Mihail
Šiškinin esseekokoelma Sota
vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä johdattaa lukijan syvälle Venäjän historiaan, vuoteen 882, kun Kiova
julistetiin pääkaupungiksi. Ja taas Kiova on Euroopan sotakeskiössä, kun geopoliittisia paalatuksia mittaillaan.
Pitkittynyt
sota Euroopassa jatkuu.
Raastavinta on sisällissota, jossa veljeskansat taistelevat
keskenään. Mihailin äiti oli ukrainalainen, isä venäläinen:
-"Joskus
ajattelen, miten hyvä on, että he molemmat ovat kuolleet eivätkä
joudu kokemaan Venäjän ja Ukrainan sotaa."
Sveitsissä
elävän venäläisen emigrantin hätä Venäjän puolesta on kuin
puhdistautuminen Venäjän vuosisataisesta maaorjuuden henkisestä
taakasta, koska aina on ollut ja vieläkin on olemassa kaksi Venäjää: - se joka näkyy ja toimii julkisuudessa, vallan läpinäkymättömissä
kulisseissa ja julma arkirealismi, joka kärsii pinnan alla, alistuu
ja käpertyy.
"Kun
ihminen syntyy ja kasvaa vankileirissä, piikkilanka-aita jää hänen
sydämeensä. Ei riitä, että hänelle suodaan ylhäältä vapaus,
piikkilanka-aita on saatava pois sielusta"
Venäjän historia on vuosituhantista julmaa väkivaltaa. Venäjä on aina ollut
yksinvaltaisesti hallittu maa, jolle demokratia on ollut ja on edelleen tuntematon käsite. Edes lokakuun vallankumous ei muuttanut
mitään. Kremlin tsaari vain vaihtui, valtakoneisto pysyi ennallaan.
Ohranan korvasi ensin Tšeka ja myöhemmin KGB.
Mikään
ei ole muuttunut. Se jolla on valta, määrää mitä tehdään
yhteiskunnassa, sekä perheessä.
Uskonnon
ja vallan liitto
Venäjän
tuhatvutotinen verinen historia alkoi jo v. 882, kun Skandinaviasta
tulleet viikingit järjestelivät
Novgorodin ja Kiovan alueiden monien heimojen välisiä verisiä
kiistoja ja turvasivat kauppareittien toimintaa. Venäjän historian
yksi tärkeimmistä
kulminaatioista
tapahtui
kuitenkin
vuonna juuri 998, kun Kiovan ruhtinaaksi itsensä taistellut ruhtinas
Vladimir
kääntyi kristinuskoon. Sitkeästi elävän legendan mukaan ruhtinas
Vladimir teki valinnan islamin, juutalaisuuden, roomalaiskatolisen
kristinuskon ja Bysantin ortodoksien välillä esteettisin perustein,
kun hänen edustajansa kertoivat Konstantinopolista palattuaan
innoissaan ortodoksisen jumalanpalveluksen kauneudesta.
”Tosiasiassa
kyse oli valtapelistä. Vladimir halusi liittoutua koko alueen
mahtavimman valtakunnan Bysantin
keisarikunnan kanssa. Geopolitiikka vaikutti kysymykseen venäläisestä
uskosta”. Bysantin keisari Basileios
II oli
luvannut
yhteistyöstä
sisarensa Annan Vladimirille
vaimoksi.
Uskonnosta
olisi Šiškinin mukaan voinut tulla yhdistävä voima, mutta toisin
kävi: kääntyminen kristinuskoon yltyi raivokkaaksi väkivallaksi
muutenkin terrorisoitua väestöä kohtaan, kun väki väkisin
kastettiin Dneprissä. Tuosta liitosta jäi kuitenkin jotain
olennaista elämään: siitä asti kirkko ja uskonto on Venäjällä
aina ollut vallan väline, vallan liittolainen. Jopa Neuvosto-Venäjän
aikana, kun kommunistinen puolue vähäksi aikaa korvasi kirkon
Venäjän messiaanisen tehtävän toteuttamisessa. Ja jälleen tänä
päivänä patriarkka Kirill saarnaa pyhästä ristiretkestä
turmeltunutta länttä vastaan ikiaikaisena Bysantin perintönä
'uskon ja vallan' pyhästä liitosta.
Kirkkoslaavin
merkitys Venäjän eristäytymisenä
Šiškin
tarkastelee kirjailijana kirkon ja vallan suhdetta myös kielen
kautta. Toisin kuin Rooman kirkko, joka pitäytyi omalla
vaikutusalueellaan liturgiansa ainoassa kielessä latinassa,
ortodoksinen kirkko välitti venäläisille Bysantin eteläslaaveja
varten kehittämän muinaiskirkkoslaavin.
”Se
esti itäslaavilaisten heimojen kulttuurisen yhteyden antiikkiin ja
osallistumisen eurooppalaisten kansojen kehitykseen. Latinan kieli
oli sivilisaation väylä; siitä tuli tieteen, lääketieteen ja
juridiikan kieli ja tunnetun maailman lingua
franca (yleiskieli),
josta tuli Länsi-Euroopan historian elämän lähde”.
Venäläisille
sitä vastoin oli luotu eloton kirkkokieli, joka vuosisatojen ajan
muumioitui vaikuttamatta millään tavoin tieteen tai yhteiskunnan
kehitykseen. Jo pelkästään kielellisistä syistä Venäjä jäi
siten syrjään renessanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajan
aatteista.
Euroopan
puolella renessanssi ja uskonpuhdistus innoittivat ihmismieliä,
mutta idässä nousi taantuva taisteluhenki, joka kaltoinkohteli myös omaa kansaa armeijallaan:
”Yksinvalta
ja yksituumaisuus ovat siitä lähtien määrittäneet venäläistä
elämää. Ainoa tavoite on vihollisen voittaminen, ja hyökkäys on
paras puolustus koko maailmaa vastaan käytävässä sodassa.”
”Yksittäisen
kansalaisen suurin onni on kuolla isänmaan puolesta. Vieraat
vihaavat meitä venäläisiä, ja heidän elämänsä päämäärä
on tuhota Venäjä. Jumaliakin on vain yksi – Venäjän jumala.”
Kultainen
orda
Uskonnon
ja vallan liiton lisäksi tuolta ajalta periytyy myös toinen
Venäjälle
ominainen
vuosisatainen
piirre
'orjayhteiskuntana'.
Liittoutuminen Bysanttia hallitsevien mongoliheimojen kanssa
johti siihen, että Venäjä, tuo Krimin
Rus,
ajautui osaksi mongolien perustamaa Kultaisen
ordan kaanikunnan
imperiumia yhtenä sen maakuntana.
Mongolien
ei tarvinnut valoittaa Venäjää. He vain velvoittivat Venäjän
ruhtinaat kantamaan raskaita veroja Kultaiselle ordalle. Ei heidän
tarvinnut alistaa kansaa, sen tekivät heidän puolestaan Venäjän
ruhtinaat, nuo oligarkkien edeltäjät. Eivätkä mongolit kysyneet,
miten verotus toteutettiin.
”Silloin
luotiin myös koko venäläistä yhteiskuntaan vuosisatoja ohjannut
orjaperiaate: Koko vallan vertikaali toimi periaatteella ˊAlistu
ylöspäin, tallo alaspäinˋ.
Venäjän poliittinen eliitti omaksui itsesäilytysvaistonsa
ohjaamana orjamentaliteetin, ruhtinaistakin tuli orjia.”
”Näin
toimii perinnöllinen valtioaristokratia. Vapaa markkinatalous
merkitsee Venäjällä vallan omistusoikeutta, joka on täysin
riippuvasta uskollisuudesta ylempää kohtaan. Jos klaanin johtaja
joutuu epäsuosioon, hän vetää koko joukkonsa mukanaan
onnettomuuteen.”
Kova
jätkä idästä
Putinin
ideologian avainsanaksi nousi käsite 'Russki
mir'.
Alun perin sana mir tarkoittaa venäläistä keskiaikaista
kyläyhteisöä, jonka mielenlaatu on tunnusomaista edelleen:
”Jos
joku huusi ˊmeikäläisiä
lyödään",
kaikki juoksivat kepit ja heinähangot käsissään paikalle
miettimättä. Samalla tavalla Putinin propaganda on huutanut jo
vuosien ajan: Ukrainassa lyödään 'meikäläisiä'.
Putinin
onnistui täyttää hyvän
ja voittoisan tsaarin
mantteli
pahan vastaisessa
lännen
sodassa 'meikäläisiä'
vastaan.
Mutta
Putinia ihaillaan myös lännessä. Putin edusti moraalisia arvoja,
kuten kristinuskoa, perheinstituutiota, taistelua homoavioliittoja ja
-paraateja vastaan. Putin nosti Venäjän:
”Venäjä
olisi
kansalle lännessä
jo hukattujen moraalisten periaatteiden, perinteisten, kansallisten,
kulttuuristen, uskonnollisten ja jopa seksuaalisten arvojen viimeinen
suojamuuri",
joka
kyseenalaisti länsimaiset arvot.
Venäjä puree
häntäänsä
Kirjansa
kahdessa viimeisessä luvussa Šiškin hahmotteli Venäjän
tulevaisuutta: - "muuttuuko mikään, voiko tsaarien ja
maaorjien maa koskaan siirtyä demokratiaan?"
Šiškin
ei
usko:
"Jo
kaksi yritystä luoda Venäjälle demokraattinen yhteiskuntajärjestys
on epäonnistunut. Vuoden 1917 ensimmäinen venäläinen demokratia
kesti vain muutaman kuukauden. Toinen 1990 luvulla syntynyt eli
vaivoin muutaman vuoden."
Tällä hän viittaa Mihail
Gorbatsovin käynnistämään perestroikaan.
”Joka
kerta kun maa yrittää luoda demokraattisen yhteiskunnan, vaalit,
eduskunnan ja tasavallan, se joutuu takaisin totalitaariseen
imperiumiin. Venäjän historia puree aina häntäänsä.”
Šiškin
uskoo kuitenkin vahvasti kulttuurin voimaan, sen kykyyn käsitellä
menneisyyden traumaa, vallanpitäjien rikoksia. Hän uskoo siihen
toiseen Venäjään, kuten 1800-luvun kultakauteen, jonka suuria ja
edelleen eläviä nimiä ovat Aleksandr
Puškin, Fjodor
Dostojevski, Leo
Tolstoi, Pjotr
Tšaikovski….Tai
Stalinin kauden ”isänmaan
pettureihin”
joita ovat Boris
Pasternak, Aleksandr
Solženitsyn, Andrei
Saharov, Andrei
Tarkovski…kansanpettureiden
listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Šiškin
hallitsee itseironian:
”He
ovat kaikki meidän. Me venäläiset olemme maailman lahjakkaimpia ja
kyvykkäimpiä! Ei mainita eikä muisteta, että useimmat venäläisen
kulttuurin huiput eivät todellakaan kiitä nerokkaasta osuudestaan
ihmiskunnan historiassa valtiota, vaan he ovat menestyneet ihmistä
halveksivasta hallintokoneistosta huolimatta.”
Imperiumi
elää sodilla
Mikä on Putinin
rikos? Putin on myrkyttänyt ihmiset vihalla, joka piinaa
ihmisiä vielä pitkään, Šiškin sanoo.
Venäläinen sotasyyllisyystaakka on läpikäymättä. Venäläiset
eivät ole koskaan tehneet tiliä menneisyydestään kuten
esimerkiksi saksalaiset toisen maailmansodan jälkeen.
Kukapa
haluaisi selvittää menneitä, kun Venäjä on taas sodassa ja tämän
päivän tsaari tarvitsee taas voiton ollakseen kansansa edessä
uskottava tsaari.
”Imperiumi
elää sodista. Voitot pidentävät sen elinkaarta, tappiot vievät
sen kohti tuhoaan. Stalinin voitto toisessa maailmansodassa vahvisti
vankileirivaltiota. Afganistanin katastrofi nopeutti Neuvostoliiton
hajoamista.”
Ja
kuten aina, sodassa kärsii myös kulttuuri. ”Aina
kun sota alkaa, kulttuuri kokee tappion. Suuri saksalainen
kirjallisuus ei kyennyt estämään Auschwitzia, suuri venäläinen
kirjallisuus ei kyennyt torjumaan gulagia. Minun
kirjani, muiden venäläisten kirjailijoiden viimeisten
kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyneet kirjat eivät ole kyenneet
estämään tätä tragediaa.”
Siis
sama toistuu nyt Ukrainassa. Nyt näemme, miten Stalinin palvonta
vain kasvaa Venäjällä. Ja miten Putin on pyhä, koska valta on
pyhä:
”Venäjän
ortodoksisessa kirkossa kaikki pyhät toimitukset tehdään
suljettujen kuninkaan ovien takana. Rahvaalla ei ole pääsyä
kaikkein pyhimpään. Vallan sakramentit jaetaan aivan yhtä salassa,
suljettujen ovien takana. Salaisuuksien ympäröivä ikonostaasi
eristää kansan vallasta. Siksi myös diktaattorin yksityiselämä
on salaisuuksien verhoama. Eikä stalinien ja putinien puoliso ole
kukaan kuolevainen vaan Venäjä".
Mitä
Putinin jälkeen - kuka hallitsee punaista nappia?
”Putinin
voi toki erottaa ja korvata toisella hallitsijalla, mutta miten
korvataan miljoonat korruptoituneet virkamiehet, ostettavat poliisit
ja nöyristelevät tuomarit. Muita ei yksinkertaisesti ole. Valtavan
maani väestö ei ole korvattavissa".
Tsaarin
imperiumi hajosi muutamassa kuukaudessa. Neuvostoliiton hajoamiseen
meni kolme päivää. Putinin vallan vertikaali tuhoutuu hänen
mukaansa muutamassa tunnissa, kun Pohjois-Kaukasian tasavallat
irtoavat ja alkaa Siperian alueiden taistelu itsenäisyydestä
iskulauseella: nyt loppui luonnonvarojemme ryöstäminen Moskovaan.
Mitä
Donbassin alueella on tapahtunut Krimin valtauksen jälkeen.
”Paikalliset mafiajengit taistelevat keskenään vallasta ja
luovat sinne omaa rikollista järjestystään. Ei ole luultava, että
Moskova vallasta itsenäistyville alueille syntyisi demokraattisia
oikeusvaltioita.”
Alkaa
uusi sekasorron aika maassa, jossa demokratian käsitteellä on huono
maine ja jossa väestö panee toivonsa hallitsijan vahvaan
käsivarteen. Ja länsimaat hyväksyvät uuden ”järjestyksen
diktatuurin”, koska kukaan ei toivo sekavaa tulevaisuutta
maassa, jossa punaista nappia kukaan ei hallitse.
Šiškin
muistuttaa, että vankila on orjien kouluista armeijan ohella
tehokkain. Vapautuessaan vanki ottaa vankilan säännöt mukaansa,
tallentaa kokemansa julmuuden sekä jaon vartijoihin ja orjiin ja
välittää kokemuksensa edelleen seuraaville sukupolville. Nyt
vankilamoraali ja vankilan laki – voiman ja väkivallan laki –
ovat Venäjän eliitin kieltä, niin kuin ovat aina olleet.
”Suvaitsevaisuus
on täysin vieras ajatus. 'Priosiointi'
siirtyi viralliseen kielenkäyttöön. Kremlin uusien valtiaiden
mukana alamaailman slangista tuli osa virallista puhetta. Putinin
kuuluisa vaalilupaus 'upottaa
tšetšeenit vessanpönttöön'
jäi ihmisten mieliin.
Ukraina
elämän ja kuoleman kysysmys
-
Voiko
Putin
on pettää
ihailijansa?
Tavalliselle
kansalle tärkein kysymys on aina
ollut:
"onko
tsaari oikea vai väärä".
Tähän kysymykseen saattoi vastata vain voittamalla sodan. Stalin
oli aito, häntä kunnioitetaan yhä. Gorbatšov hävisi sekä
Afganistanin sodan että kylmän sodan länttä vastaan, joten hän
oli väärä tsaari.
Siksi
Ukraina on Putinille elämän ja kuoleman kysymys.
Kiitos
Mihail Šiškinille!
Jos
saisin kiteyttää Šiškinin 'Sota vai rauha' - kirjan sisällön
muutamalla selvällä sanalla, ne olisivat: "sota on hävitty
rauha."
Suomi
ja Eurooppa ovat myös osapuolina Ukrainan verisessä veljes- ja
sisällissodassa Yhdysvaltojen lisäksi. Ryssävihaisten on helppo syyttää Venäjää sen
imperilistisesta sodasta ja kyykkiä itse vielä vaarallisemman
USA-imperialismin ja Naton sotilasliiton punaisen napin varjossa.
Kuinka
kauan sekasorron ja keskinäisen vihanpidon vuodet Euroopassa vielä
jatkuvat?Kuitenkin on varmaa, että ihmiskunnana tietoisuuden
kasvaessa kaikki diktaattorit niin idässä kuin lännessä, sekä
väkivallalla järjestystä ylläpitävät imperialistiset suurvallat
lopulta luhistuvat, kun vuosisataiset piikkilanka-aidat on saatu pois
kansojen sielusta...
Lähde: Mihail Šiškin 'Sota vai Rauha' - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä, WSOY 2023