PUOLUEETON SUOMI
Suomi on puoluediktatuuri.
Kirjailija Erno Paasilinna
päätteli vallan olevan niin riippuvainen kansasta, ettei kansa milloinkaan voi
vapautua siitä. Ensimmäiseksi jokainen valta säätää lain, ettei valtaa saa vastustaa.
Vallankumous vaihtaa ylimmän vallan, mutta se ei vaihda koneistoa, ei koneiston
käyttäjiä eikä sen kohteita, kansaa.
Puoluelaki turvaa
suomalaisen yksipuoluejärjestelmän, puoluediktatuurin. Se on monoliittinen,
kuutiomainen valtarakenne, jossa on eriväriset sivut. Punainen vetoaa valtiouskovaiseen
vasemmistoon, sininen hyväuskoisiin, ”sinisilmäisiin” porvareihin, vihreä itsestään ja
luonnosta vieraantuneisiin kaupunkilaisiin ja entisiin taistolaisiin sekä alkiolaisilta
juuriltaan irrotettuihin maalaisiin. Harmaa kuvaa perussuomalaisten usvassa olevaa
yhteiskunnallista ohjelmaa. Apupuolueista koostuva laasti lujittaa valtalinnakkeen rakenteen.
Suurimmat puolueet
näyttelevät olevansa erimielisiä, mutta tosiasiassa jakavat vallan keskenään. Välillä yksi on
oppositiossa ja toiset hallituksessa ja sitten taas roolit vaihtuvat. Puolueilla on
enemmän yhteisiä intressejä kuin huolta vaalilupauksistaan.
Puoluetuen myöntäminen ja
nostaminen on puolueita yhdistävä harrastus. Tuki on tänä vuonna yhteensä 35
456 825 euroa, ja se jakaantuu seuraavasti:
Sdp 7 127 000 euroa, PS 6
948 825 euroa, Kok 6 770 650 euroa, Kesk 5 523 425 euroa, Vihr 3 563 500
euroa, Vas 2 850 800 euroa, RKP 1 603 575 euroa, KD 890 875 euroa ja Liike
Nyt 178 175 euroa.
Määräraha on tarkoitettu
käytettäväksi puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen sekä puolueiden
tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Siis propagandaan, jolla pitkään jatkuneena on
luotu kuva Suomesta maailman demokraattisimpana maana.
Puoluetuki varmistaa
mielivallan jatkumisen ja tekee ”kansanedustuslaitoksestamme” institutionalisoidun
korruptiojärjestelmän, joka estää kansanvallan toteutumisen. Ihmisen äänestäessä
kannattamaansa puoluetta, hän samalla tukee kaikkia muita.
Äänten ostaminen
Maamme perustuslakeihin
kuuluneissa valtiopäiväjärjestyksissä vuosilta 1906 ja 1928 säädettiin, että
vaalikelpoinen ei ole se, joka on todistettu syypääksi siihen, että hän
kansanedustajanvaalissa on ostanut tai myynyt ääniä tai sitä yrittänyt.
Puoluetuen pääasiallinen
käyttötarkoitus on äänten ostaminen. Tämän vuoksi nykyiseen, vuoden 2000 perustuslakiin, joka
korvaa myös valtiopäiväjärjestyksen, ei enää voinut sisältyä kieltoa äänten
ostamisesta.
Verorahat ovat erinomainen
väline puoluediktatuurin pönkittämiseen. Ne tarjoavat puolueiden
kansanedustajaehdokkaille hyviä mahdollisuuksia äänten ostotoimiin.
Esimerkkinä Timo Soinin
noin 800 henkilölle Joensuussa tarjoama päivällinen, jossa tämä ääntenkalastussyötti
nielaistiin hyvien viinien toimiessa kyytipoikana. Kylläisten
päivällisvieraiden kiitosröyhtäisy kuuluu kaikkien puolueiden äänestäjille.
Suomalaisten tyhmyys
- Jos haluaisi valita jonkin
erityisen suomalaisen luonteen piirteen ?
Erno Paasilinna sanoo; - ensimmäiseksi ja viimeiseksi tulee mieleen tyhmyys. Jo Paasikivi
sanoi, että suomalaiset ovat
poliittisesti ällistyttävän lahjattomia. J. V. Stalin sanoi samaan henkeen, että suomalaiset
ovat äärimmäisen kovakalloista kansaa. Kun kaksi näin viisasta miestä on näin
yksimielisiä suomalaisten tyhmyydestä, siinä täytyy olla jotain suurenmoista.
Sanotaan, että kastemato
oppii 140. kerralla. Suomen valtio on 101 vuotta vanha. Maan perustuslakiin on
alusta asti sisältynyt pykälä, jonka mukaan kuntia suurempien alueiden hallinnosta
säädetään lailla. Suomalaiset ovat tehneet yli 50 yritystä säätää tämä laki. Kenellekään ei
ole tullut mieleen kysäistä, miksi tämä ei onnistu, vaan aina tehdään uusi yritys. Aika
näyttää, onko suomalainen tyhmempi kuin kastemato.
Suomi on Maltan ohella
ainut läntisen Euroopan maa, jossa ei ole alue- tai maakunta itsehallintoa. Maltan
pinta-ala on alle tuhannesosan Suomesta, 316 km². Helsingin kaupungin alue on 214 km².
Maltalla on 68 kuntaa. Helsingissä on lähes saman verran kaupunginosia,
joista useat yhtä suuria kuin keskikokoiset kaupunkimme.
Helsingissä ei ole kunnanosahallintoa,
niin kuin lähes kaikissa muissa Länsi-Euroopan suurimmissa
kaupungeissa. Puolueet ovat Suomessa torpedoineet kaikki lähidemokratiayritykset
samoin kuin asukasdemokratian Arava-vuokrataloissa.
Euroopan neuvosto, joka ei
ole EU-elin ja johon kuuluu kaikki Euroopan maat paitsi Valko-Venäjä, pitää
suurimpana huolen aiheenaan maakuntien itsehallinnon tilaa jäsenmaissaan.
Kansalaisyhteiskuntana Suomi on Valko-Venäjän tasoa, Toivottavasti tämä vertaus ei loukkaa
kyseisen maan korkeasti sivistyneitä asukkaita.
Monissa Euroopan maissa
väliportaan hallintoelimet säätävät aluettaan koskevia lakeja. Maakuntien
itsehallinnon puuttuminen asettaa suomalaiset EU:ssa huonompaan asemaan kuin
minkään toisen maan kansalaiset. Olemme riippuvaisia sellaisesta muiden maiden
kollektiivisesta hyväntahtoisuudesta, jota historia ei tunne.
Suomalaisilla on kuitenkin
vielä yli puolet yrityksistä jäljellä osoittaakseen olevansa älykkäämpiä kuin
kastemadot.
On aika palata perustuslain tarkoittamaan kunnan
hallintoon!
- Maailmassa käydään
jatkuvasti kamppailua siitä, kenen ehdoilla ja mistä suunnasta yhteiskunnan
instituutiot muodostuvat. Joskus harvoin ihmiset itse onnistuvat ottamaan ohjat
omiin käsiinsä, sopimaan asioista ja luomaan itselleen valtiolliset ja
paikalliset rakenteet, voidakseen elää järjestyneesti ja kehittää olojaan omista
lähtökohdistaan. Paljon useammin kuitenkin vallanpitäjät määräävät järjestelmän ja
kansalaisten paikan ylhäältä päin, kulloistenkin intressiensä pohjalta.
Edellä olevat sanat ovat
johdannon alkulauseita Erkki Mennolan kirjasta Kulosaaren ilta. Se kertoo
mullistuksesta kunnallisella tasolla, kun joukko Helsingin pieniä
lähikuntia pakkoliitettiin 1944 Helsingin kaupunkiin. Alkoi kehitys, jonka seurauksena
kunnallinen itsetekeminen muuttui puoluevallaksi ja virkatyöksi.
Erkki Mennola näyttää
tämän kehityksen juuret ja seuraa paikallisen kansanvallan murentumista 1960-70-
lukujen uusvasemmistolaisen hallinnonkumouksen kautta.
Asioita lähestytään
itsenäisyytensä menettäneen pienen Kulosaaren kunnan ja sen kuuluisimman asukkaan,
maamme ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin kautta.
Arvostettu
kunnallisoikeuden asiantuntija yritti puolustaa kotikuntaansa laillisuudella. Se ei riittänyt
puoluepolitiikan ja teknokratian paineessa. K. J. Ståhlbergin toiminta
Kulosaaren itsenäisyyden puolesta kertoo, mitä perustuslain kirjaimella
ja hengellä kunnan itsehallinnossa on tarkoitettu. Olihan Ståhlberg Suomen
ensimmäisen perustuslain, vuoden 1919 hallitusmuodon keskeinen laatija.
Kulosaaren kunnan
perustivat ja rakensivat sen asukkaat. Onko meillä oikeus toteuttaa omat
asuntounelmamme? Vai onko tyytyminen siihen, mitä vallanpitäjät ylhäältä antavat? Erkki
Mennola osoittaa, että asumisen vapaus ja kunnallinen itsenäisyys liittyvät
yhteen.
Kulosaaren kunnan asioita
oli hoitanut huvilakaupunkiyhtiö kevyellä organisaatiolla, samalla tavalla kuin
nykyään isännöitsijätoimistot. Kunnanvaltuutetut valittiin yhteiseltä listalta ilman
puoluetunnuksia. Valituiksi tulivat ne, joiden tiedettiin kykenevän myös tekemään
eikä vaan puhumaan, Toimintaa ei ohjattu ulkoa käsin, esimerkiksi
puoluetoimistoista.
Vastakohtana edellä
sanotulle voi mainita, että SAK:n entinen, jo edesmennyt puheenjohtaja Niilo
Hämäläinen, istui 1977- 1984 Helsingin kaupunginvaltuustossa. Syyksi siihen, että ei
enää asettunut ehdokkaaksi, Hämäläinen sanoi kyllästyneensä painelemaan
äänestysnappeja puoluetoimiston ohjeiden mukaan. On syytä kysyä, jos miljoonajäsenisen
ammattiliitojen keskusjärjestön puheenjohtajalla ei ole itsenäistä päätäntävaltaa kunnanvaltuustossa,
niin kenellä on.
Perustuslain mukaan Suomi
jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden
itsehallintoon. Laki antaa kuntalaisille oikeuden päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta
sekä oikeuden itse valitsemiinsa hallintoelimiin.
Suomalaisen demokratian
katsotaan toteutuvan keskitetysti ja edustuksellisesti puolueiden toimesta. Tämä
on johtanut puoluevaltaan, mikä ei ole kansanvaltaa. Puolueet eivät enää toimi
kansanvallan kanavina hallintoon eivätkä pysty puolustamaan kansalaisia
vahvoja taloudellisen vallan käyttäjiä vastaan. Nämä rahoittavat avokätisesti
pikku apulaisikseen muuttuneita puolueita.
Puoluevallan saatua
diktatuurin luonteen, yhä useammat kansalaiset ovat herännet ja ryhtyneet vaatimaan
muutosta. Tämä näkyy monissa kunnissa, joihin on syntynyt sitoutumattomia
valtuustoryhmiä tai jopa enemmistö, epätasa-arvoisesta ehdokas-asettelusta ja
epäoikeudenmukaisesta vaalirahoituksesta huolimatta.
Maan sisäisestä
diktatuurista on vapauduttava samalla tavalla kuin kansat ovat vapautuneet
siirtomaaorjuudesta. Vain me suomalaiset voimme
ryhtyä tähän aseettomaan vallankumoukseen yhteiskuntamme
uudistamiseksi ja muuttamiseksi kansalaisvaltaiseksi, länsimaiseksi demokratiaksi.
Edessä on pitkä tie, sillä
maamme satavuotisen itsenäisyyden aikana ei ole säädetty yhtään lakia, jolla
kansalaisvaltaa olisi laajennettu tai syvennetty, jollei sellaiseksi katsota äänestysikärajan
alentamista.
Kesäkuun 2021
kuntavaaleissa otetaan aimo harppaus kohti vapautta!
Suuret Kiitokset Kansalaisoikeudet perustuslakiin työpajalle tiedotteesta ! Ennen kuntavaaleja tiedotetta olisi hyvä levittää mahdollisimman laajalle.