Tänään on
kevätpäivän tasaus.
Se tapahtuu tarkalleen klo 21.58.
Herään
aikaisin ja lueskelen Marketta Hornin dissidenttiblogia.
Jokohan
Mörkökorven mummo olisi hereillä ?
Tutustuimme
jo vuosikymmeniä sitten ja sen jälkeen olemme törmäilleet satunnaisesti.
Olen ihaillut
valtiotieteen tohtoriksi opiskelleen Marketan rohkeutta ja moraalista
kutsumusta vaihtoehtoelämään.
Marketta
vaihtoi ulkokullatun eliittielämänsä ja reissaamisen luontoa kunnioittavaan niukkaan
elämäntapaan ja asuu nyt Lanneveden Mörkökorvessa mahdollisimman ekologisesti
ja omavaraisesti. Paikka on arvokas
ikimetsä, jonka omistaa luonnonperintösäätiö.
Marketta nimittää pientä
omistamaansa mökkiä Luojankukkaroksi:
- Ei jääkaappia, tiskikonetta eikä sähköpattereita. Ruoat
säilyvät maakellarissa ja pihan perällä on ulkohuussi. Lämmönlähteenä toimii
takka ja pyykki pestään pulsaattorikoneella, johon vesi lämmitetään hellalla.
Vaatteet hankitaan kirpputorilta ja valtaosan ruoan raaka-aineista Marketta
kasvattaa itse.
Kun
kello aamulla on yli 8, soitan ystävälle:
-
Mitäs me mummot ?
Olemme
molemmat omalla tavalla elämäntapaintiaaneja, jotka ovat ymmärtäneet nykyisen
kulttuurin ja sivilisaation uhkan koko
biosfäärille. Ymmärrämme, kuinka harhaista askellusta ihmiskunta tallaa, samalla
kun jälkilasku tuleville sukupolville ja muulle luonnolle on karmea.
Marketta kertoi odottavansa jotakin odottamatonta, joka katkaisisi nykymenon.
Itse
kerron edessä olevasta luonnon kokonaisvaltaisesta myllerryksestä, jota ei enää
voi hallita. Sitä
ennen pitäisi kuitenkin ratkaista globaali ydinase- ja ydinjäteongelma.
Ilmastomuutokset
tulevat ja menevät, kulttuurit syntyvät ja kuolevat, mutta ydinjäte on ikuista.
Kun
kysyn, miten tätä elämää pitäisi elää, ettei vaipuisi kyynisyyteen,
Marketan
vastaus on selvä:
-
kun toivo loppuu, niin toiminta alkaa.
Marketta
muistuttaa venäläisten ekofilosofien antikongressista Arkangelissa 2018, jossa
hän oli mukana / https://ekomummo.blogspot.com/2018/04/tervehdys-arkangelista.html :
”
Koin älynväläyksen Jensenin sanottua: ” Kun Toivo loppuu, toiminta alkaa”.
Olenhan
aina oppinut, että niin kauan kun on toivoa, on elämää:
”- karmeilta kidutusleireiltä
selvisivät ne, joilla ei ollut toivoa.
Kun
meillä on toivoa, meidän ei tarvitse tehdä mitään.
Todellinen
itse elää, kun toivo loppuu.
Toivo
pitää meidät ketjutettuina tähän järjestelmään, niiden ihmisten ryhmään,
ideoihin ja ihanteisin, jotka tuhoavat maata.
Toivon
tulisi olla ristillä vitsausten, surun ja pahojen kanssa.
Toivo
ei ole hyväksi. Se palvelee vallassa olevien tarpeita siinä missä usko kaukaiseen
taivaaseen. Toivo ei ole mitään muuta, kuin maallinen versio samasta taivaasta,
nirvana mindfuckista. Meitä kaikkia on
opetettu, että toivo paremmasta tulevaisuudesta taivaassa - on turvapaikka nykyisessä
surussa.
Jokainen
muistaa Pandoran lippaan. Hänelle annettiin tiiviisti, suljettu laatikko, jota
ei saanut koskaan avata. Mutta uteliaana hän aukaisi sen ja ulos lensi vitasuksia, surua ja
pahaa.
Liian
myöhään hän lukitsi kannen.
Vain yksi asia jäi laatikosta: toivo.
Ilman
toivoa ei ole pelkoa, sillä toivo johtaa ihmisen pois nykyhetkestä, pois niiden
ihmisten ja asioiden luota, jotka ovat hänen ympärillään tällä hetkellä ja
kohti jonkin imaginaarisen tulevaisuuden tilaa.
Toivoessaan
ihminen kaipaa jotain tulevaa, johon hän voi itse vaikuttaa. Toivoessaan
ihminen on voimaton. Toivoessaan,
että sivilisaatio ei tuhoa maailmaa, hän varmistaa, että se ainakin vähän aikaa
kestää...
Koska
ihminen toivoo, hän ei tee mitään. Jatkan elämää ja vain toivon !
Mutta
jos en toivo, teen sen minkä voin. Tässä ja nyt. Tällä hetkellä en voi tehdä
tämän enempää. En
toivo, että länsimainen sivistys loppuu, vaan teen kaikkeni, että se loppuu.
Uhri
kuoli, en minä. En toivo, mutta toimin niiden asioiden puolesta, joita pidän
oikeina ja joista välitän.
Olen
levollinen, tehnyt rauhan itseni kanssa.
Vangilla
on hyvä olla, kun hän voi toivoa, mutta vapaa ihminen ei tarvitse vankilaa.
Ei
ihminen ole aktiivinen siksi, että hän toivoo, vaan siksi, että hän rakastaa.
Kun hän rakastaa, hän haluaa suojella, pysyä aktiivisena.
Minähän
ihailen tätä maapalloa.”
Kiitos Marketta !
Kutsutaan
linnut takaisin
Kevätpäivän
tasauksen rituaali Arkangelissa:
Talon
taakse sytytetään nuotio. Marssitaan tömistellen nuotion ympärillä
pelottelemaan talvi pois.
Reikäleipä
kiertää piirissä. Kukin vuorollaan katsoo reiästä tulevaa.
Jokainen
murtaa leivästä palan. Mehukulho kiertää ja jokainen juo kulauksen.
Samalla
kerrotaan toive.
Kaikki
saavat linnunmuotoisen pullan, josta osan voi säästää kotiin hyvän sadon
toivossa.
Menetkö murheissa
paratiisiin, helvettiin vai kanssaihmisten luo ?
Mikä
on suurin omaa elämää kalvava ongelma ?
Kenelle
kerrot ?
Rituaalissa valitset portinvartijana toimivan vetäjän ja kerrot hänelle ongelman ja
ratkaisun, joka on löytynyt.
Portinvartija
kuuntelee ja ohjaa kysyjän joko taivaaseen, helvettiin tai muiden ihmisten luo.
Paratiisi
on kirkas tähtitaivas.
Marketta
kertoo, että hänelle tuli suurrimmaksi ongelmaksi atomivoimala, pelkästään
terrorismiuhan takia.
Marketta
oli valinnut ensin piiristä tuskaansa huojentamaan tytön, joka oli edellisellä
viikolla anonut työpaikkaa Rosatomilta. Kun
tyttö ei ymmärtänyt Marketan tuskaa, mummo meni portinvartijan luo:
- miksi hymyilet, jos sinulla on noin iso ongelma ?
- mitä voit
tehdä ongelman ratkaisemiseksi ?
- En enää mitään – olen kirjoittanut, maannut ydinjätejunan
edessä kiskoilla, kirjoittanut kansanedustajille, en voi tehdä mitään enempää
selvittääkseni ongelmani, Marketta todisteli.
- No helvettiin sitten, määräsi portinvartija.
Marketta
ei halunnut helvettiin
- Eikö ole ketään, joka saattaisi auttaa tuskassa…
Lopulta
Marketta ryhmän viimeisenä selvisi ihmisten luo, mutta vieläkään hän ei tiedä
millä vastauksella olisi selvinnyt paratiisiin….
Voi Marketta !
- en
minäkään pääse saman ydinongelman kanssa koskaan Paratiisiin.
Liekö
maailmassa ainuttakaan ihmistä, saatikka minkäänlaista tekniikkaa,
että Paratiisin
portit aukeaisivat nykyiselle globaalille ydinmafialle ja
sen ydinvoimaloille, ydin- ja uraaniaseineen ?
Tämä tellus on jo hukkumassa ydinjätteisiin kenenkään välittämättä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti