Kaupunki oli jatkanut avohakkuita Vihreitten valtuustoaloitteesta
huolimatta.
Avohakkuiden jälkeen maa oli ollut kuollutta kunttaa, minkä
vuoksi olin kesän kuluessa pyöräillyt muualla.
Tänään aurinko paistoi, syysruska oli kellastanut lehdet,
kun kurvasin uudestaan Pihlajapolulle.
Kapean hiekkatien varsilla oli valtavia risukasoja.
Avohakkuita oli jatkettu entistä laajemmalle alueelle.
Kiipesin ojan ja vaikeakulkuisen ryteikön yli ja löysin
telaketju-uran, jota pitkin kiipesin korkeammalle. Keskellä armotonta luonnon
raiskausta ja tuhoa, rinteen päällä jökötti yksinäinen
kelopuu. Koko maisema oli kuollut ja lohduton.
Jyväskylän kaupungin lähimetsät ovat äärimmäisen harvennuksen
jälkeen köyhiä puupeltoja tai avohakkuiden jäljiltä lohduttomia raiskioita. Kun tiedetään, että avohakkuiden jälkeen maaperä vapauttaa hiilidioksidia vielä n. 30 vuotta, ei ainakaan tämä kaupunki voi leuhkia ilmastotalkoisiin osallistumisesta.
Avohakkuut historiaan kamppanja on jo herättänyt suomalaiset.
Milloin Jyväskylässä herätään ?
Ainakin Vihreillä on kiireellinen näytön paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti