muovijätettä, vartioimaan luonnonsuojelualueita ja edistämään elämän monimuotoisuutta kaikin keinoin ?









sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Avohakkuut historiaan















Avohakkuiden lopettaminen metsähallituksen mailla olisi hyvä aloitus…
Tulee muttia matkaan, 
kun metsähallitus on jo yksityistänyt ja yhtiöittänyt toimintonsa.
Metsähallituksen yhtiöittämistä vastustavaan adressiin kerättiin yli 230 000 nimeä.
Vaikka yhtiön omistaa vielä valtio, niin kukaan ei voi tietää, kuinka kauan.
Yhtiömuodossa metsähallitus voi myydä hakkuuoikeuksia tai maita salaa. Yhtiötä ei koske julkisuuslaki.  Siksi myös jokamiehen oikeudet saattavat vaarantua jo lähitulevaisuudessa.

Suomen entiset valtion omistamat yritykset ja muu omaisuus on yksityistetty ja yhtiöitetty yksi toisensa jälkeen ja myyty.  Kansallisvarallisuus on jo hävitetty.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat äärimmäisen tärkeällä asialla.
Kun samaan aikaan ajetaan ympäristöhallintoa alas ja ympäristö – rikkomusten sanktiot ovat minimaalisia, ei mistään lainsäädännöstä tarvitse enää edes välittää.
Niin kuin keskusteluista näkyy, metsäteollisuudella on vahvat etujärjestöt; – MTK, Metsäkeskukset ja Luke, jotka edustavat poliittisen eliitin kanssa Oy Suomen Raakapuu abtä.  Siksikö ympärivuotisia hakkuita ei rajoiteta edes lintujen pesintä-aikana?
- Edes viranomaisia ei kiinnosta !?

Jokaisen eliölajin ja myös ihmisen perusoikeus on puhdas ilma, maa ja vesi; - kollektiiviset elämää ylläpitävät perusoikeudet ja velvollisuudet.
Nämä kollektiiviset perusoikeudet ovat äärimmäisessä ristiriidassa ylikansallisten yhtiöitten yksityiseen riistotalouteen, minkä vuoksi sukupuuttoaallot kärjistyvät.

Suomen metsäteollisuuden voitot ovat jo ennätykselliset.
Kuuluuko maa ihmiselle vai ihminen maalle ?

Junamatka paljastaa selkeästi Suomen puupeltojen tilan.
Ilmeisesti Keski-Suomessa puupeltojen keski-ikä on n. 50 v. tai jopa alle.

Uusi metsälaki 2014 todella antaa mahdollisuuden talousmetsien joustavaan käyttöön.
Kun puupellot on hakattu keskim. 60 – 120 vuoden iässä hyvin nuorina, voidaan ne uuden lain turvin parturoida entistä nopeammin.
Pankit ovat jo reagoimassa asiaan. Keskenkasvuisten puupeltojen hakkaaminen vähentää metsäkiinteistöjen arvostusta lainojen vakuutena. Toistaiseksi arvoja on alennettu maltillisesti.

Viime vuonna Suomen puita hakattiin ennätysmäärä. Jos hakkuut lisääntyvät entisestään, paine entistä nuorempien puupeltojen parturoimiseen kasvaa.
On selvää, että talousmetsien osalta pää on jo tullut vetävän käteen.

Vaikka puuta on paljon, se on liian nuorta täyttämään monimuotoisen metsäekosysteemin vaatimia perusedellytyksiä eläin- ja kasvilajien säilymiselle.
On hienoa, että Tiirola muistuttaa tosiasioista. Jos avohakkuut lopetetaan, joudutaan puita parturoimaan entistä laajemmilta alueilta.
Käytännössä ollaan jo tilanteessa, jossa parin seuraavan suku polven metsät on syöty ja hävitetty.  Metsän elinkaari on 300 – 400 vuotta, jopa paljon enemmän. Metsien suojelemisella ja ennallistamisella on nyt hälyttävä kiire.

Suomalaiset metsäjätit eivät ole pelkästään parturoineet kotimaata.
Puuta on tuotu vuosikausia mm. Baltiasta ja Venäjältä.
Karjalan metsät on hävitetty.
Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jonka metsät ovat ensiarvoisessa asemassa ilmastomuutoksen osalta.
Myös havumetsävyöhyke on jo hakattu yli kestävyysrajan.

Niin kauan kun metsät nähdään pelkästään raakapuupankkeina, on kyseessä valtava sokeus ja luonnon raiskaaminen…
Onneksi eletään käännekohtaa. Ilmastomuutos pakottaa meidät nyt nurkkaan. Luonnon kiertokulussa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

 Metsä kasvaa itsestään 

Puiden tehoviljelyllä ei ole mitään tekemistä metsien hoidon kanssa. Ihminen ei voi, eikä edes kykene kasvattamaan metsää. Se kasvaa itsestään…
Ainoastaan kun ihminen ei laita näppejään luontoon, kaikki hoituu parhain päin. Metsistä tulee elämää ylläpitävä ilmastomuutoksen tasaaja ja myös ihmisen liittolainen.
Avohakkuut maan murskaamisineen ja juurineen nyhtämisenä on pahinta ja julminta ympäristön tuhoamista.
Luonto on kuitenkin viisas ja armollinen : mitä pahempi ympäristötuho, sitä nopeammin luonto korjaa itse itsensä:
Avohakkuiden jälkeen uusi luomumetsä syntyy 400 – 500 vuoden jälkeen, edellyttäen, että ihminen ei puutu edes ensimmäisen nopeasti kasvavan pöheikön syntyyn, eikä sen nopeaan kuolemaan, vaan jättää ryteikön toisen sukupolven luontaisesti uudistuvan metsänpohjan alustaksi.

Pahus !?
Vaikuttaako liian hitaalta?

Luomumetsän kehitys on äärimmäisen hidas prosessi, jota yksi sukupolvi ei edes kykene näkemään tai kokemaan.
Näyttää siltä, että edessämme on nyt kovat oppiläksyt luonnon toimintatapojen ymmärtämiseksi ?

 – Ei hätää !
Luontoa kunnioittava ja nopeasti uutta oppiva ihminen on vihdoin löytämässä paikkansa elämän suuressa kiertokulussa Luonnon tasavertaisena kumppanina.
Äiti maa ennallistuu entiseen kukoistukseen helpotuksesta huokaisten: 
avohakkuiden lopettaminen on ensimmäinen askel kestävän metsäluonnon tasapainon palauttamiseksi.


Ps.
Mikko Tiirola, MTK:n Metsävaltuuskunnan pj. jatkaa avohakkuiden puolustamista Ksml:ssa 29.6.