PRO FINLANDIA – SUOMEN PUOLESTA

 

Ilman historiallista itseymmärrystä Suomen ankaran geopolitiikan sanelemista reunaehdoista idän ja lännen rajamaana, pieni Suomi ei enää kykene nousemaan laittoman EU-liittymissopimuksen jälkeisestä itsenäisyyden menetyksestä, kansallisvarallisuuden ryöstöstä ja sitä seuranneesta valtavasta velkapommista EU:n, Naton ja Yhdysvaltojen miehityksen sortovallassa. 

Satojen vuosien ajan suomalaiset ovat kelvanneet vain taistelemaan orjajoukkona toisten puolesta vuoroin Ruotsin, vuoroin Venäjän ruotuväessä. Tällä kertaa Suomi on taas sodassa, mutta nyt Yhdysvaltojen ruotuväessä Venäjää vastaan.

Hallinnollisena ja valtiollisena käsitteenä pieni Suomen soinen maapläntti sai merkitystä vasta, kun Venäjä valtasi maan Suomen sodassa vuosina 1808–1809. 

Suomen suuriruhtinaskunta alkoi organisoitua vuonna 1809 Porvoon maapäivillä autonomiseksi alueeksi, joka sai oman senaatin 1816. Jo pikkuruinen ruhtinaskunta täytti suuren osan itsenäisen valtion tunnusmerkistöstä.

Kun Suomi oli vuonna 1809 liitetty Venäjään, oli keisari Aleksanteri I luvannut, että vanhat Ruotsin vallan aikaiset kustavilaiset lait pidettäisiin voimassa. Niissä oli määritelty valtiopäivien valtaoikeudet. Näitä oikeuksia oli kuitenkin aloitettu jo kaventamaan, kun Suomen valtiopäivät olivat vuonna 1863 alkaneet kokoontua. Valtiopäivien oikeuksien kaventamista yksipuolisella keisarin määräyksellä vastustettiin, koska ne kavensivat autonomisia lakeja.

Helmikuun manifesti

Taistelu pienen kansakunnan oikeudesta ja olemassaolosta kärjistyi kriittisesti, kun Nikolai II:n armollisella julistuskirjalla 15. helmikuuta 1899 säädettiin erityinen säätämisjärjestys Suomen suuriruhtinaskuntaa koskeville yleisvaltakunnallisille laeille. Nämä lait koskisivat samalla koko Venäjän valtakunnan etuja. Manifesti jätti Suomen säätyvaltio­päiville vain neuvoa-antavan roolin ja suomalaiset aloittivat vastarinnan.

Helmikuun manifestia aloitti ensimmäisen sortokauden ja vei suomalaisilta luottamuksen keisarilliseen vakauteen.

Helmikuun manifestia oli valmisteltu suomalaisilta salaa. Tarkoituksena oli mahdollistaa Suomen erillisen sotaväen lakkauttaminen, johon Suomen valtiopäivät eivät halunneet suostua.

Manifesti oli lähtölaukaus Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1898 nimitetyn Nikolai Bobrikovin politiikalle, joka tähtäsi Suomen autonomian eli itsehallinnon kaventamiseen ja Suomen venäläistämiseen.

Suomalaiset pitivät helmikuun manifestia valtiokaappauksena. Nikolai II oli rikkonut hallitsijanvakuutuksensa valan, jossa hän oli luvannut suojella Suomen lakeja. Ja lopulta ainoa suoraan manifestin pohjalta säädetty laki oli vuoden 1901 asevelvollisuuslaki, joka lakkautti Suomen sotaväen ja määräsi suomalaiset suorittamaan asevelvollisuutensa Venäjän armeijassa.

Vastalauseena itsehallinnon heikentämiseen Suomen senaatti laati 1898 tulevia valtiopäiviä varten uuden asevelvollisuuslakiesityksen, joka poikkesi täysin Venäjän pääesikunnan versiosta, sillä suomalaisten lähtökohtana oli Suomen oman sotaväen säilyttäminen.

Suomalaisten mielestä helmikuun manifesti oli valtiokaappaus

Helmikuun manifesti loukkasi kahta Suomessa yleisesti hyväksyttyä oikeudellista oppia. Ensimmäisen mukaan Suomessa oli voimassa perustuslaillinen hallinto Venäjän itsevaltiuden sijaan ja toiseksi oppia Suomen suuriruhtinaskunnasta autonomisena alueena, - valtiona. Mahdollisuus muuttaa Suomen lakeja perustuslakien vastaisella tavalla ilman säätyjen hyväksyntää romutti perustuslaillisen hallinnon, ja jos mikä tahansa Suomea koskeva asia voitiin ilman ennalta säädettyä valtuutusta siirtää pois suomalaisten elinten päätösvallasta, ei Suomi enää täyttäisi valtion kriteerejä.

Historiallisen viitekehityksen valossa Suomen venäläistämispyrkimykset on toteutettu jälleen reilut sata vuotta myöhemmin täsmälleen samoilla keinoilla, kuin Suomen nykyiset läntiset globalisaatiopyrkimykset.

Suuri Adressi – Suomen kansan vastaus sortovaltaan

Helmikuun manifesti oli herättänyt suomalaiset vastarintaan taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Syntyi ajatus vedota Nikolai II:een koko kansan nimissä. Ajatus suuresta adressista syntyi manifestin julkaisua seuranneina päivinä suljetussa kansalaiskokouksessa. Adressissa oli mukana johtavat puolueet ja eri kieliryhmät ja lähes koko maan kattavaan adressiin kerättiin noin viikossa 520 000 allekirjoitusta.

Adressin toimittamiseksi keisarille valittiin suuri lähetystö ja jokaisesta Suomen kunnasta edustaja. Lähes 500- henkilön lähetystö lähti Pietariin. Kenraalikuvernöörin lupaa ei kysytty ja kapinoitsijat ylittivät kaikki laillisuuden rajat.

Kun Nikolai II kieltäytyi lähetystön tapaamisesta, eikä vastaanottanut adressia, vaan vaati adressin toimittamista normaalia tietä lääninkuvernöörien ja kenraalikuvernöörin kautta, vahvisti Nikolai II:n ynseys suomalaisten käsitystä ”valapattokeisarista”, joka oli tietoisesti rikkonut Suomen perustuslakeja. Sisukkaat kansalaiset eivät antaneet periksi ja Suuri adressi toimitettiin vielä uudelleen, mutta senkin Nikolai II palautti bumerangina kesäkuussa 1899.

Helmikuun Manifesti ja Suuri adressi toimivat kuitenkin jo kansallisina herättelijöinä ja tekivät kansalaiset tietoisiksi Suomen perustuslaeista ja valtio-opista. Kaksikielisessä Suomessa kieli ei voinut toimia kansakuntaa yhdistävänä tekijänä, mutta perustuslait mahdollistivat yhtenäisyyden, kun Suomi alkoi rakentaa vankkaa perustaa kansanvaltaiselle oikeusvaltiokehitykselle sortovaltaa vastaan.

Pro Finlandia adressi

Kansalaisten Suuren adressin kaaduttua periksi ei annettu vieläkään, vaan vastarintaa jatkettiin entistä pontevammin ja samalla alettiin puuhaamaan kansainvälistä Pro Finlandia kulttuuriadressia, jossa kulttuurin, taiteen, tieteen ja politiikan 1063 vaikuttajaa 12 eri maasta vaati keisaria säilyttämään allekirjoituksillaan Suomen suuriruhtinaskunnan erityisoikeudet ja aseman.

Myöskään Pro Finlandia adressia, eikä sitä tuonutta valtuuskuntaa otettu vastaan. Keisari perusteli kieltäytymistään Suomen autonomiasta Venäjän sisäisenä asiana.

1900-luvun vaihde ja sen ensimmäinen kymmenluku olivat vaikeaa aikaa tsaari-Venäjän vallassa elävälle Suomelle. Tämä näkyi selvemmin sanoma- ja aikakausilehdistön käymässä taistelussa Venäjän sortotoimia vastaan. Lehtiä painostettiin, sensuroitiin ja lakkautettiin. Lehtimiehet nousivat itsenäisyyteen ponnistelevan kansakunnan sankareiksi ja sitten tapahtui ihme.

Suomen ensimmäinen Perustuslaki 1919 - 2000

Venäjän vallankumouksen melskeissä Suomen senaatti laati itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917 P.E.Svinhufudin johdolla, minkä jälkeen senaatti matkusti Pietariin pyytämään Venäjän tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Venäjän bolsevikkien vallankumoushallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917.

Suomen itsenäisyys oli lopulta Venäjän bolsevikkien suurin lahja ja tunnustus pienen kansakunnan sinnikkäistä oikeudellisista ja poliittisista ponnisteluista kohti vapautta ja itsemääräämisoikeutta.

Itsenäisen Suomen, maailman modernein Hallitusmuoto oli vallankumouksellinen jo syntyessään ja astuessaan voimaan 17. heinäkuuta 1919 : VALTA KUULUU KANSALLE -Suomi on täysivaltainen tasavalta.

Suomen itsenäisyyttä ja kansansuvereniteettia ei kestänyt edes sataa vuotta, kun presidentti Mauno Koivisto kompateli uusliberalistisen Bilderberg-järjestön liukumiinaan. 

EU ei ole ollut alkuaankaan valtiosopimus, vaan Bilderbergin järjestösopimus, jolla Eurooppa vallattiin valtio- ja maanpetoksellisesti ilman ainuttakaan laukausta. Koivisto oli tiennyt jo etukäteen, alun alkaen, että EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaisi Nato, mutta sitä ei eduskunnalle, eikä kansalle kerrottu.

Entäs nyt?

Anno Domini Herran vuonna 2025 Suomen sanomalehdistö, eikä valtamedia, toisin kuin 1900-luvun taitteessa osoita minkäänlaista vastarintaa USA:n ja Naton sortovallan sotajoukkojen miehistystä tai tukikohtia vastaan. Päinvastoin.

Sananvapaus on kokonaan eliminoitu markkinaehtoisen pörssimedian toimesta. Suomen Puolustusvoimien komentokeskus on jo Washingtonissa, jonka sotasaappaita pienen Suomen armeija vahvistaa lähes miljoonalla reserviläisellä.

Suomen laittoman EU-liittymissopimuksen jälkipyykki on kokonaan pesemättä. Pesijöitä odottaa vinot pinot jatkettuja valtio- ja maanpetoksia presidentti Koivistosta lähtien, kunnes Suomen nykyisen konkurssipesän tilinpäätös on selvitetty, laillisuus ja kansansuvereniteetti palautettu ja Suomen ero EU:lle ilmoitettu!'

Valtio- ja maanpetokset eivät vanhene!