torstai 29. kesäkuuta 2017

Suomi 100 - ulkomaisen kaivosteollisuuden kyläkauppa vai kultakaivos ?


Mauri Nygård kirjoitti KauppaSuomessa ( viikko 26/2017):
 ” Maatamme on johtanut  koko pääoman hallitseman tuoreen maailmankauden, 
siis n. 25 vuotta, radikaali äärioikeistolainen klikki.  Se luovutti  kansan ja omankin valtansa laukaustakaan ampumatta kansainväliselle pääomalle. Klikki on myös lähes lahjoitellut ulkomaille yhteisesti omistamiamme  yrityksiä ja yritysten velkoja…
Kiitos Maurille !

Itse olen valtavan huolestunut Suomen kaivosteollisuudesta.
Talvivaara sai vastikään KHOlta virallisen luvan uraaninlouhintaan.
Nyt olisi välttämätöntä selvittää suomalaisen uraanin rikastaminen ja
koko elinkaari ? Päätyykö suomalainen uraani asekauppaan, vastoin Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia ?

Ydinvoima on ikuisuuskysymys, josta kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus päättää.
Uraaninlouhinta on jo lopetettu Euroopassa katastofaalisten ympäristövahinkojen osalta, 
samaan aikaan, kun  Suomi taantuu koko Euroopan takapajulaksi.

Vastuu luonnosta ja ympäristöstä ei enää kuulu kenellekään, kun sama viranomainen myöntää luvat ja valvoo itse itseään. Suomalainen ”maan tapa”, rakenteellinen korruptio on tuttu ilmiö myös kunnallisella tasolla.

Maa on luovutettu ilman ainuttakaan laukausta ulkomaiselle kaivosteollisuudelle, joka kerää voitot ja jättää haitat suomalaisille.

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen on arvostellut myös kovin sanoin suomalaista kaivoslainsäädäntöä. Hänen mielestään Suomi näyttää antavan avokätisesti luonnonvaransa ulkomaisille yhtiöille hyötymättä niistä itse juuri mitenkään. http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000004876412.html

Luonnonvarojen taloustieteen näkökulmasta Suomen kansallisvarallisuuden ja  varsinkin kaivoslainsäädännön ongelma on, että löytymättömiä malmivaroja ei ole selkeästi määritelty valtion tai yhteiskunnan omaisuudeksi.

Suomi ei osaa ajaa kotimaan etua. Suomen kansantalouden etu olisi periä korvauksia luonnonvarojen ja  malmiesiintymien hyödyntämisestä ulkomaisilta yhtiöiltä.

Nykyinen Suomen kaivoslaki on lähtöisin valtausjärjestelmästä, jolloin omistusoikeus jää löytäjälle.  Kaivoslaki on täysin vanhentunut, eikä siinä ole osattu käyttää asiantuntijoita. Mm. rojaltimaksut ovat liian mitättömät.

Harvat maat sallivat esim. kultavarantojen hyödyntämisen ilman selkeitä korvauksia.

Finnwatchin 2016 julkaiseman raportin mukaan malmeja on louhittu Suomessa vuosina 2011–2014 liki neljän miljardin euron arvosta. Metallikaivosyhtiöiden osuus koko yhteisöveropotista oli tuona aikana kansalaisjärjestön raportin mukaan puoli prosenttia.

Finnwatch arvioi, että kaivosyhtiöiden aggressiivisesta verosuunnittelusta aiheutui Suomelle 2011–2014 kaikkiaan 49 miljoonan euron veromenetykset.

Finnwatchin raportin mukaan Suomen kannattavimpiin kaivoksiin kuuluvat Kevitsan ja Pyhäsalmen kaivokset sekä Kittilän Suurikuusikko.

Kanadalainen First Quantum Mines omistaa Pyhäsalmen kaivoksen. Kevitsan omistus siirtyi kesäkuussa First Quantum Minesilta ruotsalaiselle Bolidenille. Kittilässä louhii kanadalainen Agnico Eagle Mines.

Kaivoksissa työskentelee usein ulkomaista työvoimaa, joille Suomen kaivospaikkakunnat ovat velvollisia järjestämään julkisia palveluja. Kuntien kaivoksista saama verotuotto voi kuitenkin jäädä mitättömäksi.

Edellisen noususuhdanteen aikaan Pohjois-Suomessa kunnanjohtajat kovaan ääneen valittivat tätä tilannetta. Tämä on yksi selkeä esimerkki niistä ongelmista, joita syntyy, kun valtio ei enää huolehdi kansantalouden kestävyysvajeesta, vaan turvaa yksityisten ylikansallisten yhtiöitten vapaata ryöstötaloutta EU- pelisäännöillä.


Ei kommentteja: