Dulce et decorum est Pro patria mori

 

Kävin katsomassa hoitokodissa olevaa ystävää, joka on maannut lukitussa huoneessaan ylilääkittynä ja elävältä haudattuna jo vuosia tietämättä maailman menosta enää yhtään mitään. Omat lapset eivät ole käyneet katsomassa ystävää enää vuosikausiin.

Ravistin silmät kiinni olevaa ystävää varovasti olkavarresta. Ystävä avasi silmät ja katsoi minuun kontaktia ottamatta. Hän oli jo poissa, täysin liikkumaton ja puhumaton. Hoitaja oli asettanut vanhuksen sormet tyynyyn rinnan päälle. Yhteiskunta ja omaiset olivat haudanneet hänet jo elävältä monta vuotta sitten.

Elämän lanka on kaikkein pisimmilläänkin jokaiselle hauras ja lyhyt. 
Elämä on pyhä ja ainutkertainen lahja. Muuttuisiko maailma jos opettelisimme kuolemaan tietoisesti joka päivä? 

Elämä on kuolemista ja olemme vastuussa itsellemme ja toinen toisellemme jokaisesta eletystä hetkestä niin kauan kuin tietoisuus pelittää ja tolkku on tallella. 

Meillä jokaisella on oikeus elämään ja kenelläkään ei ole oikeutta tappaa tai tuhota toisen elämää. 

Henkisten lakien mukaan tappaminen tai itsemurha on rikos, jonka joutuu sovittamaan tavalla tai toisella. Jos ei tässä elämässä, niin seuraavassa.

Ystävä on jo tiedottomassa tilassa maailman myrskyiltä. Rauha hänelle. 

Mutta sitten on myös ne sodan uhrit, jotka kaatuvat edelleen joka päivä suorilta jaloiltaan tai makaavat jo puolikuolleina elävältä haudattuina suurissa tuskissaan raunioissa, aavikoilla, sairaaloissa, kouluissa ja kellareissa kyyristelemässä kylmäverisiä tappajiaan maailman valtaeliittien veriuhrien ja diktatuurien kyltymättömän verenhimon tyydyttämiseksi.

Dulce et decorum est Pro patria mori – kaunis on kuolla isänmaan puolesta?

Maailma on elänyt harhaisessa sotapsykoosissa jo tuhansia vuosia. Nyt meitä johtaa maailman julmimmat ja sotaisimmat diktaattorit, jotka edelleen ylpeilevät sotakalustoillaan ja ihmisoikeuksia vailla olevilla sotilaillaan, jotka ovat valmiita kuolemaan tappaessaan vääräuskoisia tai vääränlaisia ulkomaalaisia oman valtansa pönkittämiseksi tai sotateollisuutta omistavien superrikkaiden vallan varmistamiseksi.

Kun rauhanliike ja sääntöperäinen maailmanjärjestys on mitätöity, sotatilasta on tullut uusi normaali. Myös kuolleiden ja haavoittuneiden sotilaiden omaistenkin on vaikea myöntää, että heidän rakkaansa kuolivat turhaan.

Armeijat ovat ikiaikaisen patriarkaalisen vallankäytön viimeisiä hierarkkisia linnakkeita. Sotilaat on koulutettu ehdottomaan kuuliaisuuteen, kuriin ja tottelevaisuuteen. Sotilaat ovat nykymaailman kastijärjestelmän alimmainen parialuokka, joilla ei vieläkään ole valinnanvaraa ja oikeutta ihmisarvoon. Suomessa maanpuolustus on pakollista ja lakisääteistä, vaikka itsenäisyys on jo mennyt ja nyt Suomen valtiojohdon komento tulee Pentagonista.

Sota on rikos ihmisyyttä vastaan

Sotilaat ja siviilit ovat välttämätöntä tykinruokaa pelolla hallituissa sotapeleissä, joita ohjaa paholaisen näkymätön käsi ja maailmanlaajuinen yksityinen pankkimafia, joka lainoittaa valtavat sotamenot ja korjaa aikoinaan mahtavat tuotot viattomien verestä.

Ilman sotia Yhdysvaltojen vuosisatainen sotatalous romahtaisi välittömästi. Siksi tarvitaan Naton sotilasliittoa lobbaamaan jäsenille petollisia turvatakuita,  jotka lisäävät aseostoja taivaan tappiin. 

Ystävä makaa elävältä haudattuna kalliissa hoivakodissa, poissa silmistä, poissa lasten mielistä? - Entä ne miljoonat omaiset, jotka surevat miljoonia menetettyjä omaisiaan, eivätkä luovu toivosta ja lakkaa koskaan etsimästä ja odottamasta? Tuhansien ruumiita ei löydetä koskaan.

Sotien petos ja haavoittuneen ihmiskunnan kärsimys ja tuska palavat nyt helvetin tulessa, mutta ei noissa ilmeettömissä sotilasjunttien liituraidoissa, joille tappaminen ja sodan oikeutus on itsestäänselvyys. Globalistiselle valtaeliitille tappaminen ja murhaaminen on vain egon narsistinen keino omakehuun. 

Ei ole kauan siitä, kun presidentti Stubb rinta rottingilla uhosi suomalaisten valiojoukkoja Naton keihäänkärjeksi. Ja ryssäviha sai heti tuulta purjeisiin.

Euroopassa sadat tuhannet venäläiset ja ukrainalaiset ovat jo joukkohaudoissa ja myös Suomi jatkaa Ukrainan asetoimitusten verenvuodatusta. Gazassa on meneillään kansanmurha ja Suomi panee pään pensaaseen ja hurskastelee Israelin kanssa tehtävillä asekaupoilla omaan turvallisuutensa vedoten. 

Suomipoika on rappiolla ja sen sotilasjuntta jatkaa uskollisena ja alamaisena USA:n sotilasvallan pönkittämistä entistä suuremmilla aseostoilla ja varustautumisella, vaikka maassa on jo kansallinen hätätila kansantalouden velkakriisistä.

Suomen nykyisen natoarmeijan varustaminen Venäjän vastaisten sotatoimien hautajaisharjoitukseen on jo kenraaliharjoitus-vaiheessa monikansallisine sotaharjoituksineen sotilaittemme uhraamiseksi Yhdysvaltojen hegemonian ylläpitämiseksi. Vastaväitteitä ei kuulu, eikä saa kuulua, koska valtamedia varmistaa tiukan sotasensuurin.

Maaäiti on jo kyllästetty tuhansia vuosia kestäneillä sotatoimilla, päättymättömillä verenvuodatuksilla, sekä naisten ja heikoimpien systemaattista alistamista seuranneilla sotilaitten, tappajien ja kaatuneiden joukkohaudoilla. Ja massateurastus senkun kiihtyy, kun sotahullujen joukkotuhoaseet kehittyvät entisestään.

Sota on pakanallinen verirituaali ja kirkko vaikenee

Nykyisten sotien poliitikot ja kenraalit ovat tappamisen asiantuntijoita. He vuodattavat viatonta verta ja jakavat sitten itselleen kunniamerkit ja monumentit sankaruudesta. Maailma on täynnä menneiden tappajien hurjia muistomerkkejä, joita jo piilotetaankin, mutta uusia syntyy koko ajan, niitä, jotka toistavat ikivanhaa valhetta: Dulce et decorum est Pro patria mori!?

Kun ihminen muuttuu – maailma muuttuu

Sodanlietsojat kaatoivat Yhdysvaltojen suuret sodanvastaiset johtajat. Nyt he imevät jakautuneen väestön puolelleen sotien väkivaltapropagandalla ja grillimakkaroilla, niin kuin Suomen perussuomalaiset, jotka yrittävät epätoivoisesti kiillottaa kilpeään sotalietsonnalla ja halvalla humpuukilla.

Kuka taltioi viattomien uhriveret

"Kuka laskee kaikki kuolleet Afganistanissa, Jemenissä, Syyriassa, Gazassa, Ukrainassa, Libyassa, Itä-Timorissa, Indonesiassa, Vietnamissa, Kambodžassa, El Salvadorissa, Chilessä, kaikkialla Afrikassa ja kaikissa muissa maissa, joihin Yhdysvaltain armeija ja CIA on lähetetty?

Kuka sitä voi käsittää? Heidän nimensä eivät merkitse mitään niille, jotka eivät tunne heitä, aivan kuten loputtomat Yhdysvaltain armeijan kaatuneitten nimet (useimmat kutsuttiin sotaan, jota he eivät halunneet tai edes ymmärtäneet), jotka reunustavat Vietnamin veteraanien muistomerkkiä, ja ovat surullinen sumu niille, jotka tulevat katsomaan, mutta eivät tunne kaatuneita. Sama pätee vielä enemmän keneen tahansa, joka katsoo holokaustimuistomerkkiä Bostonissa, jossa näkee vain rivejä ja rivejä keskitysleirien numeroista; jokaista numeroa kohden on oikea ihminen, jonka natsit ovat lyhentäneet kuusinumeroiseksi tatuoinniksi käsivarteen.

Kun yritämme nimetä ja laskea sotien uhreja, olemme hämmentyneitä ja tyrmistyneitä. Silti sodat jatkuvat. Kuten niitä taistelemaan värvätyt syyntakeettomat pelinappulat. Kaikkien uhrien nimettömät haamut kuiskivat korvissamme: Miksi?

Kaikki sotien uhrit eivät kuole. Valtava määrä heistä muuttuu "eläviksi ruumiiksi", enimmäkseen myös anonyymiksi ja hylätyiksi. Ympäri maailmaa ja täällä kotona, minne ikinä amerikkalainen sotakone on tähtäimensä suunnannut jää kuolema ja tuho; - rampa ja ramman kamppailu, pommien ja luotien, napalmin ja valkoisen fosforin, ydinsäteilyn, kidutuksen, biologisten aseiden uhrit. - Mitä elävistä uhreista, kun aseteollisuus laskee huolellisesti veriset voittonsa, kuten tekevät nekin, jotka sijoittavat näihin yrityksiin ja sulkevat silmänsä omalta osallisuudeltaan.

 Monet sodan haavoista ovat psykologisia ja henkisiä. Monet uhrit kärsivät hiljaa. Sodan kauhut seuraavat heitä kaikkialla öin ja päivin, eivätkä he usein löydä keinoja painajaismaisista kuvista, jotka täyttävät heidän mielensä ja välähtävät. Onko mahdollista edes kuvitella lasten elävää helvettiä ympäri maailmaa, kun he elävät uudelleen vanhempiensa veristen, ruhjoutuneiden ruumiiden näkemisen pommien tai kuolemanpartioiden uhreina tai kenties "sivuvahinkoina", ikään kuin mitkään sanat tai syyt voisivat lieventää heidän ikuista traumaansa tai peittää heidät tappaneiden brutaalia pahuutta.

 Olemme velkaa haavoittuneille, kuolleille ja piinatuille sodan uhreille kaikkialla sen, että muistamme heitä sanoin: "Sota on valhe, ja vain totuus vapauttaa meidät."

Kursiivi on Edward Curtinin artikkelista: https://www.globalresearch.ca/memorial-day-not-dead-soldiers-glorifying-war/5888185

Sota on rikos ihmisyyttä vastaan!