Vuosikausiin saatiin nauttia lumesta ja kunnon talvesta.
Kun lumi suli, aloittelin pari viikkoa sitten
pyöräilykautta.
Pyöräilijälle ja jalankulkijalle kaupungin jokakeväiset
pölypilvet ovat tukalaa aikaa.
Kevään riemu on muuttolintujen tulo.
Sekin on enää tässä kaupungissa entinen ilo.
Kaupungin pikku metsiköt, puistot ja viheralueet on
köyhdytetty ja paras puusto on hakattu ja myyty.
Ei kuulu lintujen laulu.
Ensimmäiset sinivuokot kukkivat.
Vielä kymmenen vuotta sitten oman asuinalueeni purolla soi
valtava lintujen kuoro.
Valtavat tervalepät ja puroalueen tiheä kasvusto olivat olleet
ruhtinaallinen ympäristö kaupunkilinnuille ja liito-oravalle, josta oli havainto
vielä 2014.
Nyt on hiljaista.
Havahduin pari päivää sitten.
Yllätykseksi yksinään kasvavaan kadunvarsikoivuun ilmestyi
Peipponen.
Se liversi ja antoi toivoa.
Eilen illalla päätin lähteä luontoretkelle Sippulanniemeen.
Kaupungin hieno, vehmas ja heräävä viheralue olisi varmaan sielun lepoa
Mustarastasta ikävöivälle kaupunkilaiselle.
Keljonlahdella oli vielä harmaa jääpeite.
Jyväskylän Energian korkea betonipiippu törötti
taivaanrannalla. Ei näkynyt savupilviä.
Isot lokkiparvet olivat vallanneet golfkentän, kun jatkoin
matkaa hiekkatietä eteenpäin.
EI !
Kyllä vain :
tiesin, että kaupunki alkaisi tänä vuonna metsänhoitotyöt
Keljonkankaalla.
Viime talvena metsänhoitotöitä oli tehty puukaupan ehdoilla
Sippulanniemessä.
Koko Keljonlahden viheralue oli nyt raiskiona.
Sippulanniemi oli Metsä Groupin harvennushakkuiden jäljiltä tasalaatuista
harvaa honteloa koivikkoa. Harvennus on armotonta tehotaloutta
metsäteollisuuden ehdoilla. Sillä ei ole
mitään yhteyttä kestävän, monimuotoisen metsänhoidon kanssa. Virkistysalueesta ei ollut mitään jäljellä.
Linnut olivat hävinneet. Parhaana pesintäaikana josstain kuului vain satunnainen viserrys.
Jotain sentään.
Ilmeisesti vanhoille pesintäpaikoille saapunut
mustarastaspariskunta ilman jykeviä laulu- ja pesintäpuita hyppeli mäenrinteellä ja ihmetteli samaa kuin minäkin : Minne metsä on hävinnyt ?
Eipä ollut edes majesteetille metsää jäljellä ?
Kiipesin rinnettä ylös. Mäen päällä oli isoja risukasoja ja
pöllipinoja.
Sippulanniemen majesteetti,
Jyväskylän energiapolitiikan
epäonnistunut monumentti;
Keljonlahden piippu, kohosi horisontissa korkeuksiin.
Suomen nykyinen biotalousbuumi ei anna armoa luonnon
monimuotoisuudelle, linnuille, eikä ihmiselle. Kaupunkien asemakaava-alueitten
käsittely on rakennus- ja maankäyttölain erityisessä
suojeluksessa. Maisemaa muuttaville toimenpiteille pitää
olla luvat. Kaupunkien monimuotoisten virkistysalueiden pitäisi olla tehokkaasti rakennettujen keskustojen vastapainoksi turvassa puukaupalta ja grynderien keinottelulta.
Jyväskylä on maan vihrein kaupunki:
- valtuusto päätti yhteistuumin, että kaupungin keskustan
asukasmäärä tuplataan.
- Mistä happi, kun ilmaa puhdistavat puut on kaadettu ja ihmiset
hengittävät pakokaasuja ja Keljonlahden pössyjä ?
Keljonlahti polttaa puuta ja turvetta. Kauanko puuta riittää ?
Suomen vastaus ilmastomuutokseen on puun lisääntyvä käyttö,
ympärivuorokautinen kuljetus ja tarve sellutehtaisiin ja polttolaitoksiin välittämättä luonnon reunaehdoista, lintujen pesintäajoista tai ihmisten ympäristöterveyden vaalimisesta.
Uusi jymyuutinen on, kun Finnpulpin mammuttimainen
sellutehdas Kuopioon on saanut kiinalaisen osakkaan, jolloin rahoitus on ja kiinalaisten vessapaperit on varmistettu !?
On niissä pandoissa ihmettelemistä !?
Enemmän ihmettelemistä on siinä, miten Jyväskylän viher- ja virkistysalueiden tuhoaminen saa jatkua valtuuston mitenkään reagoimatta ?
Miten edes Jyväskylän vihreät haastetaan Keljonlahden katastrofiin ?
Jyväskylän Energialla oli jo toissavuoden tilinpäätöksessä velkaa yli 540 miljoonaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti