Gaia–äiti alkoi odottaa uutta ihmiskuntaa

 

Uuden ajan lineaarinen ajanlasku alkoi 2000 vuotta sitten, kun aurinko oli Kalojen tähtikuviossa ja Jeesus syntyi. Kristillinen uusi aika perustettiin gregoriaaniseen kalenteriin, lineaarisen ajan kömpelöön alun ja ja lopun määrittelyyn, minkä perustana oli raamatulliset luomiskertomukset. 
Joskus edessä olisi maailmanloppu. 

Ikuisuutta ei osattu arvioida ja se odotti kuoleman jälkeen taivaassa. 

Ajan laadullisia syklisiä muutoksia ei osattu hahmottaa, koska kristillinen astronomia ja esoteerinen astrologia olivat tuntemattomia. Niinpä sitten kristillinen 12 kuukauden gregoriaaninen aurinkokalenteri selätti vanhempien ja viisaampien tietäjien 13 kuukauden kuukalenterin, joka osoitti myös ajan laatua, kuten esim. Maya kalenterit. 

Muinaisina aikoina myös suomalaisilla oli 13 kuukauden kuukalenteri varmistamassa luonnollisen ajan syklejä.

Kristillinen luomiskertomus oli alku ajan ja elämän syntymiselle. 
Raamatun luomiskertomus saneli viitekehityksen ajasta, jolla ei ollut minkäänlaista yhteyttä planeettoihin tai tähtien liikkeisiin. Sitä vastoin itämaan tietäjillä oli tuhansien vuosien astronomian ja esoteerisen astrologian etumatka ja tuntemus, minkä vuoksi he olivat ensimmäisinä todistamassa Betlehemin tähden ilmoittamaa vapahtajan syntyä. 

Ajan mittaaminen

Ihmiskunnan historian havinaan hävinneet mahtavat sivilisaatiot jättivät meille ihmeteltäviksi mahtavia pyramideja, temppeleitä ja monumentaalisia tähtioppaita, joita ei nykytieteellä ymmärretä, koska meillä ei ole käsitystä muinaisten kulttuurien henkisestä elämästä.

Vedalaiset itämaan tietäjät ja mayat olivat tietäjiä ja huikeitten henkisten korkeakulttuurien edustajia, intuitiivisesti herkkiä ja selvänäköisiä. He ovat jättäneet meille mahtavat henkiset perinnöt.

Jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskua ymmärrettiin ajan syklinen luonne ja sen laadulliset eroavuudet. Muinaisten kulttuurien kalenterit perustuivat taivaankappaleiden ja niiden osien välisiin mittauksiin ja sykleihin, jotka olivat perustuneet arjen käytäntöihin  soveltuvan ajan ymmärtämiseen.

Muinaiset sivilisaatiot orientoituivat kaiken aikaa taivaan merkkien mukaan, minkä seurauksena ennalta tietäminen ja profetoiminen kuului luonnollisena osana arkielämään.

Vedojen ja Mayojen kalentereitten perusta oli ainutlaatuinen matematiikan, astronomian ja esoteerisen astrologian syvä tuntemus, samoin kuin muinaisilla egyptiläisillä.

Platon, n. 300 eaa., oli läntisen ajattelun ja antiikin Kreikan suuri idealisti ja ideaopin isä, joka oli tutustunut Egyptin pyramidivihkimyksiin ja Pythagoraan numerologian nerouteen. 
Platon kertasi myös kosmologiassaan Pythagoraan numerologian esoteerisia viisauksia. Kaikilla numeroilla oli symboliset merkitykset ja ne kaikki olivat yhteydessä toisiinsa. Ts. jo varhaiset sivilisaatiot ymmärsivät ”Yhden lain” – niin ylhäällä, kuin alhaalla, niin mikrokosmoksessa, kuin makrokosmoksessa.

Kaikilla numeroilla, symboleilla ja olevaisuuden ilmiöillä oli vastaavuus. Niinpä Platon muitta mutkitta selvitti, että sielu on pallon muotoinen ja ehdoton oikeudenmukaisuuden idea, koska pallon keskipisteestä kehällä on aina yhtä pitkä matka. Materialistille tällainen suoraviivainen intuition tuottama viisaus on täysin käsittämätöntä vieläkin.

Ilman numeroiden ja matematiikan ymmärtämistä ei ole ymmärrystä absoluuttisesta tosiolevasta, jota voidaan kutsua totuudeksi tai jumalaksi. 
Taivasta, galakseja ja tähdistöjä ei voi tutkia ilman korkeampaa matematiikkaa. Mitä enemmän ihminen ymmärtää, sitä nöyrempi hänestä tulee ja sitä lähemmäs hän pääsee universumin hierarkioitten luojia. Ja sisäisten tähtien löytämiseen ei tarvita edes kaukoputkea.

Mayoille ”Hunab K'u” merkitsi ainoaa jumalaa. Hunab K'u oli galaksin keskus, Elämän lähde, liikkeen ja mitan lähde, josta kaikki riippui, johon kaikki palasi ja joka piti kaikkea koossa.

Muinaiset sivilisaatiot ja veda astronomit osasivat laskea aikakausien kymmenien tuhansien vuosien aikajaksoja ilman nykyaikaisia apuvälineitä matemaattisen tarkasti. Avaruus tähdistöineen ja kiertoratoineen on kuin jättimäinen universumin kello, joka toimii matemaattisen tarkasti.

Entäs meidän 2000- luvun käsityksemme ajasta ja ikuisuudesta? Kuinka hyvin tunnemme edes oman pallomme? 
Gaia – äiti maa 4 700 miljoonaa vuotta vanha taivaanvaeltaja, joka kantaa helmassaan koko elollista luomakuntaa. Kunnioitammeko äiti- maata pyhänä elämän kantajana vai kuolleena raaka-ainepankkina, joka alkaa olla jo ylikulutuksen seurauksena henkitoreissa?

Edelleenkin suurimmalle osalle ihmisistä maa on kuollut raaka-ainepankki, jonka rikkauksista ja luonnonvaroista taistellaan tänäkin päivänä kiihkeämmin kuin koskaan. Taistelemme maapallon, vesien ja ilma omistuksesta, unohtaen, että maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen kuuluu maalle.

Kuinka voin omistaa maata, vettä ilmaa, metsiä, kaivoksia, ylipäättään yhtään mitään, kun en omista edes omaa kehoani? Kehokin on vain lainaa, väliaikainen käyttöväline, joka jonakin päivänä maatuu hippuseksi tähtipölyä ja tuhkaa?

Maailmanloppu

Raamattu on ollut tienviitta miljardeille kristityille jo 2000 vuotta. Raamattu puhuu maailmanlopusta ja sen jälkeen syntyvästä uudesta maasta ja taivaasta. 
Onneksi olemme jo todistaneet kristillisen uuden ajan lineaarista loppua vuonna 2012. 

Talvipäivän seisaus 21.12. 2012 oli valtava kosminen nollautuminen. 

Sen jälkeen alkoi maan uusi prekessio, 25 725 vuotta kestävä maaäidin odotus ja kierto kohti suurta seikkailua ja syvempää elämän ymmärrystä.

Koko ihmis- ja luomakunta uudestisyntyy tällä hetkellä. Sukellamme kosmisiin Vesimiehen  aaltoihin. Edessä on vielä Kalojen ajan ja Kali Yogan pimeyden ajan ihmiskunnan ja yksilöitten karmanpuhdistus.

Vuosi 2012 oli suuri kulminaatiopiste. Maan prekessio oli tehnyt täyden 25 725 vuotta kestäneen kierroksen.  Maan prekessio kertaa viittä 5125 vuoden maailmankautta, josta  syntyy jokaisen maailman ajan uusi evoluutiosykli. Jokaisen syklin lopussa ihmiskunta saavuttaa esoteeristen oppien mukaan seuraavan vaiheen henkisessä kehityksessään. Mytologian mukaan maailma kulkee viiden aikakauden eli viiden Auringon läpi, joista jokainen päättyy vanhaa tuhoavaan katastrofiin ennen uuden aikakauden alkamista.

Veda astrologien laskelmien mukaan, vuonna 3102 eaa., oli koittanut meidän aikaamme edeltäneen aikakauden eli Dvapara Yugan loppu, joka jatkuisi sitä seuraavan Kali Yugan – pimeyden aikaa. Nyt myös Kali Yogan sykli on  loppumassa.

Elämme jo nyt uuden maailmankauden alkua, uuden maaäidin prekession alkua, jonka historiaa ja profetioita alamme itse luoda ja kirjoittaa yhdessä Suuren luomakunnan kanssa. Olemme siirtyneet uusiin korkeampiin värähtelyihin selvitäksemme valtaisasta itseaiheutetusta sotkusta ja saastevuorista, ennen kuin äiti-maan elinvoima on palautettu.

Ennen kuin uusi matka kosmiseen Vesimieheen alkaa Kalojen tähdistöstä, edessä on karman puhdistus. Koko ihmiskunnan on läpikäytävä Kalojen ajan pimeyden varjot ja selätettävä nykyiset paholaisen asianajajien petokset. Karma  on kohdattava ja velat maksettava myös yksilötasolla, ennen kuin matkalippu vapauteen voi jatkua.

Aikakausien muutos ei ole ollut koskaan helppo. Vanha maailma pitää kynsin hampain etuoikeuksistaan ja saavutuksistaan, mutta ihmiskunnan väkivaltainen alter ego väistyy lopulta uuden kestävämmän kulttuurin tieltä. Maailmankausien murros on hengenvaarallinen. 

Mytologian mukaan jokainen maailmankausi päättyy vanhaa tuhoavaan katastrofiin ennen uuden aikakauden alkamista. Niin käy nytkin. Koko maailma on sodassa toistaan vastaan, koska vuosituhansien sotien karmaa puhdistetaan. Karma tekee tehtävänsä. Paha saa palkkansa. Joukkohaudat täyttyvät ja osa ihmisistä ei enää kestä uusia värähtelyjä, he poistuvat ennen aikojaan. Karmaa puhdistetaan myös monien epidemisten ja uusien sairauksien kautta herättämään ihmiskuntaa ruususen unesta ottamaan vastuun itsestään ja koko luomakunnasta.

Intialaisten ”Namaste” ja mayojen tervehdys ”In Lak’ech” - 'minä olen toinen sinä' muistuttavat meitä elämän perimmäisestä totuudesta, jolla voimme tervehtiä toinen toistamme; järveä, niittyä, kukkaa, lintua, tai vihollista, sillä olemme kaikki osa samaa elämän kudosta. Jos osa elämän kudosta tuhoutuu tai loukkaantuu, siitä kärsivät kaikki.

Pyhä Gaia

Maa pyörii kerran vuorokaudessa pyörimisakselinsa ympäri, samalla kun pyörimisakseli itse kiertyy hitaasti ja tekee täyden kierroksen noin 26 000 vuodessa.

Maan akselin prekession seurauksena eteläinen ja pohjoinen taivaannapa näyttävät liikkuvan ympyrärataa pitkin tähdistöjä. Niinpä Pohjantähti (Polaris) on nykyisin   hyvin lähellä pohjoista taivaan­napaa.  Näin ei kuitenkaan ole aina ollut eikä tule aina olemaan, vaan useat muut tähdet kiertyvät napa­tähden asemaan. Noin 3 200 vuoden kuluttua Gamma Cephei Kefeusen tähdistössä ottaa paikkansa nykyisen Pohjan­tähden sijasta.

Kun nykyinen Pohjantähti vuoden 27 800 aikoihin jälleen on napatähtenä, se jää ominais­liikkeensä vuoksi kauemmaksi navasta kuin se on nykyisin. Sen sijaan vuonna 23 600 eaa. se oli nykyistäkin lähempänä taivaan­napaa.

Eteläisen taivaan­navan kohdalla ei nykyisin ole kirkasta tähteä osoittamassa sen sijaintia, mutta ajan mittaan useatkin kirkkaat tähdet saavat vuorollaan eteläisen napa­tähden aseman. Kun taivaan­napa siirtyy, samalla muuttuu vähitellen koko tähti­taivaan ulkomuoto katseltuna tietyltä paikalta Maan päältä.

Tiedetään, että ihmiskunnan henkinen kehitys alkoi, kun hän alkoi tutkia tähtiä. Intian vedat ovat henkisten jättiläisten pyhää esoteerista astronomista ja astrologista ikitietoa, joka on vieläkin valovuosia edellä läntisestä universaalin elämän ymmärryksestä. Harmi, että intialaiset käsitteet ja mitat ovat niin moninaisia, että niiden ymmärtäminen on vaikeaa.

Intialaiset astrologit olivat tietoisia myös prekessiosta jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Muinaisen Suryasiddhantan mukaan sampat kiertää negatiiviseen suuntaan 30 000 kertaa 4 320 miljoonaa vuotta kestävän kalpa-aikajakson kuluessa, kun taas Munjāla ja muut sanovat, että ayana kiertää eteenpäin 199 669 kertaa Kalpa-aikajaksossa, ja nämä molemmat pitäisi yhdistää ennen kuin voimme varmistaa deklension, tähtien nousuaikojen eron ja niin edelleen. 
Nykyisten intialaisten tulkitsijoiden mukaan tässä tarkoitetaan, että prekession jakso saadaan vähentämällä ayanan 199 669 kierroksesta sampaatin 30 000 kierrosta, jolloin saadaan 169 669 kierrosta Kalpaa kohti eli yksi kierros 25 461 vuodessa, mikä on lähellä nykyisen käsityksen mukaista arvoa 25 771 vuotta…

Ihminen on linkki aikaan ja ikuisuuteen, kun Vesimies matka alkaa. On aika päivittää ajanlasku. 

Siirtyminen kristillisestä uudesta ajasta kosmiseen aikaan tapahtui 2012 maan prekession seisauksessa. Uusi luonnollinen maan aika seuraa kuun kiertoa ja 13 kuun kalenteria.

Gregoriaaninen 12 kuun aurinkokalenteri on aika heittää historian havinaan. 

What will really happen in the "Age of Aquarius"?

Video: https://youtu.be/yj_UqSdQdmo?si=37eN4L-KQ4B_4A2W

https://mvlehti.net/2021/08/02/kosminen-muutos-kolumni/