Kalevala, Suomen kansalliseepos on ikiaikainen myyttien, loitsujen ja
taikojen runoelma hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta, - valon ja
pimeyden voimista.
Valon voimia ja ikiaikaisia tietoisuuden arkkityyppisiä voimia edustaa Väinämöinen, joka hallitsee sanan ja laulun mahdin. Sammon
takoja on Seppo Ilmarinen, joka mieltyy Pohjolan pahoja voimia edustavan
Louhi-emännän syöttiin, kun palkintona on yliaistinen tieto; - Pohjan Neito ja
taivaalliset häät.
Lemminkäinen, suuri rakastaja ja naisten naurattaja on innokas soturi, joka Tuonelan joella kohtaa vanhan karmansa ja suistuu surman suuhun.
Uudestisyntynyt Lemminkäinen on kuitenkin se, jonka mahtavilla voimilla palautetaan ryöstetty Sampo takaisin Pohjolasta.
Kalevalaa on tulkinnut Suomessa kansantajuisesti teosofiaa
tulkinnut Pekka Ervasti.
Lemminkäisen äiti on Suuri Maaemo, Luonto, joka synnyttää
neitseesti myriadit elolliset
maailmat ja on elävä tietoisuus, jonka nykyihminen on
unohtanut.
Epätoivoinen äiti ryhtyy etsimään poikansa palasia Tuonelan
joesta ja herättää vihdoin pojan ikiaikaisilla taidoillaan uudestaan henkiin
entistä ehompana.
Jälleensyntyminen/uudestisyntyminen on kaikkien vanhojen
maailmanuskontojen ikiaikaista opetusta.
Lemminkäis- myytin yhteys kristilliseen Vapahtajan kuolemaan
ja ylösnousemiseen on ilmeinen. Lemminkäisen uudelleensyntyminen on vihkimysriitti korkeampaan tietoisuuteen.
Lemminkäinen karmansa selätettyään on saanut käyttöönsä
yliaistilliset luonnon voimat.
Yliaistilliset luonnon voimat ovat jumalallista luomisvoimaa; valtaa elämän ja kuoleman yli. Pyrkimys jumaluuteen ja kaikkitietoisuuteen olivat keskeinen osa myös
muinaisen Egyptin pappis- ja faaraokulttia.
Ikiaikaisen shamanistisen kundaliinivoiman
nostaminen oli vain harvoille tarkoitettua ja tarkasti varjeltua salaista
yliaistista oppia, jota opetettiin vai papeille.
Myöhemmin myös Jeesus oli oppinut yliaistillisia
salaisuuksia, parantamaan käsillään ja tekemään ihmeitä.
Valkoinen maagikko ei koskaan käytä, eikä saa käyttää yliaistisia voimia omaksi edukseen, muutoin hän vajoaa mustaan magiaan ja
menettää kykynsä..
Mustan ja valkoisen magian ero on hiuksen hieno. Jollei
alempi himoluonto ole tarkoin kontrolloitu ja hallinnassa, ei koskaan saavuta
valkoisen maagikon mestaruutta.
Kalevala on henkinen eepos ja se kuuluu ihmiskunnan
ikiaikaiseen viisauskirjallisuuteen.
Aina on ymmärretty, että yksilön ja ihmiskunnan
kollektiivisella tietoisuudella on salaperäinen yhteys myös luonnonvoimiin.
Maa on arkkityyppisesti feminiininen, siinä missä esim. Mars
maskuliininen.
Oma maamme, Finlandia, Kvenland, on feminiininen naisten maa entisaikojen
naiskuninkaineen ja naissotureineen.
Oikeaa aivopuoliskoaan käyttävä nainen ajattelee synteettisesti. Mies analyyttisesti.
Suomalaisilla ja suomalais-ugrilaisilla sukukansoilla
tietäjineen ja parantajineen on aina ollut syvä luonnonusko ja yhteys maahan:
- Mahti ei mene maan rakohon, vaikka mahtajat menevät.
Lemminkäisen äiti on suuri emo, isoäiti Gaia, joka
ajatuksillaan, haaveillaan ja unelmillaan on synnyttänyt myriaadit elollisten
lajit ja vartio alati valppaana maapallomme
suojelupyhimyksenä koko biosfääriä.
Äiti maalla ja sen luonnonvoimilla on salattu yliaistillinen
puoli, jonka ymmärtäminen vaati entisaikojen tietäjiltä ja papeilta valtavia ponnistuksia ja henkisiä urotekoja .
Vasta
sen jälkeen valon soturi saattoi seurata Luojan jalanjälkiä ja palata siihen Paratiisiin ja
autuuteen, josta maan lapset oli karkotettu suorittamaan maakoetta.
Patriarkaalinen kristinusko tuhosi jo kauan sitten suomalaisten
pyhät paikat ja kaatoi kirveineen pyhät puut pihoilta ja tuhosi entisaikojen
pyhän luonnonuskomme.
Pyhistä puista rakennettiin kirkkoja pappisvallan
varmistamiseksi.
Vain katolinen kirkko muistuttaa Neitsyt Mariasta, Pyhästä
maaäidistämme.
Akseli Gallen-Kallelan maalaus Lemminkäisen äidistä Tuonelan joella
kuvaa hyvin omaa aikaamme.
Nykyinen ihmiskunta, hylätessään Luontoäidin viisauden, on miekkaan ja vietteihinsä turmeltuneena pieninä palasina, hukassa
itseltään materialismin Tuonelassa.
Läntisen yhteiskunnan luottamus valitsevaan arvovapaaseen
tieteeseen, vasemmalla aivopuoliskolla suoritettavaan maskuliiniseen ja loogiseen
analysointiin, on johdattamassa meidät itsetuhoon.
Nykytiede ei tunnusta kuin
mitattavan materian.
Kun samaan aikaan politiikka on korvannut uskonnot, moraalin
ja etiikan, olemme pakanallisen perikadon partaalla.
Meillä ei ole eri kulttuureja yhdistävää henkistä arvoperustaa, vaan toinen toistaan vastaan taistelevia fanaattisia uskonlahkoja. "Hajota ja hallitse"on nykysen globaalin bisnesimperiumin keskesin periaate.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksella on enää vessapaperin arvo.
Jo 300 e.Kr Platon, antiikin filosofian
kirkkain tähti muistutti, ettei ole mitään uutta
auringon alla:
- ” Kaikki tieto on jälleenmuistamista.”
Kalevala haastaa muistamaan kansalliset juuremme:
” Kullat on lasten kukkasia,
hopeat hevon helyjä.
- Taiatko takoa Sammon,
kirjokannen kalkutella:
-
joutsenen kynän nenästä
-
maholehmän maitosesta
-
yhden ohrasen jyvästä
-
kesäuuhen untuvasta
niin annan neidon palkastasi,
työstäsi Tytön ihanan
Kalevalan Valon voimien ja korkeamman tietoisuuden sankarit eivät koskaan kiinnostuneet omaisuudesta, eikä rikkauksista, koska he tiesivät,
ettei omaisuus tuota kestävää onnea.
Viisaat, luonnon kanssa sopusoinnussa eläneet keräilijäkansat ja muut alkuperäiskansat eivät
koskaan ole ottaneet luonnosta enempää, kuin mitä he ovat tarvinneet.
Ennenaikaista
viisautta nykyihmiselle
Elämme kahdessa maailmassa, sekä henkisessä, että
aineellisessa. Sen lisäksi muita tietoisuuden tasoja on ainakin seitsemän.
Me olemme yliaistillisen maaäidin shamaaninen inkarnaatio,
nykyisen sivilisaatiomme evoluution kärki, jonka maskuliininen, looginen ja
mitattava teoreettinen äly on rakentanut nykyiset hirmuvaltaiset imperiumit
vailla oikeudenmukaisuutta, moraalia, myötätuntoa tai rakkautta.
Olemme kadottaneet ja unohtaneet maa- ja luontoyhteyden ja
sitä kautta alkuperäiset, - ei opetetut vaan perityt henkiset voimamme.
Mikään ulkoinen tai muu taloudellinen hyvinvointi ei poista
henkistä pahoinvointia, jos emme uskalla tehdä hyppyä tuntemattomaan ja kohdata
oman olemassaolomme mysteeriä.
Buddha paastosi, mietiskeli tinkimättömästi, kunnes koki
valaistumisen ja vapautumisen kärsimyksestä.
Maailmassa on uskontoja pilvin pimein, mutta ne eivät
koskaan ole kyseenalaistaneet
maallisen talouden tai pankkijärjestelmien rikollisuutta.
Kun kulttuuri on rikki, myös ihmiset ja luonto on rikki.
Elämän jatkumisen epävarmuus on tosiasia, jolle ei kukaan enää voi ummistaa silmiä.
Yhteiskunta, kulttuuri, luonto ja ihmiset ovat sairaampia
kuin koskaan.
Nykyinen maailmanjärjestys on komentovalta, äärimmäisen
militaristinen hirmuvalta, johon
miljardit ihmiset on alistettu orjiksi vailla ihmisoikeuksia.
Onko kärsimykselle loppua ?
Ilmastomuutos
pakottaa tietoisuusharppaukseen
Ilmastomuutoksesta, päästökaupasta ja hiiliveroista on nyt tullut
vihreän kapitalismin julmin vallankäytön ruoska.
Ihmiset on syyllistetty, vaikka perimmäinen syy on, ettei
nykytiede ymmärrä alkeellisimpiakaan luonnon toimintatapoja.
Niiden sadan vuoden aikana, kun talvet ovat olleet kylmiä ja
nälänhätä laajaa, elektromagneettinen kenttä on laskenut. Kyseessä on ollut
auringonpilkkuminimi.
Ei ymmärretä, että maaäiti elää vaihtelevissa sykleissä,
jossa ilmastomuutokset ovat tulleet ja menneet.
Samoin kulttuurit ovat syntyneet ja tuhoutuneet.
Ilmastomuutoksen osalta
auringon syklit ovat oleellisemmat kuin kansainvälisen ilmastopaneelin
paniikki, jolla on tarkoitus luoda uudet tuottavat vihreät markkinat läntiselle
teollisuudelle kehitysmaita kurjistamalla.
Teollisuusmaissa luonnon kantokyky on ylitetty moninkertaisesti.
Ainoakaan puolue ei kyseenalaista jatkuvaa talouskasvua.
Ilmastomuutos, luonnonvarojen ehtyminen; - maan ja merien
saastuminen vaativat kulttuurisen vallankumouksen. Mitkään ulkoiset muutokset eivät auta,
jollei nykyihminen ymmärrä itseään.
- Mikä ihminen on ?
- Kuka minä olen ?
- Mistä minä tulen ?
- Minne menen ?
Maailmaa ei voi muttaa, mutta itsensä kyllä.
Maaäiti on nyt siirtymässä seuraavaan 2000 vuotta kestävään vaiheeseen, uuteen energiatihentymään, niin
kuin kaikki sen asukkaat ihmiskunta mukaan lukien.
Uudet maaäidin henkiset energiat ovat jo muuttaneet
vastaanottokykyämme.
Olemme herkistyneet.
Ihmiskunnan ja Luonnon herkistyminen kulkevat
käsi kädessä.
Kun ryhdymme auttajiksi, autamme myös itseämme karman
puhdistuksessa.
Meille jää valtava karma nykyisestä saastuttamisesta.
Kaikkein suurinta apua tarvitsee maaäiti,
jota ei ole pelkästään
ristiinnaulattu, vaan raiskattu, pommitettu ja saastutettu rajoituksetta
vuosisatoja. Äiti maa ei ole kuollut luonnonvarapankki, vaan pyhä, elävä ja
tietoinen isoäitimme.
Lähtiessään Väinämöinen muistutti:
- Annapa ajan kulua, toisen tulla, toisen mennä,
taas minua tarvitahan, uuden Sammon saattajaksi
uuden päivän päästäjäksi…
Hyvää Kalevalanpäivää !
Suomella ja sen Väinämöisellä/Veen emosella on iso tehtävä ihmis-ja luomakunnan vapauttamisessa nykyisen globaalin hirmuvallan kahleista...