Vielä 110 vuotta sitten Suomi oli Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Maata hallitsi tsaari Nikolai II. Suomella oli jo kuitenkin oma raha ja enemmän suvereniteettia kuin nyt läntisessä EU:ssa ja USA:n johtamassa sotaliitossa. Suomi oli jo 1900- luvun alussa paljon modernimpi kuin yksinvaltainen ja vanhoillinen isäntämaansa.
Tsaarin Venäjä oli feodaaliyhteiskunta, jossa suurin osa kansasta oli osattomia maaorjia. Tuloerot olivat valtavat, mutta tutkimusten mukaan ne eivät olleet poikkeuksellisen suuria verrattuna muihin saman aikakauden suurvaltoihin.
(Tuloeroja mittaava Gini-kerroin: 0 = täydellinen tasa-arvo, 100 = suurin mahdollinen epätasa-arvo). Tulos on yllättävän lähellä monia nyky-yhteiskuntia ja jopa alhaisempi kuin nyky-Venäjällä.
Tuloerot olivat huomattavasti suurempia keskuksissa. Moskovan 1917 Gini-kertoimen on arvioitu olleen jopa 64–67, ja varakkain 1 % hallitsi 37 % kaupungin kokonaistuloista, kun samaan aikaan Venäjän tulotaso henkeä kohden oli hyvin alhainen: vain noin 10 % Yhdysvaltojen ja alle 20 % Ison-Britannian tasosta.
Vaikka Venäjän eliitti oli upporikas, suuri osa väestöstä oli hyvin köyhiä maanviljelijöitä, mikä piti tulonjaon taakankantoa tilastollisesti "tasaisempana", kun kaikki olivat yhtä köyhiä verrattuna teollistuneempiin maihin. Maaomaisuuden keskittyminen aatelistolle toimi sitten polttoaineena vallankumoukselle.
Jo 1900-luvun taitteessa Venäjä oli erittäin köyhä valtio, jossa oli pieni mutta äärimmäisen rikas eliitti. 2000-luvun globaalikapitalistisessa maailmassa 1% omistaa yhtä paljjon kuin koko muu maailma yhteensä, samalla kun meneillään on kaikkien sota kaikkia vastaan.
2000-luvun globaalikapitalismin seurauksena Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen sisäiset tuloerot ovat valtavia, vaikka ne heijastavat kunkin maan hieman erilaisia talousmalleja.
Tuloerot maittain 2026
Yhdysvallat: Tuloerot ovat perinteisesti olleet suuria teollisuusmaaksi. Gini-kertoimen arvioidaan olevan noin 48–49. Varallisuus on keskittynyt voimakkaasti: vuonna 2025 varakkain 1 % omisti lähes puolet maan osakemarkkinoista ja ylin 10 % hallitsi 87,2 % koko maan varallisuudesta.
Venäjä: Venäjä kuuluu maailman epätasa-arvoisimpien maiden joukkoon erityisesti varallisuuden keskittymisen osalta. Sen Gini-kertoimen on arvioitu olevan varallisuudella mitattuna noin 80. Pieni eliitti hallitsee suurta osaa maan resursseista, ja ylimmän 10 % hallussa on noin 75 % varallisuudesta.
Kiina: Kiinan tuloerot ovat kasvaneet nopean talouskasvun myötä. Gini-kertoimen ennustetaan olevan noin 37–40 vuonna 2026, vaikka joidenkin riippumattomien arvioiden mukaan se voi olla jopa yli 50, mikäli epäviralliset tulot huomioidaan. Ero kaupunkien ja maaseudun välillä on edelleen merkittävä tekijä tuloeroissa.
Vertailutaulukko
Maa |
Arvioitu Gini-kerroin (tuloerot) |
Varallisuuden keskittyminen (ylin 10 %) |
|---|---|---|
Venäjä |
~40–50 (tulo) / ~80 (varallisuus) |
n. 75 % |
USA |
~48–49 |
n. 87 % |
Kiina |
~37–40 |
n. 68 % |
Kaikissa kolmessa maassa tulo- ja varallisuuserot ovat huomattavasti suurempia kuin esimerkiksi Pohjoismaissa, joissa Gini-kerroin on tyypillisesti 25–30 välillä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä erot korostuvat erityisesti ylimmän huipun ja muun väestön välillä, kun taas Kiinassa tuloerot kytkeytyvät voimakkaasti alueelliseen kehitykseen.
Tullessaan presidentiksi vuonna 2000 Vladimir Putinin piti olla moderni uudistaja, joka ajaisi maan taloutta eteenpäin. Hän pienensi veroja ja sääti maanomistuslakeja tuoden vaurautta miljoonille kansalaisille, joiden kokemus demokratiasta tarkoitti Neuvostoliiton romahtaessa epävarmuutta, köyhyyttä ja rikollisuutta. Putin alkoi kuitenkin pian lujittaa henkilökohtaista valtaansa ja ohjata Kremlistä käsin virkamiehiä, yrityksiä, puolueita, vaaleja ja mediaa. Jotkut arviot Putinin omaisuudeksi n. 200 - 300 miljardia dollaria. Putinia on myös arvioitu maailman rikkaimmaksi mieheksi? - Onko Putin Venäjän uusi tsaari?
Venäjän valtiokapitalismi
Venäjän talousjärjestelmää voisi luonnehtia 'valtiokapitalistiseksi tai oligarkkiseksi kapitalismiksi'. Vaikka se ei ole enää Neuvostoliiton entisen kommunismin suunnitelmatalous, se poikkeaa merkittävästi länsimaisesta vapaasta markkinataloudesta ilmeiseti vanhan kommunistisen politbyroon suunnitelmatalouden jäänteenä
Venäjän valtio hallitsee noin 55 % taloudesta ja työllistää suoraan lähes 20 miljoonaa ihmistä. Strategiset alat, kuten energia ja puolustusteollisuus, ovat tiukasti valtion ja presidentin lähipiirin kontrollissa.
Ukarainan operaation ja lännen pakotteiden seurauksena 2026 Venäjän talous on siirtynyt yhä vahvemmin valtion ohjaamaan sotatalouteen. Valtion menot ja sotilaalliset investoinnit ohjaavat kasvua enemmän kuin vapaat markkinat. Talous on keskittynyt pienelle eliitille, joka toimii läheisessä yhteistyössä valtionjohdon kanssa. Tätä kutsutaan usein "kaverikapitalismiksi" (crony capitalism). Siksi venäläisen kapitalismin suurimpia epävarmuustekijöitä ovat heikko oikeusjärjestelmä ja riippumattomien tuomioistuinten puute, mikä tekee yritysten omistusoikeus-perusteista epävarmoja.
Tammikuun 2026 ennusteiden mukaan Venäjän talouskasvu on hidastumassa (noin 0,8–0,9 %) pakotteiden, öljytulojen vähenemisen ja työvoimapulan vuoksi. Järjestelmä onkin muuttumassa "vähemmän kapitalistiseksi ja enemmän valtiolliseksi", kun valtio ottaa yhä suuremman roolin resurssien jaossa sodan tarpeisiin. Venäläinen yksityisomisteinen kapitalismi on erittäin säänneltyä ja valtiovetoista, mikä on lisännyt Putinin henkilökohtaista valtaa ja omaisuutta Putinin lähipiirin oliogarkeille.
Kiinalainen valtiokapitalismi
Kiinalaisessa kapitalismssa valtion kontrolli ja markkinavoimat kietoutuvat tiukasti yhteen. Tämä ns. sosialistinen markkinatalous on myös valtiokapitalismia, mutta poikeaa läntisestä versiosta.
Kiinan kommunistinen puolueella (KKP) on ylin päätösvalta taloudessa. Valtio hallitsee strategisia aloja (kuten energia, pankit ja teknologia) valtionyhtiöiden (SOE) kautta, mutta myös yksityisyrityksissä puolueen vaikutusvalta on kasvanut 'puoluekapitalismin' myötä.
Vuonna 2026 alkava Kiinan 15. viisivuotissuunnitelmassa maa korostaa vaurauden oikeudenmukaisempaa jakamista. Tämä on vastaus kapitalismin luomiin suuriin tuloeroihin ja se tavoittelee keskiluokan vahvistamista kulutusvetoisemman talousmallin tueksi. Samalla Kiina on siirtymässä nopeasta määrällisestä kasvusta "korkealaatuiseen kehitykseen". Tämä tarkoittaa painopisteen siirtämistä asuntomarkkinoista ja raskaasta teollisuudesta korkean teknologian innovaatioihin ja vihreään siirtymään.
Markkinat nähdään oivana työkaluna resurssien tehokkaaseen jakamiseen, mutta ne toimivat valtion asettamien rajojen ja geopoliittisten tavoitteiden puitteissa.
Kiinan malli on valtiovetoisempi. Siinä missä Yhdysvalloissa markkinat ohjaavat investointeja, Kiinassa valtio määrittää suuret suunnat (kuten 15. viisivuotissuunnitelma 2026–2030)
Kiinan kapitalismi on Venäjän mallia dynaamisempaa ja paremmin integroitunut globaaleihin arvoketjuihin. Vaikka molemmissa valtio hallitsee, Kiinassa yksityissektori (noin 60 % BKT:sta) on ollut merkittävämpi kasvun ja innovaatioiden moottori. Tänä vuonna Kiinan talousmalli kohtaa haasteita hidastuvan kasvun (n. 4,5 %), korkean velkaantumisen ja väestön ikääntymisen seurauksena, jotka pakottavat maata uudistamaan kapitalistisia rakenteitaan.
Summa summarum?
Nykyinen globaalikapitalistinen maailmanjärjestys on siirtymässä hyperimperialististen blokkien taisteluksi, kun taloutta on kasvatettu nopeasti muutamien sukupolvien aikana pelkästään massiivisella energiankäytöllä ja nopeasti ehtyvillä uusiutumattomilla luonnonvaroilla. Esim. Venäjän virallinen arvio sen öljyvarojen riittävyydesta on n. 60vuotta.
Ei huolta huomisesta, - toinen fossiilivaltias Putinin lisäksi on Yhdysvaltojen Trump, joka heti valtaannousunsa jälkeen torppasi Pariisin ilmastosopimuksen ja päästi öljyn pannasta varmistaakseen maailman öljyherruuden ja nyt koko Latinalainen Amerikka on vaarassa joutua terroristisen öljyryöstelyn kohteeksi heti Venezuelan jälkeen.
Maailmaa hallitsee nyt imperialistiset blokit ja taantuneet fossiilienergian valtiaat, joista Kiina, huolimatta massiivisesta kivihiilisidonnaisuudestaan on kehittämässä valtavalla volyymilla uusiutuvaa energiaa, samalla kun se haastaa Yhdyvallat ja Venäjän.
Blokkien taistelun voittaja on jo selvä. Taistelu ehtyvistä uusiutumattomista luonnonvaroista, varsinkin öljystä tulee kuitenkin vielä jatkumaan, kunnes kuolema kuittaa univelat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti