1918 – sata vuotta ?

1.1.2018 ? 

sata vuotta Suomen historiaa 

Ukkini Juho ( Joan / Ivan ) Oksiala ( Akola / Okula ) syntyi pienessä Kendjärven pitäjässä Haljärven kylässä itä - Karjalassa lähellä nykyistä Kontupohjan kaupunkia 18.08.1896.

Jo 15 - vuotiaana ukki oli mennyt Pietariin sahalle töihin, jossa hän oppi myös venäjää.

Kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914 Saksan ja Venäjän välille, ukki joutui tsaarin armeijan ratsuväkeen.  Ukki kohosi sotasankariksi Puolan Galitziassa, jossa käytiin välillä myös miekkataisteluita. Ansioistaan ukki kohosi tsaarin armeijan kornetiksi ja palkittiin myös Yrjön ristillä, joka olisi turvannut varman eläkkeen.

Ukki oli myöhemmin myös Ukrainassa Dniepr – joella, jossa hän kävi tiedusteluretkellä saksalaisten puolella. Reissulta jäi sotasaaliina ukkomauser – pistooli.  Seikkailu toi ukille myös toisen Yrjön ristin.

Ratsuväkiaika herätti ukissa voimakkaan kiintymyksen hevosiin.

Venäjän vallankumous 

Ukki pääsi takaisin vallankumouksen melskeistä kotipitäjäänsä 1917, jossa hänet valittiin kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi.  Leninin aikoihin tämän uudet opit alkoivat tunkeutua myös Karjalaan ja kahakoita alkoi syntyä karjalaisten ja bolsevikkien välille. Pienet punaiset ryhmät alkoivat terrorisoida ja ryöstää kylien asukkaita.

1918 ukki oli pioneerina perustamassa neljän kyläkunnan yhteistä osuuskauppaa. Osuuskauppaoikeudet myönnettiin Petroskoista, samoin vapautus sotapalveluksesta.

Suomen vapaussota

Suomen verinen sisällissota alkoi 1918.

Sosialistien vallankaappaus tapahtui Suomessa tammikuussa 1918.

Punaisten kaappaukseen vaikuttui Venäjän bolsevikkien esimerkki.

Viipurista tuli eteläisen Suomen lisäksi  tärkeä sotatanner. 

Valkoiset valloittivat Viipurin huhtikuussa ja toukokuussa valkoinen voittaja-armeija marssi Helsinkiin.

Suomen veljessodassa kuoli n. 25 000 henkeä. Taistelussa kaatuneita oli n. 14 000. Valtaosa kuolleista nääntyi nälkään ja tauteihin.  Sodan päättyessä valkoisten vankileireillä oli n. 75 000 punaista. Valkoisen terrorin uhreja oli yli 8 000 henkilöä ja punaisen terrorin uhreja n. 2 000.

Tilanne Itä –Karjalassa oli vallankumousten mylläkässä poliittisesti sekava vielä pitkään.

Karjalaan uudelleen palanneena ukki toimi metsäsissitoimissa ja taisteli sitten myöhemmin mm. Repolan tienoilla 1921 -22.  

Vihdoin myös ukin äiti Säämäjärven pitäjästä syntyisin oleva Baba pääsi sitten lähtemään Haljärveltä metsiä pitkin Pyhäniemeen, joka oli vielä Vienan retkikunnan hallussa.

Ukki toi Baban Suomeen 1922, jossa he asettuivat asumaan Suojärvelle. Mukana kulkeutui pieni matkaikoni.
Suojärvellä ukki toimi taas sahan työnjohtajana.

Isovanhemmat

Lempi leiskahti Suojärvellä, kun ukki kohtasi Lempin, isoäitimme.

Kun talvisota alkoi 31.12.1939,  perhe pakeni taisteluita Suomeen.

Miehet jäivät varmistamaan sotatoimia ja sytyttivät lautatarhat ja kaikki Kaipaan talot.  

Venäläisille ei jätettäisi suojia…

Seuraavana aamuna perhe oli ehtinyt Ägläjärvelle, joka korkealta vaaralta näkyi kuinka itäraja paloi...

Kihlakuva 24.4.1924 / Lempi & Juho

Jatkosodan alkaessa evakkoperhe asui jo Jyväskylässä, josta ukki ilmoittautui vapaaehtoisesti armeijaan toivoen pääsevänsä kotiseutunsa valtaukseen…

Ukki tunsi hyvin Suojärven maastot, sekä laajat alueet itä-Karjalaa.

Myöhemmin, Nikita Hrustsovin aikana ukki muistutti venäläisiä  Yrjön risteihin liittyvistä eläkkeistään. Venäjän lähetystö ilmoitti, ettei Venäjä vastaa tsaarin aikaisista eläkkeistä.

Lapsen muisti on pettämätön.

Istuin evakkoukkini sylissä  yli kuusikymmentä vuotta sitten monta kertaa jo alle kouluikäisenä, kun ukki vaati minua muistamaan jotakin aina ja antoi kirjan, kynän  ja voipaperia 

- " Piirrä kuva ! Sinikka, tätä sinä et saa koskaan unohtaa ! "

Kuvaa piirrettiin sitten moneen kertaan yhdessä yhä uudelleen ja uudelleen, olinhan lapsenlapsista vanhin:

 - Kendjärvi, Mundjärvi, ukin aarrekartta ja koti !

Siellä itä - Karjalassa on isänmaa, henkiset juuret ja kulttuuriperintö, joka siirtyi Suomeen.

Kuka enää osaa tai muistaa lyydinkieltä, omaa äidinkieltäni ja sitä valtavan rikasta kulttuuria, jota professori Pertti Virtaranta keräsi ” Lyydiläisiin teksteihin ”…

Ilman juuria ei ole siipiä ?