Vuoden pimein päivä

 

Kun aurinko ei paista, eikä kuu kumota vuoden pimeimpinä päivinä, tunnelma tiivistyy. Iltakävely pimeällä metsätiellä herkistää korvat ja muut aistit. Sankasta kuusimetsästä tien toiselta puolen kuuluu vaimeaa koputusta. Kuka muu on liikkeellä pimeässä? Penkereellä häämöttää upoksiin tallautuneet tunnistamattomat jäljet.

Talvipäivän seisaus on tänä vuonna la. 21. joulukuuta 2024 klo 11.21. Se on mystinen hetki. Pohjolassa aurinko on silloin suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella.

Vuoden lyhyimpänä päivänä auringon deklinaatio on minimissään. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin enää nouse.

Vuoden vaihtumista juhlistettiin muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlana - yulena. Kristinuskon myötä yule yhdistettiin vapahtajan syntymän valon juhlaan ja sen paikka vakiintui 25.12.

Vuoden pimein ja lyhyin päivä on samalla käännekohta ja "voittamattoman auringon" juhla. Pimeyden ja valon vuorottelu toistuu myös vuodenaikojen kierrossa.

Muinaiset kansat uskoivat myös, että kaukana pohjoisessa, Pohjantähden alla on pyhä paikka, aukko taivaaseen. Aukesiko aukko talvipäivän seisauksessa myös maan uumeniin?

Talvipäivän seisaus – matka maan uumeniin

"On olemassa vuori maan keskellä tai maailman keskipisteessä, joka on sekä pieni että suuri. Se on mittaamattoman pehmeä, kova ja vahva. Se on sekä kaukana että lähellä, mutta Jumalan sallimuksesta näkymätön. Siihen on kätketty suuria aarteita, mitä maailma ei osaa arvostaa. Tämä vuori on ympäröity, paholaisen kateudesta johtuen, hyvin julmilla pedoilla ja korppimaisilla linnuilla, jotka tekevät matkasi sinne sekä vaikeaksi että vaaralliseksi ja sen vuoksi, koska aika ei vielä ole tullut, tietä sinne eivät voi vaeltaa muut kuin arvokkaat, itsekehittymisellä ja tutkimuksella.

Tälle vuorelle voit mennä vain tiettynä yönä, kun se on pisimmillään ja pimein (talvipäivänseisaus). Katso, että olet valmistanut itsesi rukouksella. Vaadi itsellesi tietä, joka johtaa vuorelle, mutta älä kysy keneltäkään missä se on, vaan seuraa opastasi, joka tarjoutuu sinulle ja jonka tulet tapaamaan matkalla.

Tämä opas tuo sinut vuorelle keskiyöllä, jolloin kaikki on hiljaista ja pimeää. On välttämätöntä, että varustat itsesi määrätietoisuudella ja sankarillisella rohkeudella, ettet pelkäisi niitä asioita, joita tulee tapahtumaan ja putoaisit takaisin. Et tarvitse miekkaa tai muuta asetta, vaan ainoastaan uskollisesti ja sydämestäsi kutsua Jumalaa, etsiäksesi häntä.

Kun olet löytänyt vuoren, ensimmäinen ihme, joka tapahtuu on tämä: raivoisa ja voimakas tuuli ravistaa vuorta niin, että kivet menevät kappaleiksi. Sinua lähestyvät leijonat ja lohikäärmeet sekä muut hirvittävät pedot, mutta älä pelkää mitään niistä. Ole määrätietoinen ja päätä, ettet palaa, sillä opas, joka toi sinut tänne ei halua sinulle tapahtuvan mitään pahaa. Aarretta ei vielä ole löytynyt, mutta se on lähellä. Tuulen jälkeen tulee maanjäristys, joka vie mennessään sen, minkä tuuli oli jättänyt. Ole varma, ettet sorru.

Kun maanjäristys on mennyt, tulee tuli, joka tuhoaa kaiken maallisen roskan ja paljastaa aarteen, mutta et voi vielä nähdä sitä. Kaiken tämän jälkeen, päivännousun lähestyessä, saapuu suuri tyyneys ja saat nähdä päivä-tähden nousevan sekä pimeyden katoavan. Voit ottaa vastaan suuren aarteen, jossa parasta on haihtuva tinktuura, jolla maailma voitaisiin muuttaa mitä puhtaimmaksi kullaksi, mikäli se olisi siihen riittävän arvokas ja palvelisi Jumalaa."

 

https://www.teosofia.net/ruusuristil/allegoria.htm