KOIVISTO VAATI TUOMAREITA TUOMITSEMAAN ASIAKKAAT EIKÄ PANKKEJA

Keskustelua verkossa :

Erikoisasiantuntija :
Koivisto vaati tuomareita tuomitsemaan asiakkat eikä pankkeja

Mauno Koiviston ja silloisten hallitusten ja Suomen Pankin johtohenkilöiden koko kuva hahmottuu pikku hiljaa.

Ensin sählätään koko kansantalous sekaisin käsittämättömän huonolla lainsäädännöllä (epäonnistuneet lakiuudistukset yritysten ja pankkien osalta 1987-1991); vahvan markan puolustaminen viimeiseen typeryyteen saakka; pankkien antolainauksen eli luototuksen, etenkin valuuttaluottojen täydellinen ja kontroloimaton vapauttaminen yhdistettynä lammasmaiseen ja ammattitaidottomaan pankkitarkastusviranomaistoimintaan; valtiovallan järjetön pankkien vakuusmiehenä oleminen, mikä antoi pankeille avoimen valtakirjan tehdä valtion eli meidän veronmaksajien piikkiin millaista keinottelua vaan.

SAATANAN TUNARIT! Eläkkeet pois moisilta Suomen talouden pilaajilta. Paljon pienemmistäkin taloudellisista ja muista haitanteoista on ihmisiä SUPOn kellareihin kuskattu.

Taloussanomat 22.5.2008:

"Antti-Pekka Pietilä esittää kirjassaan Pankkikriisin peitellyt paperit kovan väitteen, että pankkikriisin aikainen tasavallan presidentti Mauno Koivisto painosti oikeuslaitosta pankkien puolelle.

Koivisto kutsui kirjan mukaan tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia presidentinlinnaan 6. toukokuuta 1992.

Paikalla olivat muun muassa korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen, korkeimman hallinto-oikeuden hallitusneuvos Pekka Hallberg ja Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Heikki Ylikangas.

Koivisto oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset näkökulmat.

Olavi Heinonen oli kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta.

Koiviston puhuttelu
muutti tuomioiden linjaa

Pietilän mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat tulkita lakia pankkien eduksia ja velallisten vahingoksi yhtä tapausta lukuun ottamatta.

Koiviston keskustelut on tallennettu Koiviston omaan arkistoon, jossa on nauhoitukset ja kirjoitetut muistiot. Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti heinäkuussa 2002, että asiakirjoja ei luovuteta ulkopuolisille.

Myöhemmin Koivisto on kirjan mukaan muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää ottaa kantaa heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston ajatuksissa tuomioistuimen olisi pitänyt huomioida, että pankkikriisin aikaan pankeista oli tullut heikompi osapuoli."


ST :
Pankkikriisin kettu ?

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2008/05/22/kohukirja-nostaa-wahlroosin-pankkikriisin-ketuksi/200813932/12?rss=2i .

Kohukirja nostaa Wahlroosin pankkikriisin ketuksi
Pankkivalvojat, eduskunta ja oikeuslaitos olivat pankkien täydessä juoksutuksessa pankkikriisin aikaan. Taitavassa pelissä eduskunta ei edes huomannut antavansa kymmenen miljardia tukea pankeille. Björn Wahlroos oli pankkijoukkueen pelinrakentaja ainakin A-P Pietilän uuden pankkikirjan mukaan.

Torstaina julkistettu Antti-Pekka Pietilän kirja Pankkikriisin peitellyt paperit antaa kuvan, että SYP ja sen johtokunnan jäsen Björn Wahlroos pelasivat pankkikriisin aikoihin montaa peliä yhtaikaa.

1990-luvun vaihteessa SYP kauppasi asiakkailleen miljardeittain valuuttakoriluottoja. Samaan aikaan pankki kaatoi suurilla operaatioilla markkaa kohti devalvaatiota, jonka pankki tiesi aiheuttavan valuuttaluottoja ottaneille asiakkailleen kasapäin konkursseja.

Pankki itse suojasi oman valuutta-asemansa, koska ennusti markan taipuvan jossain vaiheessa. Sen sijaan asiakkailleen SYP:n johtajat vakuuttivat, että lainojen taustalla oleva valuuttakori antaa riittävän suojan.

Pankille itselleen devalvaatiosta ja asiakkaiden valuuttaluotoista ei siis tullut tappiota, vaan suuria voittoja. Asiakkaiden konkursseista tappioita tuli sitten sitäkin enemmän.

Kun ongelmat muuttuivat kriisiksi, perusteli juuri Björn Wahlroos arvovaltaisille päättäjille, miksi pankit pitäisi pelastaa. Wahlroosilla oli myös ratkaiseva rooli, kun pankinjohtajista koostuvat ryhmä päätti, miten valtio pelastaisi pankit niiden itsensä aiheuttamista ongelmista.

Näin siis markan kaatumiseen keskeisesti vaikuttaneista miehistä tuli maan hallituksen tärkeitä neuvonantajia, kun piti korjata markan kaatumisen aiheuttamat tuhot.

Eikä tässä vielä kaikki. Valtiovarainministeriössä heräsi ajatus, että valtion antama pankkituki voitaisiin vaihtaa osakkeiksi. Silloin SYP alkoi kiireellä suunnitella konsernirakenteen myllertämistä niin, että valtio ei pääsisi käsiksi yhtiön omaisuuteen. Tämän projektin vetäjä oli kirjan mukaan Wahlroos.

Kymmenen miljardia
tukea vahingossa

A-P Pietilän kirja antaa raadollisen kuvan siitä, miten poliitikot, pankkivalvojat ja oikeuslaitoskin olivat pankkien juoksutettavissa. pankkikriisin aikaan.

Uskomaton esimerkki tästä on pankkien saama anteeksianto maksamattomista veroista. Verottajan mukaan pankit olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan sijoitustodistuksista.

Tuolloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen sai 4.2.1993 Verohallituksen laskelmat, että kymmeneltä vuodelta maksamatta jääneiden leimaverojen yhteissumma oli jopa 10 miljardia markkaa eli yli 1,5 miljardia euroa.

Viinanen ymmärsi, että pelkästään tieto tuosta voisi kaataa suurissa vaikeuksissa olevia pankkeja ja aiheuttaa hätätilan. Yksikään pankki ei olisi pystynyt maksamaan laiminlyöntejään.

Viinanen ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Eino Keinänen päättivät, että leimaverot on pakko antaa anteeksi.

Anteeksiannosta laadittiin pikaisesti lakiesitys, joka eteni keväällä eduskuntaan. Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä ongelman laajuudesta. Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei ollut taloudellisia vaikutuksia.

Eduskunta hyväksyi lain juhannuksen alla kansanedustajien loman alla ilman sen suurempaa huomiota.

Oikeuslaitos päätti
pankin tarpeen mukaan

Oikeuslaitoksen juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa noista luotoista oli vekseleitä.


ST :
Pankkien jättiomaisuudet takavarikkoon ?

Pankkikriisin saldo Suomen kansantaloudelle :
tuho" Näin siis markan kaatumiseen keskeisesti vaikuttaneista miehistä tuli maan hallituksen tärkeitä neuvonantajia, kun piti korjata markan kaatumisen aiheuttamat tuhot."
.... ja eduskunta lähti lomalle !
Ja eduskunta on lomalla vieläkin varmaan siellä veronkiertäjien Paratiisisaarilla ?

Sillä aikaa kun eduskunta nyt lomailee, kansakunta voisi miettiä laillisuuden palauttamista.
Kippeetähän se tekkee kiltille suomalaiselle, kun se on nyt pahasti petetty. Tämän kirvelyn kipupiste kulminoituu OIKEUSLAITOKSEN USKOTTAVUUTEEN ? Näyttää siltä, että Suomen oikeuslaitos on nyt näitten ilmenneitten likavesien viemäröinnin osalta ison remontin tarpeessa: Pankkikriisin pääketulta pitäisi takavarikoida jättiomaisuus, jne. Työsarkaa olisi laillisuuden palauttamisessa loputtomiin.

Mutta jospa Sananvapauden Sankareiksi nousevat lehdet ja tiedotusvälineet pyykkäisivät nyt todellisen lika - ja jälkipyykin, niin ehkäpä oikeusviranomaiset ehättäisivät apuun ? Jälkimankelointi voitaisiin tehdä avoimissa oikeus-saleissa ?
Saisivatpa edes kansalaiset taas kunnon yöunet puhtailla lakanoilla, kun eduskunta huilaa Paratiisisaarilla jälkiperimässä vaaliavustuksia ? Antaa eduskunnan vaan meloa !
Apua ?
Mää rakastan tätä kansaa ! Tää on ihana kansa !
Me teemme nyt vallankumousta Oikeuden ja Totuuden Pelastamiseksi !
Kauan eläköön Oikeudenmukaisuus Yhteiskunnassa ja Suomen Oma Perustuslaki !


Rivit ojennukseen :
Jumala armahtaa...jos katsoo aiheelliseksi. Koiv...tarkoitan demari ei koskaan.

Olemme vapaassa pudotuksessa seuraavaan romahdukseen ja Koiviston aikaisetkin laskut ovat vielä maksamatta.


eerojuhani s :
Tuo urteko on jäänyt ainoana minunkin mieleeni. Kaikki muut hänen toimensa meni enemmän tai vähemmän pieleen ja valtakunta kuilun partaalle.
(eerojuhani s 22.05.2008 15:26)

Onko tosiaan YYA -sopimuksen purku lähtöisin Mauno Koivistolta? Voitteko jotenkin sen todistaa, - ettei vaan vinkki olis lähtöisin Corpalta ...vai mikä se oli? Corbata on kravatti epsanjaksi.
Koivistohan oli hirmuisesti NL:toa pelkäävä varovainen tyyppi.
Pappa 22.05.2008 15:33)

Siinähän se Koiviston menestyksen salaisuus olikin, kun Neuvostoliitto mureni, ei ollut enää toista sopijapuolta, joka olisi pitänyt sopimuksesta kiinni.