Solovetsk – Venäjän suurvaltapolitiikan sielun peili

 

Kuten sadoilla tuhansilla suomalaisilla, myös itselläni on karjalaiset juuret. Ilman juuria ei ole siipiä? Eikö venäläisten ja karjalaisten karmavelat ole jo maksettu? Eikö entiset Suomen ja Venäjän karmavelat soviteltu jo Pariisin Rauhansopimuksessa 1944? Miksi heimoveljet taas sotivat? 

Karjalaisten kotitilat, myös isovanhempien kodit jäivät Venäjälle. Karjalaiset revittiin juuriltaan. Onko taas edessä uusi suomalaisten evakkomatka? Minne mennä, kun koko maailmassa ei ole enää sellaista Rauhan majaa, jota mahdolliset ydinsodan saastepilvet eivät saavuttaisi? Katsotpa vaikka itään, taikka länteen, sama meno kaikkialla? Kaikki suurvallat ovat sotarikollisia ja uskokaan ei enää tarjoa toivoa tai taivasosuutta, kun kirkot on nillitetty siunaamaan sotasaappaita kumartelevaa läntistä valtaeliittiä ilman kansan tai Rauhan evankeliumin valtakirjaa!

Varsinkin Yhdysvaltojen tukema Israelin palestiinalaisten kansanmurha Gazassa ja vastikään ilmi tulleiden Israelin armeijan sotilaitten palestiinalaisten vankien joukkoraiskaukset ovat paljastaneet nykyisen maailmanlaajuisen itsetuhoisen sivilisaation pohjattoman rappion.

Yhdysvallat on oman aikamme paholaismaista juutalaista siionismia ja uusliberalismia palvova julmin militaristinen terroristivaltio, jota nyt myös koko Eurooppa kumartaa. Myös Skandinavia vaihtoi heiveröisen kristillisyytensä ja demokratiansa ateistiseen  sotilasdiktatuuriin.

Kaikkien suurten maailmauskontojen tärkein normi "älä tapa" on vaihdettu joukkotuhoaseisiin ja joukkohautoihin.

Entäs naapurimme Venäjä? Myös sillä on pimeä puolensa? Onko myös Venäjällä meneillään sovitustyö ja karmavelkojen maksatus entisistä  korkoa kasvaneista karmaveloistaan?

Venäjän vuosisataisen, väkivaltaisen suurvaltapolitiikan imperialistinen historia on edelleen salattu ja kätketty suljettuihin arkistoihin sen omilta kansalaisilta.  Onneksi maan historiaa on jo alettu systemaattisesti tutkimaan, samalla kun Venäjän symbioottiset vanhoillis-uskonnolliset ja poliittiset valtarakenteet ovat paljastuneet kammottavaksi yhdistelmäksi.

Venäjän pimeä luostarilaitos

Karjalaiset isovanhempani oli venäläistetty ortodokseiksi. Itselleni ikonit tulivat tutuiksi jo lapsena. Kun tänä kesänä ostin vanhan ja synkän Solovetskin luostarissa maalatun vaurioituneen ikonin, hätkähdin. Se painoi kuin synti. Ikonin mustakaapuiset munkit ja sysimusta jumaläiti peittelivät luostarin vankisellien kärsimysten kauhuja. Sovittamattomat ja anteeksiantamattomat Venäjän imperialistiset syntivelat on vieläkin peitelty tuntemattomiin joukkohautoihin tai hävinneet historian havinaan? - Vai ovatko sittenkään?

Rehellisyys maan perii. Jos kansalta peitellään ja salataan sen verinen menneisyys ja historia  väkivaltaisine vallankumouksineen, ei elämästä ole opittu yhtään mitään. Kansojen kohtaloissa historia toistaa itseään entistä julmemmilla tavoilla, eikä satoja tai tuhansia vuosia jatkuneille sodille tai väkivallalle ole minkäänlaista loppua näkyvissä.

Solovetskin ikoni käynnisti oman tiedonkeruun luostarin 500 vuoden historiasta. Löysin Raija-Liisa Mäkelän v.2023 täydennetyn painoksen kirjasta ”Solovetskin luostari- Venäjän historian peili”, jossa kerrattiin luostarin 500 vuoden historiaa, samalla kun sivuttiin Venäjän kehitysvaiheita.

Solovetsk oli  vuosisataisen loistonsa aikana Venäjän toiseksi mahtavin luostari. Sen hallintaan kuuluivat maat Vienanmeren rannikolla asukkaineen aina syvälle Karjalaan saakka. Luostarin alueet ulottuivat aina Novgorodiin asti ja kirkon rikkaudet olivat mittaamattomat. Luostarin hallinnassa oli parhaimpina päivinä 54 suolatehdasta, muutama rautaruukki ja se oli oman talousalueensa dynamo. Luostari oli kuin valtio valtiossa, koska valtiolla ja luostarilla oli molempia osapuolia tyydyttävä  symbioottinen suhde venäläisen yhtenäiskulttuurin synnytystuskissa.

Vaikka Venäjän ortodoksinen kirkko ja luostarilaitos ovat julistaneet Jumalan kunniaa jo vuosisatoja kultaisine kuvineen, ne ovat samalla pönkittäneet saumattomasti vuosituhantista, taantunutta, patriarkaalista ja autoritaarista valtio-terroristista hirmuvaltaa, jonka turvin vanhauskoisten poliittinen ja uskonnollinen valtaliitto jatkuu vieläkin. Valtion suopeudesta riippuvaiset ortodoksiset kirkkoisät siunaavat yhä edelleen Venäjän nykyiset pyhät isänmaalliset sodat ja sotatoimet itsestään selvyyksinä.

Solovetskin luostari

"Kaukana, syvällä, jossakin. Siellä Vienanmerellä, tärkeiden pohjoisten meritieyhteyksien varrella sijaitsee Solovetskin saariryhmä, jossa sen valkoinen luostari on edelleen uljaasti pystyssä, kuin Elämän majakka.”

Solovetskilla on aina ollut tärkeä osuus nykyisen Venäjän pohjoisten alueitten yhtenäistämisessä ja sen suurvaltapolitiikan kehitystrendeissä. Paikkaa on pyhitetty tai sitä on kirottu, sitä mukaa kun maallinen valta on vaihtunut. Vallankumousten melskeissä se on ollut myös pakkotyöhön näännytettyjen kansanvihollisina pidettyjen omien kidutettujen kansalaisten keskitysleiri  ja ilman oikeutta kadotukseen tuomittujen teloitettujen marttyyrimunkkien ja muiden uhrien vankileirien saaristo. Mäkelä nostaa kirjassaan esiin myös Solovetskin traagiset vuosikymmenet Leninin ja Stalinin vainovuosista, jotka olivat julmuudessaan järisyttäviä.

Mutta historian lehti on kääntynyt ja kautta laajan Venäjänmaan luostarit ja kirkko on jo taas päästetty pannasta. Kirkonkellot kajahtelevat iloisesti kutsuen väkeä entistä enemmän.

Moneen kertaan petetty ja terrorististen vallankumousten saatossa murskattu ihmismieli etsii kestävää kiinnekohtaa. Kun vanhoillinen järjestelmä ei ole kyennyt luomaan uusia pysyviä uudistuksia ja arvoja, paluu entiseen maailmankatsomukseen ja nykyiseen sotatalouteen on taas väistämätöntä. Kirkon odotus on palkittu, vaikka hinta on kova. Valtiojohdon niskalenkki pappisvallasta ja sen kontrolli kirkosta on entistä julkisempi. Putin on arkinen näky kirkossa tai luostarissa pyytämässä siunausta pyhälle isänmaalliselle sodalle.

Ortodoksisen kirkon kupoli symboloi palavaa kynttilän liekkiä, sielun vertauskuvaa, joka on rukouksessa suunnattu ylöspäin. Luterilaisuudessa symboli on päinvastainen, kun jumalan armo lankeaa ylhäältä alaspäin maailmaan.

Luostarit maallisen vallan pönkittäjinä

Luostarien perustamisella oli jo 1000-luvulla keskeinen maallinen tehtävä laajentaa nationalistista kiihkovenäläistä yhtenäistämispolitiikkaa. Maallisen vallan tuella toteutettiin luostareiden tyypillistä aluevaltauspolitiikkaa, samalla kun luostareille myönnettiin erityisoikeuksia. Uskonnollisella käännytystyöllä vahvistettiin maallista valtaa. Vankan tradition yhteistyössä kirkon kanssa perinyt Moskova tähtäsi politiikassaan varsinkin erillisten ruhtinaiden aseman ja vaikutusvallan heikentämiseen keskusjohtoisen autoritaarisen vallan varmistamiseksi. Venäjän tsaarit olivat yksinvaltiaita.

Solovetskin rooli paikallisen väestön henkisenä alistajana oli selkeä ja siksi maallisia valtion varoja ei säästelty luostarin lahjomisessa. Luostarille kertyi valtavat maaomaisuudet ja rikkaudet sekä etuoikeus ruokapalkalla tekeviin maaorjiin. Sekä Venäjän tsaarit, että luostarit varmistivat valtansa ja rikkautensa alistetun kansan orjatyöllä.

Solovetskilla on ollut suuri vaikutus myös karjalaisväestön kohtaloihin ja Suomen historiaan. Oma isoäitini ei koskaan hyvällä muistellut mustapukuisten munkkien ylenpalttista kestitsemistä karjalaisten venäläistämisessä. Kun munkit saapuivat, piti panna parasta pöytään, vaikka itselle ei olisi jäänyt mitään syötävää.

Venäjä - voittamaton sotilasmahti

Vuosisatoja kansaan juurrutettu vanhoillis-kiihkovenäläinen näkemys Venäjän imperiumista sai pahan särön 1904, kun Japanin sota valtavien tappioiden jälkeen hävittiin. Se oli ainutlaatuinen tilaisuus kiihkomielisille bolshevikeille ja tsaarin vastustajille koko maailman valloittamiseksi. Venäläisten muistissa oli vielä hyvin Pietari I:n voittama Suuri Pohjan sota, sekä 1808-1809 Suomen sota, joka teki myös Suomesta Venäjän alamaisen.

Venäjän imperiumin sotilaallinen häviämättömyys - siunaus vai kirous

Onko nykyisen monikansallisen Venäjän kollektiivisen identiteetin ainoa yhdistävä tekijä enää kommunismin kaaduttua haamu ja muisto toisen maailmansodan  isänmaallisesta suursodasta, joka voitettiin? Länsiliittolaisten osuus toisessa maailmansodassa on venäläisessä historian kirjoituksessa jo lähes kokonaan painettu villaisella ja unohdettu? - Olisiko sotilaallinen häviö toisessa maailmansodassa ollut sittenkin Venäjälle suuri siunaus? Vai taotaanko kansakunnan lujimmat orjankahleet edelleen sodissa karaistuneista voitonmiekoista? Saman kysymyksen voisi esittää heti myös Yhdysvalloille ja sen Nato-liittolaisille Suomi mukaan lukien, kun koko läntinen sivilisaatio on jo orjuutettu ydinkahleisiin?

Japanille hävityn sodan seurauksena Venäjällä  tapahtui v. 1905 vallankumous ja tsaari Nikolai II joutui myöntymään  näennäisdemokratiaan, kun maalle perustettiin sen ensimmäinen duuma, parlamentti. Japanin sodan häviäminen näkyi samalla heti myös Solovetskin luostarissa, kun Japaniin sotavangeiksi joutunut ja osattomaksi jäänyt muutaman kymmenen miehen ryhmä venäläissotilaista anoi palautuksensa jälkeen pääsyä Solovetskin luostariin ryhtyäkseen munkeiksi. Sotaministeriön päätöksellä pyyntöön suostuttiin traagisin seurauksin. Uudet tulokkaat eivät ryhtyneet raatamaan orjatyötä ”pyhien Zosiman ja Savvatin” hyväksi, vaan ryhtyivät vaatimaan tasa-arvoa ja oikeuksia vallankumouksen hengessä. Kun luostariin syntyi kapinahenki, se oli otollinen kasvualusta Venäjän sekasorron vuosina kattavalle pala palalta syntyvälle gulag- vankilajärjestelmälle ja pakkotyöleireille. Gulag-leireille lähetettiin eri arvioiden mukaan ainakin 4-6 miljoonaa ihmistä, mahdollisesti jopa 17 – 18 miljoonaa.

Lenin kohdalla Venäjän historian musta aukko

Venäjän historian kirjoituksissa on Leninin kohdalla täysin selvittämätön musta aukko. Miten maailmanvallankumouksen suunnittelija pääsi suljetussa vaunussa aikoinaan läpi koko Euroopan toteuttamaan Venäjän vallankumousta 1917? Miksi Lenin sitten uuden hallituksen päämiehenä allekirjoitti kansankomissaari Lev Trotskin kanssa 1918 Venäjälle erittäin nöyryyttävän Brest-Litovskin rauhansopimuksen, vaikka Venäjä ei ollut hävinnyt sotaa? Oliko Brest-Litovskin rauha hinta Leninin pääsystä valtaan Venäjälle? 
- Kuka masinoi Venäjän vallankumouksen? 

Rauhansopimuksen myötä osasta Valko-Venäjää ja Ukrainaa väestöineen (56 miljoonaa), maan hedelmällisimpine viljelyalueineen, teollisuuslaitoksineen ja runsaine luonnonvaroineen annettiin Saksan hallintaan. Lisäksi Venäjä sitoutui maksamaan sotakorvauksina tähtitieteelliset kuuden miljardin saksanmarkat, jotka ”ryöstettiin ryöstäjiltä”, ts. oman kansan selkänahasta.

Leniniltä (23.2.1922) tuli hiukan myöhemmin myös määräys takavarikoida kaikki kirkkojen hallussa olevat arvoesineet. Samalla suurin osa papistoa tuhottiin ilman oikeudenkäyntejä. Papiston vainoja ja murhia seurasi kirkkojen ja luostareiden sulkeminen. Ennen vallankumousta Venäjällä oli toiminut yli tuhat luostaria, vuoteen 1922 niistä oli suljettu yli 700 ja Venäjän kirkon selkäranka oli murrettu. Lenin oli tehty työnsä. Hän oli tuhonnut vanhan Venäjän perustuksiltaan ja pannut alulle hirmuvaltaisen   kierteen. Vallankumous ei kuitenkaan vielä loppunut tähän, vaan sitä alkoi johtaa Josif Stalin Lenin jälkeen.

Bolsevikkeja vastustavien kansanvihollisten massiiviset teloitukset ja puhdistukset jatkuivat Stalinin johdolla entistä pontevammin uuden yhteiskunnan perustamiseksi. Sisällissodan lähestyessä loppuaan 1921 teloitusten määrä väheni, mutta eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien kansalaisten pidätykset eivät loppuneet. Vankiloitten täyttyessä otettiin käyttöön kirkot ja luostarit. Solovetsk sai ”kunnian” aloittaa uudenlaisen vankileirien verkoston. V.1920 Vienan Kemin kihlakunnan komitea teki päätöksen luostarin kansallistamisesta, samalla kun luostarin omaisuus luetteloitiin. Teille tietymättömille hävisi arvoesineiden myötä luostarin rikas kirjasto ja Iivana Julman lahjoittamat kulta- ja jalokivikoristeiset ristit jne. 1923 Solovetskiin perustettiin erityisvankileiri. Arkangelin kuvermentin GPU oli arvioinut, että alueelle voi sijoittaa 3 -12 000 vankia. Vankimäärät Solovetskissa ja sen haaraosastoissa kasvoivat moninkertaisiksi vuosi vuodelta. Vangit edustivat 48 eri kansallisuutta.

Bysanttilainen ortodoksisuus

Nykypäivään saakka jatkunut Venäjän ortodoksisen kirkon nöyrtyminen maallisen vallan tahtoon perustuu bysanttilaiseen ortodoksisuuteen. Se on muutosta vastustava kristinuskon vanhollisin ja jäykin muoto: ”Filaretin katekismukseen sisältyy nöyryys tai orjamainen alistuminen, despoottinen valtiomuoto, tieteellisen tiedon jälkeenjääneisyys – kaikkea tätä pyhitti käsite traditiosta. Nöyrtymisen nimissä vaadittiin alistumista pahaan ja valheelliseen. Näin ihmisistä muovattiin sielultaan orjia, jotka olivat täysin vailla luonteenlujuutta ja nöyrtyivät voiman ja vallan edessä…”

1920-luvun alkupuolella maailma ei ollut kuullut vielä natsien keskitysleireistä mitään. Natsi-Saksa ja Hitler seurasivat Isä-Aurinkoisen, Stalinin jalanjälkiä. Myös Solovetskin luostarissa oli uusi komento, jossa määriteltiin uusien vakierien asema ja oikeudet:

”Kuunnelkaa tarkkaan ja painakaa mieleenne. Ette ole enää neuvisto- vaan Solovetskin tasavallassa (zdes respublik ne sovetskaja, a solovetskaja). Tähän maankolkkaan ei ole astunut vielä yhdenkään oikeusviranomaisen jalka. Eikä myöskään astu. Muistakaa: teitä ei ole lähetty tänne ojennettavaksi – paatuneen ojentaa vain hauta.”

Katselen synkkää ikonia edessäni. Munkkien välistä säteilee valkoinen luostari, elämän majakka, jonka uusi loisto ja kalleudet kätkevät vieläkin synkemmän salaisuuden…

Koko maailma on tienhaarassa. Onko edessä täystuho, kun kaikki maailman suuret uskonnot papistoineen niin idässä kuin lännessä ovat alistuneet sodan jumalten palveluun, langenneet pahan valtaan, eksytetty pimeyteen ja valheeseen, sekä ydinaseiden joukkotuhontaan?

Kuolema kuittaa univelat?