Ikuinen järki 15 miljardia vuotta sitten

     Albert Einstein

Toisinajattelija Mauri Nygord pohdiskelee blogissaan maapallon rajoja /

Onko maapallo rajallinen vai rajaton /

http://toisinajattelija.fi/onko-maapallo-rajallinen-vai-rajaton/

Minulle on päivänselvää, että maapallo on rajaton, ja olen ihmetellyt, kun se ei ole kaikille muille. On siis ollut kerrassaan vaikea uskoa, että fiksut ihmiset tosissaan toistelevat slogania rajattoman kasvun mahdottomuudesta rajallisella planeetalla. Käymäni muutaman keskustelun jälkeen ymmärrän nyt paremmin, että asiat voivat näyttää ihan aikuisten oikein erilaisilta eri ihmisille.

Uskon kuitenkin tieteen mahdollisuuteen.

Johtopäätös on se, että poliittisen puolueen on epärehellistä väittää, että elintason nostaminen pitää kasvun rajojen vuoksi lopettaa tai että elintasoamme pitää alentaa. Että luonnonresurssit ovat rajalliset ja ne loppuvat nyt tähän.

Maurin kysymys koskettaa jokaista rehellisesti ajattelevaa ihmistä.

Ehkäpä kannattaa avata perspektiiviä evoluutiobiologiaan ja muistuttaa luonnon neitseellisestä itseohjautuvasta toimintatavasta.  

Luonto toimii lajeja lisäten. 

Ihminen toimii lajeja ja lajitovereitaan häikäilemättömästi halveksien ja hävittäen.

Kumpi on oikeassa ?

Ihminen vai luonto ?

Nykyisen tieteen mukaan maailma syntyi 15 miljardia vuotta sitten.

Oliko se energiasysäys – käsittämättömän kosmisen olennon sisään- vai uloshengitys vai pelkkä räjähdys ?  Joka tapauksessa maailmankaikkeus laajenee.

Muinaisuskontojen mukaan äärettömyydet saavutettuaan, maailmankaikkeus alkaa supistua..

Oma aurinkomme ?

Alkuräjähdyksen jälkeen, 10,5 miljardin vuoden päästä syntyy oma aurinkomme.

Auringon syntyessä sen pinnalta irtoavat kaasut tiivistyvät planeetoiksi.

Yksi niistä on meidän kotimaapallomme.

Sopivan lämpötilan ja riittävän veden myötä maan myllerryksissä ja myrskyissä heräävät sitten ensimmäiset elävät solut  vuosimiljardien kuluessa.

Ne ovat yksisoluisia bakteereita, joilla ei ole tumaa. 

Ne ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä.

Bakteerit absorvoivat materiaa ja erittävät jätteitä. Ne muokkaavat ympäristöä samalla kun ympäristö muokkaa niitä. Ne saavat ravintonsa rikkimolekyylejä absorboimalla.

Ne ovat ahkeria pikku työläisiä, jotka oppivat pilkkomaan sokeria ja muita orgaanisia yhdisteitä saadakseen niistä energiaa omiin tarpeisiin. Näitten bakteerien esivanhemmat olivat käymisbakteereja, jotka osasivat varastoida energiaa molekyyleihin.

Kaikki nykyiset elolliset olennot ovat edelleen riippuvaisia näistä esivanhemmistamme.

Näin syntyi maapallon ensimmäiset bakteerikemistit, jotka alkoivat murentaa kiviainesta maaksi.

Maapallon ensimmäiset kemistit ryhtyivät myös opettajiksi:

Ne hoksasivat, että koskettamalla toista ja sulattamalla hetkeksi naapurisoluja erottavan kelmun, DNA:ta voi vaihtaa. Onneksi ne eivät keksineet rahaa, sillä oman aikamme pankkiirien rahatkaan eivät olisi riittäneet niiden vaihtokaupassa.  Kaiken takana ja tavoitteena oli kiihkeä uusien taitojen välittäminen eteenpäin.

Bakteerit olivat ne, jotka kehittivät myös ensimmäisen maailmanlaajuisen viestintäjärjestelmän,

nykyisen internetin.

Evoluutio etenee:

- mikään ei kestä ikuisesti, niin kuin evoluutio opettaa.

Elämän ja kuoleman kiertokulussa myös bakteerit tulivat tiensä päähän.

Populaation kulutus ylittää vauhdin, jolla maapallo tuottaa sille sopivia ravintomolekyylejä.

Meneillään on maapallon historian ensimmäinen väestökriisi.

Miten ne sen ratkaisevat ?

Sama ongelmahan on myös nykyisellä ihmiskunnalla ?

Perikadon partaalla oleva maapallon bakteeripopulaatio keksii yhteyttämisen 3,5 miljardia vuotta sitten. Uusi bakteerilaji kykeni käyttämään auringon valoenergiaa hiilidioksidi - ja vesiatomien pilkkomiseen, niin että syntyi happea ja sokeria, joista DNA, ATP ja solurakenteet muodostuvat.

Yhteyttäjät siirtyivät kriisin jälkeen rajallisten energiavarastojen käytöstä yltäkylläisen ja jatkuvasti uudistuvan energialähteen käyttöön.

Yhteyttäjät ovat siis maapallon pitkäikäisimpiä olentoja.

Levitessään kaikkialle yli maanpiirin, sinne missä on vettä ja mutaa, nämä elämän kantajamme valmistivat jatkuvasti lisää happea.

Edessä oli taas shokki.

Yhteyttäjät aiheuttivat maapallon historian ensimmäisen saastekriisin.

Yhteyttäjät olivat muokanneet maapallon lähes hapettomasta ilmakehästä happipitoisuuden 21 %:iin.  Happi on myrkyllistä käymisbakteerille ja yhteyttäjille. Edessä oli massatuho.

Vakavia, toistuvia elämää uhkaavia kriisejä on maapallon historiassa ollut jo vuosimiljoonia.

Onneksi jotkut veden ja mudan alla pysyttelevät käymisbakteerit selviytyivät.

Jotkut alkoivat kehittää entsyymejä, jotka suojaavat niitä tuottamaltaan hapelta.

Samalla ne keksivät miten suojautua ultraviolettisäteiltä, valmistamalla suojakalvoja ja kokoontumalla valtaviksi yhdyskunniksi, joissa päällimmäiset kärventyivät kuoliaiksi, mutta kuoltuaan suojasivat lajitoveriaan.

Yhteyttäjille happikriisi muuttui mahdollisuudeksi, niiden oli pakko oppia hengittämään.

Se, mikä ennen tuhosi elämää, sai uudet tulokkaat puhkumaan energiaa.

Yksinkertaiset yksisoluiset organismit, joista oma elämämme on edelleen riippuvaista, kykenivät hankkimaan energiaa kolmella tavalla:

käymisellä, yhteyttämällä ja hengittämällä.

Miten erilaiset yksisoluiset sopeutuivat toisiinsa ?

Ravintopulan kiusaamat hengittäjät alkoivat tunkeutua käymisbakteereihin syödäkseen ne sisältä käsin. Kun ne tulivat  riippuvaiseksi riistettävästään, ne tuhoutuisivat riistettävien mukana.

Elämä on yllätyksellinen ?

Hädän hetkellä viholliset liittoutuivat yhteiseksi parhaaksi oppimaan yhteistyötä.

Hengittäjät hoksasivat, että ruoka ei lopu, kun ne keskittyvät vain käymisbakteereiden jätteiden kuluttamiseen. Ne auttavat myös käymisbakteereita niiden solukelmun alla.

Vähitellen vihollisuuksien laantuessa syntyy monimutkaisempia jättiläissoluja, joilla on yhteisöllinen sisäinen kierrätysjärjestelmä.

Yhdistelmäsolujen syntyminen mahdollistaa tuman kehittymisen.

Tumallisten solujen syntyminen on maailman historian merkittävin käänne monimuotoisen elämän synnyssä. Maapallolle ilmestyy merilevä, meduusat ja laakamadot.

2,6 miljoonaa vuotta sitten, niistä kehittyy esivanhempamme, Homo Habilis. 

Sillä on suuremmat aivot ja hennompi ruumin rakenne.

Homo Sapiens ilmaantuu 400 000 sitten,

Homo Sapiensin kantamuodot olivat valinneet kehityssuunnaksi tietoisuuden.

Ihminen kykeni heijastelemaan tietoisuudellaan koko maapalloa ja koko maailmankaikkeutta.

Onko nykyihminen kypsä 15 miljardin vuoden  jälkeen ottamaan vastuun elämän ylläpitämisestä tällä haavoittuneella ja rikkipommitetulla maapallollamme ?

Ihminen ei voisi koskaan nousta luonnon yläpuolelle, koska ihminen on osa luontoa ?  

Miksi sopeutuminen luontoon on nyt ylivoimaisen vaikeaa ?

Onko jotakin unohtunut ?

15 miljardia vuotta sitten elämän siementen levittyessä yli maailmankaikkeuden, olemme nyt maapallon elämän päätähti.

Mikä on nykyihminen, tämä teknistaloudellinen ihme ?

Nykyihminen on oppinut tekemään kaikesta elollisesta elotonta !
Nykyihminen osaa luoda vain entrobiaa, hävittää luonnon järjestys ?
Onko Luonnon itseohjautuva järjestys elämää ylläpitävän Luojan järjestys ?

Miten nykyihmisen syntiinlankeemus sovitetaan ?

Meneillään on dramaattinen sukupuuttoaalto ja ympäristön saastuttaminen.

Edessä on kasvun rajat :

väestökriisi, vesi-kriisi, öljykriisi, ilmastomuutos jne.

Toisaalta, pelkästään asevarusteluu suunnatuilla investoinneilla ja vihollisuuksien välttämisellä kykenisimme ratkaisemaan globaalilla yhteistyöllä myös akuuteimmat kriisimme ?

Mihin nykyihmisen järki katosi ?

Vai onko se vasta  syntymässä ?

Kuinka  tietoisesti opimme avaamaan oman DNA:mme kätketyt salaisuudet

pyhiinvaellusmatkastamme ja sovituksestamme  tällä kotiplaneetallamme ?

Ihmiskunnan selviytyminen nykyisistä koetuksista kärjistyy erityisesti kysymykseen elämän tarkoituksesta ja jälleensyntymästä.

Vasta sen jälkeen pystymme vastamaan kysymykseen - 

onko maapallo rajallinen vai rajaton ?