Täyttääkö valtamedian sota-agitaatiot rikoksen tunnusmerkit

 

Epäilemättä valtamedian dramaattisin uutispommi poksahti vihdoinkin 30.12., perjantaina, kun Iltalehti julkaisi jutun ja kuvan keskisuomalaisen sota-agitaattori Martti J Karin hyväntahtoisesta joululahjasta venäläisille. Muistoksi jäi kuva kranaatista, muttei tietoa siitä kenet tai keitä se tappoi.

Vuodenvaihteessa tehdään katsaus kuluneeseen vuoteen ja arvioidaan vuoden saavutuksia ja epäonnistumisia. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka muuttui 2022 avoimesti Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Naton liittymissopimus oli valtava häpeätahra Suomen itsenäisyyden viimeisessä hävittämistempussa ja puolustusvoimien päätösvallan lopullisessa luovuttamisessa Pentagonin komentoon.

Hätäisen, paniikissa ja ilman kansanäänestystä tehdyn Naton liittymissopimuksen yhteydessä kansan rivit pakotettiin ojennukseen äärimmäisen kovalla aivopesulla, valtamedian sensuurilla ja sananvapauden eliminoimisella, ja samalla kun varmistettiin uusien, tuntemattomuudesta nousseiden sota-agitaattorien ja kommentaattorien nopea esiinmarssi, eliminoitiin kaikki kritiikki ja entiset rauhanjärjestöt. Suomi vajosi nopeasti sota-psykoosiin, jolla varmistetaan USA:n edut Suomen ja koko Euroopan kustannuksella, samalla kun aseita hankitaan miljardeilla ilman minkäänlaista kritiikkiä ja hintakattoa. Sotilasliiton rivit on ojennuksessa ja kansa puettu verisiin sotasaappaisiin valtaeliitin entistä kovemmalla sotapropagandalla. - Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto päättymättömän sotatalouden varmistamiseksi..

  

Mikä Martti J Kari

Martti J Kari on noussut kuin tähdenlento Keski-Suomen natottajaksi ja aselobbariksi, jonka pukinparta onneksi vihdoin valahti ukkelin ylpeänä esitellessä Iltalehdessä Ukrainan konttia, johon oli kerätty kranaatteja venäläisten tappamiseksi. Iltalehden mukaan Karin ”joululahja” aiheutti rynnistyksen: - ”venäläishyökkääjille tappavia terveisiä suomalaisilta lähes 90 000 eurolla.” Kansan käsi on karttuisa:- ”ainakin 420 suomalaista intoutui lähettämään Ukrainan venäläismiehittäjille tappavan tervehdyksen. SignMyRocketin rahoituspalvelu mainostaa ja tarjoaa henkilökohtaisia viestipalveluja venäläisille hyökkääjille.”

Suomen hallituksen Ukrainan sotaretken seurauksena Suomi on salannut myös asevientiluvat. Ukrainan itsepuolustuksen ja Suomen sotilaallisen avun yhteydessä on muistettava myös sitovien kansainvälisten sopimusten velvoitteiden noudattamisesta ja mahdollisuuksista purkaa jännitteitä Euroopassa, eikä lisätä niitä. Vuonna 2014 voimaan tullut asekauppasopimus loi säännöt vastuulliselle asekaupalle myös sotatilanteissa.

YK:n peruskirjan mukaan Ukrainalla on oikeus itsepuolustukseen ja harva kyseenalaistaa oikeuden yrittää estää Venäjän raakuudet aseellisesti. Sodassa - tai aseviennissä - ei silti saa tehdä mitä tahansa.

EU-maat olivat jo 2010-luvun ajan pääsääntöisesti kieltäneet sotatuoteviennin Ukrainaan, maassa rehottavan korruption takia. Viedyillä aseilla olisi ollut liian suuri riski joutua laittoman asekaupan piiriin. Venäjän hyökkäys Krimille vuonna 2014 ei muuttanut tätä arviota, vaan vasta tämän vuoden helmikuussa alkanut suurhyökkäys.

Kansainvälinen asekauppasopimus on tärkein Suomen asevientikäytäntöjä säätelevä sopimus. Se velvoittaa valtiot tekemään jokaisesta vietävästä tuotteesta riskiarvion jokaisella vientikerralla. Valtion tulee estää asevienti, jos tiedossa on aseiden käyttäminen esimerkiksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan tai sotarikoksiin. Samalla on myös arvioitava, voiko asevienti lisätä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai johtaa ihmisoikeuslainsäädännön vastaisiin tekoihin ja voivatko aseet päätyä laittomaan asekauppaan.

Selvää, ettei Suomen nykyinen asevienninvalvontajärjestelmä ei tähän kykene. Vastuut ja resurssit ovat jakaantuneet poliisihallituksen, puolustusministeriön ja ulkoministeriön eri yksiköille. Ajantasaisen tilannekuvan luominen ja riskianalyysin hallinta ei kuulu oikeastaan kenelläkään.

Venäjä ja Yhdysvallat eivät vielä ole mukana edes asekauppasopimuksessa, mutta mukana olevat valtiot voivat pienentää Ukrainan sodan ympärillä olevaa epäluottamusta raportoimalla aseviennistään. Asekauppasopimus edellyttää valtiollista raportointia ja ilman sitä koko sopimus on vaarassa menettää merkityksensä.

Kuten ydinaseiden kieltosopimuksessa, myös asekauppasopimuksessa Suomi oli yksi niistä seitsemästä valtiosta ja edelläkävijästä, jotka alun perin ehdottivat koko asekauppasopimusta YK:lle. Kansainvälisen järjestelmän arvo punnitaan kuitenkin kriiseissä sen mukaan, miten kukin maa on valmis noudattamaan sopimuksia. Nyt Suomen mahdollisuudet puolueettomaan konfliktien ratkaisuun on rauennut. Natoliittolaisen suu on supussa myös ydinaseiden kieltosopimuksen osalta. Maailma on vajoamassa entistä rajumpaan anarkiaan, sotiin ja väkivaltaan.

 Sota on rauhaa

Kun kansainväliset sopimukset, velvoitteet ja diplomatia menettävät merkityksensä, edessä on viidakon laki ja vahvemman oikeus. Ydinasevallat ovat kaiken parlamentaarisen kontrollin ja kansainvälisten sopimusten tavoittamattomissa. Uskottavaa kansainvälistä sotarikostuomioistuinta ei ole. Väkivalta rehottaa, pahenee ja aseet puhuvat. Myös Suomi on tuuditettu mahtavan liittolaisensa ydinsateenvarjon alle ja vaivutettu sotapsykoosiin.  Kun samaa valhetta toistetaan riittävän usein, se muuttuu todeksi, varsinkin, kun syyllinen kaikkeen pahaan on selvä. On helppoa syyllistää Venäjä kaikesta pahasta, kun malkaa ei nähdä omassa silmässä. Mutta ilman totuutta ei ole moraalia ja kulttuurinen rappio johtaa varmaan tuhoon.

Vastuun Ukrainan sodan pitkittymisestä ja laajentumisesta kantaa myös valtiovalta, jonka pääministeri ja muut sotaintoilijat rinta rottingilla vaativat asetoimitusten lisäämisestä Ukrainaan. Minkäänlaisia virallisia valtaeliitin aloitteita sodan lopettamiseksi ei ole kuultu.- Sitä mitä isot edellä, sitä pienet perässä!

Martti J. Kari nousi tuntemattomuudesta Keskisuomalaisen valtalehden kansallissankariksi, suomalaiseksi sissipäälliköksi, joka on jo lähtenyt sotaretkelle Venäjää vastaan ja  käyttää oman käden oikeutta, vaikka Suomessa ei ole vielä annettu edes virallista hyökkäyssopimusta. Kansainvälisten rauhansopimusten, ydinkieltosopimusten ja asekauppasopimusten pettäessä suurvaltojen ja yksityisten kansalaisten oman käden oikeudellekaan ei lakia löydy. - Vai löytyykö? Mielestäni Martti J Karin ja muitten venäläisten tappamisella rehvastelevien julkisuuden henkilöiden ja poliitikkojen esimerkit ovat osa sitä sotapsykoottista julmuutta, mikä seuraa kansainvälistä suurvaltaterroria.

Syyllistyykö myös valtamedia sotarikoksiin 

Sota-agitaattori Martti J. Kari on siis valtamedian arvostettu kolumnisti Keski-Suomessa, joka Ukrainan sodan kommentaattorina valittiin jo huhtikuussa myös Vuoden keskisuomalaiseksi maakuntalehden kyselyssä. Karin valitsivat 25,4 prosentin äänillä Keskisuomalaisen omat lukijat. Myöhemmin elokuussa Kari palkittiin entisen Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikaisen "Majurin mediamaljalla"  Joutsassa Keski-Suomen maanpuolustusjuhlassa. Palkintoa perusteltiin Karin ajankohtaisilla kolumneilla Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta.

Ammatiltaan Martti J Kari on entinen tiedustelueversti ja nykyinen Jyväskylän yliopiston filosofian tohtori kyberturvallisuudesta, jonka ansioluetteloon ovat päässeet jo kuuluisat henkilökohtaiset joululahja-kranaatit venäläisille. Ukkelin mukaan Venäjän hyökkäys on avannut suomalaisten silmät. Mutta avautuvatko myös oikeusoppineiden ja laillisuusvalvojien silmät?

   - Olisiko kranaattien lähettämistä venäläisille tutkittava vähintään rasismina, kiihottamisena kansanryhmää vastaan, sotarikoksena, vai rikoksena ihmisyyttä vastaan? Vielä vakavamman rikoksesta tekee valtamedian avoin myötävaikutus. Miten lapset reagoivat?

 

Jospa Karille olisi riittänyt edes "Majurin malja"?

Kun maine kasvaa, valtamedia avittaa myös suosikkinsa harvainvaltaisen politiikan valokeilaan. Marraskuussa Kari valittiin koko maan laimeiden seurakuntavaalien ääniharavana Jyväskylän kirkkovaltuustoon. Kari valittiin kokoomuksen ja sitoutumattomien ehdokaslistalta 571 äänellä. Onneksi myös seurakunnalle on jo paljastunut susi lammasten vaatteissa ja enpä ihmettelisi, että myös seurakuntavaalien loppu ja kirkosta eroavien määrä häämöttää entistä nopeammin, kun joulurauhan julistamisen sijasta siunataankin paikallisen kirkkorahvaan kranaatit?

Martti J Kari on valtamedia-humpuukin malliesimerkki siitä, miten täysin korruptoituneen Suomen ”maantapa” ja hyväveliverkostot toimivat. Uuden vuoden Iltalehden julkisuustempullaan Karilla on jo riittävästi mainetta ja kunniaa potkuiksi suomalaisen politiikan huippupalleille: - lisää kaasua ja kranaatteja Ukrainaan!? Eduskuntaankin pääsee helposti kokoomuksen siivellä, kun vilauttelee sotaan johdetulle kansalle lisäkuvia kranaateista, konekivääreistä ja kertakäyttösingoista!?

En tottavie kadehdi Martti J Karia, enkä hänen muita sotaisia tovereitaan, jotka nyt Naton kansalliskaartissa ja valtamedian narreina esiintyessään likaavat jo Suomen puolustusvoimien viimeisenkin uskottavuuden ammattinsa osaavina ja sotilasvalaansa kunnioittavina maanpuolustajina. 

Henkilökohtaisten kranaattien lähettäminen venäläisille on mielestäni äärimäistä rasismia, kansankiihotusta ja samalla jo avoin hyökkäyssodan julistus entiseltä ammattisotilaalta. Selvää, että Karin parasta ennen päiväys on mennyt jo kauan ennen Ukrainan sodan alkamista. Kristillisen maailmankatsomuksen opettelukin seurakunnan ääniharavalle taitaa olla jo liian myöhäistä!

Milloin saadaan Rauha Maailmaan?

Kaikki venäläiset, ukrainalaiset ja muut sotiin menehtyneet, siviilit mukaan lukien, ovat vain totalitaariseen militarismiin perustuvan, äärimmäisen väkivaltaisen ja ydinaseilla hallitun aseterrorismin uhreja.Miljardeilla ihmisllä ei ole minkäälaisia olemassaolon oikeuksia. Keskusjohtoiset suurvallat, niin idässä, lännessä kuin Euroopassakin kumartavat vain vahvemman oikeutta, asevoimia ja velkarahaa. Siitä huolimatta, todellinen vihollisemme ei ole ulkopuolella, se on sisäpuolella; - tahdoton alistuminen nykyiseen valtaterroriin.

 

Rauhallista Uutta – Vuotta 2023 ! 

ps. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/f52aa70b-75cd-455d-b440-c2eb3b64f5ab 

 

Suomi myrskyn silmässä – pelastutaanko suursodalta ?

Suomen itsenäisyyden muistojuhlaa 2022 tanssittiin linnan juhlissa kuin joskus Titanicin kannella juuri ennen jäävuoreen törmäystä. Naton hätäisesti ja ilman kansanäänestystä ja muita varaumia kyhätty liittymissopimus oli jätetty eduskunnan käsittelyyn edellisenä päivänä. Edes valtamedia ei ollut hiiskahtanutkaan ulkoministeriön lausuntokierroksen lähes yksimielisestä natokielteisyydestä.

Onneksi on vielä kansalaisia, jotka ovat pysyneet kartalla Suomen nopeasta alasajosta ja nykyisestä pohjattomasta laittomuudesta. Sain Jali Raidalta spostia, jonka hän oli lähettänyt kansliapäällikkö Hiski Haukkalalle presidentin kansliaan ja puolustusvoimien komentaja Timo Kiviselle.

Kuuleeko valtion johto kansalaisiaan edes pahenevassa luottamuspulassa ja hädässä?

Tuskin, vaikka kansalaisten diagnoosi Suomen tilasta on selvä: ”Suomen ongelma on johdon syyntakeettomuus. Henkilö on syyntakeeton, kun ei tiedä ja ymmärrä tekojensa seuraamuksia. Johtomme elää deluusioissa, harhoissa. Naapurimme ei tarvitse ampua laukaustakaan, koska Suomi sortuu taloudellisesti. Kaikki menee kanttu-vei. 

- Pelastukoon ken voi!”

Jali Raita on muistuttanut viranomaisia sposteissaan Erkki Hautamäen teoksesta ”Suomi myrskyn silmässä”, jonka osat 1-2 hän on toimittanut myös kenraali Timo Kiviselle. Kysymys ei ole pelkästä kirjasta, vaan laajasta tutkimuksesta, joka perustuu yli 2000 teokseen lähihistoriasta. Hautamäki toimi myös pääesikunnassa kenraali Keinosen alaisuudessa.

Historia toistaa itseään

 

Ilman historiaa talvisotamme poliittisesta taustasta ja 13.3.1940 sodan päättäneen Moskovan rauhan synnystä ja merkityksestä, meillä ei ole mitään käsitystä itsenäisen maan tarvittavista toimintatavoista nyt eskaloituvassa Venäjän ja Naton välisessä suursodassa tai mahdollisessa tositilanteessa, johon Suomi on jo osallinen aseistaessaan Ukrainaa. Naton liittymissopimus ja nopeasti paniikissa kyhätty pakettiratkaisu ei todellakaan korvaa itsenäistä ulkopolitiikkaa, jolla pieni syrjäinen maa varmistaa turvatakuunsa rauhanomaisesti valtiosopimuksilla, niin kuin Suomen aikaisempi valtaeliitti ennen presidentti Koivistoa teki.

Onko historiasta opittu mitään?

Jali Raita: ”Suomen turvallisuuteen liittyvässä asiakokonaisuudessa on runsaasti vääriä käsityksiä. Tämä juontuu siitä, ettei tunneta lähihistoriaamme ja varsinkin Mannerheimin strategiaa ja sotiimme johtanutta taustapolitiikkaa, sekä UKK:n politiikkaa suureen itäiseen naapuriimme. Suomen nykyinen tilannekuva on täysin pielessä, kun ei tunneta lähihistoriaa.

Suomi rikkoi Pariisin rauhansopimuksen

Liittymisellemme Euroopan unioniin oli esteenä jatkosotamme päättänyt Pariisin vuoden 1947 rauhansopimus. Suomen olisi pitänyt irtaantua tuosta rauhansopimuksesta tai ilmoittaa Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille, että Suomea sitoo tuo voimassa oleva rauhansopimus, jolloin siitä olisi voinut tulla koko EU:ta sitova sopimus. Mitään Suomi ei tehnyt. Sen sijaan käynnistettiin salainen Operaatio PAX, jolla haluttiin vesittää tuo rauhansopimus. Pariisin rauhansopimusta ei kuitenkaan hylätty tai muutettu mutta annettiin sellainen valheellinen kuva, että näin olisi tehty. Tuossa valheessa Suomi elää edelleenkin.

Julkisuudessa on viimeksi vahvistettu Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen muuttumattomuus Venäjän silloisen pääministeri Tshernomyrdinin vierailulla maaliskuussa 1994. Merkityksellistä on nyt Pariisin rauhansopimuksen 3. artiklan ja talvisodan päättäneen Moskovan vuoden 1940 rauhansopimuksen 3. artiklan velvoitteet, jotka ovat seuraavia:

3. artikla (Pariisin vuoden 1947 rauhansopimus)

Välirauhansopimuksen mukaisesti saatetaan Neuvostoliiton ja Suomen välillä Moskovassa 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehty rauhansopimus jälleen voimaan, kuitenkin niin, että mainitun sopimuksen 4, 5 ja 6 artiklat korvataan tämän sopimuksen 2 ja 4 artikloilla.

3. artikla /(talvisodan Moskovan vuoden 1940 rauhansopimuksesta)

Molemmat Sopimuspuolet sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toistansa vastaan ja olemaan tekemättä mitään liittoja tai osallistumasta koalitio-liittymiin, jotka ovat suunnatut jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan.

 

Kenraali Timo Kiviselle lähettämistään Hautamäen kirjojen lisäksi Jali Raita otti esiin myös tutkimusten muutamia sivuja:

”Ykkösosan sivulla 141, liite 1, on todistelua, kuinka britit/Churchill myi Suomen Stalinille ennen talvisotaa. Samalla tavoin nytkin sinisilmäinen, höynäytetty Suomi tulee kokemaan uusia pettymyksiä.

"Kakkososan sivulla 509-510, liite 2, on Mannerheimin kirje 2.9.1944 Hitlerille, kun Suomi katkaisi diplomaattiset suhteet Saksaan osana välirauhansopimusta.  Kirje on ehkä diplomatiamme hienoin kirje. Suomen oli tehtävä rauha, jotta edes jotenkin selviäisimme.  Rauhaa on pidetty pakkorauhana, joka ei ole oikea tulkinta. Emme antautuneet, vaan rauha tehtiin, kun Mannerheim katsoi tilanteen sopivaksi. Pakkoa oli toki siinä, että jouduimme hyväksymään Liittoutuneiden tiukat rauhan ehdot.  Ajoitukseen vaikutti se, kun arvioitiin ja uskottiin, ettei Saksalla olisi ollut enää mahdollisuutta organisoida sotilasvallankaappausta Suomessa, mutta joka vaara oli todellinen keväällä 1944 ennen Normandian maihinnousua.  Ajoitus oli sovitettu myös siihen, että viimeinenkin viljalaiva oli lähtenyt Saksasta.  

"Mannerheim oli valittu Tasavallan presidentiksi 4.8.1944, koska vain hänen katsottiin pystyvän vievän maan rauhaan. Mannerheimin asema oli erittäin hankala syksyllä 1944. Pääministeri Hackzell oli saanut sydänkohtauksen rauhanneuvotteluissa Moskovassa.  Tärkein ystävä ja tukija, puolustusministeri, kenraali Rudolf Walden oli halvaantunut. Saksan joukot piti häätää pois Suomesta ja samalla kotiuttaa armeija. Karjalan siirtolaiset piti hoitaa. Suomi joutui Liittoutuneiden valvontakomission hallintaan eli Suomi oli käytännössä miehitetty.  Maan tärkein (ja ainoa) kauppakumppani Saksa oli menetetty, ja Euroopassa riehui vielä sota.  Suomella ei ollut pääsyä valtamerille. Tanskan salmet olivat meille kiinni Saksan hallinnassa ja Petsamon Liinahamarin satama oli menetetty. Sotakorvauksia piti alkaa maksamaan. Punainen Suomi nosti päätään. Neuvostoliiton rauhantahtoon ei voitu luottaa. Oli ryhdyttävä puolustusmateriaalin hajasijoitukseen eli asekätkentään. Puna-armeija suunnittelikin uutta hyökkäystä Suomeen lokakuussa 1944, jonka se viime hetkellä, muutamaa tuntia ennen peruutti. Oli varauduttava sijaishallinnon järjestämiseksi ulkomaille. Saksan velkasaatavat Suomelta olisivat siirtyneet Neuvostoliitolle välirauhansopimuksen mukaan, ja tuo katastrofi oli eliminoitava fiktiivisillä kuiteilla velkojen muka tulleen maksetuiksi.  Mannerheim oli tilanteesta niin hermostunut, että hänen oli pidettävä valkoisia käsineitä peittääkseen visvaa vuotavat kätensä.

"Mannerheimille murheeksi oli langennut Suomen kokonaisvaltainen johtaminen. Mannerheim säilytti henkisen ryhtinsä kunniakkaasti kansakunnan vastuullisena ykkösjohtajana valvontakomissionkin aikana. Valvontakomission venäläiset upseerit olivat järjestäneet illallisen hotelli Tornissa, johon Marskia odotettiin.  ’’Protokollan” vastaisesti upseerit istuivat jo pöydän ääressä odottamatta seisaallaan päävieraan saapumista. Kun Mannerheim saapui, niin hän totesi hyvällä tsaarin hovivenäjällä, että kun korkeampi upseeri saapuu huoneeseen, niin vanhan Venäjän armeijan protokollan mukaan nuoremmat upseerit nousevat seisomaan. Punaupseerit nousivat kuin ammuttuna ylös.  Mannerheim oli edelleen tunnustettu kenraali Venäjän armeijan protokollassa. Mannerheim sai vielä Neuvostoliitonkin aikana kenraalin eläkettä. Mannerheim ja Suomi hänen mukanaan ei pyytänyt anteeksi olemassa oloaan. Samaa ryhdikkyyttä jatkoi Urho Kaleva Kekkonen. Solvaukset suomettumis-käsitteellä ovat törkeitä kaikkia niitä kohtaan, jotka joutuivat hoitamaan suhteita Neuvostoliittoon rauhanteon jälkeen. Aseiden vaiettua ”taistelut” Suomen eloonjäämisestä siirtyivät kabinetteihin, joiden keskustelujen ytimenä olivat kauppasuhteet Neuvostoliiton kanssa. Noihin taisteluihin olen ottanut osaa jo vuodesta 1966 alkaen. Tuolloin olin osastopäällikkönä YIT:ssä, jolloin aloitettiin legendaarisen toimitusjohtaja Tauno Mäkisen johdolla rakennusurakointi Neuvostoliitossa.  

"Lähes sama yleistilanne on nyt kuin syksyllä 1944. Rauhantila naapurimme kanssa on vain järkkynyt, vaikka aseita ei vielä käytetä.  Suomi on rikkonut Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen useita artikloja eli käytännössä yksipuolisesti irtaantunut tästä Suomea kuitenkin edelleenkin velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta.  Suomi ei toimi myöskään uuden YYA sopimuksen korvanneen sopimuksen suhteiden perusteista mukaan vuodelta 1992 Venäjän Federaation kanssa.  Suomi on alentanut itsensä kansainvälisesti paarialuokkaan epäluotettavana, kelvottomana sopimuskumppanina.  Suomalaisen sanaan ja kädenpuristukseen ei voida enää luottaa.

"Mahdollisessa uudessa kuumassa sodassa Suomi häviää, joka Mannerheimia pelotti syksyllä 1944. Suomen olisi kannattanut pysyä rauhantilassa, johon pääsimme 2.9.1944. Mannerheim tiesi, että sodat voitetaan reserveillä. Nuo reservit Suomi oli menettänyt kovissa taisteluissa kesällä 1944.”

 

Suomi ajautuu nyt ennen kokemattomiin vaikeuksiin taloutemme romahtamisen myötä. Suomen BKT per capita on nyt samalla tasolla kuin 14 vuotta sitten. Julkinen velka on kasvanut samana aikana 60 miljardista 160 miljardiin euroon.

Suomi voi pelastua vain hoitamalla suhteet kuntoon kaikkiin maihin. Ykkösenä on itäinen naapurimme Venäjän Federaatio. Silloisen Neuvostoliiton kanssa käydyllä bilateraalisella kaupalla luotiin suomalainen hyvinvointivaltio, joka nyt on tuhottu. 

Urho Kaleva Kekkosen kuningassaavutuksella ETY- kokouksella Helsingissä 1975 rakennettiin rauhaa Eurooppaan, joka nyt on järkkynyt. Suomi oli tunnustettu rauhanvälittäjä, jonka se on nyt pelannut pois ja hävinnyt.  

Suomen kannattaisi ymmärtää ja uskoa Ehrensvärdin totuutta, eikä luottaa fiktiivisiin turvallisuussopimuksiin ulkomaisten toimijoiden kanssa, ja joka ajatus on kirjoitettu kivitauluun Suomenlinnan Kuninkaanportilla: »Eftervard, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp. (Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun).» 

Suuret kiitokset Jali Raidalle.

 

Todellakin. 

Suomi juhlii nyt kuin Titanicin kannella huijattuna Naton ja Venäjän väliseen suursotaan. Demarit haluaisivat Sanna Marinista ensimmäisen Natopresidentin, onhan Suomen pääministerin prinsessakuvat kuin kiiltokuvia kiltistä marionetista globalistimedian etusivuilla. Totta kai kiitosta tulee, kun Suomesta ja Ruotsista saadaan uudet Naton päättymättömien sotien alisteiset maksumiehet!?

Sanna Marin, tämä ”maailman vaikutusvaltaisin nainen” on kuin prinsessa Ruususen unta nukkuva natokeijukainen pahan ydinsateenvarjon alla. 

Jos maan kaikkien aikojen epäkypsin pääministeri johtaa Suomen puolustusvoimat Pentagonin käyttöön ja samalla niiaa epädemokraattisen Turkin vaatimuksille natosovun loppuunsaattamiseksi, kun Naton Stoltenberg pelkää jo avoimesti suursotaa Venäjän ja Naton välillä, on Suomen tuho lopullinen: -täydellinen antautuminen ja kansallisen päätösvallan menettäminen maailman julmimmalle ydinaseterrorille. 

Samaan aikaan Stoltenberg uskoo, että sota voidaan välttää, koska Nato on lisännyt läsnäoloaan sotilasliiton itäosassa. Joopa, Natosuomelle lankeaisi myös Baltian ilmapuolustus..

Pahasti höynäytettyä Suomen viedään nyt suin päin suursotaan. Naton vaatimat puolustusmäärärahat hyökkäysvoimien aseistamiseksi vaativat vuositasolla parisen miljardia, samalla kun valtiovarainministeriön virkamiehet muistuttavat, että budjetin tasapainottamiseksi velkaantumiseen on heti puututtava ja seuraavien hallitusten on vähennettävä menoja vähintään 8 miljardia euroa. Kaikesta on pakko jo tinkiä, samalla kun inflaatio hipoo pilviä ja globalisaation talousopit paljastuivat katastrofiksi. Yhtiöittäessään ja yksityistäessään mm. suomalaisen energiainfran laittoman eu-liittymissopimuksen yhteydessä, hallituksella tai eduskunnalla ei ole enää mitään todellista vastuuta kansantalouden kokonaisedusta yksityisten pörssisähkökauppiaitten kerätessä valtavia voittoja tavallisten kuluttajien kustannuksella…

Joulu tulossa. Onneksi maa on valkoinen, mutta kuinka kauan?

Jos eduskunta hyväksyy Naton liittymissopimuksen ilman valtiosopimuksen tarvitsemaa perustuslain säätämisjärjestystä, sekä ilman mitään varauksia juuri kun jo myös Stoltenberg pelkää suursotaa Naton ja Venäjän välillä, olemme menettäneet ja hävinneet kaiken: - puolustusvoimat on alistettu Pentagonin komentoon, presidentti ei enää päätä sodasta, eikä rauhasta ja kansakunta uhrattu eturintamaan…

Mitäkö toivoisin?

- Rauhaa maan päälle ja joulupukin Turkista, joka lupaa, ettei kiltille Sanna Marinille tuoda verenpunaisen muotokuvan lisäksi saatanallisen vaarallista ydinsateenvarjoa, koska hän ei vielä käsitä tekojensa seurauksia. 

 

 

ps.

https://vastavalkea.fi/2017/06/29/vuoden-1947-pariisin-rauhansopimus-ja-nykytilanne/

 

 

Vox Populi - Vox Dei - kansa on puhunut

Ulkoilin adventtisunnuntaina, vuoden pimeimpään aikaan hämärtyvän metsän reunassa ja katselin jykeviä kuusikoita. Jossain kaukaa tasapäisten kuusenlatvojen seasta kurottautui jättiläinen, jonka latvus kruunasi koko taivaan. - Tipahtaisiko nyt joulutähti? - Voisiko ihme tapahtua?  Koko maailma odottaa Vapahtajaa, joka pelastaisi kansakunnat korruptoituneen ja militaristisen valtaterrorismin kynsistä ja palauttaisi Rauhan maan päälle?

Suomi on nyt historiansa pahimmassa ahdingossa, vallanpitäjät pussi päässä sotapsykoosin huuruissa viemässä lisää aseita Ukrainaan, johtamassa kansaa Naton ydinasebunkkereihin ja pettämässä loputkin kansainväliset rauhan- ja ihmisoikeussopimukset.  Voiko enää pimeämmäksi mennä? - Valtaeliitin nöyrä alistuminen Pentagonin ja Naton verisiin sotilassaappaisiin on sotarikos. Mitä mieltä on kansa, jota vallanpitäjät pelkäävät?

Olin helpottuneena selaillut jo muutamana päivänä 23.11. päättyneitä kansalaisten yli 1500 lausuntoa ulkoministeriölle Naton liittymissopimuksesta. Yli 99,9% lausunnoista vastusti Natoa, muistutti jo tehdyistä maanpetoksista ja puolusti Suomen suvereniteettia, sekä vaati kansanäänestystä. ”Vox Populi - Vox Dei” - kansa on puhunut, kansan ääni on jumalan ääni, sitä on vihdoinkin kuultava. Onneksi lausunnot ovat vielä julkisesti nähtävillä.

Olen ylpeä suomalaisista. Myös naisten osuus lausunnon antajista oli paljon suurempi, kuin olin kuvitellut. Lausuntojen joukossa oli myös järjestöjen hyvin perusteltuja ja argumentoituja kannanottoja Suomen lainsäädännön ja Naton liittymissopimuksen vielä ratkaisemattomista eturistiriidoista. Kaiken kaikkiaan monet järjestöjen ja yksityisten asiantuntijoitten lausunnot valaisivat seikkaperäisesti nykyisten natohörhöjen kestämättömän lainvalmistelun ja paniikkihötkyilyn, varsinkin nyt, kun Turkki ja Unkari vedättävät Suomea vieläkin kuin pässiä narusta.

Kiitos kaikille lausunnonantajille – vielä on toivoa !

”Hallituksen esityksestä puuttuu täysin analyysi sodan ja sotilaallisten kriisien ehkäisystä muilla keinoin kuin sotilaallisen varustautumisen ja vahvan pelotteen kautta. Valtavia resursseja suunnataan yksipuolisesti militarisoimiseen, vaikka se on, tai siitä voi tulla osa ongelmaa eikä ongelmien ratkaisua. Rauhan ja konfliktien tutkimus on sivuutettu kokonaan, vaikka se on välttämätöntä kansainvälisesti haettaessa keinoja ydinsodan estämiseksi ja miten edetä kohti ydinaseriisuntaa. Hallituksen esityksen perusteissa on tuotava esille ydinaseriisuntaan pyrkimisen välttämättömyys.( Kaisa Savolainen, FT, entinen osastopäällikkö, Unesco)

Sadankomitea muistutti mm, että ”Esityksessä ei oteta kantaa siihen, mikä olisi ydinaseiden käyttämisestä päättämisessä tai niiden käyttöön osallistuneiden Suomen kansalaisten oikeudellinen asema. Tässä ei ole kyse saivartelusta vaan esimerkiksi ydinasekieltosopimuksen solmimisprosessissa on tuotu hyvin esille, että ydinaseiden käyttäminen tulee olemaan käytännössä sotarikos. Esityksessä tulisi tältä osin tarkastella sen suhdetta muuhun Suomea sitovaan kansainväliseen lainsäädäntöön kuten Geneven sopimuksiin.”

Erittäin kiitollinen olen Valtiotieteen tohtori Pekka Tiaisen viranomaisnäkemyksistä. Hänen työuransa on ollut 40 vuotta valtioneuvoston ministeriöiden palveluksessa. Tiaisen lausunto on pitkä, mutta sitäkin painavampi. Toivottavasti se ei mene perustuslakivaliokunnassa ja hallituksessa ohi kenenkään korvien eikä silmien. Presidentti Niinistön kunnia-asia olisi Tiaisen julkinen kommentointi.

Pekka Tiainen: 

”Suomessa ei ollut mahdollisuutta varsinaiseen Nato-keskusteluun keväällä 2022. Ne puheet tilaisuuksissa ja kirjoitukset, joissa esitettiin vakavaa huolta ja kriittisiä seikkoja ja haettiin vaihtoehtoja, käytännössä haudattiin julkisuudesta.

Muutama asia:

-Nato-optiota ei ollut koska kyse oli omasta valinnasta ilman toisten hyväksyntää. Turkin ja Unkarin asenteet osoittavat tältä osin tilanteen. Kummassakin asiassa on kyse siitä, jouduttaisiinko tinkimään oikeusvaltioperiaatteesta ja ihmisoikeuksista ym.

-Nato ei tuo turvatakuuta, koska viides artikla ei sisällä, mitä apua annetaan.

-Nato ei tuo ydinasesuojaa tai -pelotetta, koska ydinaseet ovat suurilla Nato-mailla eikä niillä ole mitään velvoitteita käyttää ydinaseita tai uhkaa käyttäen suojata Nato-maita. Myöskään ydinasevallat eivät puolusta ydinaseilla Suomea oman turvallisuutensa kustannuksella jos ja kun seurauksena olisi ydinaseiden laajempi käyttö. Väittämät ydinasesuojasta ovat harhaanjohtavia. Ns. Nato-option sijaan puhe ydinasepelotteesta on sisällöltään ydinaseoptiota, jota ei kuitenkaan ole. On myös epäloogista ydinaseettoman maan turvautua ydinasepeloitteeseen.

- Naton tulo Suomeen merkitsisi Venäjän kannalta perustetta lisätä varustautumista Suomen itäpuolella ja jopa ydinaseita kohdistettuna suomalaisiin kohteisiin perusteluna turvallisuusvaje. Jännitteiden lisääminen Pohjolassa ei ole Suomen edun mukaista.

-Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tarkoittaisi että Nato voisi siirtää vastuuta Balttian ja arktisen puolustuksesta Suomelle ja Ruotsille ja se vaatisi lisää varustautumista.

-Lisävarustelu Nato-jäsenyydessä ja 2 % Bkt:sta puolustusmenoihin myös Hornet-hankintamaksujen jälkeen tarkoittaisi nykyrahassa noin 1,8 miljardin euron vuosittaista lisämenoa.

-Suomeen ei kohdistunut sellaista turvallisuusuhkaa, joka olisi perustellut Nato-jäsenyyden ja luopumisen Paaskiven-Kekkosen ulkopoliittiseksi linjaksi kutsutusta ulkopolitiikasta, jota jatkoivat myös seuraavat presidentit mukaan lukien pitkään viimeisin.

-Suomen olisi tullut keskittyä siihen, että sota Ukrainassa saataisiin lopetettua ja tässä tarkoituksessa edistää kaikin mahdollisin tavoin rauhaneuvotteluita ja aselepoa ja pysyvää aseiden käytöstä luopumista. Nato-hakemus on haitannut Suomen mahdollisuuksia edistää rauhaa.

-Perustuslain mukaan Suomi on täysvaltainen tasavalta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vallan käytön siirtyminen Naton suuntaan heikentää Suomen suveriniteettia eikä ole sopusoinnussa sen kanssa, että perustuslain mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella. Tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ei voida näin suuresta suveriniteetista luopumisesta päättää eikä laki olisi velvoittava koska se ei ole perustuslain mukainen. Kuitenkaan ei voida myöskään luopua täysivaltaisuudesta. Erilainen yhteistyö ja sopiminen eri asioista on eri asia.

-Tulee keskeyttää Nato-sopimusprosessi ja tehdä uusi turvallisuuspoliittinen selonteko jossa kevään 2022 selonteon sijasta käydään realistisesti läpi eri vaihtoehdot ja siihen yhdistetään tarpeeksi laaja kansalaiskeskustelu ym.

-Kiireisin ja välttämättömin tehtävä on Ukrainan sodan saaminen loppumaan ja luopuminen sen jatkamisesta vaatimuksin että Ukrainan pitää voittaa tarkoittaen sotatoimin voittamista vaikka sen sanomista kartetaan.

Neuvotteluissa on haettava ja mahdollista saada sellaiset ratkaisut kansainvälisellä tuella että rauhasta sopiminen on mahdollista ja sen tueksi aselevosta sopiminen. Nyt on menetetty monia kuukausia ja kärsitty paljon uhreja ja vaurioita kun rauhan edistämisen linja ilman sotaa on torjuttu. Yksipuolisesti ei aseita kumpikaan osapuoli laskene, ja tarvitaan sopiminen, joka on parempi kuin jäätynyt konflikti ilman sopimista. Sopimus tarvitaan myös sanktioiden asteittaiseksi purkamiseksi, jolla tuettaisiin sopimista. On erittäin kyynistä olla piittaamatta sodasta kärsivistä ihmisistä vaatimalla sodan jatkamista tai vaieten hyväksymällä se kun on tehtävä työtä rauhan ja sopimisen aikaansaamiseksi.

Seuraavassa on yhteenveto Pekka Tiaisen kirjelmistä ja puheenvuoroista:

- Tiainen, Pekka (13.5.2022), Nato-perussopimus ei sisällä turvatakuuta eikä ydinasesuojaa eikä se sisällä konsensusta paitsi uuden jäsenen hyväksynnässä Muutamia näkökohtia sopimuksesta ja perustuslaista. Osoitus Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja TPutvalle. Liitteineen. Liitteissä on Nato-perussopimus suomeksi (oma käännös) ja engalnniksi.

- Tiainen, Pekka 1.5.2022. Vappupuhe Töölön muistomerkillä. 

 Tapahtumilla yli 100 vuotta sitten on yhteys tähän päivään. Sodasta ja rauhasta päättämistä ei voida siirtää Naton 5. artiklan turvatakuiden perusteelle Natolle. Suomen perustuslain 93 §:n mukaan ”Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella”.

- Tiainen, Pekka (7.5.2022), Suomella ei ole ollut Nato-sopimusoptiota 

Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja TPutvalle (Tasavallan presidentti ja Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) ja Utvalle lausunto

Tiainen, Pekka (13.5.2022), Nato-perussopimus ei sisällä turvatakuuta eikä ydinasesuojaa eikä se sisällä konsensusta paitsi uuden jäsenen hyväksynnässä Muutamia näkökohtia sopimuksesta ja perustuslaista.

1. Aluksi

Nato-sopimus ei ole tavanomainen valtiosopimus, joka olisi hyväksyttävissä 2/3:n enemmistöllä eduskunnassa.

Tarvittaisiin perustuslain muutos koska perustuslain 93 §:n mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella. Naton perussopimuksen 5. artiklan aiheuttama velvoite osallistua syttyneeseen sotaan tavalla tai toisella merkitsee, eduskunta ei voi enää päättää. Tosiasiallista konsensusta siten, että Suomi voisi estää 5. artiklan laukeamisen, ei ole. Ainakin tämä kysymys olisi käsiteltävä ennen hakemuksen jättämistä.

Perusteita hakemuksen jättämiseen ensi tilassa ei ole vaan se olisi kriisiä eskaloiva ja Suomen turvallisuustilannetta tulevaisuudessa varjostava tekijä.

On useita asioita, joihin ei ole saatu vastausta, ja siksi on tarpeen siirtää hakemuksen jättämistä ja tehdä perusvalmistelua vaihtoehdoista tilannetta Ukrainassa seuraten ja samalla maksimaalista humanitaarista apua tarjoten ja kolmanneksi toimien sodan lopettamiseksi sopimalla jotain. Tästä sopimisesta on tarpeeksi malleja ja on kyse tahtotilasta sopia niin, että sovitaan mistä voidaan ja erimielisyys jää asioihin joista ei nyt voida sopia. Pääasia on lopettaa sota.

2. Seuraavassa on useita kysymyksiä, joiden selvittämistä tarvitaan

-Naton perussopimuksessa ei ole 5. artiklassa eikä 2. artiklassa eikä muuallakaan konsensusta tai yksimielisyyttä tai mahdollisuutta olla osallistumatta 5. artiklan velvoitteisiin. Ainoa poikkeus tähän on, että uusi jäsen hyväksytään yksimielisesti.

-5. artiklan mukaan hyökkäys Nato-maata vastaan on hyökkäys kaikki vastaan ja avustamisvelvoite laukeaa. Konsultaatioartiklassa 4 ei lue vapautusta olla osallistumatta. Siksi perustuslain 93 §:ää, jonka mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella, ei enää noudatettaisi jos on 5. artiklan tarkoittama tilanne. Tämä tekee asiasta perustuslakiasian, valtiosopimuksen mukainen 2/3 eduskunnasta ei ole riittävä, vaan tarvitaan ensin päätös ja lepäämään jättäminen yli vaalien ja sitten 2/3 paitsi kiireellisenä 5/6:n enemmistö ja sitten 2/3 jolloin ei tarvita lepäämään jättämistä yli vaalien.

-Nato-sopimuksen mukaan hyökkäyksen tapahtuessa tällöin maa ryhtyy sellaiseen toimintaan jonka se katsoo tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö. ”Jonka se katsoo tarpeelliseksi” jättää harkinnanvaraa aseiden käytön suhteen riippuen siitä, miten sopimuskohtaa käytännössä tulkittaisiin.

-Tästä seuraa, että turvatakuu ei ole selvä. Se ei ole myöskään selvä siltä osin, että vaikka on 5. artikla, sen toteutus riippuu joka tapauksessa suurvaltojen poliittista päätöksistä eikä ole automaattista turvatakuuta, vaikka sopimuksen perusteella näin voisi olla paitsi ei välttämättä sen osalta, mitä tukea annetaan.

-Tosiasiallista ydinaseturvatakuuta ei ole. Jos olisi hyökkäys tavanomaisin sotavoimin, ei suojaa annettaisi ydinaseilla, koska haluaan estää ydinsodan syttyminen. Siten kun Kokoomuksen ohjelmassa perustellaan Natojäsenyys ydinasesuojalla ja turvatakuulla, ydinasesuojaa ei tule eikä turvatakuu ole oikea sana kuvaamaan asiaa eikä sellaista sanaa ole Naton perussopimuksessa. On sanottu, että muu turva on mutta lisäksi tarvitaan Naton tuoma ydinasesuoja, jota kuitenkaan ei tule.

-Mitään optiota ei ole siinä mielessä, että olisi oikeus toteuttaa sellainen ja olisi vastapuoli, joka olisi velvoitettu hyväksymään se. Kyse on vain Suomen omasta ilmoituksesta että voi hakea halutessaan Nato-jäsenyyttä.

-Irtisanomisesta on annettu tietoa että sopimuksen irtisanominen on 20 vuoden kuluttua mahdollista vuoden irtisanomisajalla. 20 vuotta koskee kuitenkin Naton perussopimusta vuodelta 1949 eikä jäsenmaan ja Naton sopimusta. Siitä irtisanomisaika on vuosi.

- Suomen ja Venäjän sopimus v. 1992. Naton perussopimuksen 8. artiklan mukaan: ”Kukin sopimuspuoli julistaa, etteivät mitkään nyt voimassa olevat kansainväliset sitoumukset sen ja minkään muun sopimuspuolen tai minkään kolmannen valtion välillä ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa ja sitoutuu olemaan solmimatta kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.” Tulkitsisiko Venäjä Nato-jäsenyyden tai jo sen hakemisen v. 1992 sopimuksen irtisanomiseksi? Mikä on Nato-sopimuksen suhde Pariisin rauhansopimukseen?

On liikkunut tietoa, että Naton kesäkuullisessa kokouksessa laaditaan uusia sääntöjä ja muokataan liittoumaa, joihin uudet hakijat eivät ehdi vaikuttamaan. Jos näin on, lainmukaisuuden käsittely vaikeutuu, kun ei tiedetä tarkalleen, mihin ollaan hakemassa.

Naton perussopimuksen 5. artikla lähtee siitä, että autetaan jos hyökkäys kohdistuu jäsenmaata vastaan. Entisessä Jugoslaviassa kolmen kuukauden pommitus 1999 ei perustunut tähän. Toiseksi YK:n mandaattia ei ollut. En tässä käsittele Jugoslavia-asiaan muutoin enkä muitakaan asioita, joissa Nato on ollut sotaan osallisena YK:nkin mandaatilla tai sen ylittäen. Kaikille sodille esitetään aina jokin perustelu.

Kyse on Naton perussopimuksen kannalta siitä, että 5. artiklan mukaista tämä ei ole. Tämän vuoksi Nato-sopimus ei velvoita osallistumaan tällaisiin sotiin. Kuitenkin mikä on lojaliteetin perusteella käytännön mahdollisuus olla osallistumatta?

Yleisemmällä tasolla on keskeistä miten vaikutetaan aseistariisuntaan. Natoon liittyminen on askel asevarustelua lisäävään suuntaan kun muutenkin on menossa asevarustelun lisääminen rajoittamisen sijasta. Taloudelliselta ja taloudellisen vallan käytön kannalta se merkitsee sotilaallis-teollisen kompleksi vahvistumista eri maissa ja maailmanlaajuisesti. Paitsi että se haittaa varojen käyttöä muuhun, etenkin hyvinvointiin ja ympäristökysymysten ratkaisuun ja siinä piilee demokratian kaventumisen tendenssiä, lisääntynyt asevarustelu lisää myös sodan uhkaa.

Tässä on eräitä kysymyksiä, joihin tarvittaisiin vastausta kiirehtimisen sijaan. Seuraavassa on lisää eräitä asioita.

3. Nato-sopimus, yksityiskohtaisempaa tarkastelua

On esitetty, että Naton perussopimuksen 5. artikla edellyttää yksimielisyyttä, Tällaista ei artiklassa lue. Artiklan 5 mukaan aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena kukin sopijaosapuoli auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, ryhtymällä sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö Tässä ei ole mitään siitä, että yksi maa voisi jättää osallistumatta tai jos ei hyväksy osallistumista sotaan, Nato ei osallistu. Naton perussopimuksen 4. artiklan mukaan sopimuspuolet neuvottelevat keskenään aina, kun sopimuspuolen mielestä jonkun sopimuspuolen alueellinen koskemattomuus, poliittinen itsenäisyys tai turvallisuus on uhattuna.

Tässäkään eikä Naton neuvostoa käsittelevässä 9. artiklassa ole mitään yksimielisyysehtoa tai mahdollisuutta vapautua 5. artiklan mukaisesta apuvelvoitteesta.

On perusteltu, että yksimielisyysvaatimus olisi mahdollisesti perussopimuksen 2. artiklassa. Siinä ei lue mitään yksimielisyydestä. Ainoa artikla, jossa on yksimielisyys, on 10. artikla, jossa uuden jäsenen ottaminen edellyttää yksimielisyyttä.

Yksimielisyysvaatimusta ei siten ole eikä mahdollisuutta jäädä osallistumatta, vaan hyökkäys velvoittaa osallistumaan, sodan näin alkaessa osallistuminen siihen ei tapahdu perustuslain 93 §:n mukaisesti siten, että sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella.

Nato-sopimus on valtiosopimus. Perustuslain 95.2 §:n mukaan ”lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä”.

Naton perussopimuksen 5. artiklasta seuraa, että sotaan osallistumisesta ei hyökkäystilanteessa päätä tasavallan presidentti eduskunnan suostumuksella. Tästä seuraa, että Nato-asia on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Se edellyttää ensin yksinkertaista enemmistöä eduskunnassa ja lepäämään jättämistä yli vaalien ja sitten 2/3:n enemmistöä. Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Naton perussopimuksen 11 artiklan mukaan ”sopimuspuolten on ratifioitava tämä valtiosopimus ja toteutettava sen määräykset omien perustuslaillisten menettelyittensä mukaisesti”. Tästä seuraa, että jos Suomessa poiketaan perustuslaista Nato - jäsenyysprosessissa, Natoon liittyminen ei ole lain mukainen eikä Naton perussopimuksen mukainen. Tästä seuraa, että jos Nato-hakemus päätetään TPutvassa (Tasavallan presidentti ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta) ja hallitus ja tasavallan presidentti lähettävät hakemuksen Natoon, eivät muut sopijaosapuolet tiedä ratifioidessaan, toimitaanko Suomessa perustuslain mukaan jos ei ole perustuslakivaliokunnan kantaakaan.

Kuitenkin näiden muidenkin ”sopimuspuolten on ratifioitava tämä valtiosopimus ja toteutettava sen määräykset omien perustuslaillisten menettelyittensä mukaisesti” ja on noudatettava Nato-perussoppimusta niin, että Suomessakin menetellään tällä tavoin. Olisi aika erikoinen tilanne, että sopimus olisi muualla ratifioitu ja se sitten kaatuisi eduskunnan perustuslakivaliokunnassa kuten Sotessa kävi monta kertaa.

4. Kysymys hakemisesta ensitilassa ja päinvastoin tarve tehdä perusteellisempaa valmistelua vaihtoehdoista ja tähän liittyvistä asioista

Tasavallan presidentin ja pääministerin lausumassa 12.5.2022 perusteltiin Nato-jäsenyyden hakemista ensi tilassa. Sitä ei perusteltu ja on tarpeen perustella asia, kun on perusteita päinvastoin sille, ettei ainakaan nyt sodan jatkuessa. Tästä eräitä näkökohtia edellä ilmenevän lisäksi:

1. On ollut esillä, että Nato-hakemuksella lisätään painetta Venäjään Ukraina-sodassa. Perustellusti vastakkainen ajatus on, että päinvastoin tulee pidättyä kaikesta eskaloinnista ja toimenpiteistä, jotka vaikuttaisivat siihen, että sotaa jatketaan. Suomella voi olla parhaimmillaan roolia sodan lopettamiseksi edes jonkinlaisella sopimuksella vaikka riitoja jää niin vaikeaa kuin sen onkin. Suomen Nato-hakemus estää tätä.

2. On ollut esillä, että kiireen syy olisi, että Venäjän resurssit ovat sidottuina Ukrainaan ja siksi tämä olisi oikea hetki. Tässä ei vastata kysymykseen, mitä olisivat Venäjän reaktiot hakemusprosessin aikana ja pidemmällä aikavälillä ja siksi, että luottamus ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan jatkuvuuteen kärsisi. Reaktioita ilmoitukseen on liitteessä ”Ilmoitus 12.5.2022 Natoon liittymisestä (Niinistö ja Marin). Reaktioita otettavaksi huomioon”. Niiden perusteella vaikka liittyminen onnistuisi nyt, haitat voisivat tulla pidemmällä aikavälillä, jotka kumoaisivat hyödyt. Viittaan myös edellä selvittämääni.

3. Heikki Talvitie sanoo ettei ymmärrä miten riskin ottaminen lisää turvallisuutta. Markku Kivinen kuvaa saman vertaamalla turvallisuuspoliittista valintaa metaforalla kaistan vaihtoon tiellä. Vaihdetaanko kaistaa jos ei nähdä eteen eikä peräpeilistä ja sieltä voi tulla rekka. Kyse on siitä, miksi Nato-hakemus pitää jättää sodan ollessa käynnissä ja otettaisiin riskejä? Jos vastaus on, että tulevaisuuden turvaksi, tämä kyseenalaistuu jos ja kun Venäjä katsoo, että syntyy merkittävä turvallisuusvaje, vaikka muuta sanottaisiin tai tarkoitettaisiin. Reaktio jatkona vuoden 2014 tapahtumiin Ukrainassa tapahtui sodan muodossa 2022 eli kahdeksan vuoden kuluttua.

4. Yksi ehkei niin tärkeä perustelu kuin eräät muut, on ollut, että on mentävä nyt kun Trump ei ole presidentti ja jos hän on uudelleen, hän ei halua että Yhdysvallat sitoutuu liikaa muun maailman turvaamiseen ja Natoonkaan. Tämä päinvastoin kyseenalaistaisi Nato-jäsenyyttä ja myös vaikkei olisi Trump vaan joku toinen vastaavan linjan republikaani. Bidenin talouspolitiikkaa piti yhden gallupin mukaan huonona 55 %. Löytyykö hänelle demokraattijatkajaa?

5. Eräänä perusteena on sanottu, että Natoon kuuluminen on kuulumista läntiseen arvoyhteisöön. Suomi kuuluu siihen joka tapauksessa?

6. Reaktioissa ilmoitukseen 12.4.2022 on Venäjällä tuotu esiin myös se, että Nato-hanke on ollut valmistelussa pitkään ja Ukraina toimii tekosyynä. Arvioisin silti, että virallisen ulkopolitiikan piirissä näin ei ole välttämättä ole ollut, vaan kyse on ainakin osaksi tai merkittävässä määrin reagoinnista tilanteeseen. Erittäin nopea linjan muutos erittäin keskeisessä asiassa on kuitenkin johtanut puutteelliseen valmisteluun eikä tosiasiallista aitoa keskustelutilannetta ole syntynyt koska ainakin osassa keskeistä mediaa on ajetu läpi Nato-jäsenyyttä pitkään ja tässä pätee tilanteen käyttäminen. Aiheen käsittelyä on edeltänyt kauan aikaa kirjoittaminen, jossa poimitaan Venäjää koskevaa negatiivisuutta ja asioiden käsittely on käännetty Venäjä-negatiiviseksi. Yritystä kirjoittaa monipuolisemmin ei ole tarvittavassa määrin ollut. Sodan alettua on kirjoittaminen ollut mielipiteitä ohjaavaa. Tarvittavaa rationaalista käsittelyä ei ole ollut siten kuin pitäisi eikä ole avattu Ukrainan sodan ja Suomen tilanteen välistä yhteyttä ja eroja. Tällä on vaikutettu yleiseen mielipiteeseen. Gallupit ovat myös olleet vinoutuneita silloin kun on ollut kyse internetotannoista. Erikseen ei ole kysytty Natoa kannattavilta, onko hakemus tehtävä ensi tilassa tai onko syytä käsitellä asian pidemmällä harkinta-ajalla.

7. Millaisessa tilanteessa ollaan silloin jos on menetetty se Suomi-kuva mikä meillä on ollut ja jos ei ole jatkettu Erkki Tuomiojan hahmottamien vaihtoehtojen pohjalta tai ei ainakaan ole näitä perusteellisesti läpikäyty: EU:n turvalauseke, Ruotsi-yhteistyö vaikkei puolustusliitto, kahden väliset sopimukset. Lisäisin tähän hyvän ulkopolitiikan parantama turva jossa osana on, että vastakkaisuuden Venäjän suuntaan kasvattamisen sijaan parannetaan suhteita. Viidentenä lisäisin tähän että on maanpuolustus.

Jos ei ole perustetta kiireelle, olisiko perusteltua tutkia näitä vaihtoehtoja tai oikeammin niiden kokonaisuutta ja samalla muita vaikutuksia? Tarkoitan taloudellista ja työllisyyskehitystä, ympäristöasioita ja siinä sekä Suomessa että laajemmin mitä tulee arktisen alueen yhteistyöhön, ympäristön tilaan Venäjällä ja mitä siinä voidaan tehdä jne. Eli kun raja on jyrkempi, tällainen vaikeutuu. Kiireessä jää selvittämättä olennaisia asioita kunnolla.

8. Mikä olisi Suomen rooli liki 2 000 kilometrin rajan turvaamisessa Jäämereltä Latvian rajalle? Kyse on siis siitä, että Nato saa lisäresurssia Suomen ja Ruotsin liittymisestä ja Suomen kannalta se merkitsee lisäkustannusta ja vastuuta. Perustelu lähtee siitä, että Yhdysvallat ei halua Natoon Suomea yksin koska se kasvattaa riskejä, vaan lisäresurssinäkökulmasta Suomen ja Ruotsin. Rajaudutaanko Suomen alueen puolustamiseen?

9. Miten kommentoidaan ydinaseasiaa. Jos on hyökkäys perinteisin sotavoimin, onko kuitenkin niin, että ydinasesuojaa ei anneta ydinsodan pelossa, joten ydinasesuojaa ei ole, olipa Nato-jäsenyys tai ei? Onko siis niin, että tosiasiallista ydinasepelotetta ei ole tältä kannalta ja ydinasepelote koskee viime kädessä vain ydinasevaltioita ja ehkä niiden lähinaapureita?

10. Kysymys Venäjän vastatoimista hakuprosessin aikana ja sen jälkeen. On käytetty sanaa ”kosto”. Kumminkin sen sijaan analyyttisempi käsite on turvallisuusvaje. Eli jos Nato-jäsenyydelle lisätään Suomen turvallisuutta kuten on perusteltu, tapahtuuko sen Venäjän 1. turvallisuuden tai 2. kokeman turvallisuuden kustannuksella. Teen tämän erottelun joka on tärkeä.

11. On vastattu, että Nato on puolustusliitto eikä aiheuta Venäjälle turvallisuusuhkaa Suomen alueen kautta. Siis

1. onko näin tai 2. koetaanko Venäjällä, ettei ole näin.

1. Onko näin. Tiedämme sodat, joissa Nato on ollut osallinen (mm. Helsingin Sanomat 12.5.2022). Sodat aina perustellaan jollain tavalla. Toinen kysymys on, ovatko perustelut sellaisia että on todellinen oikeutus (YK puolustautuminen)

2. Entä miten Nato-sodat koetaan Venäjällä. Ja toiseksi miten koetaan piiritys yhä vielä ja Naton tulo lähelle Suomenkin kohdalla? Eli jos ja kun Venäjä kokee turvallisuusvajeensa kasvavan Pohjolassa, miten Venäjä tämän kattaa?

12. Nato-sopimus ajateltaneen valtiosopimuksena joka vaatii 2/3 eduskunnassa. Jos turvatakuu on velvoittava Naton perussopimuksen tulkinnan mukaan tai ainakin käytännössä velvoittava perusteena Naton perusidea, Natojäsenyys merkitsee, että sotaan osallistutaan jos on hyökkäys ilman, että eduskunta päättää osallistumisesta. Suomi voi päättää vain osallistumisen tavasta. Eikö tämä tarkoita suvereniteetista luopumista olennaisessa asiassa koskien perustuslain 93 §:ää, jonka mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella.

Näin ei olisi jos Suomi olisi Naton jäsen. Eikä tämä tarkoita että Nato-jäsenyys on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä ensin eduskunnan enemmistöllä lepäämään yli vaalien ja sitten 2/3:n enemmistöllä. Paitsi jos 5/6 eduskunnasta päättää kiireellisyydestä?

13. Voivatko muut maat ratifioida Suomen ja Naton neuvottelutuloksen, jos ei ole perustuslakivaliokunnan kantaa edellä olevaan.

14. Miten ratifiointi tapahtuu Nato-maissa? Turkki on väläyttänyt mm. että Kyproksessa Turkin valtaama osa olisi hyväksyttävä osaksi Turkkia. Valtaus tapahtui aikoinaan sotilaallisesti eikä varmaankaan kansainvälisen oikeuden mukaan. Entä Unkari? Miten siellä nostettaisiin pöydälle se, että Unkarilta on vaadittu oikeusvaltioperiaatetta ja Unkari menettää rahoitusta. Kytkettäisiinkö Suomen Nato-jäsenyyden hyväksyminen siihen, että EU perääntyy tässä? Tai mitä tapahtuu, entä muualla, kuten EU:n uuden elvytyspaketin kanssa. Joutuisiko Suomi sen hyväksymään? Entä EU:n perussopimuksen uudistamishanke jossa on epäilty että pienten maiden asema heikkenisi? Entä Nato-kokous kesäkuussa ja sääntöjen muuttaminen – mihin Natoon oltaisiin menossa? Onko siis paljon asioita jotka perustelevat ettei kiirehditä Nato-hakemuksen kanssa?

15. Miten Suomen ja Venäjän sopimus v. 1992. Naton perussopimuksen 8. artiklan mukaan: ” Kukin sopimuspuoli julistaa, etteivät mitkään nyt voimassa olevat kansainväliset sitoumukset sen ja minkään muun sopimuspuolen tai minkään kolmannen valtion välillä ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa ja sitoutuu olemaan solmimatta kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.” Tulkitsisiko Venäjä Natojäsenyyden tai jo sen hakemisen v. 1992 sopimuksen irtisanomiseksi?

16. Vaalikannatus. En halua käsitellä puoluepolitiikkaa. Kumminkin kysymys siitä, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole Nato-jäsenyyden kannalla tai sen kiireellisen hakemisen kannalta. Jälkimmäistä asiaa ei Nato-jäsenyyden kannattajilta ole kysytty. Käsitän niin että kiireellistä hakemista kannattavia on paljon tehtyjä gallupeja pienempi prosentti. Lisäksi gallup-otannat ovat ilmeisen vinoutuneita silloin kun ne ovat internetkyselyitä.

Onko siis niin, että jos on lähdetty muuttamaan Nato-kantoja galluppien perusteella ja sitten jää merkittävä määrä ihmisiä ottamatta huomioon, monet sellaisia jotka ovat valinneet äänestämänsä puolueen tai henkilön olennaisena kriteerinä, ettei ajeta Nato-jäsenyyttä. Käykö niin, että v. 2023 vaaleissa nykyisen hallituspohjan kannatusta vähentää osaltaan se, että jätetään äänestämättä…

Pidän Nato-valinnoista huolimatta tärkeänä että Suomessa on ihmisiä jotka eivät ole Nato-jäsenyyden kannalla eivätkä varsinkaan kiirehtimisen kannalla ja tuovat sen esille. Tällöin ihmiset, joilla on tämä näkemys, kokevat että tämän merkittävän kansanosaan mielipide on esillä ja on, ketä voi tukea.

Tällä on kuitenkin muukin merkitys. Yksi on se, että tällä on turvallisuusvaikutus, kun Venäjällä nähdään, että Suomessa on merkittävä määrä näin ajattelevia jotka osaavat tehdä eron alistumisen ja itsenäisyyden välillä ja liittävät itsenäisyyden kunnioittamisen ja sen, että Suomi ei ole Natossa. Käsitän niin, että tällä on Venäjän reagointia rauhoittava vaikutus…

Ensin pitää sota saada loppumaan. Siihen Suomen tulisi panostaa eikä Nato-hakemukseen….

 

Kiitos Pekka Tiaiselle ja kaikille muille lausunnon antajille.

Myös valtamedian olisi kuultava kansan ääni, joka vaatii kansanäänestystä !

Pekka Tiaisen ja muitten lausunnot on luettavissa : 

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/21891/2022 / https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=f70cad6e-1cdb-4d1d-95d5-637c43dc2011