Putin on myös pyytänyt kansainvälistä apua natsiterrorismin hävittämiseksi. Hän on myös väittänyt, että Yhdysvallat tukee Ukrainan natseja. Mutta niin tukee myös
EU:n aseapukin Stepan Banderan ja Roman Šukhevitšin murhanhimoista
natsi-ideologiaa, jonka tunnuksissa ukrainalaiset vieläkin taistelevat
itsenäisyydestään.
Itsenäisyys on ollut ukrainalaisille tärkeää 1920-luvulta lähtien, jolloin Ukrainan nationalistien järjestö - OUN perustettiin.
Stepan Banderan johtaman
OUN - natsiporukka kunnostautui murhaamalla yli satatuhatta ihmistä. Uhrien
ruumiita kaivetaan edelleenkin tänä päivänä.
Stepan Bandera – sankarin sädekehä vai joukkomurhaaja
Ukrainan nationalisti Stepan Banderaa ympäröivä myytti on Venäjän Ukrainaa vastaisen hyökkäyksen ytimessä ja nostaa Putinin verenpaineet, vaikka hänet murhattiin jo 1959.
Kuka hän oikein oli?
Bandera oli natsi, joka palveli Saksan Wehrmachtin rinnalla operaatio Barbarossan aikana. Aikojen saatossa tämä ristiriitainen persoona on noussut Ukrainan natsipataljoonan kulttisankariksi. Mariupolin taistelijat kunnioittavat häntä, venäläiset sotilaat metsästävät hänen kannattajiaan.
"Bandera on isämme, Ukraina on äiti. Taistelemme Ukrainan puolesta!" laulaa nuori nainen naamiointiunivormussa konekivääri olalla videolla, jolla ukrainalaiset puolustajat nostattivat taistelutahtoa Mariupolissa. Ukrainan taistelijoihin kuuluu myös "Azov"-taistelijoita, radikalisoituneiden nationalistien perustama rykmentti.
Kuitenkin Bandera on vielä tänäkin päivänä tunnetuin
ukrainalainen nationalisti. Hänestä tuli kultti jo kauan ennen Venäjän
hyökkäyssotaa.
Epävakaina aikoina väkivaltaiset ääriryhmät nousevat valtaan. Osalle ukrainalaisista Bandera on sankari ja roolimalli. Sen sijaan venäläisille hän on arkkivihollinen, jonka kannattajia vastaan he ovat taistelleet jo vuosikymmeniä suuresta isänmaallisesta sodasta saakka.
Natsien metsästys on Venäjän
armeijalle kunniavelvoite miehitetyillä alueilla. Silminnäkijöiden mukaan, kuka tahansa, jota pidetään natsien kannattajana, kidutetaan tai tapetaan.
Bandera in Memoriam
Banderan kohtalo liittyy läheisesti Länsi-Ukrainaan, joka oli silloin osa Puolaa ja Itävalta-Unkarin valtakuntaa. Stepan syntyi papin pojaksi vuonna 1909 Staryi Uhrynivin kylässä, joka sijaitsee nykyään Ivano-Frankivskin maakunnassa. Bandera opiskeli Lvivissä ja liittyi Ukrainan nationalistien järjestöön, joka taisteli maan alla itsenäisyyden puolesta.
Bandera tuomittiin 1930-luvulla poliittisten murhien järjestämisestä Puolassa, ja hänet vapautettiin vasta toisen maailmansodan alettua. OUN jakautui kahteen ryhmään, ja Banderasta tuli radikaalimman siiven OUN-B johtaja. Natsi-Saksan valmistautuessa hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan Banderan asetoverit liittyivät Saksan johtoon kahden ukrainalaisen pataljoonan, Nightingale ja Rolandin kanssa.
Bandera oli miehitetyssä Puolassa, kun 30. kesäkuuta 1941 hänen toverinsa julistivat itsenäisen Ukrainan valtion natsien miehittämässä Lvivissä ja saksalaiset kielsivät häntä matkustamasta Ukrainaan. Adolf Hitler torjui ajatuksen Ukrainan itsenäisyydestä, ja Bandera pidätettiin ja vangittiin Sachsenhausenin keskitysleirillä vuoteen 1944 asti.
OUN-B jatkoi taistelua itsenäisyyden puolesta Ukrainassa sotilaallisen aseensa, Ukrainan kapinallisen armeijan avulla. Sekä natsit, että neuvostoliittolaiset vainosivat ja tappoivat OUN-B-taistelijoita. Sodan jälkeen Bandera asui Münchenissä, kunnes vuonna 1959 KGB-agentti tappoi hänet syanidilla.
Bandera - kultti nykyisessä Ukrainassa
Vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen syntyi Länsi-Ukrainassa todellinen Bandera-kultti. Hänen kunniakseen on nimetty museoita, monumentteja ja katuja.
Muualla Ukrainassa, erityisesti idässä, monet ihmiset uskoivat Neuvostoliiton historiankirjoitukseen. He eivät suhtautuneet myönteisesti Banderaan ja pitivät häntä yksinomaan natsiyhteistyökumppanina. Vuonna 2005 presidentiksi nousseen länsimielisen poliitikon ukrainalaisen Viktor Juštšenkon aikana Bandera palkittiin "Ukrainan sankariksi".
Millaisen Ukrainan Bandera halusi
Bandera-kultti on "ilmaus valikoivasta muistista ja historian politiikasta", sanoi Andreas Umland, Tukholman Itä-Euroopan tutkimuskeskuksen asiantuntija. Kyse on sen muistamisesta, että Bandera oli radikaali itsenäisyystaistelija, joka istui puolalaisessa vankilassa ja saksalaisessa keskitysleirissä ja jonka KGB murhasi.
”Ihmiset eivät muista, että sekä toisen maailmansodan alussa että lopussa Banderan johtama liike, OUN, teki yhteistyötä Kolmannen valtakunnan kanssa eri syistä".
Asiantuntijoilla on kaksi eri selitystä. Yksi ryhmä
uskoo, että yhteistyö oli pakotettua, kun taas toiset väittävät, että kyseessä
oli ideologinen läheisyys. Molemmat ovat totta, sanoi Grzegorz
Rossolinski-Liebe, Banderan elämäkertakirjailija ja historioitsija
Berliinin vapaasta yliopistosta: "Tietenkin Bandera halusi Ukrainan
valtion, mutta hän halusi fasistisen valtion, autoritaarisen valtion,
sellaisen, jossa hän olisi ollut johtaja".
Sekä Umland että Rossolinski-Liebe tuovat esiin toisen pimeän puolen Bandera-liikkeen historiassa. OUN-taistelijat osallistuivat siviilien, juutalaisten ja puolalaisten murhiin Galician ja Volhynian alueilla. He sanoivat kuitenkin, että Banderalla ei henkilökohtaisesti ollut osaa murhiin.
Oliko Bandera "natsi", vai "ukrainalainen ultranationalisti, -radikaali nationalisti, fasisti?". Totuus ei varmaan ole ”joko-tai”, vaan ”sekä-että”.
Saksalais-puolalainen historioitsija on muistuttanut, että "Neuvostoliitto oli OUN:n pahin vihollinen". Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissaariaatti kävi julman taistelun ukrainalaisia nationalisteja vastaan - noin 150 000 ihmistä tapettiin ja yli 200 000 karkotettiin.
Valikoiva muisti
Varsinkin historian kirjoittajilla tai historiaa jälkeen päin muuttavilla on systemaattisen valikoiva muisti. Valikoivaa muistia tapahtuu Ukrainassa, Venäjällä, niin kuin kaikissa muissakin maissa.
Banderan kunnioittaminen vahingoittaa Ukrainan imagoa, koska se kiristää suhteita myös Puolaan ja Israeliin. Israelin pidättyvyys Venäjän meneillään olevasta sodasta Ukrainaa vastaan on yksi seurauksista. Ukrainalaisten keskuudessa Putinin operaatio ja denatsifiointi näyttää saaneen aikaan radikaalin muutoksen Banderan suhteen. 2022 ukrainalaisen tutkimusorganisaation Rating Groupin tutkijat havaitsivat, että 74 prosenttia ukrainalaisista suhtautuu Banderaan myönteisesti.
Onko fasismi selättänyt verisiteet, kun huolimatta ukrainalaisten nationalistien yrityksistä esittää itsensä rodullisesti puhtaina viikinkiarjalaisina, joita ei saastuteta huonommalla venäläisellä verellä, venäläisillä ja ukrainalaisilla on kuitenkin samat geneettiset juuret, jotka ulottuvat muinaiseen Venäjään ja vielä sitäkin kauemmaksi.
"Kansakuntamme historiallinen tehtävä tänä kriittisenä hetkenä on johtaa maailman valkoisia rotuja viimeiseen ristiretkeen heidän selviytymisensä puolesta, ristiretkeen semiittien johtamaa Untermenscheniä vastaan."
Andriy Biletsky,
Maidan-aktivisti ja Azov-pataljoonan perustaja
Kaikki suurvallat sotarikollisia. Ja sotatraumat siirtyvät isiltä pojille aina neljänteen sukupolveen saakka....
5 kommenttia:
Putin tuntuu taistelevan niitä natseja vastaan sellaisilla otteilla, jotka ovat hyvin lähellä natsien järjestelmää: kansalaisten oikeuksia ja mahdollisuuksia rajoitetaan alati lisääntyvässä määrin. Mielipiteenvapautta ei kohta enää ole. Naapurimaita uhkaillaan milloin milläkin ja vaikka uhkailija ei ole Putin itse, eipä hön kyllä mitenkään esimerkiksi Medvedeviäkään vaimenna. Missä maassa hallinnon edustajat samoin uhkailevat toisia maita vaikkapa ydinaseilla? Eipä niitä montaa ole.
Kysynkin sinulta Sirkka - vaikka vastausta ei tietenkään tule - onko niin, että niitä "natseja" vastaan taisteleminen on niin pyhä tehtävä, että se oikeuttaa Venäjän siirtämisen kohti diktatuuria?
Paitsi että me ei lähetetä Putinille aseita ja miljardeittain rahaa. Kysynkin sinulta onko Venäjän vastainen sota niin tärkeä että korruptoitunutta ja natseja ihannoivaa maata pitää aseistaa ja tukea meidän verorahoillamme? Vai pitäisikö kuitenkin auttaa osapuolia löytämään rauha?
Muistelepas sitä historiaa. Olisiko maailma ehkä parempi, jos Hitlerinkin olisi annettu vain rauhassa ottaa haluamansa?
Venäjä on vajoamassa täysin totalitarismiin. Sillä ei ole mitään oikeutta hyökätä Ukrainaan. Puhut tyystin eri asiasta.
Jos haluat puhua Sirkan puolesta, voit vaikkapa vastata edellisen tekstini lopussa olevaan kysymykseen.
Mitäs historiaa pitäisi muistella? Kuten vaikka sitä kun Suomi Hitlerin liittolaisena hyökkäsi Neuvostoliittoon tavoitteenaan vallata takaisin talvisodassa menetyt alueet, mutta tajusi pian että sotaa ei voitu voittaa? Joten Suomi teki Stalinin kanssa rauhansopimuksen heti kun pystyi vaikka se tarkoitti aluemenetyksiä ja sitä, että Stalin oli myös Hitlerin kaltainen diktaattori. Stalinin kanssa näköjään voitiin neuvotella mutta jostain syystä Putinin kanssa ei. Neuvostoliitto hallitsi Itä-Eurooppaa ja Saksalta vietiin väkivalloin Itä-Preussi ja saksalaiset asukkaat karkotettiin. Mutta tämä oli näköjään ihan ok.
Voidaan myös muistella ensimmäistä maailmansotaa ja Ranskan ja Saksan välistä kiistaa Elsass-Lothringenin alueesta. Tuhannet menettivät henkensä kun molemmat osapuolet pitivät alueita ominaan ennen kuin tajusivat että asia voidaan vain ratkaista neuvottelemalla, ei asein.
Ja aluekiistahan Ukrainan sota loppujen lopuksi on. Venäjä ja venäläiset nationalistit pitävät Itä-Ukrainan alueita ominaan ja Ukraina ja ukrainalaiset nationalistit ajattelevat samoin. Historiallisestihan nämä alueet ovat kuuluneet Venäjään ja niissä asuu paljon venäjänkielistä ja venäläismielistä väestöä. Ukraina tietenkin haluaa valloittaa takaisin nämä kaikki riippumatta siitä mitä paikallinen väestö ajattelee asiasta ja montako kuolonuhria ja länsimaista veroeuroa se maksaa. Venäjähän ei esim Krimistä taistelutta luovu. Ainoa ratkaisu tähän pattitilanteeseen on neuvottelu ja kompromissi. Annetaan venäläismielisten liittyä Venäjään ja ukrainalaismielisten jäädä Ukrainaan. Mutta Ukrainan natiolistit ja sen lännen liittolaiset eivät edes tätä hyväksy. Siksi tätä teurastusta pitää rahoittaa vaikka loputtomiin. Järjetöntä. Venäjä on sanonut, että se on valmis neuvotteluihin, joten Ukrainan ja lännen pitää nyt vastata tähän ja aloittaa ne neuvottelut, jotta tappaminen loppuisi.
Ja kyllä, Venäjä on autoritäärinen valtio niin kuin se ja sen kulttuuri on aina ollut. Mutta se ei myöskään ole ainoa. Autoritäärisiä maita esiintyy myös esim. Lähi-Idässä ja Afrikassa, mutta nämä eivät jostain syystä tunnu suomalaisia kovasti haittaavaan. Voiton vie tietenkin Kiina, joka on autoritäärisyydessä valovuosia Venäjänkin edellä. Mutta Kiina ei kuitenkaan jostain syystä herätä samanlaisia tunteita kun Venäjä. Ehkä siksi, että lännen vasemmistoliberaalit ihailevat Kiinan menetelmiä ja haluavat tuoda tännekin samanlaista sensuuria ja massavalvontaa, jolla koronakriittiset, rokotekriittiset, maskikriittiset, ilmastokriittiset, lgbtkriittiset, maahanmuuttokriittiset ja muut yhteiskunnan viholliset voidaan hiljentää sensuroimalla, sakottamalla, tai vankeusrangaistuksilla. Suomeen yritettiin vakavissaan tuputtaa ihmisoikeuksia rikkovia koronapasseja ja Päivi Räsänen halutaan vankilaan koska hän on kristitty ja uskoo kristittyihin asioihin. Ulkomailla ollaan vielä pidemmällä. Briteissä ihmisiä on pidätetty George Floydia pilkkaavista meemeistä, Norjassa elokuvantekijä Tonje Gjevjonia uhkaa jopa 3 vuoden vankeusrangaistus koska hän sanoi että miehet eivät voi olla lesboja, USA:ssa ryhmä abortinvastaisia protestoijia tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan rauhallisesta protestista aborttiklinikan edessä, Kanadassa Justin Trudeaun liberaalihallitus pidätti Freedom Convoyn järjestäjiä, jäädytti heidän pankkitilejään, ja käytti hätätilalakia tukahduttaaksen hallituksenvastaisen protestin. Hirveästi valitusta ei Suomen suunnalta kuulunut. Joten kansalaisoikeuksien loukkaaminen on väärin ja huolestuttavaa kun pahat venäläiset syyllistyvät siihen, mutta hyväksyttävää ja yhteiskunnan järjestyksen kannalta jopa välttämätöntä kun empaattiset ja suvaitsevat länsimaiset vasemmistoliberaalit sitä tekevät.
Loppujen lopuksi suurin ongelma ei ole autoritäärisyys vaan äärinatiolismi, jossa ensimäisen maailmansodan osapuolten tavoin uskotaan, että ainoa keino ratkaista riitoja on loputon sotiminen ja tappaminen.
Outoja näkemyksiä.
Jatkosota oli suora seuraus talvisodasta. Stalin sen sodan aloitti. Stalinin kanssa oli sodan jälkeen PAKKO neuvotella, koska sota oli hävitty. Ei kai tämä ole sinulle uutta tietoa? Suomi oli Saksan liittolainen, mutta eipä vaihtoehtoja ollut. Saksa olisi joka tapauksessa itään hyökännyt. Siinä touhussa Suomi ei olisi kyennyt millään puolueeton olemaan.
Valtiot ja rajat ovat aikakausien kuluessa muuttuneet loputtoman monta kertaa. Tämänkään ei luulisi olevan sinulle uutta. Jos tarpeeksi kauas mennään, Venäjäkin on lopulta vain Mongoliasta irronnut osa. Ukrainan rajat olivat kansainvälisesti hyväksytyt. Kaikki natsipuheet ovat lähinnä Venäjän keksimää roskaa. Natseja on ja on ollut Venäjälläkin.
Venäjä on autoritäärinen siinä missä Kiinakin. Kovasti tuntuu Kiina kelpaavan yhteistyökumppaniksi Venäjällekin? Miksiköhän? Kiinan uhastahan on alettu puhua kovasti viime vuosina. Siitä taisi puhua myös MAHTAVA Trump. Oletko sitä pannut merkille?
Autoritääristen maiden toimia on typerää verrata liberaaleihin. Osa väitteistäsi perustuu lähinnä venäläisen propagandan tuottamaan roskaan. Täällä niin sinä kuin Sinikkakin voitte ihan vapaasti syöttää juttujanne ilman mitään hallinnon reaktiota. Kovasti tuntuu vain Sinikkaakin ahdistavan jo pelkästään se, että joku on eri mieltä kuin hän. Mihinkään kysymyksiini ei vastauksia tule.
Maailmaan ei tule rauhaa sillä, että diktaattorin ja sellaiseksi mielivien annetaan rauhassa tehdä mitä haluavat. Tämä on nähty monta kertaa. Jos me liberaalit maat vain levittelemme käsiämme ja toivomme parasta, tulos ei ole hyvä. Suomikin toivoi kovasti rauhaa 1939, mutta eipä auttanut.
Lähetä kommentti