Itsenäisyyspuolueen hallituksen jäsen Jouko Miettinen piti vappupuheen 1.5.2018 Turun Taidemuseon mäellä.
Puheessaan hän
pohdiskeli tulevaisuuden ideologiaa ja nykyistä globaalia velkataloutta, uusliberalistista
huijausta, jonka raakoihin rakenteisiin Suomen ja koko maailman valtaeliitti on
nyt kytketty.
Suuret kiitokset
Joukolle, joka heitti myös pelastusrenkaan kansakunnan pahenevaan ahdinkoon.
Jouko Miettinen :
Nousuhumalassa
velatkin tuntuvat saatavilta. Sanonta tuli mieleeni kuunnellessani
pääministerin YLE – uutisille (1.4.) antamaa haastattelua. Hänen mukaansa
velkaantuminen loppuu 2020, 72 % työllisyystavoite jopa ylittyy. Kun vielä sote
ja maakuntauudistus saadaan maaliin, hallitus on saavuttanut tavoitteensa.
Pääministerin
luulisi tietävän, että markkinataloudessa, johon eurokin kuuluu, kaikki
liikkeellä oleva raha on jonkun ottamaa velkaa ja se maksetaan takaisin aina
uudella velalla. Joku siis
aina velkaantuu: valtiot, yksityiset henkilöt, yritykset, yhteisöt jne..
Kaikkien velkaantumisen loppuminen on siis sula mahdottomuus. Menestys on sitä,
että pystyy haalimaan itselleen muiden ottamaa velkaa. Valtio voi tehdä sen
keräämällä veroja. 18
eurovuoden aikana Suomi on lyhentänyt velkaansa muutaman miljardin, mutta
kasvattanut sen yli 100 miljardiin. Sen takaisin maksaminen on utopiaa.
Talousnobelisti Paul Krugmannin mukaan se ei ole edes järkevää. Hän on sanonut,
että niin kauan kun verotulot ovat uutta velkaa ja hoitokuluja suuremmat, myös
nykyinen järjestelmä toimii.
Myöskään
rahaa liikkeelle laskevien pankkien näkökulmasta velka ei ole ongelma,
päinvastoin. Tyhjästä luotu
raha on ehtymätön luonnonvara, mutta velkasuhteen vuoksi nämä pääomapiirit
saavat myös päätösvallan valtioiden parlamentaarisissa elimissä. Tarkoitus on
hallita velalla. Se, jolla on taloudellinen valta, on myös poliittinen valta.
Velan
maksu uudella velalla synnyttää myös kasvupakon, joka tarvitsee pääomien,
tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaata liikkuvuutta ja kaiken alistamista
voitontavoittelulle. Seurauksena
on hallitsematon globalisaatio kylmine -, kuumine - ja taloussotineen,
kansainvaelluksineen ja ympäristökatastrofeineen.
Kasvupakko
Suurempi
uhka kuin velka onkin kasvupakko, jota järjestelmä vaatii pysyäkseen pystyssä.
Tyhjästä luotu raha on ehtymätön luonnonvara, mutta maapallo ei. Jo nyt talous
kuluttaa sitä tuplasti yli uusiutumiskyvyn. On pakko rakentaa toriparkkeja,
loma- ja ostosparatiiseja, turistirysiä, risteilyaluksia, suurempia
lentokenttiä jne., vaikka ne ovat yhtä tarpeellisia kuin pyramidit muinaisille
egyptiläisille. Niiden ansiosta emme ole yhtään onnellisempia kuin
vuosituhansia sitten eläneet esi-isämme, jotka joutuivat elämään ilman niitä ja
osakesalkkuja. Onnellisuutemme ja hyvinvointimme perusta on yhä terveellinen
ravinto, riittävä lepo ja liikunta, kiinnostava työ ja toiminta, rikastuttavat
ihmissuhteet jne..
Vaikka
markkinat ovatkin muovanneet yhteiskuntamme lainalaisuudet sellaisiksi, että
vaihtoehdot ovat vähissä, on meillä yhä äänioikeus ja valtaa kuluttajina.
Kuluttajina meidän on esitettävä itsellemme kysymys: Tarvitsemmeko näitä
markkinoiden herkkuja niin paljon, että meidän kannattaa vaarantaa oma ja
tulevien sukupolvien tulevaisuus? Nopein tapa vaikuttaa ympäristömuutokseen on
vähentää kerska -kulutusta. Se
on parasta tehdä ennen, kuin nanomuovi on korvannut aivomme. Äänestäjinä meidän on tunnistettava
sudet lammasten vaatteissa, ettei turkin alta kurkista taas saman vanhan lauman
turre.
Syy
siihen, että kulutuksen vähentäminen ei ole relevantti aihe niin monille
vähäosaisille, on epäoikeudenmukainen tulonjako. Meidän talousjärjestelmämme
mahdollistaa ja hyväksyy kuinka suuret tuloerot tahansa. Antiikin
kreikkalaiset, jotka elivät jo 2500 vuotta ennen meitä, hyväksyivät vain
nelinkertaiset tuloerot. Nykyiset
päättäjämme eivät aseta ahneudelle mitään rajoja.
Emme
tiedä lähtikö älyn määrä alkuräjähdyksen tapahtuessa kasvamaan nollasta vai
oliko se kaikki jo tiivistyneenä yhteen pisteeseen, mutta se osa siitä, joka
kulkeutui tänne maapallolle, on vaarassa tuhota itsensä ennen aikojaan, ellemme
saa väestönkasvua, talouskasvua ja ympäristöongelmia hallintaan. Sotimalla
saamme tuhon aikaan kiireellisessä järjestyksessä. Puolueettomuus on saanut antaa tilaa
ulkopuolelta ohjatulle militarismille myös Suomessa. Olemme päässeet osalliseksi …
typeryydestä.
Eduskuntapuolueilla
on erilaiset logot, mutta sama ideologia. Erimielisyys koskee lähinnä
tulonjakoa ja markkinamyönteisyyden astetta. Joukkoon voi laskea lisäksi Ay-liikkeen
ja tietysti elinkeinoelämän. Poliittisessa teatterissa vasemmistopuolueet ja
Vihreät tosin esittävät vaihtoehtoa keskusta-oikeistolle. Vihreät, jotka ovat
käyttäneet kasvupotentiaalinsa loppuun ympäristöpuolueena, onkin ilmoittanut
olevansa yleispuolue. Näyttävänä avauksena uudesta suunnasta on
pienydinvoimaloita koskeva aloite Turun valtuustossa. Ilmeisesti Vihreät on keksinyt
uusiutuvan uraanin, josta ei synny edes ydinjätettä.
Todellinen
oppositio löytyy meistä eduskunnan ulkopuolisista puolueista ja ryhmistä. Meidän on tuotava esiin todellinen
vaihtoehto. Se, että yhteiskuntakehityksen päämääränä tulee olla ihmisen - ja
hänen sivilisaationsa kokonaisvaltainen hyvinvointi, ei markkinaliberalistinen
pakkokasvun ideologia. Se ei ole impivaaralaisuutta, vaan tulevaisuuden
ideologiaa. Tarvitsemme edelleen innovaatioita ja investointeja mm. ympäristöä
parantaviin hankkeisiin, mutta ei kasvua kasvun vuoksi, vaan ihmisten
hyvinvoinnin ja ympäristön vuoksi. Yritykset ratkaista ympäristöongelmat bisneslähtöisesti
saastekaupan ja verojen avulla eivät onnistu, sillä raha on ehtymätön
luonnonvara, mutta maapallo ei. Ne
ovat tehokkaita vain omantunnon rauhoittamiseen.
BKT
kasvaa kun raha kiertää kädestä käteen. Se
luo työtä ja hyvinvointia yhtälailla riippumatta siitä, laitammeko sen
työväenopiston kielikurssiin vai entistä ehompaan kännykkään. Paitsi, että
kielikurssi luo työtä Suomessa, se on parempi valinta ympäristön - ja ehkäpä
myös itsemme kannalta.
Lopuksi
voimmekin palata Yle-uutisiin ja pääministerin lausuntoon koskien 72 %
työllisyystavoitetta. Vaikka EKP on helmikuusta 2015 lähtien pumpannut
talouteen kuukausittain kymmeniä miljardeja velka rahaa euromaiden piikkiin, ei
senkään luoma talouskasvu ole riittänyt. Työllisyysluvut paranevat vain kikkaillen.
Tunti viikossa työtä riittää tekemään työttömästä työntekijän, eivätkä
aktiivitoimenpiteissä olevat (ts. kursseille pakotetut)näy työttöminä
tilastoissa. Tosiasia on,
että meillä on päivittäin n.300 000 työtöntä, tempputyöllistetyt pois
putsattuina, ja vajaat 30 000 avointa työpaikkaa.
Tämä
mielessä voimme tarkastella myös päivän paradoksia, nimittäin sitä, että
joillakin aloilla esim. hoiva- ja metallialoilla on työvoimapula.
Yksityistettyjen markkinoiden voitontavoittelu on tehnyt palkasta minimin ja
monista työpaikoista niin epäinhimillisen, etteivät ihmiset jaksa,
puhumattakaan että he viihtyisivät työssään. Itsesuojeluvaisto ohjaa heitä
mieluummin nälkätaiteluun kuin itsetuhoon. Samalla se osoittaa vääräksi sen
markkinaliberalistisen käsityksen, että vain raha ohjaa ihmisten
käyttäytymistä. Sillä ei voi selittää ja ymmärtää ihmisten toiminnan sisäisiä
motiiveja, jotka nostavat ihmisyhteisöt darvinismin yläpuolelle. Sellainen voi
olla tekemisen ilo, auttamisen halu, hyvä olo, kiinnostus tieteeseen,
taiteellinen luovuus, itsensä kehittäminen tms., mutta niillä on vaikea tehdä
bisnestä. Siksi markkinaliberalistit vastustavat sellaista toimintaa. He
haluavat meidät hikipajoihinsa.
Uusliberalistinen
taloustiede ei ole arvoista vapaa. Sillä on aina tarkoitus ja päämäärä, eivätkä
sen tuotokset ole tieteellisiä totuuksia, vaikka meille niin uskotellaan.
Pelottelu velkaantumisella, rahan loppumisella, budjettialijäämillä,
kreikantiellä jne. ovat markkinaliberalistien juonija hallita meitä velalla,
ohjata rahaa omiin taskuihinsa ja yhteiskuntakehitystä haluamaansa
suuntaan. Kääntääksemme
kehitystä toiseen suuntaan meidän on lähdettävä liikkeelle
tärkeysjärjestyksessä.
On palautettava valta kansalle ja demokratia koskemaan
myös taloutta, itsenäistyttävä uudelleen eroamalla EU:sta, palautettava
puolueettomuus Suomelle ja rahanluontioikeus Suomen
valtiolle.
Kiitos Jouko !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti