Kokonaisvaltaisen lääketieteen vallankumous

 

Samuel Hahnemann, 1755 – 1843

Rokotebisneksen terveysfasismi on ottanut meistä niskalenkin. Samalla, kun on selvinnyt, että rokotteitten teho on vain 7-8 viikkoa, väläytellään 3-, 4-, 5- jne. piikitystä, kunnes rokotteilla on sama kohtalo kuin antibiooteilla.  

Rokotteet eivät enää tehoa, kun ihmisen oma puolustusjärjestelmä on tuhottu. Korruptoitunut rokotemafia on myös kieltänyt kaikki lääkehoidot.  THL ei edes inahda vaihtoehdoista rokotteille.

Miten ulos umpikujasta ?

Kuten muistetaan, modernin öljypohjaisen lääketieteen isä J.D.Rockefeller päätti rikastua ja pystytti monopolin. Mitä väliä, jos synteettiset lääkkeet itsessään aiheuttavat lisäsairauksia ja syöpää ? Nyt muutama Big Pharman, Big Techin ja Big Moneyn mafia orjuuttaa koko ihmiskuntaa. Googlen faktantarkastajat ovat poistaneet vaihtoehdot ja kilpailijat bittiavaruuteen. Niinpä mm. entiset kokonaisvaltaisesti toimivat homeopaattiset hoidot ja muut vaihtoehdot on lääkebisneksen toimesta teilattu.

On arvioitu, että äiti maa kestää vain n. 10% nykyisestä synteettisestä ja kemiallisesta saasteesta, joita nykyinen sivilisaatio tuottaa torjunta-aineilla, kemiallisilla lannoitteilla, synteettisillä lääkkeillä, ydinsaasteilla, 5G-mikroaalloilla, jne.  Se mitä tapahtuu maalle, tapahtuu ihmiselle.  

 

Oikea lääketiede

Ihminen on henkinen, sielullinen ja fyysinen olento, jonka kokonaisvaltainen ymmärtäminen on avain myös tulevaisuuden terveydenhoitoon. Meneillään on vallankumous ! Eläköön !

- Tervetuloa uusi lääketiede ja kestävän elämäntavan vapaus koko ihmiskunnalle !

Homeopatia – avain terveyden ja sairauden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen

Saksalaista homeopaatti ja lääkäri Samuel Hahnemann (1755 – 1843) julkisti mullistavat homeopatian periaatteet ensi kerran vuonna 1796. Hahnemannin pääteokset olivat vuonna 1810 julkaistu Organon, jota hän kehitteli vuosikymmeniä, sekä der Rationellen Heilkunst ja seuraava vuonna ilmestynyt Materia Medica Pura.

Homeopatialla on kaksi yleistä periaatetta:

1. similia-periaate eli samankaltaisuuden periaate: ”samanlainen parantaa samanlaista” (similia similibus curantur)

2. potensointi laimentamalla ja ravistelemalla. 

Vastakkaisuuden periaate oli käytössä Hahnemannin aikana. Hahnemann ei hyväksynyt vallitsevaa, vastakkaisuuden periaatteella toimivaa allopatia - (kr. allois = erilainen) lääkintää.

Organoninsa esipuheessa hän arvostelee aikansa lääkäreitä kovin sanoin: ”Kun vanhan koulukunnan lääkärit eivät tiedä, mitä tehdä kroonisille sairauksille, he käyttävät sokeasti niin kutsuttuja muuntavia (alterantia) lääkeaineita, joista ensisijaisin on kauhistuttava mercuralia (kalomeli, syövyttävä sublimaatti ja elohopeavoide). He antavat näitä aineita suurissa annoksissa ja antavat vaikuttaa kauan sairaassa kehossa, että saavat tuhoisilla keinoillaan viimeisimmänkin terveyden rippeen täydellisesti katoamaan. 

Selvää, että Hahnemann kääntyisi haudassaan nykyisin käytössä olevista synteettisistä piikkiproteiini-pistoksista, joita kehittäjät eivät ole ensin testanneet itseensä ?

 

 Samankaltaisuuden periaate homeopatiassa

Hahnemann alkoi tutkia samankaltaisuuden periaatetta tarkemmin kääntäessään englantilaisen William Cullenin lääkeluetteloa saksaksi. Eräässä artikkelissa esitettiin kiinanpuun kuoren parantavan malariaa, koska kasvi on niin kitkerän makuista. Tämä selitys ei riittänyt Hahnemannille, vaan hän kokeili kiinanpuun kuorta itseensä, ja lyhyessä ajassa hänelle kehittyivät kaikki malarian oireet. Hahnemann teki useita kokeiluja eri kasveilla ja mineraaleilla ja havaitsi, että samankaltaisuuden laki toimi muitakin aineita käytettäessä. Hän antoi menetelmälle nimen kreikan kielen sanoista homoios pathos: samankaltainen sairaus.

Hahnemann ehti elämänsä aikana kokeilla noin sataa lääkeainetta itseensä ja käytti myös oppilaitaan ja perhettään koehenkilöinä. Hahnemann tutki lääkeaineita yksitellen ja mahdollisimman puhtaina, vaikka senaikainen lääketiede käytti yhdessä lääkeaineessa aina vähintään neljää eri ainesosaa. Lääkeaineen vaikutusta piti tutkia nimenomaan terveillä ihmisillä, jotka sitten kokeilun aikana kirjasivat kaikki uudet oireet muistiin. Tärkeää oli kirjata myös mielentilaan ja tunteisiin liittyvät oireet. Hän kirjasi myös kaikki oireita pahentavat ja helpottavat seikat, kuten vuorokaudenajan, säätilan, asennon ja meneillään olevat toiminnot. Näin syntyi Materia Medica, jossa on kuvattu mahdollisimman yksityiskohtaisesti kaikki tietyn lääkeaineen aiheuttamat oireet.

Hahnemann huomasi kokeissaan, että potilas, jolle annettiin oireita vastaavaa homeopaattista lääkettä, sai aluksi hyvinkin rajuja oireiden pahenemiskriisejä ennen kuin paraneminen pääsi käynnistymään. Välttääkseen näitä aggrevaatioita Hahnemann laimensi lääkeaineensa yhä laimeammiksi. Kun lääkeaineen teho kuitenkin samalla heikkeni, hän keksi alkaa ravistella liuosta voimakkaasti laimennusten välillä. Näin hän kehitti potensoinnin. Ravistelu eli potensointi lisäsi lääkkeeseen dynaamista voimaa, jota tarvittiin sairauden voittamiseksi. Hahnemann huomasi, että laimennetuilla ja potensoiduilla lääkeaineilla aggrevaatioita esiintyi vähemmän ja ne tehosivat aikaisempaa paremmin. Hän loi säännöt, joiden mukaan potenssin vahvuus riippuu toisaalta sairauden vaikeudesta, toisaalta ihmisen elämänvoiman tasosta.

Hahnemannin mukaan sairaudet ovat ihmisen hengenkaltaisen, itsesäätelevän elämänvoiman vahingoittumista taudinaiheuttajan dynaamisesta vaikutuksesta. Tuo vahingoittunut elämänvoima saa aikaan erilaisia tuntemuksia, joita yhteisnimellä kutsutaan sairaudeksi (Organon § 10). Hahnemannin mukaan elävissä organismeissa on jatkuvasti dynaaminen tasapaino, jota taudinaiheuttajat siirtävät toiseen suuntaan. Toisinaan kaksi taudinaiheuttajaa voi kumota toisensa, jos ne ovat tarpeeksi samankaltaisia. Esimerkiksi hän antaa sikotaudin oireiden häviämisen lehmänrokon puhkeamisen jälkeen. Nämä taudit eivät kuitenkaan katoa, vaan vahvempi taudinaiheuttaja peittää heikomman (Organon § 38). Hahnemann ei kuitenkaan pitänyt tärkeänä tietää, miten vahingoittunut elinvoima saa aikaan oireiden ilmenemisen tai taudin puhkeamisen. Hän ei myöskään etsinyt aikansa lääkäreiden tavoin sairauden takaa yhtä teoreettista perussyytä (prima causa morbi), 

vaan hänelle sekä terveys että sairaus olivat dynaamista prosessia tasapainon säilyttämiseksi, ja lääkärin ainoana velvollisuutena oli palauttaa sairaustila jälleen terveydeksi (Organon § 1).

Ajatus elävissä organismeissa vaikuttavasta hengenkaltaisesta elämänvoimasta oli yleisesti vallalla vielä 1800-luvun tiedemaailmassa. Siinä missä koululääketieteen edustajat yrittivät huonolla menestyksellä avustaa elämänvoimaa karkottamaan taudinaiheuttaja ulostus- ja oksetuslääkkeiden avulla sekä suoneniskennällä, Hahnemann luki oireita kuin kirjaa ja määräsi lääkkeet samankaltaisuusperiaatteen mukaan. Hahnemann uskoi taudin oireiden olevan luojan luoma järjestelmä, jotta sairaudet voitaisiin tunnistaa ja siten parantaa (Organon § 14).

Maailmankatsomuksessaan Hahnemann heijastaa useita alkemistin ja lääkärin Paracelsuksen (1493– 1541) oppeja. Ajatus luonnosta kuin luettavana kirjana esiintyy selkeänä Paracelsuksen signatura-opissa. Sen mukaan luoja on antanut kasveille ja muille luonnonaineksille ulkoisia tunnusmerkkejä (signatura), jotka ilmaisevat, minkä taudin hoitoon niitä voidaan käyttää. Esimerkiksi keltaisten kasviuutteiden voidaan ajatella auttavan maksasairauksiin. Kansanlääkintä eri maissa perustuu usein tällaisille pinnallisille ulkoisille vastaavuuksille. Todellisten vastaavuuksien löytäminen vaatii sen sijaan syvempää luonnon tuntemusta ja perehtymistä Paracelsuksen ja muiden alkemistien maailmankatsomukseen.

Hahnemann näki kaikissa sairauksissa sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Mielisairauksia hän luonnehtii seuraavasti: ”Ne eivät kuitenkaan muodosta sairauksien ryhmää, joka voitaisiin selvästi erottaa kaikista muista sairauksista, sillä kaikissa niin kutsutuissa ruumiillisissa sairauksissa mielentila on aina muuttunut; ja kaikissa sairauksissa, joita meitä on kutsuttu parantamaan, potilaan mielentila tulee tarkoin havainnoida muiden oireiden ohella, jos haluamme saada taudista tarkan kuvan ja hoitaa sen menestyksellä homeopaattisesti.”

 Krooniset taudinaiheuttajat - miasmat

Tutkittuaan sairauksien ilmenemistä ja ihmisen elämänvoiman kykyä torjua eri sairaudet Hahnemann tuli siihen tulokseen, että sairaudet johtuvat kroonisista taudinaiheuttajista eli miasmoista. Ihanteellisessa olotilassa ihmisen elämänvoima pystyy pitämään nämä taudinaiheuttajat kurissa, mutta elämänvoiman vaurioiduttua väärän ruokavalion, fyysisen kulumisen tai huonojen elämänolosuhteiden vuoksi miasmat pääsevät ilmenemään. Sekä terveys että miasmat ovat dynaamisia prosesseja. Elämänvoima on värähtelyä ja sen vaurioituessa vahingollinen värähtely miasman muodossa pääsee esiin. Siten myös hoidon tulee olla dynaamista ja se tulee suunnata taudinaiheuttajaa vastaan.

Psora – ulkopuolinen taudinaiheuttaja

Lähes kaikkien kroonisten sairauksien takaa Hahnemann löysi yhden taudinaiheuttajan, psoran, joka on syy sekä ruumiillisiin että psyykkisiin häiriötiloihin. Hahnemannin mukaan psora on ulkopuolinen taudinaiheuttaja, joka on ollut ihmiskunnan kiusana satojen sukupolvien ajan (Organon § 81). Psora ilmenee lievässä muodossa vain muutamina rakkuloina ja kutinana mutta toisinaan puhkeaa kroonisiksi sairauksiksi kuten masennukseksi, epilepsiaksi, riisitaudiksi, astmaksi, syöväksi, verenvuodoiksi ja tuhansiksi muiksi yksilöidyiksi taudeiksi (Organon § 80).

Psoran ilmiasu kuitenkin riippuu ilmastollisista tekijöistä, fyysisestä kunnosta, elämäntavoista ja mielentilasta. Psora ja Hahnemannin löytämät kaksi muuta miasmaa, syfilis ja sycosis aiheuttavat joko yksin tai yhdessä kaikki ihmiskunnan sairaudet. Niiden puhjettua esiin sairautta ei voi enää parantaa ruokavaliolla, liikunnalla ja muilla terveillä elämäntavoilla. Taudit saattavat joksikin aikaa rauhoittua mutta puhkeavat sitten esiin muodossa tai toisessa ilman mitään erityistä näkyvää syytä.

Psora on tärkein miasma eli taudinaiheuttaja, ja sen yleisin ilmenemismuoto on kutina. Psoran ilmenemiseen johtaa väärä ajattelu sekä kroonisten ihosairauksien ja kutinan tukahduttaminen vääränlaisilla hoidoilla. Psora on läsnä kaikissa ihmisissä, ja se on pohjimmiltaan kaikkien sairauksien syy. Jos ihmiskunta olisi vapaa psorasta, kaksi muutakaan miasmaa eivät pystyisi ilmenemään. Psoran tunnistaminen ja hoitaminen homeopaattisesti ovat avaimet kaikkien sairauksien voittamiseen.

Sycoottinen miasma

johtuu gonorrean eli tippurin tukahduttamisesta väärillä hoidoilla. Sen tultua esiin ruumiin elämänvoima ei voi enää palauttaa terveyttä. Eräs sycoksiksen tärkeimmistä luonteenpiirteistä on moraalisten arvojen rappio. Sycosis tuhoaa kaikki hengelliset tunteet ja saa ihmisen kiinnostumaan itsekkäästi vain omista asioistaan sekä salaamaan visusti kaikki heikkoutensa.

Syfilis

Syfilis aiheuttaa tyypillisimmillään haavaumia. Homeopaattinen miasma syntyy kuitenkin näiden syfiliittisten haavojen parantamisesta väärin keinoin eli tukahduttamalla ne kortisonivoiteilla tai muilla allopaattisilla hoidoilla. Syfiliksen tunnistaa samoin monista selvistä luonteenpiirteistä. Potilas on tyypillisimmillään heikko ja haluton. Hän muistuttaa taipumuksiltaan pikemminkin eläintä kuin ihmistä

Erona Hanhnemannin kolmen miasman välillä on, että psoran ilmitulo johtuu väärästä ajattelusta kun taas sycosis ja syfilis johtuvat vääristä elämäntavoista. Psora ei tuota mitään orgaanisia vaurioita vaan rajoittuu pelkästään toiminnallisiin häiriöihin. Sycosis ja syfilis ovat sukupuolitauteja, joskin homeopatiassa niillä ei tarkoiteta pelkästään tunnettujen bakteerien välittämiä tippuria ja kuppaa vaan syvemmällä, energeettisellä tasolla olevia taipumuksia näihin sairauksiin. Nämä miasmat ovat olleet ihmiskunnan vaivana tuhansia vuosia ja tarttuneet sukupolvelta toiselle aiheuttaen sekä sukupuolitaudit että muut sairaudet.

Hahnemannin jälkeen homeopatian tutkijat ovat löytäneet uusia miasmoja, nimittäin hydrofobisen, tuberkuloottisen ja kanseroottisen (syöpä) miasman. Näitäkin pidetään Hahnemannin klassisten miasmojen vakiintuneina muotoina. Psora vakiintuessaan elimistöön synnyttää hydrofobisen eli akuutin miasman, sycosis taas tuberkuloottisen ja syfilis kanseroottisen. Eräät tutkijat pitävät myös CJD/Alzheimerin tautia ja HIViä uusina, entisistä poikkeavina miasmoina. Tärkein miasmojen lähde nykyaikana on kuitenkin sairauksia tukahduttavat allopaattiset hoidot, jotka painavat pinnalliset, alkuvaiheessa olevat taudit syvemmälle, josta ne sitten myöhemmin ilmenevät eri muodossa aiheuttaen suurempaa vauriota ja kroonisempia sairauksia.

 

Hahnemannin mukaan ihminen ei pysty pelkästään oikealla ravinnolla ja elämäntavoilla estämään miasmojen ilmituloa vaan tarvitsee sairauksien puhjetessa oikeanlaisia homeopaattisia lääkkeitä. Karkeasti homeopaattiset lääkkeet jaetaan kolmeen ryhmään:

1. eläinkunnasta saatavat valmisteet

2. kasvikunnasta saatavat valmisteet

3. mineraalikunnasta peräisin olevat valmisteet.

Kaikilla ryhmillä on omat tunnusmerkkinsä, vaikka jokaiseen niistä kuuluu satoja lääkkeitä. Esimerkiksi eläinkunnasta peräisin olevat lääkkeet puhtaana tuottavat terveissä koehenkiöissä hajottavia vaikutuksia kuten tulehduksia ja tuberkuloottisia muutoksia sekä vaikuttavat hermojärjestelmään. Koehenkilöt eivät kuitenkaan koskaan kärsi elämänvoiman puutteesta.

Kasvikunnasta ja mineraalikunnasta saavilla lääkkeillä on usein samankaltaisia vaikutuksia, koska kasvit keräävät itseensä maasta mineraaleja. Ruohovartisissa kasveissa on paljon piitä ja sen vuoksi niiden vaikutus on samankaltainen kuin homeopaattisen piin (Silicea). Mikään luonnonvaltakunnista ei ole erillään toisistaan, vaan kaikki ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Astraaliruumis

Paracelsuksen mukaan myös kasveilla ja eläimillä on astraaliruumis, ja ne ovat alttiita planeettojen vaikutuksille aivan kuin ihminenkin. Archaeus tai elämäneetteri taas läpäisee kaikki luonnonvaltakunnat. Eteeriset voimat edistävät kasvua, ja puhtaimmillaan niiden toiminta ilmenee bakteereissa ja yksinkertaisissa kasveissa. Sopivissa olosuhteissa ne kasvavat ja lisääntyvät täyttäen koko elintilan kuten rikkaruohot pellolla. Korkeammalle kehittyneissä elämänmuodoissa, kuten selkärankaisissa, kasvu pysähtyy tietyn vaiheen jälkeen eikä uudistumista tapahdu, vaikka osa esimerkiksi raajaa amputoituu pois. Alkeellisemmat eläimet voivat vielä kasvattaa itselleen uuden ulokkeen, kuten meritähti sakaran tai sisilisko hännän. Kasvun pysäyttäjänä toimii kehittynyt astraalisuus.

Astraaliruumis syntyy hienojakoistamalla ja hajottamalla fyysistä ja eetteriruumista, ja se sisältää kehittyneempiä viettejä. Astraaliruumis antaa myös mahdollisuuden kommunikaatioon muun elollisen maailman kanssa. Kasveilla kehittyneempi ja monimutkaisempi kukka kertoo lisääntyneestä astraalisesta vaikutuksesta. Meden, tuoksun ja värikkäiden kukkien avulla kasvit kommunikoivat hyönteismaailman kanssa. Astraaliruumiin hajottava toiminta myös eriyttää aineelliseen ruumiiseen ulokkeita. Inhimillisen kulttuurin mahdollistajana on pidetty kehittyneitä käsiä sekä peukalo-sormiotetta. Muun muassa ihmisapinat eivät pysty koskettamaan peukalollaan jokaista muuta sormea. Myös kasvikunnassa liuskaiset, kättä ja sormia muistuttavat lehdet kertovat kehittyneestä astraalisuudesta.

Astraalisuuden kehittyessä elämänvoima ja eetteriruumis vastaavasti kuihtuvat. Kasveilla hedelmän kehittyessä lehdet ja muu osa kasvia yleensä kuolevat. Myös ihmisyhteisöissä syntyvyys vähenee koulutustason noustessa.

Elämä maailmankaikkeudessa pohjautuu näiden kahden järjestelmän, eteerisen ja astraalisen väliselle polariteetille.

Lapsuus ja nuoruus ovat kasvun aikaa ja niitä ohjaa eetteriruumis. Vanhuuden kynnyksellä ihminen kuihtuu ja käpertyy. Tuota prosessia hallitsee astraalisuus. Eteerisyys ilmenee joustavina, notkeina nivelinä. Astraalisuus saa taas verisuonet kalkkeutumaan ja nivelet jäykistymään. Vastaavalla tavalla kaikki ihmisen sairaudet voidaan periaatteessa johtaa eetteriruumiin ja astraaliruumiin välisen tasapainon häiriintymisestä. Esimerkiksi syöpä kasvaa eteeristen lainalaisuuksien mukaan ilman astraalisuuden kontrollia eli pyrkii täyttämään koko elintilan aivan kuin bakteerit elatusmaljalla.

Koko luomakunta heijastelee siis eteerisyyttä ja astraalisuutta eri asteissa. Lääkintätyössä merkityksellinen vastaavuus ihmisen sairaustilojen ja lääkeaineiden välillä on löydettävissä juuri tuossa eteeristen ja astraalisten voimien ilmennyksen asteessa.

simile - simplex - minimum

Hahnemannin opetuksille perustuvan klassisen homeopatian periaatteet voidaan tiivistää kolmeen latinankieliseen sanaan: simile, simplex, minimum. Simile, samanlainen muistuttaa samankaltaisuuden periaatteesta. Simples, yksi, ainoa muistuttaa, että kerrallaan käytetään vain yhtä lääkeainetta. Minimum, pienin mahdollinen määrä, muistuttaa puolestaan periaatteesta, että parantamiseen käytetään pieni määrä laimennettua lääkeainetta. Jos lääke ja sen potenssi on valittu oikein näiden periaatteiden mukaisesti, jopa ihmeparantumisia voidaan odottaa. Homeopaattinen lääkekuuri edellyttää potilaalta kuitenkin elämäntapojen muutosta, jotta paranemiseen liittyvät prosessit käynnistyisivät.