Joutsenten vanavesissä ensilumien aikaan

Suomen luonto on vaipunut talvilevolle. Päivät lyhenevät. On pimeää ja kylmää. Kerrotaan, että jo aikojen alussa Jumala valitsi kaksi palvelijaa, Valon ja Pimeyden ruhtinaat, joiden aikakaudet vuorottelisivat, jotta jokainen sielu maan päällä oppisi elämän koulun pyhät lait ja niiden rikkomuksesta seuraavat karmavelat.

Ihminen nukkuu kolmasosan elämästään. Unessa vajoamme varjojen rinnakkaismaailmaan, jossa on kokonaan erilainen, joskus pelottava todellisuus. 

- Onko kuolemakin vain unitila, rinnakkaistodellisuus, johon voi myös tietoisesti siirtyä menettämättä yhteyttä myös päivätajuntaan? Miten kohdata sielun pimeä yö?

- Voiko olla ajan ja ikuisuuden kansalainen yhtäaikaa?

Luin juuri Edgar Caycen, Amerikan ”nukkuvan profeetan” muutamia kirjoja. 

Cayce on luultavasti 1900-luvun alun tunnetuin selvänäkijä, joka asettumalla makuulle ja  hengittämällä syvään siirtyi lähes välittömästi transsitilaan. Sen jälkeen vierellä istuva avustaja luki hänelle parantamista tarvitsevan henkilön nimen ja olinpaikan sekä määritteli tämän oireet. Senjälkeen Cayce määritteli transsissa diagnoosin ja antoi hoito-ohjeet. Hän tarvitsi vain henkilön nimen ja sijainnin ja sai sitten yliaistisen yhteyden Akaasisiin aikakirjoihin, - ”Elämän kirjaan".

Akaasa tai akasha tarkoittaa sanskriitin kielellä ”rajatonta tilaa”, jota pidetään kaikkien elävien ja eläneitten yksilöiden informaation keskusvarastona. Ne sisältävät jokaisen teon. sanan, tunteen, ajatuksen ja ilmenneen aikomuksen milloin tahansa maailmanhistoriassa aikojen alusta aikojen loppuun. 

Akaasiset aikakirjat sisältävät jokaisen sielun historian maailman luomisesta lähtien ja nämä rekisterit yhdistävät meidät kaikki toisiimme. Emme koskaan ole olleet erillisiä.

Akaasiset aikakirjat voidaan jäljittää aina seemiläisistä kansakunnista kaikkiin muihin eri puolella maailmaa asuviin kansoihin. Kaikkien näiden ikiaikaisten kansojen keskuudessa eli usko taivaallisiin tauluihin, jotka sisälsivät maailmankaikkeuden historian ja kaiken spirituaalisen tiedon. Mooseksen Jumalalta saadut lain taulut muistuttavat vertauskuvallisesti jumalallisen totuuden vuodattamisesta ihmiskunnalle vasta sitten kun he kykenevät ottamaan iankaikkisen totuuden vastaan.

Perinteisen uskonnon mukaan Elämän kirja sisältää kaikken niiden nimet, jotka ovat pelastuksen arvoisia. Jo muinaisessa maailmassa ihmisen nimi oli vertauskuvainnollinen hänen olemassaoloonsa.

Teosofisen seuran perustaja H.P. Blavatskyn mukaan Akaasisilla aikakirjoilla on tallelokeron lisäksi jatkuva ja luova vaikutus nykyhetkeen: 
”Akaasi on siis yksi kosmisista periaatteista ja se on plastinen aine, luova fyysisessä olomuodossaan, muuttumaton korkeimmissa teorioissaan. Se on tärkein osa kaikista energian, materian, psyykkisen tai henkisen mahdollisista muodoista, ja se sisältää kaikki maailmankaikkeuden luomisen alut, jotka versoivat jumalallisen hengen vaikutuksesta.  (Alchemy and Secret Doctrine)

Kautta koko ihmiskunnan historian henkisillä opettajilla ja profeetoille henkinen maailma ja sen lainalaisuudet olivat yhtä todellisia kuin tavalliselle ihmiselle fyysinen maailma. Niinpä joillekin on ja on ollut mahdollista tunkeutua syvemmille tasoille ikuisiin katoamattomiin tosiasioihin.

Kaikkein laajin tietolähde Akaasisista aikakirjoista löytyy selvänäkijä Edgar Caycen ( 1877 – 1945) jälkeenjääneistä kanavoinneista.

Cayce lepäsi sohvalla, sulki silmänsä, asetti kätensä vatsan päälle ja vaipui transsiin. 
Caycen mukaan tietolähteitä oli kaksi; - sen yksilön alitajunta, jolle kanavointi tehtiin ja toisena Akaasiset aikakirjat:

"Aikaan ja avaruuteen on kirjoitettu kaikki entiteetin (kokonaisuuden, kokonaisolemuksen) ajatukset, teot ja pytkimykset Jumalan muistojen kirjaan ja niitä säilytetään ajan ja avaruuden kaaressa; - entiteetin saapuessa materiaaliseen tietoisuuteen ja lähtiessä siitä aikaan ja avaruuteen jää tapahtumasta merkki, jota voidaan sitten tulkita."

Kuvaillessaan Akaasisen arkiston avaamista Cayce näki itsensä pienenä pisteenä fyysisen liikkumattoman kehonsa ulkopuolella pimeyden ja yksinäisyyden ahdistamana. Yhtäkkiä ilmaantuu valkea valonsäde. Valoa seuraten on pakko liikkua ylöspäin, muuten eksyy. Valon polulla havaitsee eri tasoja, joissa on liikettä. Ensimmäisellä tasolla ilmenee hirveitä muotoja ja hahmoja, joita näkee painajaisunissa. Sitten kuva vaihtuu harmaahuppuisiksi hahmoiksi, jotka liikkuvat alaspäin ja joiden väri haalenee. Suunta vaihtuu ja hahmot liikkuvat ylöspäin ja väri kirkkaammaksi. Seuraavaksi molemmilla puolilla alkaa näkyä epämääräisiä talojen, seinien ym. maiseman piirteitä, vielä kun kaikki muu on liikkumatonta. Matkan jatkuessa normaalien kylien näköisissä kaupungeissan näkyy ja liikettä. Kun talot jäävät taakse, jää vain sekoitus ääniä ja värejä. Siinä ei ole kattoa, vaan iäkäs mies, joka antaa minulle ison kirjan. Se on sen ihmisen arkisto, jolle etsin tietoja.

Akaasiset aikakirjat eivät ole pelkkä jäljennös menneisyydestä, vaan sisältävät myös nykyhetken, tulevaisuuden ja lisäksi tiettyjä todennäköisyyksiä.

Elämän kirjan, Jumalan muistokirjan kukin entiteetti voi itse kirjoittaa ajan ja avaruuden vyyhteen kärsivällisyyden avulla ja sen voi avata vasta, kun ihminen on päässyt äärettömyyden aaltopituudelle, ja sitä voi lukea se, joka on saavuttanut saman tietoisuuden.

Myös kuoleman lähikokemuksen läpikäyneet ovat kertoneet, että he ovat heti nähneet panoraamanomaisen kertauksen oman elämänsä päätapahtumista. 
-Entäpä, jos ihminen saa oman kuolemansa yhteydessä samalla omat tietonsa akaasisista aikakirjoistaan?

Caycelle elämän tärkeys ei ollut uskonnollinen asia, vaan tärkeys riippui siitä kasvoiko ihmisen tietoisuus elävästä hengestä. Taivas ei ollut paikka, vaan olotila, jossa kaikki sielut lopulta ilmenisivät: - ”jotta kasvaisit taivaaseen, et mene taivaaseen. Omassa tietoisuudessasi sinä kasvat sinne.”

Cayce näki ennalta myös lupaavan Vesimiehen ajan, jota hän kuvaili liljan jaksoksi. Tulevaisuus olisi puhtauden jakso, jossa ihmiset lopulta ymmärtävät suhteensa todellisen Jumalan kanssa. Silloin jokainen ihminen lopulta ymmärtäisi olevansa vastuussa muista, huolimatta siitä mihin valtio uskoo.

Kun jokainen ihminen huolehtii enemmän muista, hänestä tulee veljensä vartija

Huolenpito muista johtaa ”tasoittumiseen”, jossa ihmiskunta vihdoin ymmärtää, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja jokainen elää toisen kanssaihmisen vuoksi.

Cayce näki nykyisyyden ihmiskunnan vallanhaluna, ei sielun toiveesta kehittyä, koska oleskellessamme ajassa ja avaruudessa olemme unohtaneet spirituaalisuuden ja suhteemme Jumalaan. Ihmisen vastaus kaikkeen on VALTA, - rahan valta, aseman valta, rikkauden valta jne, mutta tämä EI KOSKAAN ole ollut Jumalan tapa.

Jumalan lait ovat vankkumattomia lakeja, jotka eivät häviä: ”mitä ihminen kylvää – sitä hän niittää.” Siksi ihmisen on aloitettava ensin omasta itsestä. Uhriutuminen ulkoisista olosuhteista on itsepetosta. Mistä tahansa paikasta ihmiset itsensä löytävätkään, heidän tulisi tehdä sen hyväksi työtä.

Erästä naista Cayce ohjasi sielun kutsumuksensa löytämiseen: toista kolme kertaa päivässä ja sitten kuuntele: ”Jumala mitä haluaisit minun tekevän tänään?” – ja tarkoita mitä sanot.

 Jokaisella sielulla on tietty tehtävä. On yhtä aiheellista pohtia mistä sielu on tullut ja mihin se on menossa? Sillä jos sielu on ikuinen, se on aina ollut ikuinen. Tämä on Luovien Voimien Elävän Jumalan ajatus. Hän on aina ollut olemassa, ja ihmiset hänen lapsinaan ovat osa tätä ikuista tietoisuutta.

Johanneksen Ilmestyskirja

Vuodesta 1933 alkaen Cayce selvitti Akaasisten aikakirjojen ja Johanneksen Ilmestyksen yhteyttä. Johanneksen Patmos saarella kirjoittama Ilmestyskirja on Caycen mukaan ihmisen henkilökohtainen kokemus heräävästä tietoisuudesta, jossa Elämän Kirjan sinetit avautuvat.

Johanneksen kokema näky oli täynnä symboleja. 7 kynttilää, seitsemän sinettiä, seitsemän kirkkoa ja seitsemän tähteä olivat kaikki yhteydessä seitsemään spirituaaliseen keskukseen, tsakraan ihmisen selkärangassa. 

Nämä tsakrat ylläpitävät tietoisuutta sielun historiasta ajassa ja avaruudessa, ja niitä herätetään ihmisen tietoisuuden kasvaessa siitä, että he ovat alkuperältään spirituaalisia olentoja, yhden Jumalan lapsia. Tämä henkilökohtainen herääminen ja tietoisuuden kasvu tapahtuu aikanaan jokaiselle maailman ihmiselle.

Elämän aikakirjat ovat osa Luovia Voimia, unien ja inspiraatioiden lähteitä. mutta materialismiin langenneelle alkuperänsä unohtaneelle ihmiselle fyysinen maailma on vain haalea varjo todellisuudesta.

Jos meillä olisi rohkeutta kohdata oma pimeä tiedostamaton varjomme, tietämättömyydestä syntynyt kuoleman pelkomme, voisimme vaikka hypätä kosmisiin aaltoihin hyisissä marraskuun lopun vesissä, kuin mummo seitsemän majesteettisen joutsenen vanavesiin ensilumien aikaan!?

Lähde:

Edgar Cayce – Akaasiset aikakirjat / Kevin J. Todeschi