Aurinko 2019 ?
Unelmia, toivoa, uutta valoa ?
Jyväskylän talvi on huumaavan kaunis, valkoisen metsän lumo
häikäisee..
Vuodenvaihteessa 30.12.18 Pertti Martiskainen Ksml:ssa harmitteli
Jyväskylän ympäristön tilaa
ja muistutti eurooppalaisesta
luontopohjaisesta kaupunkisuunnittelusta :
Muutettuani Jyväskylään viitisen vuotta sitten tuttava
toivotti minut tervetulleeksi Suomen Spartaan. Pidin sitä vitsinä. Hymy on
hyytynyt. Kaupungin tärkeimmässä puistossa Harjulla halutaan harrastaa aina
uusia urheilulajeja entisten lisäksi, vaikka muutaman kilometrin päässä ovat
Laajavuori ja Killeri, ja aivan lähelle Hippokselle on olemassa valtavat
suunnitelmat.
Kommentoin Perttiä:
Kommentoin Perttiä:
Kiitos Pertti !
Olet niiden tuhansien suuttuneiden, vihastuneiden ja
traumatisoituneitten kaupunkilaisten äänitorvi,
jotka ovat heränneet kaupunkiympäristönsä systemaattiseen ja
silmittömään tuhoamiseen.
Kun 1987 menin vihreänä Jyväskylän valtuustoon, ensimmäinen
valtuustoaloite oli maisema-arkkitehdin hankkiminen kaupunkiin pelastamaan
vihreää kaupunkiympäristöä.
Nyt näitä ko. arkkitehteja taitaa olla jo kolme, kun kaikki
kaupungin lähipuistot, pikku metsiköt, kadunvarret ja keskustan viheralueet on
joko avohakattu, äärimmilleen harvennettu ja raiskattu Metsä – Groupin pystyhakkuilla.
Yhtiön motokuskit ovat syrjäyttäneet maisemoijat ja kaupungin puistopuolen
viranomaiset.
Rakennus- ja maankäyttölain 128§ edellyttää, että kun asemakaava-alueella
tehdään maisemaa muuttavia toimenpiteitä tai puunkaatoa, tarvitaan
maisematyölupa.
Jyväskylässä ei muisteta laillisuuden vaatimuksia.
Jo vuosia sitten kaupungin rakennelautakunta delegoi puunkaadon
kaupungin metsäpuolelle, jota kukaan kaupungin omista viranomaisista ei valvo.
Valtuustolla ei ole enää edes valtaa puuttua kaupungin puukauppaan, jota
tehdään muutaman virkamiehen vastuulla.
Kun samaan aikaan kaupungin kaavoitus on pihalla kuin lumiukko
kaupungin viherrakentamisesta ja viihtyisän kaupunkiympäristön kriteereistä, on
edessä entistä julmempaa kaupungin betonoimista.
Rakennus – ja
ympäristölautakunnan yhdistäminen kaupunginjohtaja Koiviston toimesta on ollut
karhunpalvelus kaupungille. Jälki on hirmuista. Selvää, että ylikuumentuneen
rakennusbuumin vauhdissa meneillään on viimeisten vihreitten
kaupunkiympäristöjen menettäminen.
Vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu kaikille – on kirjattu
perustuslakiin.
Mikä on inhimillisen kaupunkisuunnittelun ja ihmisen mittakaava?
Asun Palokassa.
Palokka parturoitiin puista pari vuotta sitten.
Myös Palokasta tehtiin autio betoniviidakko.
Keskuskortteliin rakennettiin vanhusten palvelutalojen keskitysleiri
keskelle vilkkainta risteystä, niin kuin Vaajakoskelle. Parkkipaikoista on
huolehdittu.
Entäs vanhusten pihapiiri ?
Kaavoittajan mielestä edes tiiviisti ahdetut vanhukset eivät
tarvitse ympäristöä tai pihaa. Onhan heillä koti, betoniseinät ja valtava melu.
Kun Palokan K-kauppa paloi vierestä viime vuonna, paikalle
suunnitellaan uutta entistä komeampaa kerrostaloa !
Eikö vihdoin olisi
aika laittaa hihnat kiinni entistä tiiviimmältä kaupunkirakentamiselta ja Palokan
keskustontille viihtyisä kaupunkipuisto pikkuisen torin viereen…
ps.
ps.
Pertti Martiskainen / Jyväskylä ei ymmärrä harjunsa arvoa Ksml 30.12.2018 / https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4-ei-ymm%C3%A4rr%C3%A4-Harjunsa-arvoa/1304772
Muutettuani
Jyväskylään viitisen vuotta sitten tuttava toivotti minut tervetulleeksi Suomen
Spartaan. Pidin sitä vitsinä. Hymy on hyytynyt. Kaupungin tärkeimmässä puistossa Harjulla
halutaan harrastaa aina uusia urheilulajeja entisten lisäksi, vaikka muutaman
kilometrin päässä ovat Laajavuori ja Killeri, ja aivan lähelle Hippokselle on
olemassa valtavat suunnitelmat.
KAIVATAAN toiminnallisuutta. Kävely, juokseminen, koiran ulkoilutus ja arkinen läpikulku eivät ole toimintaa.
Ei sitä ole maisemien, kaupunkielämän, puiden, kukkien,
lintujen eikä jänisten katseleminen eikä puiston penkillä rupattelu. Eivät
päiväkotilasten lähiluontoretket eikä kesäteatteri.
Toimintaa ei ole sekään, kun luonto puhdistaa ilmaa,
vaimentaa autojen melua ja ylläpitää terveyttämme ja hyvinvointiamme.
Harjulla pitää saada ajaa taas jopa rallia, kun auton
syöksyminen väkijoukkoon vuonna 1996 on jo päässyt unohtumaan.
Harju on kokenut brutaaleja hakkuita, joissa on kaadettu
iso määrä täysin terveitä vanhoja mäntyjä. Niillä olisi ollut elinaikaa vielä
ainakin 100–200 vuotta. Uudelle puusukupolvelle olisi ollut yllin kyllin tilaa
ja valoa varttua harvapuustoisella Harjulla ilman hakkuitakin.
Länsirinteen uudella aukolla oli odotetut seuraukset: pusikoituminen
ja siitä seuraava jokakesäinen risusavotta.
Tänä syksynä saimme ulkoilureitin varteen kampuksen ja
stadionin väliin vielä maa-ainesläjänkin, jota hiekoittajat käyttävät
varastonaan. Se palvelee laajoja alueita aina Viitaniemeä myöten.
Harju oli kuulemma ainoa mahdollinen paikka. Kestää kauan
ennen kuin entisen hiekkavaraston rumat jäljet häviävät kesäteatterin
alapuolelta.
Harjun yläpuolinen ilmakaan ei ole turvassa. Ehdotus
gondolihissin rakentamiseksi ei liene tarkoitettu vitsiksi.
MONET
EUROOPAN pääkaupungit
kehittävät luontopohjaista kaupunkisuunnittelua.
Mutta Jyväskylä ei ymmärrä Harjun arvoa. Tutkimustieto
luonnonmukaisemman kaupunkiympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutuksista ei
ole tavoittanut virkamiehiä ja päättäjiä.
PROFESSORI Tari Haahtelan sanoin: luontoa pitää tuoda sinne, missä
useimmat ihmiset nykyään asuvat: kaupunkiin. Monimuotoisessa kasvistossa elävä
mikrobifauna suojaa allergioilta ja muilta autoimmuunijärjestelmän
sairauksilta.
Ja kun menemme metsään tai puistometsään, verenpaine, syke
ja stressihormonien eritys alkavat heti alentua ja mieliala kohota.
Lihasjännitykset laukeavat.
Puistometsän terveysvaikutukset ovat tutkitusti parempia
kuin rakennetun viheralueen tai puiston. Iso merkitys tässä on luonnonäänillä.
Luonnonmukaisuus säästää puistojen hoitokuluja, mutta vielä
enemmän se vähentää sairauskuluja. Luonnonmukaisuus torjuu myös ilmastoriskejä
ja vieraslajiuhkia.
Luonto kiittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti