Polku bodhipuun juurelle

Läntinen sivilisaatio nousi kristillisyyden arvopohjasta. Läntiset oikeusjärjestelmät ja YK:n Yleismaailmallinen Ihmisoikeuksien julistus luotiin myös kristillisyyden pohjalta. Nyt ihmisoikeudet on vaihdettu päättymättömiin sotiin ja tappamiseen. 

Maailman terävimmät aivot on valjastettu entistä tehokkaampien älytekniikoiden, robottiaseiden, joukkotuhoaseiden ja bioaseiden kehittelyyn. Sotatalous elää tappamisen normalisoinnilla. Sodan jumalaa lepytellään kansanmurhien joukkohaudoilla ja asebisneksen miljardivoitoilla. Varsinkin kristittyjen täydellinen antautuminen sionistien väkivaltaiselle sodan jumalalle on käsittämätöntä?

Kommunismi kaatui, nyt eletään globaalikapitalismin sotaisaa loppunäytöstä äärimmäisen ateistisen, materialistisen, itsekeskeisen ja individualistisen lännen pelisäännöillä ilman minkäänlaista moraalifilosofiaa.

Koko maailma viimeisellä tuomiolla odottaa nyt rauhan ruhtinasta, kun sotarummut pärisevät entistä räikeämmin. Pitäisikö taas palata bodhipuun varjoon, lopettaa etsiminen mistään ulkopuolelta ja aloittaa rauhan etsiminen omasta sisimmästä?

Herääminen itsetuntemukseen

Gautama Siddharta eli ja toimi n. 2500 vuotta sitten. Hän eli nuoruutensa yltäkylläisyydessä ruhtinaan poikana. Vasta 28- vuotiaana hän todella heräsi palatsinsa lumeesta, kun hän kohtasi kärsimyksen; -vanhuksen, sairaan ihmisen ja kuolleen ruumiin. Traaginen näky ei jättänyt häntä rauhaan ja hän lähti yksin metsään katumuksentekijöiden ja itsekiduttajien joukkoon. 7- vuoden paastot, eikä kidutusharjoitukset olleet vieneet häntä lähemmäksi totuutta. Yhtä vähän totuudenetsijälle olisi arvoa kyltymättömien nautintojen turtumuksesta. Ratkaistakseen olemassaolon arvoituksen Gautama istahti päättäväisesti Bodhipuun varjoon ja päätti olla hievahtamatta, ennen kuin arvoitus ratkeaisi.

Ja valo tuli. Hän näki oman pitkän historiansa, lukuisat jälleensyntymänsä ja vanhemmat kehityskautensa muissa luonnon valtakunnissa. Kaiken takana on olemassaolon jano, elämänhalu: -oleminen on kärsimystä, mutta kärsimyksen pakeneminen nautintoihin ei onnistu. Paha oli poistettava juurineen ja ymmärrettävä sen syyt. Täydellinen hengen rauha olisi saavutettavissa luopumalla kuolevaisesta itsestä, sillä kaikki toiminta, joka sai alkunsa mieltymyksestä tai vastenmielisyydestä loisi karmaa, joka sitoisi ihmisen jälleensyntymiseen.

Buddhan elämänymmärrys oli yksinkertainen: tuli luopua synnistä, pyrkiä hyvään, ja puhdistaa sydän. Kyse ei ole uskonnosta, vaan moraalifilosofisesta oppijärjestelmästä.

Mikä on sitten henkisesti heränneen ihmisen ensimmäinen tehtävä, kun hän herää totuuden näkemiseen ja oivaltaa ihmiskehityksen korkean eettis-moraalisen ihanteen?

Ensimmäisen askeleen ottaja aloittaa itsekasvatuksen. Itsekasvatuksen siemenestä syntyy sielun kukka ja ymmärrys henkilökohtaiseen henkiseen tehtävään: ”Ihmisen olemus on sitä, mitä hän on ajatellut.” Ts. "sielu" on ajatteleva tietoisuus. Kun ihminen voi havaita ajatuselämänsä kuin maailman peilistä, silloin hän tuntee sielunsa sen hetkisen tilan. 

Koska ihminen on ajatuksillaan luonut nykyisen tilansa, hän voi muutosta halutessaan ajatella ja toimia oikeammin ja paremmin. Ajatuselämän puhdistaminen alkaa ahdistavien sydämen heikkouksien rehellisestä kohtaamisesta, sillä ”Koko olemuksemme on tulosta siitä, mitä olemme ajatelleet: se perustuu ajatuksiimme, se on ajatuksistamme rakennettu. Jos ihminen puhuu tai toimii pahoin ajatellen, seuraa häntä kärsimys niin kuin pyörä rattaita vetävän härän kintereillä.” (Dhammapada)

Buddhanopin perusta

I. Buddhalaisia opetetaan osoittamaan samaa suvaitsevaisuutta, kärsivällisyyttä ja veljellistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ilman erotusta, sekä yhtä horjumatonta hyvyyttä eläinkunnan jäseniä kohtaan.

II. Maailma on kehityksen tuote, ei luomisen; se toimii lainmukaisesti eikä minkään jumalan oikkujen mukaan.

III. Totuudet, joille buddhanoppi perustuu, ovat luonnollisia. Niitä ovat, kuten uskomme, perättäisissä kalpoissa eli maailmankausissa opettaneet eräät valaistuneet olennot, joita kutsutaan buddhiksi, koska nimi buddha merkitsee "valaistunut".

IV. Nykyisen kalpan neljäs opettaja oli Sakya Muni eli Gautama Buddha, joka syntyi kuninkaalliseen perheeseen Intiassa noin 2 500 vuotta sitten. Hän on historiallinen henkilö ja hänen nimensä oli Siddhārtha Gautama.

V. Sakya Muni opetti, että tietämättömyys synnyttää himon, tyydyttämätön himo on jälleensyntymisen syynä ja jälleensyntyminen puolestaan surun. Vapautuakseen surusta on sen tähden välttämätöntä, että ihminen pelastuu jälleensyntymisen pakosta; pelastuakseen jälleensyntymisestä on välttämätöntä, että ihminen kuolettaa himon; ja kuolettaakseen himon on välttämätöntä, että hän poistaa tietämättömyyden.

VI. Tietämättömyys kasvattaa ja ylläpitää uskoa jälleensyntymisen välttämättömyyteen. Kun tietämättömyys on hävitetty, selviää jokaisen sellaisen jälleensyntymän arvottomuus itsetarkoituksena, kuin myös ensiarvoinen tarve noudattaa sellaista elämäntapaa, jonka kautta voi vapautua toistuvien jälleensyntymien välttämättömyydestä. Tietämättömyys aiheuttaa niin ikään tuon harhaan vievän ja epäloogisen käsityksen, että ihmisellä on vain yksi maallinen elämä käytettävänään, ja tuon toisen harhaluulon, että tätä yhtä elämää muka seuraa muuttumattoman nautinnon tai kidutuksen tila.

VII. Kaikkea tätä tietämättömyyttä voidaan poistaa siten, että väsymättä harjoitetaan kaikkiin ulottuvaa lähimmäisenrakkautta käytännössä, ymmärryksen kehittämistä, ajatuksen viisautta sekä alempiin persoonallisiin nautintoihin kohdistuvan halun kuolettamista.

VIII. Koska elämänhalu on jälleensyntymisen aiheuttaja, lakkaa jälleensyntyminen, kun se halu on sammunut, ja täydellistynyt yksilö saavuttaa mietiskelyn avulla sen korkeimman rauhan tilan, jota sanotaan nirvānaksi.

IX. Sakya Muni opetti, että tietämättömyyden karkottaa ja surun poistaa tieto neljästä jalosta totuudesta, jotka ovat:

1. olemassaolon kurjuus:

2. kurjuuden aiheuttava syy, joka on alituisesti uudistuva halu itsensä tyydyttämiseen, vaikkei sitä tarkoitusta voi koskaan saavuttaa;

3. tuon halun kuolettaminen eli siitä luopuminen;

4. keino, jolla tuo halu kuoletetaan; hänen osoittamaansa keinoa kutsutaan jaloksi kahdeksankertaiseksi tieksi, joka on: oikea usko; oikea ajatus; oikea puhe; oikea toiminta; oikeat elinkeinot; oikea pyrkimys; oikea muisti; oikea mietiskely.

X. Oikea mietiskely johtaa henkiseen valaistumiseen eli jokaisessa ihmisessä piilevään buddhankaltaisen kyvyn kehittymiseen.

XI. Buddhanopin ydin on Tathāgatān (Buddhan) omien sanojen mukaan tämä:

Luopua kaikesta pahasta,

Pyrkiä kaikkeen hyvään,

Puhdistaa sydämensä.

XII. Maailma on luonnollisen, "karmaksi"-nimitetyn syysuhteen lain alainen. Yksilön tilan nykyisessä ruumiillistumassa määräävät hänen menneissä elämissään hankkimansa ansiot ja viat. Jokainen ihminen on täten itse valmistanut nykyään kokemiensa seurausten syyt.

XIII. Esteet hyvän karman saavuttamiseksi voidaan poistaa noudattamalla seuraavia käskyjä, jotka kuuluvat buddhanopin siveysoppiin: 1) älä tapa; 2) älä varasta; 3) älä antaudu kiellettyyn sukupuolinautintoon; 4) älä valehtele; 5) älä nauti päihdyttäviä tai tylsistyttäviä juomia tai aineita. Viittä muuta käskyä, joita ei tässä ole tarpeen luetella, täytyy sen noudattaa, joka pikemmin kuin keskinkertainen maallikko tahtoo vapautua kurjuudesta ja jälleensyntymisestä.

XIV. Buddhanoppi ei puolusta taikauskoista herkkäuskoisuutta. Gautama Buddha opetti, että vanhemman velvollisuus on antaa lapselleen tieteellinen ja kirjallinen sivistys. Hän opetti myös, ettei kenenkään pitänyt uskoa, mitä viisas väittää tai mitä kirjaan on pantu tai mitä traditio sanoo, ellei se ole sopusoinnussa järjen kanssa.

   Temppelikävelyllä vuorijumalten valtakunnassa

Tutustuin antropologi Sonja Laukkaseen yllättäen. Hänen väitöskirjatutkimuksensa kohde on Xidangin tiibetiläiskylä Meili-lumivuorten kansallispuistossa Diqingissä. Alueen hallinnollinen pääkaupunki Zhongdian muutti virallisesti nimensä Shangri-Laksi vuonna 2002. Meili-lumivuoret ovat osa Kolmen rinnakkaisen joen luonnonsuojelualuetta. Täällä kolme Aasian suurista joista, Yangtse (Jinsha), Mekong (Lancang) ja Salween (Nujiang), virtaavat lähellä toisiaan syvissä samansuuntaisissa rotkoissa 300 km matkan. Alue on UNESCOn maailman luonnonperintökohde rikkaan ilmastollisen vaihtelevuuden, eläimistön ja kasviston vuoksi. Vuoret ja varsinkin korkein huippu, Khawa Karpo (6740 m), ovat pyhiä tiibetiläisille.

Korkein huipuista, Khawa Karpo (6740 m), oli alun perin hurja soturijumala. Myyttisessä taistelussa Padmasambhava voitti sen ja muutti sen buddhalaisuuden suojelijaksi. Sitä kutsutaan nimityksellä néri (gnas-ri), ja se on pyhiinvaelluskohde, yksi Tiibetin pyhimmistä vuorista.

Perinteen mukaisesti uskotaan, että huipulle kiipeäminen häpäisee vuorijumalan, eikä millekään näistä huipuista ole tiettävästi kiivetty.

Yleensä tiibetiläistä pyhiinvaellusta kutsutaan koraksi (kierros, kiertää). Meili-lumivuorilla on kaksi koraa: sisempi, jonka pääkohde ovat Pyhät vesiputoukset Yubeng-kylän yläpuolella, ja ulompi, joka kiertää koko vuorijonon. Muita nimityksiä pyhiinvaellukselle ovat gnas-skor (kiertää gnas) ja gnas-mjal (kohdata gnas). Tiibetiläinen pyhiinvaellus on siis suuri kierros pyhän ympäri, joka sisältää useita pieniä kierroksia ja erilaisia kohtaamisia pyhän kanssa.

Khawa Karpon lisäksi monet vuorista ovat paikallisesti merkittäviä jumaluuksia, vaikka ne eivät ole pyhiinvaelluskohteita, ja lisäksi tiibetiläiset uskovat koko maiseman olevan henkien asuttamaa.

Tämä maisema sijaitsee vuorijumalan valtakunnassa, jossa ihmisasutus perustuu sopimukselliseen suhteeseen. Sen mukaan ihmisten tulee antaa jumalille kaikki tietyn rajan yläpuolella sijaitsevat resurssit. Tämän rajan alapuolellakin on puiden kaataminen, metsästäminen ja kalastaminen tietyillä alueilla kielletty, sillä paikat ovat pyhiä ja ihmistoiminta voi häiritä ja vihastuttaa maisemaa asuttavia jumaluuksia ja henkiolentoja. Ne rankaisevat syyllisiä sairauksilla, tulvilla, maa- tai lumivyöryillä tai muilla onnettomuuksilla.

Koska jotkut näistä olennoista voivat liikkua, et voi koskaan varmasti tietää, missä ne sijaitsevat. Tämän vuoksi hyvien suhteiden säilyttäminen maisemaa asuttaviin voimiin on myös tärkeä osa jokapäiväistä elämää.

Tiibet kuvitellaan usein mystiseksi Shangri-Laksi – pyhäksi kuningaskunnaksi, jota johtivat rauhaa rakastavat lamat. Kuvitelmissa Tiibet on pitänyt säilössä ikivanhaa tietoa ja muuttumattomia perinteitä, jotka nyt ovat katoamassa.

Ei ole mitään uutta auringon alla. Kaikki tieto on jälleen muistamista jumalvuortenkin juurella. Onnea ja suurkiitokset Sonjalle maailmanperinnön vaalimisesta!

 

Sonja Laukkanen tekee väitöskirjatutkimusta Helsingin yliopistossa. Väitöskirjatutkimuksessaan Sonja tarkastelee autenttisuutta, perintöä ja maisemaa tiibetiläisille pyhillä Meili lumivuorilla, Yunnanissa, Kiinassa. #muutos-verkkolehdessä Sonja pohtii ihmisen suhdetta ympäristöönsä kävelemisen avulla antropologisten ja fenomenologisten teorioiden näkökulmasta: 

https://suomenluonto.fi/artikkelit/temppelikavelylla-vuorijumalten-valtakunnassa/

https://antroblogi.fi/2017/02/tiibet-shangri-la/

https://www.teosofia.net/eriusk/buddhalainen_katekismus.htm

https://youtu.be/kbfs_RHYx7c?si=o9ddbQr3E1J2gzDV