Pelastaisikos protektionismi ?

Kuva: Hannu Ahonen

Kansainvälinen Oxfam - hyväntekeväisyysjärjestö, joka toimii 90 maassa on raportoinut eriarvoisuuden kasvusta säännöllisesti.

Lähes neljännes EU-maiden väestöstä elää köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa. 50 miljoonaa ihmistä elää äärimmäisessä puutteessa.

Nykypolitiikalla köyhien odotetaan kasvavan 15 – 25 miljoonalla vuoteen 2025 mennessä.

Vuoden 2017 Maailman talousfoorumin avajaispäivänä Oxfam esitti laskelman, että jos vaakakuppiin laitetaan maailman 3,6 miljardin köyhimmän ihmisen varallisuus, voidaan toiseen kuppiin laittaa kahdeksan menestynyttä bisnesmiestä omaisuuksineen.

https://www.oxfam.org/en/even-it/5-shocking-facts-about-extreme-global-inequality-and-how-even-it-davos

Vuotta aikaisemmin Oxfamin liikemiesten rikkaimpaan vaakakuppiin mahtui 62 erittäin varakasta vastaamaan puolta maapallon väestöstä.

Oxfamin mukaan seitsemän kymmenestä maapallon asukkaasta elää maassa, jossa taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut 30 viime vuoden aikana.

Euroopassa rikkain prosentti eurooppalaisia omistaa yli kolmanneksen alueen varallisuudesta. Vastaavasti alin tuloryhmä (40 prosenttia) omistaa yhteensä alle yhden prosentin EU:n nettovarallisuudesta.

EU ei ollut alkuaankaan demokraattinen. Se oli Bilderberg eliitin vallankaappaus, pelkkä järjestösopimus,  jolla Euroopan demokratiat kampattiin  ”Uuden Maailmanjärjestyksen ” - yhtiövallan pelisääntöihin ja yhteisvaluuttaan.

EU – vallankaappauksen jälkeen alkoi nopea velkaantuminen ja eriarvoisuuden kiihtyminen kaikkialla:

- voiko talous, jossa kansalla / kansoilla ei enää ole ostovoimaa olla demokraattinen ja toimiva ?

EU:ssa on noin 500 miljoonaa asukasta ja 342 miljardööriä.

Vastaa lukemat kertaantuvat myös Yhdysvalloissa :

-         Rikkain kotitalouksien 20 prosenttia omistaa 84 % nettovarallisuudesta; alin 40 % omistaa yhteensä 0,3 prosenttia.

-         Demokratian esikuvana markkinoitu Yhdysvallat on todellisuudessa maailman eriarvoisin talous, kun tarkastellaan kehittyneitä maita.

Yhdysvaltojen vastavalittu presidentti Trump haastoi jo vaalikampanjassaan nykyisen globaalin eriarvosuutta kiihdyttävän uusliberalistisen vapaakaupan ja suuryhtiöt puolustamaan oman maan kansalaisia ja torppasi mm. autotehdas Fordilta uudet investoinnit Mexikoon. 

Trump torppasi myös vapaakauppasopimukset ja nostatti heti suuryhtiöt hälytystilaan.

Trumpin poliittisen sanoman ydin on selvä : Protektionismi pelastaa !

EU:n johtava talousmahti Saksa on järkyttynyt, samoin Suomessa presidentti Niinistö, joka myös varoitti heti protektionismin vaaroista.

Uusliberalistiselle, Suomessakin harjoitetulle EU-politiikalle protektionismi on kirosana ?

Eipä ihme ?

EU:n ja USA:n varakas eliitti on kiihdyttänyt eriarvioistumista jo vuosikymmeniä, samalla kun demokraattiset päätöksentekojärjestelmät ovat umpikujassa.

Euroopan ja USA:n talouskasvu ja elvytys perustuu enää lisävelan ottoon.  Talous ei kasva, jos yksityiset kansalaiset eivät ota lisävelkaa !?

Kun talous kasvaa kuihduttamalla, suomalainenkin SSS- uusliberalistinen hallitus rinta rottingilla puolustaa sosiaaliturvan ja julkisen sektorin leikkauksia ja pahentaa köyhyyttä entisestään.

Presidentti Trump on nyt suurvallan presidentin valtaoikeuksilla haastanut uusliberalistisen talousmallin protektionismin pelisääntöihin.

Selvää on, että vain protektionismilla kyetään estämään vapaakaupan ylilyönnit ja pääomien keinottelu veroparatiiseihin.

Demokratian palauttaminen sekä Euroopassa, että USA:ssa vaatii myös uusliberalismin vastavallankaappauksen :

-         vasta kun kansalla / kansoilla on oma valtiollinen ja kansallinen keskuspankki ja oman rahan hallinta, voidaan ihmis- ja kansalaisoikeudet palauttaa.

Nykyinen kyltymättömään ahneuteen perustuva ” Uusi uusliberalistinen rikkaimpien suuryhtiöiden vapaa keinottelu halpatyövoimalla ja pääomien siirtely on pahin uhka myös maapallon ekosysteemeille. Nykyihminen elää moninkertaisesti yli maaäidin kantokyvyn….

Missä viipyy uudet kestävän talouden ja ihmisoikeuksia kunnioittavat puuhamiehet myös Suomeen ?

ps.

Protektionismi tarkoittaa taloustieteellisenä terminä valtion sisäisillä markkinoilla toimivien eli kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua esimerkiksi suojatullein, valtion suoralla tai epäsuoralla avulla, protektiivisin tariffein tai kiintiöin.