Puoluevallasta kansanvaltaan

Eduskuntavaalit lähestyvät.

Suomen kansanvalta on enää demokratian irvikuva.

Vaalit tympäisevät, - olipa vaalitulos mikä tahansa mikään ei muutu, jos yhteiskunnan rakenteita ei muuteta.

Suomi on enää globaalikapitalistisen EU:n yksi syrjäinen maakunta.

Kansanvalta tuhottiin jo 60-luvulla, kun puolueet syrjäyttivät kansanvallan ja tekivät vallankaappauksen vastoin Suomen perustuslakia.

Puolueet ovat korottaneet puoluetukea säännöllisesti valtion budjetista vain itselleen, - istuville eduskuntapuolueille. Uusilla tulokkailla ei ole koskaan ollut läpimurtoa ilman populistisia

julkisuuden naamakuvia.

Demokratian tilalle globaalikapitalistinen yhtiövalta  ?

EU:n yhtiövaltaan perustuva liikesalaisuuksien ehdoton koskemattomuus on kapitalismin perustavanlaatuinen toimintaedellytys. 

Se on johtanut yhteiskunnan täydelliseen  läpinäkymättömyyteen. 

Julkisuuslaki ei koske valtion, eikä edes kuntien omia tytäryhtiöitä.

Jo vuosikymmeniä velkavetoisen maan vaihtoehdot on saneltu kulisseissa, ja päätökset tekee se/ne, jolla/joilla on eniten rahaa kustantaa mammuttimaiset vaalituet puolueille tai niitten yksittäisille ”ostettaville” kansanedustajille.

Yhteiskunnan läpinäkyvyys ja avoimuus on demokraattisen päätöksenteon elinehto:

-aidon demokratian varmistamiseksi koko puoluejärjestelmä pitäisi lakkauttaa ja kaikki tuki poliittisille järjestöille lopettaa kokonaan.

Äänestykset voisi suorittaa verkossa ja kaikille ehdokkaille pitäisi taata tasapuolisesti oikeudet osallistua samalta maaliviivalta. 

Sen jälkeen valtamediaan suurimmalla rahalla naamansa maksaneet eivät enää olisi etulyöntiasemassa, kun kaikilla ehdokkailla olisi edes samat lähtökohdat.

Myös tutkijat ovat huolestuneet Suomen poliittisesta järjestelmäkriisistä.

Äänestyspakkoakin on ehdotettu ratkaisuksi kansan laimeaan kiinnostukseen.

Suoran kansanvallan vaatijoihin poliittinen eliitti on vielä tekopyhästi myötätuntoinen, 

koska varteenotettavaa uhkaa nykymenolle ei vielä ole.

Ainoastaan suorat kansanäänestykset ovat vallanpitäjille arveluttavia, koska silloin paljastuisi keisarin uudet vaatteet; 

- nykyinen vallankäyttö, jolla ei ole takanaan kansan laaja tukea, eikä tahtotilaa.

Suomi on keskitetyn vallankäytön ja ikuisvaltaa käyttävien puoluepamppujen paratiisi.

Monet kansanedustajat ovat kuluttaneet eduskunnan lehtereitä 30 - 40 vuotta.

Sama henkilö voi olla europarlamentissa, eduskunnassa, maakuntavaltuustossa, kunnanvaltuustossa, sekä isojen yhtiöitten hallituksessa. Ilman oikeusvaltion periaatteita jääviyskysymyksistä ei ole tehty edes ongelmaa. Suomalainen ”maan tapa” perustuu korruptioon ja hyvävelijärjestöihin.

Edessä on jälleen rahavaalit,  eduskuntavaalit 2019.

Viime eduskuntavaalien 2015 yksityiset vaalibudjetit olivat mittavat.

Iltalehti selvitti, ketkä käyttivät eniten rahaa kamppanjointiin /

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015062419919819

50 suurinta kampanjaa 2015

Ehdokas	Vaalirahoitus euroissa
Carl Haglund, RKP	129 967
Olavi Ala\-Nissilä, keskusta	108 649
Jukka Kopra, kokoomus	103 753
Eero Lehti, kokoomus	98 993
Eero Suutari, kokoomus	98 928
Kai Mykkänen, kokoomus	92 974
Antti Kurvinen, keskusta	89 539
Antti Häkkänen, kokoomus	82 935
Arto Satonen, kokoomus	79 717
Sanni Grahn\-Laasonen, kokoomus	77 409
Antti Rinne, SDP	77 080
Ben Zyskowicz, kokoomus	76 627
Harry Harkimo, kokoomus	76 045
Ilkka Viljanen, kokoomus	72 481
Markku Eestilä, kokoomus	70 970
Timo Heinonen, kokoomus	69 654
Antti Rantakangas, keskusta	69 430
Paula Risikko, kokoomus	68 712
Pauli Kiuru, kokoomus	68 112
Susanna Koski, kokoomus	67 901
Annika Saarikko, keskusta	67 453
Mika Lintilä, keskusta	66 444
Katri Kulmuni, keskusta	66 105
Pekka Ravi, kokoomus	64 368
Hannu Hoskonen, keskusta	64 198
Lasse Hautala, keskusta	63 170
Esko Kiviranta, keskusta	62 478
Eero Reijonen, keskusta	61 886
Elina Lepomäki, kokoomus	61 373
Alexander Stubb, kokoomus	60 344
Martti Talja, keskusta	60 296
Ilkka Kanerva, kokoomus	58 942
Mikko Savola, keskusta	58 697
Hannakaisa Heikkinen, keskusta	58 311
Kalle Jokinen, kokoomus	58 276
Kauko Juhantalo, keskusta	57 740
Marcus Rantala, RKP	56 987
Joakim Strand, RKP	56 929
Juha Pylväs, keskusta	56 895
Olli Rehn, keskusta	55 847
Mikael Palola, kokoomus	54 800
Eija Nivala, keskusta	54 789
Pasi Kivisaari, keskusta	54 577
Antti Lindtman, SDP	53 251
Katja Hänninen, vasemmistoliitto	52 622
Petri Neittaanmäki, keskusta	51 300
Petteri Orpo, kokoomus	51 038
Eero Heinäluoma, SDP	50 931
Wille Rydman, kokoomus	50 892
Anna\-Maja Henriksson, RKP	50 736

Samaan aikaan budjettivaroista on maksettu puoluetukea n. 40 miljoonaa vuodessa…

Eipä ihme, että tuloerot ovat räjähtäneet ja kansan luottamus parlamentaariseen rahavaltaan romahtanut…

Uneksin jo -80 luvulla suorasta demokratiasta, kansanvallasta ilman puolueita.

Tuo unelma on entistä etäisempi, mutta entistä akuutimpi, kun päätösvalta on Brysselissä.

Siitä huolimatta kannattaa muistaa kansanvallan 20 keskeistä vajetta, josta edesmennyt Multian koulutoimenjohtaja Heikki Reunanen kirjoitteli jo 80- luvulla ja muistutti uudestaan 20.5.2003 Ksml:ssa:

Kaksikymmentä kansanvallan vajetta

 1. Pääkaupunki, ministeriöt ja niiden henkilöstö vastustavat maakunta- ja kuntatasolle ulottuvan yhtenäisen julkishallinnon suunnittelua ja toteuttamista.

2. Lääninhallitukset, niiden sijaintikaupungit ja henkilöstö vastustavat läänien lakkauttamista.

3. Puolueet vastustavat niiden muista kansalaisjärjestöistä poikkeavien erityistukien ja edustusoikeuksiensa poistamista.

4. Poliittiset ideologiat kansanliikkeinä toimivat samoin kuin uskonnot, eikä kumpikaan ryhmä vallan käyttäjänä ole suosinut alue- ja asukasvaltaista hallintoa.

5. Alueellisen tasapainottomuuden ja eriarvoisuuden varsinainen aiheuttaja on puoluejärjestelmä.

6. Puoluejärjestelmä hajauttaa äänet niin, että vaalipiiri suurinta kuntaa lukuun ottamatta muut kunnat eivät yleensä saa omaa edustustaan valtion hallintoelimiin.

7. Julkishallinnon tehtävänä on turvata kansalaisten perusoikeudet.  Tehtävän hoitaisivat paremmin alue- kuin puolue-edustajat, kun työmarkkinoiden edunvalvonta jo on etujärjestöillä.

8. kansanedustajan työ olisi haastavampaa ja aidompaa, jos hän perustaisi ratkaisunsa vain omaantuntoonsa ja voimassa oleviin lakeihin, jolloin eduskunnan päätös joka asiassa olisi vapaasti syntyvän enemmistön tahtoma.

9. Julkishallinnon on järjestettävä ja ylläpidettävä toimiva infrastruktuuri, lasten päivähoito, peruskoukutus, perusterveydenhoito sekä sosiaali- ja vanhustenhuolto kaikille asukkaille näiden ideologisista ja uskonnollisista suuntautumista riippumatta.

10. Julkishallintomme ylläpitää puoluerajoja, vaikka todella tärkeissä asioissa on kuitenkin toimittava näiden rajojen yli ja niistä välittämättä.

11. Puolueiden ja ”poliitikkojen” valtakilpailu kuluttaa suuren osan niistä voimavaroista, jotka kaikki tarvittaisiin yhteisvastuulliseen kansan hyvinvoinnin turvaamiseen.

12. Puolueiden vastakkainasettelu hallitus- ja oppositioryhmiin koko vaalikauden ajaksi saa valtakilpailun takia opposition toimimaan itsekkäästi, ei kansan, vaan puoleen etuja ajatellen.

13. Parlamentarismi toimii ilman pysyvää oppositiotakin. Oppositio syntyy tarvittaessa, ja silloin kun hallitus ei enää nauti eduskunnan enemmistön luottamusta, sen on erottava.

14. Kuntien ja maakuntien alue-edustus yhteisessä julkishallinnossa turvaisi kansalaisten perusoikeudet paremmin ja tasa-puolisemmin kuin kunnallinen itsehallinto.

15. Alue-edustus on suoraa edustuksellista kansanvaltaa.  Puolueiden kautta kanavoitu edustus on ehdollistettua ja välillisesti edustuksellista kansanvaltaa.

16. Maan pitäminen nykyistä tasaisemmin asuttuna lisää työmahdollisuuksia, vähentää sosiaalimenoja ja asumiskustannuksia sekä edistää alueellista tasa-arvoisuutta.

17. Kansalaisten tulisi saada kuntatasolla edustaa asuinaluettaan, maakuntatasolla kuntaansa ja valtakunnan tasolla omaa maakuntaansa.

18. Kansa tarvitsee vallankäyttöönsä valitsemansa edustajat hoitamaan yhteisiä asioita, mutta se ei tarvitse vain valtaan pääsyä varten perustettuja puolueita eikä edustustehtäviä ammattinaan hoitavia poliitikkoja.

19. Eduskuntavaalit nykyisellään muistuttavat suuria joukkuekilpailuja, joiden voittajaehdokkaille, joiden etsitään tukijoita ja äänestäjiä suurin kustannuksin.  Alue-edustajat voitaisiin valita järjestödemokratian tavoin, ilman vaalipuheita ja rahoitusepäselvyyksiä.

20. Hallintojärjestelmän muutoksista saavat päättää vain puolue-edustajat, ja puolueethan ovat luoneet nykyjärjestelmän niille parhaiten sopivaksi.

Puoluevallasta kansanvaltaan

Brysselin vallasta tasavaltaan