Pyhäaamun pyöräretki Palokan Pihlajapolulle ?
Metsä Group avohakkasi Palokan Pihlajapolun pari vuotta
sitten.
Pysähdyin kuuntelemaan hiljaisuutta:
- jossakin kaukana raiskatun maan takana raakkui
yksinäinen varis.
Hiljainen hetki julman ympäristötuhon haudalla ?
Metsä Groupin jalanjälki ja totaalinen ympäristön tuhoaminen
metsätalouden ehdoilla näkyy kaikkialla Jyväskylässä puuston liiallisina
harvennuksina ja lintukantojen häviämisenä. Edes valtuusto ei ole ajan tasalla,
kun puukauppa on delegoitu muutamalle virkamiehelle.
Metsä Group lähti Jyväskylästä.
UPM tuli tilalle vuoden
alusta.
Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
UPM on jo kirosana myös Uruguayssa.
Monikansalliset suuryhtiöt tahkovat voittonsa sieltä missä se on helpointa; -kehitysmaista tai nykyisen rajattomaan ryöstötalouteen perustuvan globaalikapitalismin
vanavedessä.
Omassa maassa metsäteollisuuden ja porvarillisen valtaeliitin
kytkös on jo kestänyt vuosikymmeniä. Kaikki Suomen metsät sosialisoitiin
tehometsätalouden sääntöihin valtaeliitin tuella. Jälki on karmaisevaa.
Samaan suurteollisuushypetykseen kuuluvat myös vasemmistopuolueet, jotka kumartavat
Stalinin aikaista keskitettyä suunnitelmataloutta ja muistelevat menneitä työllisyysvaikutuksia,
vaikka automaatio on jo vienyt teolliset työpaikat.
Maanomistajille ja metsän myyjille jää vain roposet rikkaiden
pörssiyhtiöiden omistajien pöydiltä, samalla kun ympärivuorokautinen
kumipyöräralli vaatii entistä enemmän veronmaksajien subventiota tiestön ja
julkisinfran ylläpitämiseksi systemaattisessa ympäristön tuhoamisessa.
Kaukana on kansanvalta ja ympäristöarvot, kun vastassa on monikansalliset jätit !
Suomalainen metsäteollisuus on jo kirosana.
Tunsin voimatonta raivoa kun laskeskelin pikkuriikkisiä harvaan
istutettuja kuusentaimia Pihlajapolun vaikeakulkuisessa ryteikössä: - Luoja tule
apuun !
Seuraavien vuosikymmenien aikana Pihlajapolulle kasvaa kalliisti hoidettava vaikeakulkuinen pöheikkö. Pikkuruisten kuusentaimien kasvua saa odottaa vuosikymmeniä.
Ympäristö ja sen monimuotoisuus köyhtyy kiihtyvää vauhtia !
Milloin ymmärretään, että kun viimeiset puut on kaadettu, rahaa ei voi syödä.
Metsien elinkaari on 400-500 vuotta.
Suomen metsät on jo hävitetty vuosikymmeniä sitten.
Puuta on lukumääräisesti paljon, mutta se on enää honteloa
taimikkoa.
Suomen metsistä jäljellä on enää muutaman puulajin
istutettuja puupeltoja, joiden keski-ikä koko maassa on enää n. 50 – 60 vuotta.
Samaan aikaan Suomi on laiminlyönyt kaikki kansainväliset
ennallistamissopimuksensa metsäluonnon suojelemiseksi.
Sipilän hallituksen törkein temppu oli Metsähallituksen
yhtiöittäminen.
Se oli valtaeliitin kultainen kädenpuristus kansalta salaa Suomen
metsäteollisuudelle ja julma tuomio varsinkin pohjoisen metsäluonnolle.
Metsähallitus on jo kaatanut keskenkasvuiset taimikot valtion
tuottotavoitteiden varmistamiseksi.
Samaan hengenvetoon uuden hallituksen muodostamisen
yhteydessä Metsä Group ilmoitti entistä suuremman sellutehtaan rakentamiseksi
Kemiin. Siunaus saatiin samantien hallitusneuvotteluja käyvältä demarien Antti
Rinteeltä.
”Avohakkuut historiaan” adressi on kerännyt yli 60 000 nimeä.
Häviääkö luonnonsuojelu lopulliseti, jos vihreät menevät Rinteen hallitukseen ?
Sellubisneksen ja matalan bulkkituotannon vessapaperi kiihdyttää ilmastomuutosta entisestään !
Luonnon monimuotoisuus varmistetaan vanhoissa metsissä ?
1 kommentti:
Mielenkiintoisia kirjoituksia "metsänhoidosta ". On kuitenkin varmaa, että UPM:n johtajat ja muut vaikuttajat eivät lue niitä. Itse kuitenkin myötäelän kirjoitustasi, jossa olit ilmeisesti ottanut kuvan avohakkuusta ja mainitsit, että ainoa ääni, oli kaukana rääkkyvä varis. Asun itse Kuusankoskella ja olen käynyt paljon kävelemässä Iitin puolella, jossa on myös metsäkoneet niittäneet satoaan. Aiemmin monista paikoista oli kaadettu kaikki puut nurin. Mutta, nyt maakin on käännetty nurin. En ole tietoinen uusista " metsänhoitotöistä ", mutta tuo kokonaan kynnetty maa, josta ei enää voinut selvitä kävellen edes kaatumatta, herättää kyllä kysymyksiä tavalliselle tallustajalle. Irwin Goodman lauloikin aikoinaan, että " Raha ratkaisee ". Valitettavasti minulla ei ole laittaa mihinkään kuvaa tuosta " kynnöspellosta ", mutta se, että kaikki puut oli taas kerran kaadettu, ei enää järkytä mieltä, koska siihen on jo tottunut vuosien aikana. Mutta, tuo kynnetty maapohja kyllä sai näkemään punaista. Nyt täällä Kuusankoskella, paremmin sanottuna " Suur-Kouvolassa " tosin kaadetaan jo kaupungin keskusta-alueiltakin puut nurin ja jäljelle jää vain kasa kantoja ja risukkoja. Lapsena tykkäsin kävellä metsässä. Nyt se alkaa olla vaikeaa. Joko metsä puuttuu kokonaan tai sitten kävelyä haittaa metsään jääneet puiden latvaosat tai nuoret puut, jotka on kaadettu metsäkoneen tieltä pois ja jotka makaavat maassa. Pitäisikö ehdottaa jollekin videopelien tekijälle, että tehtäisiin " metsäpeli ", jossa yritetään rikkoa metsäkoneista telaketjuja ja laittamalla sokeria tankkeihin. No, tämä vain kevennyksenä. Muistan kuinka asuin ennen Ummeljoella. Se oli varmaankin 1980 luvun alkua, kun eräs mies muutti sinne asumaan, niin heti hän antoi kaataa suuren alueen metsää ja samalla myös hävisi hyvä puolukkapaikka. Kaatajana toimi metsäkone, jonka näin ensimmäistä kertaa elämässäni. No, samalla tavalla hävisi muutama vuosi sitten hyvä sienipaikka. Metsää oli harvennettu kovalla kädellä. Mutta, eihän metsänomistaja ajattele sitä. En tosin tiedä, millaisia summia he saavat myydyistä puista. Joka tapauksessa voi sanoa hyvästit entisajan metsille, jossa pystyi vielä kävelemään kaatumatta. Mutta, nykyään kun on kaikenlaista agility lajia, niin sitähän voisi perustaa " avohakkuuagilityn ", jossa tarkoitus on juosta hakkuualueen yli mahdollisimman nopeasti kaatumatta. Tämä saattaa vähän hymyilyttää, mutta hymy kyllä hyytyy, kun katselee metsäyhtiöiden tekemää tuhoa. Onko mikään ihme, että sepelkyyhky, kettu, supikoira, mäyrä, kauris ja peura ja jopa hirvetkin tulevat esim. täällä Kuusankosken Mäkikylässä aivan asutusten läheisyyteen, koska metsiä kaadetaan koko ajan lisää. Saa nähdä, milloin täällä alkaa liikkua myös susia ja karhuja. Kai nekin tulevat tänne saaliin perässä. En ole luonnossuojelija, paremminkin luonnonystävä.
Mika Lakkinen, Kuusankoski
Lähetä kommentti