Pelastaako uusi ympäristölainsäädäntö Jyväskylän aavikoitumiselta

Keväisessä Palokka – tapahtumassa toukokuussa Jyväskylän kaupungin metsäpuoli jakoi 1000 kuusentainta ja 500 koivun taimea Suomen 100 – vuotisjuhlien kunniaksi :
- Ensin ne kaataa puut ja sitten ne jakaa taimia, mumisi joku ohikulkenut mies otsa kurtussa ?
Eipä ihme, Palokan ennallistaminen entiseen puustoon vie vähintään 50-80 vuotta ?

Ihmiset olivat ja ovat järkyttyneitä Palokan massiivisesta parturoinnista.

Palokan ja Heikkilän metsänhoitotöistä oli ilmoitettu ilmeisesti jollakin lappusella puolta vuotta aikaisemmin.  Metsäpuoli oli sitten pyytänyt asukkaita merkitsemään kaadettavaksi haluamiaan puita ennakkoon.

Mitä sanoo laki ?

Maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa luvan asemakaava-alueen yhdenkin puun kaatoon viranomaispäätöksellä. Kaupungin metsäpuolella ei ole minkäänlaisia laillisia valtuuksia siirtää lupaviranomaisen vastuuta edes asukkaalle.

Se edellyttää, että lupaviranomaisella pitää olla kokonaisnäkemys kaupunkikuvallisesta ja maisemallisesta kokonaisuudesta ja muista erityisistä luontoarvoista ja kohteista, mm. kaupunkilintujen säilyttämisestä. Asemaakaava- alueilla metsänhoidolliset toimenpiteet ovat  ensisijaisia. Huonojen ja vaarallisten puitten kaato on normaalia metsän- ja ympäristön hoitoa varsinkin taajama-alueilla.

Palokan asukkaat kertoivat, ettei asukkaitten muutamien lähipuiden kaatoehdotusta oltu edes huomioitu, vaan Metsä Groupin masinoimat pystyhakkuut motoilla oli tehty täysin mielivaltaisesti. 

Joissakin tapauksessa kaikkien pikku tonttien väliset viherkaistat oli asukkaitten tyrmistykseksi  kokonaan hakattu.

Eräs naisystävä pyysi toiminta-ohjeita, kun puut oli kaadettu ensin tontin molemmin puolin ja sen lisäksi 4 isoa oman tontin kuusta. 

Eräs lohduton ystäväni kertoi, että aiemmin heidän istuttamansa kuusikko oli kaadettu kokonaan. Laajat Palokan avohakkuut asemakaava-alueen lähimetsissä oli myös tehty asukkaat ja valtuusto täysin sivuuttaen.

Olin saanut pyynnöstä kaupungilta kaupungin ja Metsä Groupin puukauppa-sopimukset ja ymmärsin heti, ettei hakkuissa ollut kyse minkäänlainen metsähoidollisista toimepiteistä. 

Palokan ja koko kaupungin vuosia kestäneessä parturoinnissa oli kyse pelkästään puukaupasta, josta kaupunki oli saanut valtavan taloudellisen hyödyn.

Metsä Groupin motot hoitivat maisemoinnin, - parhaat ja suurimmat puut kaadettiin ja huonot jätettiin pystyyn. Tienvarsille jätettiin katkenneita tai kuolleita puita.

Myös Metsä Groupin piiripäällikkö oli vahvistanut asian – heillä on pelkkä puukauppasopimus, ei mitään metsänhoidollisia velvoitteita.

Jyväskylän paikallistoimistosta yhtiön edustaja ilmoitti, että kaupungin metsäpuoli oli kuitenkin ohjeistanut kaatoa ” herkimmissä paikoissa ”.

"Herkät" paikat Pappilanjoella

Innokkaana pyöräilijänä Palokan avohakkuiden ja tienpientareitten satojen ja tuhansien risukantojen jälkeen törmäsin sitten täysin lohduttomaan näkyyn Pappilanjoella. Upea joenvarsi-kuusikko oli kaadettu ja harvennettu täysin pilalle sekä maisemallisesti, että linnuston kannalta. Edes herkkää joenvarsialuetta  ei oltu säästetty. 

Joen uoma oli murskattu motolla ja risaiset lähes metrin mittaiset kannot törröttivät sillan reunassa.

Ilmoitin asiasta ympäristövirastoon ja kyselin toimenpiteitä Pappilanjoen osalta.

Minulle vastattiin : - kiitos ilmoituksesta…

Taisi jäädä valvonta ja sanktiot siihen…. ?

No eipä ihme ?

Olinhan jo aiemmin moneen kertaan oppinut, että kaupungin viranomaisvalvonta oli jo eliminoitu, kun kyseessä oli kaupungin omat hankkeet.

Onko toivoa ?

Pelastaako uusi ympäristölainsäädäntö Jyväskylän entistä pahemmalta aavikoitumiselta ?

Vuoden 2016 alusta voimaantulleeseen Ympäristörikoslakiin tuli iso muutos, kun ympäristörikoksista tuli talousrikoksia myös rikoslaissa. Ympäristörikoksia voidaan nyt arvioida myös taloudellisen hyödyn tavoittelun ja menettelyn suunnitelmallisuuden perusteella.

Merkittävin uudistus ympäristörikoslakiin tuli, kun sinne tuli nimike törkeä luonnonsuojelurikos, rikoslain 48 luvun 5 a §.

Ympäristöystävällisen rikosoikeuden keskeisenä periaatteena on ennallistaminen ja ympäristörikoksella saavutetun hyödyn menettäminen.

Viranomainen voi käyttää hallintopakkoa varmistaakseen, että vahingon aiheuttaja suorittaa tarvittavat ennallistamistoimet. Ennallistamiskustannuksista vastaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ensisijaisesti vahingon aiheuttaja. Mikäli ympäristövahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, syyllistyy aiheuttaja ympäristörikokseen. Rikosoikeudellisen rangaistuksen lisäksi ympäristörikokseen syyllistynyt voidaan tuomita menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellinen hyöty. 

Ympäristörikosten tutkimuskysymykset sijoittuvat ympäristö-, hallinto- ja rikosoikeuden leikkauspinnalle. Ympäristöasiat ovat monien lakien oikeudenalat ylittäviä, kuitenkin niin, että  tutkimuksellinen lähestymistapa on ympäristönäkökulmaa korostava. 

ps.

Laki rikoslain 48 luvun muuttamisesta tuli voimaan 1.1. 2016

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151683