Suomen sotahaudoissa ennestään jo 80 000 sankarivainajaa

Vaikka kesän ensimmäiset linnunpoikaset opettelevat jo lentämään, Suomen omat valtiolliset, yli satavuotiset siivet eivät vieläkään kanna, kun maa on vaihtanut sankarillisen henkisen perintönsä, vapautensa ja itsenäisyytensä vieraan vallan miehitysjoukkoihin ja maailman terroristisimman sotilasliiton ydinaseisiin!?

Kuin magneettiin, tartuin vanhojen kirjojen myyntipöydässä hieman repaleiseen muinaismuistoon: ”Vapautemme hinta”– sodan 1939-1940 sankarivainajat.

Suomen Kuvalehti oli painanut paksun ja raskaan matrikkelin talvisodassa kaatuneista sankarivainajista jo kellastuneine kuvineen ja kirjannut kaatuneitten taistelukentät. Otin kirjan kotona syliin ja laitoin kädet sen päälle kunniakkaasti taistelleiden sotilaiden uhrilahjan ja joukkohaudan muistoksi ja hiljennyin kuuntelemaan. Kun unohduksen hiljainen malja täyttyi, kumisi hämärän usvaverhon takaa vielä hiljalleen talvisodan veriset taistelut ja loppuun nääntyneiden kymmenien tuhansien ruhjoutuneiden sotilaitten tuskaiset huudot.

Talvisota

Talvisota alkoi 30.11.1939 ja lyhyt, 105-päiväinen sota päättyi 13.3 1940 kello 11 Moskovan rauhansopimukseen

Talvisotaa pakoon lähtenyt karjalainen perheeni oli samalla aloittanut evakkomatkansa Suomeen. Olisiko jatkosodista vältytty, jos olisimme tehneet Venäjän tarjoamia reiluja vaihtokauppoja aluekiistoista ja siirtäneet rajaamme suosiolla kauemmaksi Pietarista?

Venäjän suurin pelko Suomen osalta on aina ollut Suomeen muodostuva valtatyhjiö, jonka seurauksena Suomea käytettäisiin vihollisuuksien kauttakulkumaana? - Niin kuin kävikin ja pian talvisodan jälkeen Suomi tukeutui natsi-Saksaan ja nyt Yhdysvaltoihin ja sen sotilasliittoon?

Olen ensimmäinen, sotien jälkeiseen sukupolveen rauhan aikana, 50-luvulla syntynyt evakkoperheen suomalainen, jonka elämän alkutaivalta varjosti vielä perheen sotatrauma ja monenlainen epävarmuus. Jo pienenä opin, että kaikki suurvallat ovat sotarikollisia.

Talvisodassa kaatuneita oli kaikkiaan 21 396, joista sotasairaaloissa kuoli 1437. Talvisodassa katosi 1434 henkilöä. Kaatuneista 80 % (17035) saatiin omalle puolelle, heistä 97 % (16275) huollettiin ja tunnistettiin ja kotiseudulle lähetettiin 95 % (15840). Tuntemattomana haudattiin noin 220 vainajaa ja mereen jäi 323 vainajaa. Jatkosodan aikaan löydettiin vielä 2137 talvisodan kaatunutta, joista tunnistamatta jäi 950. Venäläisten tappiot olivat ainakin neljä kertaa suuremmat kuin suomalaisten.

Kaatuneitten huolto oli yksi sotilaspappien vaativimmista tehtävistä. Talvisodan alkaessa kaatuneitten hautaamiskäytännöt eivät olleet vielä selkeitä. Ensimmäisissä ohjeissa kaatuneet piti haudata rintamalle, mutta rintamapapit itse olivat sitä mieltä, että kaatuneet tulee lähettää kotiseudulle, jossa heidät haudataan sankarihautaan. Päämajan sotarovastin myöhemmän käskyn jälkeen kaatuneet voitiin lähettää kotiseudulle.

Marsalkka Mannerheim oli antanut sodan päätteeksi ylipäällikön päiväkäskyn 14.3.1940, jota Suomen kansa oli radiosta hartaana kuunnellut, kun hän oli muistanut Suomen kunniakasta armeijaa:

”Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä…

”Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse...

”Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.”

Jatkosota 1941-1944

Mannerheimin päiväkäskyn lopetus oli profeetallinen, mutta ennenaikainen. Vähän myöhemmin käytiin myös veriseen tappioon päättynyttä jatkosotaa 25.6.1041- 19.9.1944, samaan aikaan kun Saksa toteutti operaatio Barbarossan nimellä tunnettua laajaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Natsien kanssa liitossa ollut Suomi oli puolustanut eteläistä rintamaa ja Saksa Lappia. Sota päättyi Moskovan välirauhaan, joka vahvistettiin Pariisin Rauhansopimuksessa 1947. Tappio oli merkinnyt Suomelle lisää alueluovutuksia ja valtaiset sotakorvaukset. Suomen kaatuneita tai kadonneita oli 63 000 ja haavoittuneita 158 000. Vangittuja arviolta 2377 -3500 ja lisäksi siviiliuhreja 1129. 

Ts. maamme sankarihaudoissa lepää yhteensä yli 80 000 kaatunutta.

Kolmas maailmansota on alkanut

Talvi- ja jatkosotien jälkeen 1939-1944 maailman tilanne 2024 on täysin erilainen. Olemme siirtyneet atomiaikaan. Vielä talvisodassa rintamapapit loivat toivoa ja kestävyyttä Jumalan sanalla.

Tänä päivänä Jumalaa ja sotiemme yleisintä huumetta, pervitiiniä voimakkaampi pelote on ydinaseet, joidenka turvaan maailman suurvallat luottavat.

Nyt suomalaiset Natosotilaat eivät myöskään taistele enää kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, vaan Yhdysvaltojen etupiiristä Naton keihäänkärkenä kahden ydinsupervallan eturintamassa. Joukkotuhoaseiden aikana pitkän kantaman taktiset ja strategiset ohjusiskut eivät valitse uhreja. Kansanmurhat Gazassa ja Ukrainan sisällissodan siviiliuhrit tehdään uhreja valitsemattomilla ohjusiskuilla ja joukkotuhoaseilla.

Vaikka Suomen puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on nyt 280 000 varusmiestä ja reservissä odottaa n. 870 000 sotilasta, mahdollisessa ydinsodassa sillä ei ole mitään merkitystä. Hypersooniset ohjukset Kalingradista saavuttavat Helsingin ja muut strategisesti tärkeät infrat 15 sekunnissa.

Mannerheim muistutti Talvisodan jälkeisessä päiväkäskyssään, että ”velat länteen on maksettu viimeistä penniä myöten”. 

Sankarillinen ylipäällikkö, eikä 80 000 sankarivainajaa olisi edes pahimmissa painajaisissaan osannut kuvitella, että Suomen nuori sukupolvi polvihousuissaan tai somessa pakaroitaan esittelevä natottaja edes kykenisivät älyttömyyksissään uhraamaan koko kansan vieraan ydinasevallan miehitykseen? Jos ja kun Yhdysvaltojen ja Suomen välisen kahdenvälisen DCA-puolustussopimuksen toimeenpano eduskunnassa hyväksytään, moni lapsiperhe miettii jo evakkomatkaa Etelä-Amerikkaan tai Australiaan.

Suomi lyö uudestaan päätään Karjalan mäntyyn

Yhdysvallat ja Venäjä ovat suurvaltoja. Venäjä on kunnioittanut Suomen suvereniteettia ja puolueettomuutta moitteettomasti vuosikymmenten ajan. Olemme olleet Venäjän rajanaapuri vuosisatoja. Venäjä antoi meille myös itsenäisyyden ilman taisteluja 1917.

Kun katson vanhoja karttoja ja mietin Suomen ylimmän valtaeliitin Venäjä-provokaatioita ja russofobiaa piikkilankaesteineen ydinaseiden aikakaudella 1300 km. pitkällä rajalinjalla ja samalla arvelen venäläisten kenraalien aivoituksia Suomen suhteen, mieleen muistuu pieni kuiskaus Breznevin presidentti Kekkoselle antamasta vinkistä kauan sitten: ”niin kauan, kun Suomi pysyy puolueettomana, se on turvassa suurvaltojen eturistiriidoilta, mutta jos Suomen kautta tapahtuu vihamielinen interventio, uusi raja on jo mietitty. Se kulkee Pähkinäsaaren rauhanlinjan mukaan ja halkaisee Suomen …” ( Pähkinäsaaren rauha 12.8.1323)

Ukrainassa sisällissota jatkuu. 
Yhdysvallat agitoi sodan jo 2014 pyyhkäisemällä Minskin sopimuksen ylimielisesti roskikseen. Sen jälkeen Nato, Suomi mukaan lukien on liittoutunut terroristisiin sotatoimiin Zelenskyin natsijuntan sisällissodan tukemisessa hamaan tulevaisuuteen.

Samalla kun maailmansota kuumenee, minkäänlaisia realistisia rauhanneuvotteluja ei vielä ole näköpiirissä. Tätäkö kansat haluavat? - Jossakin eurooppalaisessa tutkimuksessa enää vain n. 30 % kannattaa Ukrainan aseistamista ja loput, n. 40 % diplomaattisten ratkaisujen edistämistä.

Ydinsodassa ei ole voittajia

Ydinsodan voittajat, kaatuneet ja hävinnet ovat ongelmajätettä, samoin kuin itsenäisyytemme Yhdysvaltojen militarismiin ja sotatalouteen vaihtaneet kansanedustajat, jotka ovat jo tuominneet Suomen kansan ikuiseen kadotukseen!

Suomen Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen puhkuu innostusta Suomen puolustusteollisuuden innovaatioille, kun Ukrainan sota on toiminut testikenttänä ( Ksml 8.6.2024): ”Me olemme suurin 155 millimetrin ammusten tuottaja Euroopassa. Eli jos poliitikot päättävät niitä viedä Ukrainaan, niin kyllä niitä varmaan on sinne jonkun verran vietävissä”. Ukrainalaisena sotatalouspäällikkönä hänen päällimmäisiä huolenaiheitaan ovat sekä lännen avun jatkuminen että uuden sotateollisen tuotannon perustaminen Ukrainaan tai ainakin sen lähialueille.

Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö on puhunut

Heiskasen mielestä Ukrainan tukeminen on vahvasti Suomen oman edun mukaista, sen lisäksi, että se on kansainvälisesti oikeutettua hyökkäyksen uhrin avustamista: ”Onhan se meidän kannalta erittäin edullista, kun suomalaisella kertasingolla vähennetään Venäjän sotapotentiaalia Ukrainassa. Eikä meidän tarvitse tehdä mitään, vaan ukrainalaiset sen kansan verellä ja kärsimyksellä tekevät…”

Ei tainnut kenraaliluutnantti Heiskasen pienessä mielessä edes käydä, että myös Biden hykertelee tyytyväisenä, kun Yhdysvaltojen aseilla Suomen kymmenien tuhansien sota-ajan asevelvolliset ja reservi verellä ja kärsimyksellä taistelevat Yhdysvaltojen puolesta ja Yhdysvaltojen ei tarvitse tehdä muuta kuin myydä entistä kalliimpia aseita ja varmistua, että puolustusbudjetilla on vain taivas kattona!?

https://www.histdoc.net/historia/mheim.html

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/6830003

https://mvlehti.net/2024/06/12/suomen-sotahaudoissa-ennestaan-jo-80-000-sankarivainajaa/