Ukrainan konfliktin kärjistyessä idän ja lännen välillä
maailmansodaksi, on ymmärrettävä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan merkittävimpien strategistien
ajatuksia. Zbigniew Brzezinskin
kirja "The Grand Chessboard"
julkaistiin jo 25 vuotta sitten. Brzezinskin tienviitoilla Yhdysvaltojen globaalin hallitsevan aseman
säilyttämiseksi on ollut valtava vaikutus Yhdysvaltojen ja lännen
voimapolitiikkaan. Suomi
Natoilluusioineen on hankkiutumassa Yhdysvaltojen viimeiseksi pikku mokkeriksi
sodan etulinjaan.
The Grand Chessboard - kirjan pelin
juoni on hahmoteltu johdannossa. Neuvostoliiton
romahdettua Yhdysvallat on ainoa maailmanvalta. Euroopalla ja Aasialla (Euraasia)
on yhdessä suurin maa-ala, väestö ja talous. Yhdysvaltojen on hallittava
Euraasiaa ja estettävä toista maata haastamasta Yhdysvaltain määräävää asemaa.
Brzezinski
tiivistää: "Amerikka on nyt ainoa globaali suurvalta ja
Euraasia on maapallon keskusareena. On
välttämätöntä, ettei esiinny yhtään euraasialaista haastajaa, joka pystyy
hallitsemaan Euraasiaa ja siten haastamaan Amerikan."
Yhdysvallat
on rakentanut maailman suurimman
shakkilaudan.
Miten USA:n pitäisi pelata, hallitakseen peliä ? Brzezinski
oli jo presidentti Carterin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja. Sitä
ennen hän perusti Trilateral Commissionin. Myöhemmin hän opetti Madeleine Albrightia ja
monia muita Yhdysvaltain ulkopolitiikan avainhenkilöitä.
Brzezinski
viritti myös "Afganistan ansan". Se oli Yhdysvaltain salainen vuoden
1979 ohjelma, jolla mobilisoitiin ja tuettiin mujahedin ulkomaisia taistelijoita hyökkäämään ja horjuttamaan
Afganistania.
Brzezinskin suunnitelmana oli käyttää taantumuksellisia paikallisia joukkoja ja
ulkomaisia taistelijoita luomaan tarpeeksi
sekasortoa, jotta hallitus pyytäisi naapurimaataan Neuvostoliittoa
lähettämään sotilaallista tukea. Tavoitteena oli antaa venäläisille
oma Vietnam. Lopulta Yhdysvalloista
ja Saudi-Arabiasta vuodesta 1978 alkaen saaman valtavan rahoituksen ansiosta
suunnitelma johti kaaokseen, nälkään ja verenvuodatukseen Afganistanissa, joka
jatkuu edelleen. Noin
6 miljoonasta afgaanista tuli pakolaisia, jotka pakenivat kaaosta ja sotaa.
Vuosia
myöhemmin, kun Brzezinskiä haastateltiin tästä politiikasta, hän selitti
ylpeästi: "Emme
painostaneet venäläisiä puuttumaan asiaan, mutta lisäsimme tietoisesti
todennäköisyyttä, että he tekisivät sen." Kun
häneltä kysyttiin, katuiko hän vuosikymmeniä kestänyt sekasorto Afganistanissa,
hän vastasi selkeästi: ”Katuiko mitä? Tuo salainen operaatio oli loistava
idea. Se
veti venäläiset Afganistanin ansaan ja haluatko minun katuvan sitä? …. Moskovan
täytyi jatkaa sotaa, joka oli kestämätön hallitukselle, konflikti, joka johti
neuvostoimperiumin demoralisoitumiseen ja lopulta hajoamiseen…. Mikä
on tärkeämpää maailmanhistoriassa? Taleban vai neuvostoimperiumin
romahdus? Jotkut
kiihtyneet muslimit vai Keski-Euroopan vapautuminen ja kylmän sodan loppu?"
Afganistan
oli pelinappula Yhdysvaltain kampanjassa Neuvostoliittoa vastaan, samalla
tavalla kuin Ukraina nyt ja samalla tavalla kuin pian Suomi. Yhdysvaltain ulkopolitiikan
moraalittomuus on selkeän johdonmukaista, vuodesta 1978 alkaneesta Afganistanin
tuhosta, joka johti nykyiseen nälänhätään , jonka USA on aiheuttanut
Afganistanin hallituksen reservien jäädyttämisessä.
Globalisaatio Yhdysvaltojen sotilaallisessa komentovallassa
"Grand
Chessboard" – pelissä Yhdysvallat ottaa ylivallan strategiansa
toteuttamiseksi koko Euraasiassa. Brzezinski ei hyväksy moninapaista maailmaa.
"Maailma
ilman Yhdysvaltain etuoikeutta on maailma, jossa on enemmän väkivaltaa ja
epäjärjestystä ja vähemmän demokratiaa ja talouskasvua ja ainoa todellinen
vaihtoehto Amerikan globaalille johtajuudelle lähitulevaisuudessa on
kansainvälinen anarkia."
Yhdysvallat
on luonut itselleen ”etuoikeutetun sääntöihin perustuvan järjestyksen"
ja nujertanut muun kansainvälisen yhteisön, jättäen huomiotta sen tosiasian, että
länsi on vain pieni osa ihmiskuntaa. Kirjansa loppupuolella Brzezinski
ehdottaa Yhdistyneiden kansakuntien
"parantamista" ja "uutta vastuun ja etuoikeuksien jakoa",
jossa otetaan huomioon "globaalin vallakäytön muuttuneet
realiteetit".
Nato - maailman tehokkain aseidenmyyntiorganisaatio
Neuvostoliiton
ja Varsovan liiton hajottua monet lännen ihmiset uskoivat, että Natoa ei enää
tarvita. Nato
väitti olevansa tiukasti puolustusliitto ja sen ainoa kilpailija oli hajotettu. Brzezinski
ja muut yhdysvaltalaiset sotahaukat näkivät, että Natoa voitaisiin käyttää
laajentamaan USA:n hegemoniaa pitämällä aseostot vireinä. Niinpä
hän kirjoitti, että "laajentunut Nato palvelee hyvin sekä lyhyen että
pitkän aikavälin tavoitteita Yhdysvaltain politiikassa." Brzezinski
oli vakaasti sitä mieltä, että "Mikään sovittelu Venäjän kanssa Naton
laajentumiskysymyksessä ei saa johtaa lopputulokseen, joka tekee Venäjästä
liittouman tosiasiallisen päätöksentekijän." Sitten
Brzezinski esittelee Ukrainan Venäjän hillitsemisen keskeisenä maana: "Ukraina
on Venäjän tulevan kehityksen kannalta kriittinen valtio. Ilman Ukrainaa Venäjä
lakkaa olemasta Euraasian valtakunta."
Kiova on
alle 500 mailin
päässä Moskovasta, ja Ukraina oli natsien hyökkäyksen tärkein reitti. Brzezinski
tiesi hyvin Ukrainan rajojen kiistanalaisen luonteen. Brzezinski ei myöskään arkaile tunnustaa Yhdysvaltojen
tavoitetta: "Eurooppa on Amerikan keskeinen geopoliittinen sillanpää
Euraasian mantereella. Länsi-Eurooppa ja yhä enemmän Keski-Eurooppa ovat
suurelta osin Amerikan protektoraattina."
Shakki-
patti ja matti. Yhdysvallat on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja päättänyt
hallita Euraasiaa
kaukaa. Brzezinski neuvoo myös Venäjää hajauttautumaan vapaiden markkinoiden ja
"Euroopan Venäjän, Siperian Venäjän ja Kaukoidän tasavallan" löyhään
konfederaatioon.
Kestääkö USA:n pelilauta?
Brzezinski
myöntää, että Venäjä on potentiaalinen haaste USA:n herruudelle Euraasiassa,
varsinkin jos se liittoutuu Kiinan kanssa. Silloin Amerikan ensisijaisuus
Euraasiassa kutistuu dramaattisesti. Mutta se, mitä Yhdysvaltain strategi
pelkäsi, on jo tapahtunut: Venäjä ja Kiina ovat viimeiset 20 vuotta rakentaneet
allianssia, joka on omistautunut lopettamaan Yhdysvaltain hegemonian ja
aloittamaan uuden
aikakauden kansainvälisissä
suhteissa.
Täsmällisellä
pelisiirrollaan USA on provosoinut myös aggressiivisesti Ukrainan kriisin. Provokaatioiden
luettelo on selvä: moraalinen ja aineellinen tuki Maidanin mielenosoituksille,
EU-sopimuksen hylkääminen, sala- ampujien murhat ja vuoden 2014 väkivaltainen
vallankaappaus, YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymän Minskin sopimuksen huomioimatta jättäminen, Naton neuvonantajat ja
ultranationalistien koulutus, tappavat aseet Ukrainalle, kieltäytyminen
hyväksymästä Ukrainan Nato-jäsenyyttä, uhkaukset hyökätä Donbassiin ja
Krimille.
Ennen
Venäjän väliintuloa Ukrainassa aktiivinen sotilas ja entinen kongressin jäsen Tulsi Gabbard sanoi
: ”He
todella haluavat Venäjän hyökkäävän Ukrainaan. Miksi he tekisivät sen? Koska se
antaa Bidenin hallinnolle selkeän tekosyyn määrätä ankaria pakotteita Venäjää
ja Venäjän kansaa vastaan ja numero kaksi, se vahvistaa tämän kylmän sodan.
Sotilaallinen teollisuuskompleksi hyötyy tästä. Ne hallitsevat selvästi Bidenin
hallintoa. Washingtonin sodanlietsojat rummuttavat näitä jännitteitä. Jos he
saavat Venäjän hyökkäämään Ukrainaan, se lukittuu tähän uuteen kylmään sotaan
ja sotilaallinen teollisuuskompleksi alkaa ansaita paljon enemmän. Kuka maksaa
hinnan? Amerikkalaiset, ukrainalaiset, venäläiset maksavat hinnan. Se heikentää
omaa kansallista turvallisuuttamme, mutta sotilaallinen teollisuuskompleksi,
joka hallitsee niin monia valittuja virkamiehiä, voittaa ja he juoksevat pankkiin.”
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ollut johdonmukaista Brzezinskistä Madeleine Albrightiin, Hillary Clintoniin ja Victoria Nulandiin . Tuloksia nähdään Aghanistanissa, Irakissa, Jugoslaviassa, Libyassa, Syyriassa ja nyt Ukrainassa.
Kuten
Afganistanissa, Yhdysvallat "ei pakottanut Venäjää puuttumaan
asiaan", mutta lisäsi "tietoisesti todennäköisyyttä, että he
sen tekisivät". Tarkoitus
on molemmissa tapauksissa sama: käyttää pelinappulaa heikentämään ja
mahdollisesti eliminoimaan kilpailija.
Mitä Yhdysvallat tekee
Selvää, että Yhdysvallat tekee nyt kaikkensa pidentääkseen verenvuodatusta ja sotaa,
tukkiakseen Venäjän armeijan ja estääkseen rauhanomaisen ratkaisun. Yhdysvaltain
tavoite on juuri se, mitä Joe Biden sanoi: hallinnon muutos Moskovassa.
Uusliberalistista globalisaatiota johdetaan Yhdysvaltojen yksityisten
aseurakoitsijoitten komentokeskuksesta pian myös Suomen tuella. Tätäkö haluamme? Uutta uljasta maailmanjärjestystä, NWO:ta, joka on
raakaa väkivaltaa, jota jo koko korruptoitunut länsi nyt kumartaa?
Kuten
Afganistan, myös Ukraina on vain pelinappula shakkilaudalla. Ja samaan
Yhdysvaltojen valtapeliin Suomi on agitoitu syyntakeettomana pelinappulana,
joka ei edes ymmärrä pelin juonta. Nato on
maailman tehokkain aseidenmyyntiorganisaatio. Tukholman rauhaninstituutti
Siprin raportin mukaan maailmanlaajuisesti asevarusteluun käytettiin viime
vuonna ensimmäistä kertaa yli 2000 miljardia dollaria. Sotilasmenot ovat
kasvaneet yhtäjaksoisesti 7 vuotta peräkkäin. Eniten sotilasmenoihin käytti Yhdysvallat,
Kiina, Intia, Britannia ja Venäjä. Niiden osuus kaikista sotilasmenoista oli
62%.
- Peto on irti!
Kiitos Rick Sterlingille viiteartikkelista/
https://mvlehti.net/2022/04/27/suomi-pelinappulaksi-usan-valtapelissa-kolumni/
https://mvlehti.net/2023/04/11/analyysi-narrin-matti-euraasian-suurella-shakkilaudalla-kahden-siirron-shakkimatti-ron-unz/#comment-34526
1 kommentti:
Näin juuri. Sterlingillekin kiitos. Uusliberalistien globalisaatio on niin kiinnostava ideologia, se musta käsi ohjailemassa. Miten saataisiin edes kerran A-studio keskustelemaan aiheesta? Onkohan Alfalla?
Lähetä kommentti