Suomen tehtävä

Olen vuosikausia miettinyt Suomen tehtävää ihmiskunnan yhteisessä perheessä:

Yhdysvaltojn ydinpelote on Suomen valtionjohdon selkänoja. Usrael on valmistautumassa jo Iranin hyökkäykseen ja värivallankumoukseen.

Varjot ovat laskeutuneet ja pimeys sakenee yli maanpiirin. Kaikkein pimeintä on ennen auringon nousua. Jokainen kansakunta elää tässä ajassa oman kohtalonsa puntarissa: - valitsenko sodan ja kuolen vai valitsenko elämän ja uuden oikeudenmukaisen tien; ihmiskunnan ykseyden ja universaalin veljeyden hengen?

Kaikki suurvallat, Venäjä, USA ja Kiina ovat yksinvaltaisia sotilasdiktatuureja, joissa ei ole koskaan ollut demokratiaa. Sotilailla eikä teurastetuilla siviileillä ole mitään ihmisarvoa. Sotia jatketaan niin kauan kunnes 'rauha voiman kautta' on saavutettu.

Jokin aika sitten tuli arvio Venäjän sotainnosta: 25% kannattaa sotaa, 25% vastustaa ja puolet venäläisistä ei välitä; kunhan mennään virran mukana. Sama jakauma varmaan kaikkialla muuallakin maailmassa.

Sodat jatkuvat, kun suurin osa maailman väestöstä on tottunut orjuuteen ja palvoo veljeskansoja teurastavia  ’isänmaataan puolustavia’ vanginvartijoitaan sokeasti.

Valo tulee Pohjolasta

Mikä on Suomen valo? 

Pienen maan voima on henkistä voimaa. Hengen mahti on ’totuus’ ja sen veretön miekka on ’sanan mahti’: ”Mahti ei mene maan rakohon, vaikka mahtajat menevät”, – toistaa Kalevala.

Henkinen soturi ei taistele aseilla ja tapa toinen toistaan. Henkinen kansa ei turvaudu aseisiin.

Suomen kansan kohtalo; - aseettomuus ja puolueettomuuspolitiikka varmistettiin, sinetöitiin ja siunattiin Suomen tienviitaksi jo heti Itsenäisyysjulistuksessa, kun Suomi sai itsenäisyytensä lahjaksi ilman taisteluita Venäjän vallankumouksen melskeissä.

Mutta Suomi ei ymmärtänyt venäläisiltä saatua armollista kummilahjaansa.
Sittemmin Suomi sortui Hitlerin natsiporukkaan, hyökkäsi Venäjälle ja menetti alueitaan, mutta kuitenkin itsenäisyys vielä säilyi.

Nyt Suomi on menettänyt itsenäisyytensä ja kompastelee jälleen uuden vihamielisen isäntänsä USA:n ja Naton sotasaappaissa Venäjää vastaan.
Harhapolun karmaveloista joudutaan taas maksamaan kova hinta: – kansantalous on jo tuhottu ja perustuslaki rikottu!

Meneillään on kolmas maailmansota, kaikkien umpimaterialistien sota toisiaan vastaan, kun henkinen itseymmärrys puuttuu ja typeryksien itsevaltius tarvitsee jo ydinaseet.

Ihmiskunnalla ja sen jokaisella yksityisellä ihmisellä on edessään nyt maailmansodan erehtymätön puntari: - tapanko ja tulen tapetuksi vai laskenko aseet ja kohtaan koko maailman hirmuvallan ilman aseita ja aloitan kokonaan uuden rauhanomaisen kulttuurikauden ihmiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja kansana ilman kenenkään tappamista, orjuuttamista ja alistamista?

Vain orjajoukko varmistaa enää muutaman maailman hirmuvaltaisimman diktaattorin pohjatonta sodan- ja vallanhimoa.

Voimme vielä palata historian oikealle puolelle, mutta se vaatii kansakunnilta ja tavallisilta kansalaisilta valtavaa siviilirohkeutta riisua orjan kahleet.

Katsaus Mihail Šiškinin 'Sota vai Rauha' - kirjan analyysiin Venäjän valtapolitiikasta

 

Mihail Šiškinin esseekokoelma Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä johdattaa lukijan syvälle Venäjän historiaan, vuoteen 882, kun Kiova julistetiin pääkaupungiksi. Ja taas Kiova on Euroopan sotakeskiössä, kun geopoliittisia paalatuksia mittaillaan.

Pitkittynyt sota Euroopassa jatkuu. Raastavinta on sisällissota, jossa veljeskansat taistelevat keskenään. Mihailin äiti oli ukrainalainen, isä venäläinen: -"Joskus ajattelen, miten hyvä on, että he molemmat ovat kuolleet eivätkä joudu kokemaan Venäjän ja Ukrainan sotaa."

Sveitsissä elävän venäläisen emigrantin hätä Venäjän puolesta on kuin puhdistautuminen Venäjän vuosisataisesta maaorjuuden henkisestä taakasta, koska aina on ollut ja vieläkin on olemassa kaksi Venäjää: - se joka näkyy ja toimii julkisuudessa, vallan läpinäkymättömissä kulisseissa ja julma arkirealismi, joka kärsii pinnan alla, alistuu ja käpertyy.

"Kun ihminen syntyy ja kasvaa vankileirissä, piikkilanka-aita jää hänen sydämeensä. Ei riitä, että hänelle suodaan ylhäältä vapaus, piikkilanka-aita on saatava pois sielusta"

Venäjän historia on vuosituhantista julmaa väkivaltaa. Venäjä on aina ollut yksinvaltaisesti hallittu maa, jolle demokratia on ollut ja on edelleen tuntematon käsite. Edes lokakuun vallankumous ei muuttanut mitään. Kremlin tsaari vain vaihtui, valtakoneisto pysyi ennallaan. Ohranan korvasi ensin Tšeka ja myöhemmin KGB. 

Mikään ei ole muuttunut. Se jolla on valta, määrää mitä tehdään yhteiskunnassa, sekä perheessä.

Uskonnon ja vallan liitto

Venäjän tuhatvutotinen verinen historia alkoi jo v. 882, kun Skandinaviasta tulleet viikingit järjestelivät Novgorodin ja Kiovan alueiden monien heimojen välisiä verisiä kiistoja ja turvasivat kauppareittien toimintaa. Venäjän historian yksi tärkeimmistä kulminaatioista tapahtui kuitenkin vuonna juuri 998, kun Kiovan ruhtinaaksi itsensä taistellut ruhtinas Vladimir kääntyi kristinuskoon. Sitkeästi elävän legendan mukaan ruhtinas Vladimir teki valinnan islamin, juutalaisuuden, roomalaiskatolisen kristinuskon ja Bysantin ortodoksien välillä esteettisin perustein, kun hänen edustajansa kertoivat Konstantinopolista palattuaan innoissaan ortodoksisen jumalanpalveluksen kauneudesta.

”Tosiasiassa kyse oli valtapelistä. Vladimir halusi liittoutua koko alueen mahtavimman valtakunnan Bysantin keisarikunnan kanssa. Geopolitiikka vaikutti kysymykseen venäläisestä uskosta”. Bysantin keisari Basileios II oli luvannut yhteistyöstä sisarensa Annan Vladimirille vaimoksi.

Uskonnosta olisi Šiškinin mukaan voinut tulla yhdistävä voima, mutta toisin kävi: kääntyminen kristinuskoon yltyi raivokkaaksi väkivallaksi muutenkin terrorisoitua väestöä kohtaan, kun väki väkisin kastettiin Dneprissä. Tuosta liitosta jäi kuitenkin jotain olennaista elämään: siitä asti kirkko ja uskonto on Venäjällä aina ollut vallan väline, vallan liittolainen. Jopa Neuvosto-Venäjän aikana, kun kommunistinen puolue vähäksi aikaa korvasi kirkon Venäjän messiaanisen tehtävän toteuttamisessa. Ja jälleen tänä päivänä patriarkka Kirill saarnaa pyhästä ristiretkestä turmeltunutta länttä vastaan ikiaikaisena Bysantin perintönä 'uskon ja vallan' pyhästä liitosta.

Kirkkoslaavin merkitys Venäjän eristäytymisenä

Šiškin tarkastelee kirjailijana kirkon ja vallan suhdetta myös kielen kautta. Toisin kuin Rooman kirkko, joka pitäytyi omalla vaikutusalueellaan liturgiansa ainoassa kielessä latinassa, ortodoksinen kirkko välitti venäläisille Bysantin eteläslaaveja varten kehittämän muinaiskirkkoslaavin.

”Se esti itäslaavilaisten heimojen kulttuurisen yhteyden antiikkiin ja osallistumisen eurooppalaisten kansojen kehitykseen. Latinan kieli oli sivilisaation väylä; siitä tuli tieteen, lääketieteen ja juridiikan kieli ja tunnetun maailman lingua franca (yleiskieli), josta tuli Länsi-Euroopan historian elämän lähde”.

Venäläisille sitä vastoin oli luotu eloton kirkkokieli, joka vuosisatojen ajan muumioitui vaikuttamatta millään tavoin tieteen tai yhteiskunnan kehitykseen. Jo pelkästään kielellisistä syistä Venäjä jäi siten syrjään renessanssin, uskonpuhdistuksen ja valistusajan aatteista.

Euroopan puolella renessanssi ja uskonpuhdistus innoittivat ihmismieliä, mutta idässä nousi taantuva taisteluhenki, joka kaltoinkohteli myös omaa kansaa armeijallaan:

”Yksinvalta ja yksituumaisuus ovat siitä lähtien määrittäneet venäläistä elämää. Ainoa tavoite on vihollisen voittaminen, ja hyökkäys on paras puolustus koko maailmaa vastaan käytävässä sodassa.”

”Yksittäisen kansalaisen suurin onni on kuolla isänmaan puolesta. Vieraat vihaavat meitä venäläisiä, ja heidän elämänsä päämäärä on tuhota Venäjä. Jumaliakin on vain yksi – Venäjän jumala.”

Kultainen orda

Uskonnon ja vallan liiton lisäksi tuolta ajalta periytyy myös toinen Venäjälle ominainen vuosisatainen piirre 'orjayhteiskuntana'.  Liittoutuminen Bysanttia hallitsevien mongoliheimojen kanssa johti siihen, että Venäjä, tuo Krimin Rus, ajautui osaksi mongolien perustamaa Kultaisen ordan kaanikunnan imperiumia yhtenä sen maakuntana.

Mongolien ei tarvinnut valoittaa Venäjää. He vain velvoittivat Venäjän ruhtinaat kantamaan raskaita veroja Kultaiselle ordalle. Ei heidän tarvinnut alistaa kansaa, sen tekivät heidän puolestaan Venäjän ruhtinaat, nuo oligarkkien edeltäjät. Eivätkä mongolit kysyneet, miten verotus toteutettiin.

”Silloin luotiin myös koko venäläistä yhteiskuntaan vuosisatoja ohjannut orjaperiaate: Koko vallan vertikaali toimi periaatteella ˊAlistu ylöspäin, tallo alaspäinˋ. Venäjän poliittinen eliitti omaksui itsesäilytysvaistonsa ohjaamana orjamentaliteetin, ruhtinaistakin tuli orjia.”

”Näin toimii perinnöllinen valtioaristokratia. Vapaa markkinatalous merkitsee Venäjällä vallan omistusoikeutta, joka on täysin riippuvasta uskollisuudesta ylempää kohtaan. Jos klaanin johtaja joutuu epäsuosioon, hän vetää koko joukkonsa mukanaan onnettomuuteen.”

Kova jätkä idästä

Putinin ideologian avainsanaksi nousi käsite 'Russki mir'. Alun perin sana mir tarkoittaa venäläistä keskiaikaista kyläyhteisöä, jonka mielenlaatu on tunnusomaista edelleen: ”Jos joku huusi ˊmeikäläisiä lyödään", kaikki juoksivat kepit ja heinähangot käsissään paikalle miettimättä. Samalla tavalla Putinin propaganda on huutanut jo vuosien ajan: Ukrainassa lyödään 'meikäläisiä'. Putinin onnistui täyttää hyvän ja voittoisan tsaarin mantteli pahan vastaisessa lännen sodassa 'meikäläisiä' vastaan.

Mutta Putinia ihaillaan myös lännessä. Putin edusti moraalisia arvoja, kuten kristinuskoa, perheinstituutiota, taistelua homoavioliittoja ja -paraateja vastaan. Putin nosti Venäjän:

”Venäjä olisi kansalle lännessä jo hukattujen moraalisten periaatteiden, perinteisten, kansallisten, kulttuuristen, uskonnollisten ja jopa seksuaalisten arvojen viimeinen suojamuuri", joka kyseenalaisti länsimaiset arvot.

Venäjä puree häntäänsä

Kirjansa kahdessa viimeisessä luvussa Šiškin hahmotteli Venäjän tulevaisuutta: - "muuttuuko mikään, voiko tsaarien ja maaorjien maa koskaan siirtyä demokratiaan?"

Šiškin ei usko: "Jo kaksi yritystä luoda Venäjälle demokraattinen yhteiskuntajärjestys on epäonnistunut. Vuoden 1917 ensimmäinen venäläinen demokratia kesti vain muutaman kuukauden. Toinen 1990 luvulla syntynyt eli vaivoin muutaman vuoden." Tällä hän viittaa Mihail Gorbatsovin käynnistämään perestroikaan.

”Joka kerta kun maa yrittää luoda demokraattisen yhteiskunnan, vaalit, eduskunnan ja tasavallan, se joutuu takaisin totalitaariseen imperiumiin. Venäjän historia puree aina häntäänsä.”

Šiškin uskoo kuitenkin vahvasti kulttuurin voimaan, sen kykyyn käsitellä menneisyyden traumaa, vallanpitäjien rikoksia. Hän uskoo siihen toiseen Venäjään, kuten 1800-luvun kultakauteen, jonka suuria ja edelleen eläviä nimiä ovat Aleksandr Puškin, Fjodor Dostojevski, Leo Tolstoi, Pjotr Tšaikovski….Tai Stalinin kauden ”isänmaan pettureihin” joita ovat Boris Pasternak, Aleksandr Solženitsyn, Andrei Saharov, Andrei Tarkovski…kansanpettureiden listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Šiškin hallitsee itseironian: ”He ovat kaikki meidän. Me venäläiset olemme maailman lahjakkaimpia ja kyvykkäimpiä! Ei mainita eikä muisteta, että useimmat venäläisen kulttuurin huiput eivät todellakaan kiitä nerokkaasta osuudestaan ihmiskunnan historiassa valtiota, vaan he ovat menestyneet ihmistä halveksivasta hallintokoneistosta huolimatta.”

Imperiumi elää sodilla

Mikä on Putinin rikos? Putin on myrkyttänyt ihmiset vihalla, joka piinaa ihmisiä vielä pitkään, Šiškin sanoo. Venäläinen sotasyyllisyystaakka on läpikäymättä. Venäläiset eivät ole koskaan tehneet tiliä menneisyydestään kuten esimerkiksi saksalaiset toisen maailmansodan jälkeen.

Kukapa haluaisi selvittää menneitä, kun Venäjä on taas sodassa ja tämän päivän tsaari tarvitsee taas voiton ollakseen kansansa edessä uskottava tsaari.

”Imperiumi elää sodista. Voitot pidentävät sen elinkaarta, tappiot vievät sen kohti tuhoaan. Stalinin voitto toisessa maailmansodassa vahvisti vankileirivaltiota. Afganistanin katastrofi nopeutti Neuvostoliiton hajoamista.”

Ja kuten aina, sodassa kärsii myös kulttuuri. ”Aina kun sota alkaa, kulttuuri kokee tappion. Suuri saksalainen kirjallisuus ei kyennyt estämään Auschwitzia, suuri venäläinen kirjallisuus ei kyennyt torjumaan gulagia. Minun kirjani, muiden venäläisten kirjailijoiden viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ilmestyneet kirjat eivät ole kyenneet estämään tätä tragediaa.”

Siis sama toistuu nyt Ukrainassa. Nyt näemme, miten Stalinin palvonta vain kasvaa Venäjällä. Ja miten Putin on pyhä, koska valta on pyhä:

”Venäjän ortodoksisessa kirkossa kaikki pyhät toimitukset tehdään suljettujen kuninkaan ovien takana. Rahvaalla ei ole pääsyä kaikkein pyhimpään. Vallan sakramentit jaetaan aivan yhtä salassa, suljettujen ovien takana. Salaisuuksien ympäröivä ikonostaasi eristää kansan vallasta. Siksi myös diktaattorin yksityiselämä on salaisuuksien verhoama. Eikä stalinien ja putinien puoliso ole kukaan kuolevainen vaan Venäjä".

Mitä Putinin jälkeen - kuka hallitsee punaista nappia?

”Putinin voi toki erottaa ja korvata toisella hallitsijalla, mutta miten korvataan miljoonat korruptoituneet virkamiehet, ostettavat poliisit ja nöyristelevät tuomarit. Muita ei yksinkertaisesti ole. Valtavan maani väestö ei ole korvattavissa".

Tsaarin imperiumi hajosi muutamassa kuukaudessa. Neuvostoliiton hajoamiseen meni kolme päivää. Putinin vallan vertikaali tuhoutuu hänen mukaansa muutamassa tunnissa, kun Pohjois-Kaukasian tasavallat irtoavat ja alkaa Siperian alueiden taistelu itsenäisyydestä iskulauseella: nyt loppui luonnonvarojemme ryöstäminen Moskovaan.

Mitä Donbassin alueella on tapahtunut Krimin valtauksen jälkeen. ”Paikalliset mafiajengit taistelevat keskenään vallasta ja luovat sinne omaa rikollista järjestystään. Ei ole luultava, että Moskova vallasta itsenäistyville alueille syntyisi demokraattisia oikeusvaltioita.”

Alkaa uusi sekasorron aika maassa, jossa demokratian käsitteellä on huono maine ja jossa väestö panee toivonsa hallitsijan vahvaan käsivarteen. Ja länsimaat hyväksyvät uuden ”järjestyksen diktatuurin”, koska kukaan ei toivo sekavaa tulevaisuutta maassa, jossa punaista nappia kukaan ei hallitse.

Šiškin muistuttaa, että vankila on orjien kouluista armeijan ohella tehokkain. Vapautuessaan vanki ottaa vankilan säännöt mukaansa, tallentaa kokemansa julmuuden sekä jaon vartijoihin ja orjiin ja välittää kokemuksensa edelleen seuraaville sukupolville. Nyt vankilamoraali ja vankilan laki – voiman ja väkivallan laki – ovat Venäjän eliitin kieltä, niin kuin ovat aina olleet.

”Suvaitsevaisuus on täysin vieras ajatus. 'Priosiointi' siirtyi viralliseen kielenkäyttöön. Kremlin uusien valtiaiden mukana alamaailman slangista tuli osa virallista puhetta. Putinin kuuluisa vaalilupaus 'upottaa tšetšeenit vessanpönttöön' jäi ihmisten mieliin.

Ukraina elämän ja kuoleman kysysmys

- Voiko Putin on pettää ihailijansa?

Tavalliselle kansalle tärkein kysymys on aina ollut: "onko tsaari oikea vai väärä". Tähän kysymykseen saattoi vastata vain voittamalla sodan. Stalin oli aito, häntä kunnioitetaan yhä. Gorbatšov hävisi sekä Afganistanin sodan että kylmän sodan länttä vastaan, joten hän oli väärä tsaari. Siksi Ukraina on Putinille elämän ja kuoleman kysymys.

Kiitos Mihail Šiškinille!

Jos saisin kiteyttää Šiškinin 'Sota vai rauha' - kirjan sisällön muutamalla selvällä sanalla, ne olisivat: "sota on hävitty rauha."

Suomi ja Eurooppa ovat myös osapuolina Ukrainan verisessä veljes- ja sisällissodassa Yhdysvaltojen lisäksi. Ryssävihaisten on helppo syyttää Venäjää sen imperilistisesta sodasta ja kyykkiä itse vielä vaarallisemman USA-imperialismin ja Naton sotilasliiton punaisen napin varjossa.

Kuinka kauan sekasorron ja keskinäisen vihanpidon vuodet Euroopassa vielä jatkuvat?Kuitenkin on varmaa, että ihmiskunnana tietoisuuden kasvaessa kaikki diktaattorit niin idässä kuin lännessä, sekä väkivallalla järjestystä ylläpitävät imperialistiset suurvallat lopulta luhistuvat, kun vuosisataiset piikkilanka-aidat on saatu pois kansojen sielusta...

Lähde: Mihail Šiškin 'Sota vai Rauha' - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä, WSOY 2023

Irti Usraelin militaristisesta velkaorjuudesta

 

Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tuli kunnon talvi ja valkoinen lumi. Tammikuun kirkkain valonsäde pilkahti kuitenkin jo MV-lehdessä. - Kiitos!

Markku Juutisen tutkielma 29.1.2026 'transatlanttisen maailmajärjestyksen hegemonista ja taustavaikuttajista' on ollut pitkäaikaisen, vuosia kestäneen ja tinkimättömän selvitystyön huikea saavutus. Siteeraan tähän Juutisen pitkästä tutkimuksesta nykyistä globaalian finanssijärjestelmän historiaa: 

"Ylikansallisella suurpääomalla on merkittävä tekijä länsimaiden poliittiseen käyttäytymiseen. Itse asiassa globaali finanssijärjestelmä ei ole keskeisessä roolissa vain länsivaltioissa, vaan koko maailmassa (Kivi 2016).  Ylikansallinen pääoma tai globaali finanssijärjestelmä on tuottanut hirvittävää humanitääristä kärsimystä maailmassa. Siellä missä näiden valtiolliset instrumentit ovat operoineet, on jäljellä vain savuavia raunioita, kuolleita ihmisten ja eläinten raatoja sekä turmeltuneita viljelysmaita.

Finanssijärjestelmän historiaa

"Nykyinen kansainvälinen finanssijärjestelmä juontaa juurensa ja perustuu pääsääntöisesti kasaaritaustaisten liikemiesten sekä pankkiirien koronkiskontaan pohjautuvaan pankkitoimintaan. Tässä yhtenä esimerkkinä olkoon Englannin keskuspankin investointien laajentaminen Pohjois-Amerikkaan noin 1600-luvun lopussa ja 1700-luvulla. Lisäksi aikamme globaalin velkaorjuuttamisen historia taustoiltaan johtaa Englantiin, jossa Hollannin sefardijuutalaiset (myös kasaarijuutalaiset) emigrantit perustivat Englannin keskuspankin 1694.

Keskuspankin keskeisenä ideana oli kieltää valtiota rahoittamasta itse julkisia kustannuksiaan. Tämän mukaan valtio joutui ottamaan korollista lainaa keskuspankilta päätettyihin valtion investointeihin. Jatkuvasti nouseva korkotaakka sekä rahoitusriippuvaisuus alistivat hallituksen pankkisektorin käskyläiseksi (Goodson ja Stephen 10/2012).

Keskuspankit ovat kautta Euroopan historian toimineet yksityisten pankkisektorien edunvalvojina sekä Finanssisektorin merkittävimpänä välineenä reaalitaloutta vastaan. Finanssitalouden ylivalta realisoituu keskuspankkien erottamisella valtiovarainministeriöstä, jolloin yhteinen poliittinen päätöksenteko ei liity enää rahamaailmaan. Tällöin valta siirtyy poliittisilta päättäjiltä pankkiireille. Luonnollisesti valtiolla pitäisi olla omaraha ja sen painantaoikeus valtion keskuspankilla. 

Toisaalta nykyinen ylikansallisten rahoituslaitosten toiminta perustuu USA:n keskuspankin (FED) täydelliseen hallintaan ja osittain sitä kautta ehdottomaan hegemoniaan kansainvälisessä pankkitoiminnassa. Kansainvälisten pankkien, ehkä yhtenä merkittävimmistä perustajista voidaan pitää kasaarikeinottelijaa Mayer Amschel Rothschildiä ja hänen perustamaansa Rothschildien perhedynastiaa. Hän loi 1700-luvun loppupuoliskolla koronkiskontaan pohjautuvan kansainvälisen Rothschildien pankkitoiminnan, joka on vääristänyt maailman rahatalouden sekä tehnyt lähes kaikki kansat näiden ylikansallisten rahamafioiden orjiksi.

Taustaltaan käännynnäisiä kasaarijuutalaisia pankkiirisukuja Rothschildien pankkiiridynastian lisäksi on useita, muiden muassa Warburgit, jotka onnistuivat huijaamaan USA:n keskuspankin (Federal Reserve) sitä koskevan lain avulla. Tähän samaan johtopäätökseen on päätynyt myös edesmennyt tri. Karl Steinhauser (suom. 1994), kirjassaan EU huomispäivän super-Neuvostoliitto, jonka mukaan laki USA:n keskuspankista oli Paul Warburgin kehitelmä, mikä hyväksyttiin joulukiireiden aikaan vuonna 1913 jouluaattona.

Tämän petollisen lain ansiosta USA:n valtiosta muodostui velallinen ja nykyisin tuo velka käsittää tähtitieteellisiä summia kansainvälisille pankeille, jotka eivät tee muuta kuin painavat ja lainaavat rahaa Yhdysvalloille sekä muille valtioille. Mikäli USA: valtio painaisi itse rahansa, eikä olisi antanut mainittua tehtävää yksityisille kasaarien pankeille, olisi USA:n valtio säästänyt valtavat summat rahaa sekä veronmaksajien tuloveroja (Rami n.d.; RFH 12/2015).

Tällöin USA ja myös muut valtiot olisi vapaampi sionistien kansainvälisestä orjuudesta. Tämä kasaarien rahanpaino-oikeus USA:n keskuspankille tekee sionistien pankeista todellisia USA:n keskuspankin omistajia..."

Kewin Warsh - FEDin uusi pääjohtaja

Ja kuin pisteenä Juutisen tutkimuksen päälle YLE uutisoi 30.1.26, kuinka juutalainen miljardööri Ronald Lauder buustasi vävypoikansa Yhdysvaltojen keskuspankin pääjohtajaksi. Kansainvälisen juutalaiskongressin presidenttinä toiminut Ronald Lauder on Trumpin pitkäaikainen luottoystävä 60 vuoden ajalta. Nyt Lauderin vävypoika Kewin Warsh on nimitetty Yhdysvaltojen keskuspankin - FEDin pääjohtajaksi. 

- Pitäisikö Trumpia onnitella juutalaisen finassipääoman ja sotateollisen kompleksin vankkunattomasta liitosta, joka käy nyt sotaa koko maailmaa vastaan?

Grönlannin ostaminen Lauderin idea Trumpille

Lauderilla on kynnet pelissä monessa bisneksessä. The Guardianin mukaan nimenomaan Lauder ohjeisti Trumpia Grönlannin ostamiseen: ”Trumpin palattua Valkoiseen taloon Lauder jatkoi taloudellista tukemista. Maaliskuussa 2025 hän lahjoitti 5 miljoonaa dollaria Maga Inc:lle, Trumpin liikkeen varainhankintajärjestölle. Seuraavana kuukautena Lauderin kerrottiin olleen yksi vieraista presidentin kanssa järjestetyllä eksklusiivisella kynttiläillallisella. Liput maksoivat miljoona dollaria kappaleelta, ja ne maksettiin Maga Inc:lle…"

Ja tietysti Trump kiitti lahjoituksista:

”Vuodetussa marraskuussa 2023 julkaistussa kirjeessä , jonka kaivosyhtiö TechMetin johtaja lähetti Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille, Lauder nimettiin osaksi konsortiota, joka toivoo hyödyntävänsä litiumesiintymää sodan runtelemassa maassa.

Lauder sanoi tuolloin, ettei hän ollut keskustellut Ukrainan mineraaleista Trumpin itsensä kanssa, mutta oli ”ottanut asian esille sidosryhmien kanssa Yhdysvalloissa ja Ukrainassa jo vuosia nykypäivään asti”. Johtavat republikaanit liittyivät kampanjaan, jossa Yhdysvallat pyrki saamaan otteen Ukrainan valtavista luonnonvaroista. Trumpista tuli kampanjan äänekkäin kannattaja..."

Viikkoja Lauderin Maga Inc:lle tekemien lahjoitusten jälkeen Washington ja Kiova allekirjoittivat sopimuksen Ukrainan mineraalien yhteisestä hyödyntämisestä. Tämä auttoi osaltaan säilyttämään Trumpin tuen Ukrainalle.

Litiumesiintymä oli ensimmäinen, josta tehtiin mineraalisopimus. Tässä kuussa Lauder-konsortion kerrottiin voittaneen sen. Konsortiota johtava TechMet kieltäytyi kommentoimasta asiaa, kuten ei Lauderkaan. Hänen Grönlannin liikekumppaninsa ja Valkoinen talo eivät vastanneet Guardianin yhteydenottoihin.

Yhdysvaltojen liittovaltion velka on yli 38 biljoonaa dollaria. Se on järisyttävä aikapommi. 

On selvä, että samalla kun Trumpin tarkoitus on peukaloida FED:in ohjauskorkoja, Yhdysvaltojen velkuuttajien on saatava rahoilleen lisää reaalivakuuksia? Ja ruokahalu kasvaa syödessä: - Kanada, Grönlanti, Venezuela, Kuuba ym. muut alikehittyneiden maiden resurssit, jotka on helppo napsia yksi toisensa jälkeen? Ja Iranhan on jo tarjottimella, kun sekä USA, että Israel ovat myös EU:n tuella julistaneet Iranin laillisen vallankumousarmeijan terroristijärjestöksi!? 

- Kuinka kauan Usrael jakaa hurskasta sionistista terrorismia myös sinisilmäisen Suomen ja EU:n tuella, samalla kun pieni finanssieliitti ryöstää sotaa käyvän maan luonnonvarat?

Milloin Suomi ja muu Eurooppa herää ja ottaa kohtalonsa omiin käsiin? 

- Vai odotammeko vielä Usraelin virallista sotilasvallankaappauksen ilmoitusta, kun globaalikapitalismi on murtumispisteessä ja militaristinen vallankaappaus koko maailmaa vastaan on jo alkanut?

Viitteet: 

- https://mvlehti.net/2026/01/29/tutkielma-transatlanttisen-maailmanjarjestyksen-hegemonia-ja-taustavaikuttajat-markku-juutinen/

- Kuinka Grönlannissa intressejä omaava miljardööri kannusti Trumpia hankkimaan alueen/ The Guardian / https://share.google/xdLfnbjqwS7sfzWCo 

- Ronald Lauder – Wikipedia / https://share.google/WSRi1Oc6udvGSBnd1