Sota-aikana totuutta sotien syistä saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Onneksi on olemassa vielä vaihtoehtomedioita ja dokumentteja,
jotka valottavat nykyisten kriisien taustoja. Global Research julkaisi jo 2018 ensimmäisen
arvion Yhdysvaltojen ja Iranin vastaisen sodan historiasta ja keskittyi
Israelin salakavalaan rooliin Yhdysvaltojen apurina.
Jo presidentti Bushin toisen kauden alussa selvisi, että
Israel tekisi apurina likaisen työn Yhdysvaltojen puolesta. Varapresidentti Dick Cheney
oli pudottanut ”pommin”: "Israelilaiset
saattavat päättää toimia ensin ja antaa muun maailman sitten huolehtia
diplomaattisen sotkun siivoamisesta jälkeenpäin.” Kuitenkaan Israel ei pystyisi
toimimaan yksipuolisesti Irania vastaan ilman vihreää valoa Pentagonilta,
joka hallitsee Israelin ilmapuolustusjärjestelmän keskeisiä osia.
Käytännössä sota Irania vastaan, jos se tapahtuisi, olisi
Yhdysvaltojen ja Israelin yhteinen yritys, jota koordinoi Yhdysvaltain
strateginen komento (STRATCOM) ja jossa Amerikan liittolaiset ovat avainroolissa. Sota
Irania vastaan on ollut Pentagonin suunnitelmissa jo yli 20 vuoden ajan.
Israel – USA – Nato
Läntinen sotilasliitto on monimutkainen sotilastiedustelukompleksi,
joka on huolellisesti suunniteltu jo vuosikausia. Israelin lokakuussa 2023 aloittama
sota Palestiinaa vastaan edistää sotilaallista eskaloitumisprosessia, joka
saattaa niellä suuren osan Lähi-idästä.
7. lokakuuta 2023 Hamas
käynnisti "operaation Al-Aqsa Storm", jota johti
Hamasin sotilaspäällikkö Mohammed
Deif. Samana päivänä Netanyahu vahvisti niin sanotun " sotatilan".
Sotilasoperaatiot suunnitellaan aina hyvissä ajoin etukäteen. Oliko
"operaatio Al-Aqsa Storm" yllätyshyökkäys?
Hamas on Mossadin väline
Israelin Gazan kaistaa vastaan suunnattua sotaa on runsaasti dokumentoitu, ja se on pirullinen ja huolellisesti suunniteltu ”peiteoperaatio” (Philip Giraldi, Michel Chossudovsky, 9. lokakuuta 2023 ).
Hamasin roolilla on
pitkä historia aina vuoteen 1987 asti. Pääministeri Netanjahu on tunnustanut avoimesti
Israelin hallituksen suhteen Hamasiin, ja on kehottanut Likud-puoluetta
tukemaan ja rahoittamaan Hamasia "osana
strategiaa": "Jokaisen, joka haluaa estää Palestiinan
valtion perustamisen , on tuettava Hamasin tukemista ja rahojen siirtämistä Hamasille",
hän [Netanyahu] sanoi Likud-puolueensa Knessetin jäsenten kokouksessa
maaliskuussa 2019. "Tämä on osa strategiaamme - eristää Gazan
palestiinalaiset Länsirannan palestiinalaisista." (Haaretz , 9. lokakuuta
2023)
Sotilaallinen yhteistyö Pentagonin ja Naton
kanssa
Israelin puolustusvoimat (IDF) näkevät sotilaallisen yhteistyön sekä Pentagonin että Naton kanssa keinona "parantaa Israelin pelotekykyä sitä uhkaavien mahdollisten vihollisten, lähinnä Iranin ja Syyrian" suhteen. Israel on ollut de facto Naton jäsen (erityisstatuksella) vuodesta 2004 lähtien, ja siihen kuuluu aktiivista sotilaallista ja tiedustelukoordinointia sekä miehitettyjä alueita koskevia neuvotteluja.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg vahvisti, lehdistökonferenssissa Brysselissä 12. lokakuuta 2023, että Israel on hyökkäyksen kohteena ja että
USA:n sotilasoperaatiot Lähi-itään jatkuvat väitetysti eskaloitumisen
välttämiseksi. Siksi Yhdysvallat on lähettänyt lisää
sotilaallisia joukkoja alueelle, ei vähiten estääkseen tilanteen eskaloitumista vaan eskaloidakseen tilanteen eskaloitumisen. (Naton lehdistötilaisuus, Bryssel,
12.10.2023).
Hädin tuskin kolme päivää sen jälkeen, kun IDF aloitti
pommituksen Gazan kaistalla, Amerikan suurin lentotukialus USS Gerald R. Ford
on tullut auttamaan Israelia ja asettui Israelin aluevesille.
Iranin sotaprojekti on ollut Pentagonin pöydällä jo 1990-luvun
puolivälistä lähtien
Theatre Iran Near Term (TIRANNT) -sotapelien skenaarion käynnistämisen
jälkeen toukokuussa 2003, jo vuotaneen
turvaluokitellun asiakirjan mukaan oli suunniteltu eskalaatioskenaariota, johon
sisältyisi sotilaallisia toimia Irania ja Syyriaa vastaan, ja Syyria oli sen
ensimmäinen vaihe vuonna 2011.
Ensimmäinen hyökkäys Irakiin "Operation Iraqi
Freedom" -operaatiossa käynnistettiin 20. maaliskuuta 2003. 9. huhtikuuta
merkitsi Bagdadin kaatumista; virallisesti hyökkäys saatiin päätökseen 1.
toukokuuta 2003.
Toukokuussa 2003, välittömästi Irakin hyökkäyksen ja
miehityksen jälkeen, TIRANNT (Theatre Iran Near Term) -sotapelien skenaario
toteutettiin, kuten William Arkin, entinen yhdysvaltalainen
tiedustelu-analyytikko, paljasti:
”Alkuvuodesta 2003, vaikka Yhdysvaltain joukot olivat
sodan partaalla Irakin kanssa, armeija oli jo aloittanut analyysin
täysimittaisesta sodasta Iranin kanssa. Analyysi, jota kutsutaan nimellä
TIRANNT, "teatteri Iranista lähitulevaisuudessa", yhdistettiin
merijalkaväen hyökkäyksen tekoskenaarioon ja Iranin ohjusvoimien simulaatioon.
Yhdysvaltalaiset ja brittiläiset suunnittelijat suorittivat Kaspianmeren
sotapelin suunnilleen samaan aikaan. Ja Bush käski Yhdysvaltain strategista
komentoa laatimaan maailmanlaajuisen iskusotasuunnitelman hyökkäykselle Iranin
joukkotuhoaseita vastaan. Kaikki tämä syötetään lopulta uuteen
sotasuunnitelmaan "suurten taisteluoperaatioiden" Irania vastaan,
jonka sotilaslähteet vahvistavat nyt olevan luonnosmuodossa. [Tämä CONPLAN 8022
-niminen valmiussuunnitelma otettaisiin käyttöön toisen syyskuun 11. päivän
aikana olettaen, että Iran on sen takana] (William Arkin, Washington Post , 16.
huhtikuuta 2006)
"Theatre Iran Near Term" , skenaario sodan käymisestä Irania vastaan Irakin tappion jälkeen, oli sanaton käsite Yhdysvaltain keskusjohdon alaisuudessa TIRANNT keskittyi sekä " lähiaikaisiin" (eli Irakin sodan jälkeisiin) että "out-Year" -skenaarioihin (merkitsee seuraavaa vuotta) sodan Iranin kanssa "…mukaan lukien kaikki suuren taistelun näkökohdat operaatioon, joukkojen mobilisoinnista ja sijoittamisesta sodanjälkeisiin vakausoperaatioihin hallituksen vaihdon jälkeen."
TIRANNTin ydintyö alkoi toukokuussa 2003, kun mallintajat
ja tiedusteluasiantuntijat keräsivät yhteen tiedot, joita tarvitaan
laajamittaiseen skenaarioanalyysiin Iranille. TIRANNT on sittemmin päivitetty
käyttämällä Irakin sodan jälkeisiä tietoja Yhdysvaltain joukkojen
suorituskyvystä. Samaan aikaan ilmavoimien suunnittelijat ovat mallintaneet
hyökkäyksiä olemassa olevia Iranin ilmapuolustuksia ja kohteita vastaan, kun
taas laivaston suunnittelijat ovat arvioineet rannikkopuolustusta ja laatineet
skenaarioita Hormuzin salmen hallinnan säilyttämiseksi Persianlahden juurella.
Jatkossa lokakuussa 2003 alkaneessa
TIRANNT-kampanja-analyysissä laskettiin Irania vastaan suunnattujen toimien
eri skenaarioiden tulokset tarjotakseen vaihtoehtoja päivitetyn Iranin
sotasuunnitelman toimintatapojen analysointiin.
Ensin Irak, sitten Iran
Vuoden 2003 päätös kohdistaa Iran TIRANNTin alaisuudessa
sekä kaikki myöhemmät yritykset ja "salaiset suunnitelmat" olivat osa
laajempaa Lähi-idän sotilaallista etenemissuunnitelmaa. Jo Clintonin hallinnon
aikana Yhdysvaltain keskusjohto (USCENTCOM) oli muotoillut vuonna 1995 doktriinin
mukaisesti sotasuunnitelman hyökätä ensin Irakiin ja sitten Iraniin.
Yhdysvaltojen turvallisuusstrategia ohjaa Irakin ja Iranin roistovaltioiden
kaksoiseristysstrategian toteuttamista niin kauan kuin nämä osavaltiot uhkaavat
Yhdysvaltain etuja, alueen muita valtioita ja omia kansalaisiaan.
Kaksoiseristys on suunniteltu ylläpitämään voimatasapainoa alueella ilman, että
se on riippuvainen Irakista tai Iranista. Yhdysvaltojen sotasuunnitelmien ensisijainen
tarkoitus on suojella Yhdysvaltojen elintärkeää etua – keskeytymätöntä ja turvallista
Yhdysvaltojen/liittoutuneiden pääsyä Persianlahden öljyyn.
Israelin rooli Yhdysvaltojen sotasuunnitelmissa
TIRANNT (2003) -skenaariota seurasi sarja Iraniin liittyviä sotilaallisia suunnitelmia. Lukuisat 9/11:n jälkeiset viralliset lausunnot ja Yhdysvaltain sotilasasiakirjat olivat viitanneet Lähi-idän sodan laajenemiseen, johon Israel osallistui aktiivisesti. Yleisesti ottaen Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa luonnehtii Amerikan liittolaisten rohkaiseminen "tekemään likainen työ amerikkalaisten puolesta".
Bushin toisen kauden alussa Iran oli "aivan Amerikan
roistovihollisten listan kärjessä". Israelin tehtäväksi jäisi: "tehkää
pommitukset puolestamme", ilman Yhdysvaltojen suoraa osallistumista
sotilaallisesti. Mutta Trumpin hallinnon aikana, (professori James Petrasin
mukaan), Israel ja sionistinen lobbaus toimivat aktiivisesti painostaen
presidentti Trumpia ottamaan ensimmäisen askeleen: ”Minä, Israelin
pääministeri Benjamin Netanyahu ja 52 suurimman amerikkalaisen
juutalaisjärjestön presidentit johdatamme presidentti Trumpia , kuin
koiranpentua hihnassa, suureen sotaan Iranin kanssa. Hysteeriset '52
presidentit' ja 'Bibi' Netanyahu valmistavat kiireisiä holokaustitason
ennusteita, että ydinvoimaton Iran valmistautuu "höyrystämään"
Israelin ja sen Yhdysvalloissa toimivien kannattajien ja agenttien
vuoksi. ( James Petras, Global Research,
27. lokakuuta 2017)
Sotapelurit
Israel on Amerikan liittolainen. Sotilaallisia operaatioita koordinoidaan tiiviisti. Tel Aviv on kuitenkin Washingtonin alainen. Suurissa sotilasoperaatioissa Israel ei toimi ilman Pentagonin hyväksyntää. Yhdysvalloilla ja Israelilla on integroitu ilmapuolustusjärjestelmä, joka perustettiin vuoden 2009 alussa, pian Israelin Gazaan miehityksen jälkeen "Operation Cast Led". Yhdysvaltojen Israeliin vuonna 2009 perustama X-kaistainen tutka-ilmapuolustusjärjestelmä "integroisi Israelin ohjuspuolustuksen Yhdysvaltojen maailmanlaajuiseen ohjusten havaitsemisverkostoon, joka sisältää satelliitteja, Aegis-aluksia Välimerellä, Persianlahdella ja Punaisella merellä sekä maa- Patriot-tutkat ja sieppaajat." (Sen. Joseph Azzolina, Israelin suojeleminen Iranin ohjuksilta, Bayshore News, 26. joulukuuta 2008).
Pentagonin vahvistamana Yhdysvaltain armeija
hallitsee Israelin ilmapuolustusta
"Tämä on ja tulee olemaan Yhdysvaltain tutkajärjestelmä ", Pentagonin tiedottaja Geoff Morrell sanoi. "Joten tämä ei ole jotain, jota emme anna tai myy israelilaisille, ja se on jotain, joka todennäköisesti vaatii yhdysvaltalaista henkilökuntaa paikan päällä toimiakseen." Obaman toisen kauden alussa Yhdysvallat ja Israel aloittivat keskustelut USA:n pysyvän ja virallisen sotilastukikohdan perustamisesta Israelin sisälle. Ja 17. syyskuuta 2017 vihittiin käyttöön Yhdysvaltain ilmapuolustustukikohta Negevin autiomaassa. Israelin IDF:n tiedottajan mukaan tavoitteena on lähettää "viesti alueelle", mukaan lukien Iran, Libanon, Syyria ja Palestiina.
Israel ei pystyisi toimimaan yksipuolisesti Irania vastaan ilman vihreää valoa Pentagonilta, joka hallitsee Israelin ilmapuolustusjärjestelmän keskeisiä osia. Käytännössä sota Irania vastaan, jos se tapahtuisi, olisi Yhdysvaltojen ja Israelin yhteinen yritys, jossa Amerikan liittolaisilla olisi pienempi rooli.
Sotilasliittojen kehittyvä rakenne
Sen jälkeen, kun sotasuunnitelmat laadittiin 1990-luvun
puolivälissä ja tarkemmin Syyriaa vastaan vuonna 2011 alkaneen sodan
jälkeen, laajemman Lähi-idän Keski-Aasian alueen geopolitiikka on kehittynyt
dramaattisesti Venäjän ja Kiinan ottaessa vastaan tärkeämmän roolin. Sotilaallisten
liittoutumien rakenteen muutos on heikentänyt Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa.
Irania tukee nyt voimakas Kiinan ja Venäjän välinen lohko. Pakistan ja Intia
puolestaan ovat liittyneet Shanghain yhteistyöjärjestöön (SCO), joka on osaltaan
heikentänyt Yhdysvaltain ja Pakistanin suhteita.
Iranin kahdenväliset suhteet Kiinan kanssa, mukaan lukien
strategiset öljy-, kaasu- ja putkisopimukset, sekä sotilaallinen yhteistyö,
ovat puolestaan kehittyneet sen jälkeen, kun presidentti Xi Jinping astui
virkaan vuonna 2012.
Vaikka Teheran on tehnyt "mukavuussopimuksen"
Ankaran kanssa, Saudi-Arabian ja Persianlahden valtioiden yhtenäisyys ovat nyt
vaarassa Qatarin, Omanin ja Kuwaitin rakentaessa liittouman Iranin kanssa
Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien kustannuksella. Syyrian sodan jälkeen Iran
ei ole vain luonut vahvat kahdenväliset suhteet Syyriaan, vaan se on myös
vahvistanut suhteitaan Libanoniin ja Jemeniin. Toisin sanoen Yhdysvaltojen
hegemonia on uhattuna laajemmalla Lähi-idän Keski-Aasian alueella. Vuonna 2018
liittoutumien ja "poikkileikkausten koalitioiden" rakenne ei suosi
Yhdysvaltain johtamaa sotilaallista operaatiota Irania vastaan.
Atlantin liitto kriisissä, samoin Persianlahden yhteistyöneuvosto
Yhdysvallat ja Turkki ottavat yhteen Pohjois-Syyriassa,
jossa Turkki taistelee Yhdysvaltain tukemia kurdikapinallisia vastaan. Turkki,
joka muodostaa Naton raskaan sarjan, on hankkinut Venäjän
S400-ilmapuolustusjärjestelmän. Merkitseekö tämä sitä, että Turkki Atlantin
liiton jäsenenä ei enää jaa täysin Yhdysvaltain, Naton ja Israelin
puolustusjärjestelmää? Turkki on lähentynyt sekä Venäjään, että Iraniin.
Mitä tapahtuu
Vaikka tavanomainen sota Irania vastaan on tällä hetkellä
odotustilassa, Yhdysvallat on valinnut pysyvästi epätavanomaisen sodankäynnin,
mukaan lukien epävakauden, talouspakotteiden, soluttautumisen, yhteistyön ja
hallinnon muutoksen. Pentagon säilyttää kuitenkin pitkäaikaisen strategisen
vaihtoehtonsa saada lähimmät liittolaisensa, mukaan lukien Saudi-Arabia ja
Israel, "käymään sotaa puolestaan".
Olemme kuitenkin historiamme vaarallisessa risteyksessä.
Vaikka Pentagonin analyytikot ovat täysin tietoisia siitä, että Yhdysvallat ei
voi voittaa tavanomaista sotaa Irania vastaan, ensimmäinen taktinen ydinasehyökkäys
on edelleen "pöydällä". Samoin tiedusteluoperaatiot, palkattujen
"jihadististen" terroristien värvääminen, kapinoiden rahoittaminen
jne. (puhumattakaan lukuisten ei-tavanomaisten asejärjestelmien, mukaan lukien
sähkömagneettisten, kemiallisten ja biologisten aseiden, käytöstä).
Sota on rikos, jota Yhdysvaltojen
tiedotusvälineet tukevat!
Kiitos Global Researchille ja professori Chossudovskylle joka on sitoutunut paljastamaan Yhdysvaltojen sotilaallisen agendan luonteen sekä edistämään laajaa vastapropagandakampanjaa, joka heikentää Washingtonin "humanitaaristen" sotien väärennettyä legitimiteettiä.
Kenen puolesta rukoilet, kun yli kaksi miljoonaa palestiinalaista siviiliä on Israelin miehittämässä valtavassa ulkoilmakeskitysleirissä, jota Israel valvoo maalta, ilmasta ja mereltä, kun sota on jo alkanut?
- Virallinen Suomi on jo puolensa valinnut!
https://mvlehti.net/2023/10/16/israelin-rooli-yhdysvaltojen-sotapelissa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti