Jyväskylä - Suomen Sparta

Aurinko 2019 ?

Unelmia, toivoa, uutta valoa ?

Jyväskylän talvi on huumaavan kaunis, valkoisen metsän lumo häikäisee..

Vuodenvaihteessa 30.12.18 Pertti Martiskainen Ksml:ssa harmitteli Jyväskylän ympäristön tilaa

 ja muistutti eurooppalaisesta luontopohjaisesta kaupunkisuunnittelusta :

Muutettuani Jyväskylään viitisen vuotta sitten tuttava toivotti minut tervetulleeksi Suomen Spartaan. Pidin sitä vitsinä. Hymy on hyytynyt. Kaupungin tärkeimmässä puistossa Harjulla halutaan harrastaa aina uusia urheilulajeja entisten lisäksi, vaikka muutaman kilometrin päässä ovat Laajavuori ja Killeri, ja aivan lähelle Hippokselle on olemassa valtavat suunnitelmat. 
Kommentoin Perttiä:

Kiitos Pertti !

Olet niiden tuhansien suuttuneiden, vihastuneiden ja traumatisoituneitten kaupunkilaisten äänitorvi,

jotka ovat heränneet kaupunkiympäristönsä systemaattiseen ja silmittömään tuhoamiseen.

Kun 1987 menin vihreänä Jyväskylän valtuustoon, ensimmäinen valtuustoaloite oli maisema-arkkitehdin hankkiminen kaupunkiin pelastamaan vihreää kaupunkiympäristöä.

Nyt näitä ko. arkkitehteja taitaa olla jo kolme, kun kaikki kaupungin lähipuistot, pikku metsiköt, kadunvarret ja keskustan viheralueet on joko avohakattu, äärimmilleen harvennettu ja raiskattu Metsä – Groupin pystyhakkuilla. Yhtiön motokuskit ovat syrjäyttäneet maisemoijat ja kaupungin puistopuolen viranomaiset.

Rakennus- ja maankäyttölain 128§ edellyttää, että kun asemakaava-alueella tehdään maisemaa muuttavia toimenpiteitä tai puunkaatoa, tarvitaan maisematyölupa.

Jyväskylässä ei muisteta laillisuuden vaatimuksia.

Jo vuosia sitten kaupungin rakennelautakunta delegoi puunkaadon kaupungin metsäpuolelle, jota kukaan kaupungin omista viranomaisista ei valvo. Valtuustolla ei ole enää edes valtaa puuttua kaupungin puukauppaan, jota tehdään muutaman virkamiehen vastuulla.

Kun samaan aikaan kaupungin kaavoitus on pihalla kuin lumiukko kaupungin viherrakentamisesta ja viihtyisän kaupunkiympäristön kriteereistä, on edessä entistä julmempaa kaupungin betonoimista.

Rakennus – ja ympäristölautakunnan yhdistäminen kaupunginjohtaja Koiviston toimesta on ollut karhunpalvelus kaupungille. Jälki on hirmuista. Selvää, että ylikuumentuneen rakennusbuumin vauhdissa meneillään on viimeisten vihreitten kaupunkiympäristöjen menettäminen.

Vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu kaikille – on kirjattu perustuslakiin.

Mikä on inhimillisen kaupunkisuunnittelun ja ihmisen mittakaava?

Asun Palokassa.

Palokka parturoitiin puista pari vuotta sitten.

Myös Palokasta tehtiin autio betoniviidakko.

Keskuskortteliin rakennettiin vanhusten palvelutalojen keskitysleiri keskelle vilkkainta risteystä, niin kuin Vaajakoskelle. Parkkipaikoista on huolehdittu. 

Entäs vanhusten pihapiiri ?

Kaavoittajan mielestä edes tiiviisti ahdetut vanhukset eivät tarvitse ympäristöä tai pihaa. Onhan heillä koti, betoniseinät ja valtava melu.

Kun Palokan K-kauppa paloi vierestä viime vuonna, paikalle suunnitellaan uutta entistä komeampaa kerrostaloa !

Eikö vihdoin olisi aika laittaa hihnat kiinni entistä tiiviimmältä kaupunkirakentamiselta ja Palokan keskustontille viihtyisä kaupunkipuisto pikkuisen torin viereen…

ps.

Pertti Martiskainen / Jyväskylä ei ymmärrä harjunsa arvoa Ksml 30.12.2018 / https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4-ei-ymm%C3%A4rr%C3%A4-Harjunsa-arvoa/1304772

Muutettuani Jyväskylään viitisen vuotta sitten tuttava toivotti minut tervetulleeksi Suomen Spartaan. Pidin sitä vitsinä.  Hymy on hyytynyt. Kaupungin tärkeimmässä puistossa Harjulla halutaan harrastaa aina uusia urheilulajeja entisten lisäksi, vaikka muutaman kilometrin päässä ovat Laajavuori ja Killeri, ja aivan lähelle Hippokselle on olemassa valtavat suunnitelmat.

KAIVATAAN toiminnallisuutta. Kävely, juokseminen, koiran ulkoilutus ja arkinen läpikulku eivät ole toimintaa.

Ei sitä ole maisemien, kaupunkielämän, puiden, kukkien, lintujen eikä jänisten katseleminen eikä puiston penkillä rupattelu. Eivät päiväkotilasten lähiluontoretket eikä kesäteatteri.

Toimintaa ei ole sekään, kun luonto puhdistaa ilmaa, vaimentaa autojen melua ja ylläpitää terveyttämme ja hyvinvointiamme.

Harjulla pitää saada ajaa taas jopa rallia, kun auton syöksyminen väkijoukkoon vuonna 1996 on jo päässyt unohtumaan.

Harju on kokenut brutaaleja hakkuita, joissa on kaadettu iso määrä täysin terveitä vanhoja mäntyjä. Niillä olisi ollut elinaikaa vielä ainakin 100–200 vuotta. Uudelle puusukupolvelle olisi ollut yllin kyllin tilaa ja valoa varttua harvapuustoisella Harjulla ilman hakkuitakin.

Länsirinteen uudella aukolla oli odotetut seuraukset: pusikoituminen ja siitä seuraava jokakesäinen risusavotta.

Tänä syksynä saimme ulkoilureitin varteen kampuksen ja stadionin väliin vielä maa-ainesläjänkin, jota hiekoittajat käyttävät varastonaan. Se palvelee laajoja alueita aina Viitaniemeä myöten.

Harju oli kuulemma ainoa mahdollinen paikka. Kestää kauan ennen kuin entisen hiekkavaraston rumat jäljet häviävät kesäteatterin alapuolelta.

Harjun yläpuolinen ilmakaan ei ole turvassa. Ehdotus gondolihissin rakentamiseksi ei liene tarkoitettu vitsiksi.

MONET EUROOPAN pääkaupungit kehittävät luontopohjaista kaupunkisuunnittelua.

Mutta Jyväskylä ei ymmärrä Harjun arvoa. Tutkimustieto luonnonmukaisemman kaupunkiympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutuksista ei ole tavoittanut virkamiehiä ja päättäjiä.

PROFESSORI Tari Haahtelan sanoin: luontoa pitää tuoda sinne, missä useimmat ihmiset nykyään asuvat: kaupunkiin. Monimuotoisessa kasvistossa elävä mikrobifauna suojaa allergioilta ja muilta autoimmuunijärjestelmän sairauksilta.

Ja kun menemme metsään tai puistometsään, verenpaine, syke ja stressihormonien eritys alkavat heti alentua ja mieliala kohota. Lihasjännitykset laukeavat.

Puistometsän terveysvaikutukset ovat tutkitusti parempia kuin rakennetun viheralueen tai puiston. Iso merkitys tässä on luonnonäänillä.

Luonnonmukaisuus säästää puistojen hoitokuluja, mutta vielä enemmän se vähentää sairauskuluja. Luonnonmukaisuus torjuu myös ilmastoriskejä ja vieraslajiuhkia.

Luonto kiittää...