Puolikuuta Peipposesta

Vuosikausiin saatiin nauttia lumesta ja kunnon talvesta.

Kun lumi suli, aloittelin pari viikkoa sitten pyöräilykautta.  

Pyöräilijälle ja jalankulkijalle kaupungin jokakeväiset pölypilvet ovat tukalaa aikaa.

Kevään riemu on muuttolintujen tulo.

Sekin on enää tässä kaupungissa entinen ilo.

Kaupungin pikku metsiköt, puistot ja viheralueet on köyhdytetty ja paras puusto on hakattu ja myyty.

Ei kuulu lintujen laulu. 

Ensimmäiset sinivuokot kukkivat.

Vielä kymmenen vuotta sitten oman asuinalueeni purolla soi valtava lintujen kuoro.

Valtavat tervalepät ja puroalueen tiheä kasvusto olivat olleet ruhtinaallinen ympäristö kaupunkilinnuille ja liito-oravalle, josta oli havainto vielä 2014.

Nyt on hiljaista.

Havahduin pari päivää sitten.

Yllätykseksi yksinään kasvavaan kadunvarsikoivuun ilmestyi Peipponen.  

Se liversi ja antoi toivoa.

Eilen illalla päätin lähteä luontoretkelle Sippulanniemeen.

Kaupungin hieno, vehmas ja heräävä viheralue olisi varmaan sielun lepoa Mustarastasta ikävöivälle kaupunkilaiselle.

Keljonlahdella oli vielä harmaa jääpeite.

Jyväskylän Energian korkea betonipiippu törötti taivaanrannalla. Ei näkynyt savupilviä. 

Isot lokkiparvet olivat vallanneet golfkentän, kun jatkoin matkaa hiekkatietä eteenpäin.

EI !

Kyllä vain :

tiesin, että kaupunki alkaisi tänä vuonna metsänhoitotyöt Keljonkankaalla.

Viime talvena metsänhoitotöitä oli tehty puukaupan ehdoilla Sippulanniemessä.

Koko Keljonlahden viheralue oli nyt raiskiona.

Sippulanniemi oli Metsä Groupin harvennushakkuiden jäljiltä tasalaatuista harvaa honteloa koivikkoa. Harvennus on armotonta tehotaloutta metsäteollisuuden ehdoilla.  Sillä ei ole mitään yhteyttä kestävän, monimuotoisen metsänhoidon kanssa.  Virkistysalueesta ei ollut mitään jäljellä.

Linnut olivat hävinneet.  Parhaana pesintäaikana josstain kuului vain satunnainen viserrys.

Jotain sentään.

Ilmeisesti vanhoille pesintäpaikoille saapunut mustarastaspariskunta ilman jykeviä laulu- ja pesintäpuita hyppeli mäenrinteellä ja ihmetteli samaa kuin minäkin : Minne metsä on hävinnyt ? 

Eipä ollut edes majesteetille metsää jäljellä ?

Kiipesin rinnettä ylös. Mäen päällä oli isoja risukasoja ja pöllipinoja.

Sippulanniemen majesteetti, 

Jyväskylän energiapolitiikan 

epäonnistunut monumentti; 

Keljonlahden piippu,  kohosi horisontissa korkeuksiin.

Suomen nykyinen biotalousbuumi ei anna armoa luonnon monimuotoisuudelle, linnuille, eikä ihmiselle. Kaupunkien asemakaava-alueitten käsittely on rakennus- ja maankäyttölain erityisessä  

suojeluksessa. Maisemaa muuttaville toimenpiteille pitää olla luvat.  Kaupunkien monimuotoisten virkistysalueiden pitäisi olla tehokkaasti rakennettujen keskustojen vastapainoksi turvassa puukaupalta ja grynderien keinottelulta. 

Jyväskylä on maan vihrein kaupunki: 

- valtuusto päätti yhteistuumin, että kaupungin keskustan asukasmäärä tuplataan.

- Mistä happi, kun ilmaa puhdistavat puut on kaadettu ja ihmiset hengittävät pakokaasuja ja Keljonlahden pössyjä ?

Keljonlahti polttaa puuta ja turvetta.  Kauanko puuta riittää ?

Suomen vastaus ilmastomuutokseen on puun lisääntyvä käyttö, ympärivuorokautinen kuljetus ja tarve sellutehtaisiin ja polttolaitoksiin välittämättä luonnon reunaehdoista, lintujen pesintäajoista tai ihmisten ympäristöterveyden vaalimisesta.

Uusi jymyuutinen on, kun Finnpulpin mammuttimainen sellutehdas Kuopioon on saanut kiinalaisen osakkaan, jolloin rahoitus on ja kiinalaisten vessapaperit on varmistettu !?

On niissä pandoissa ihmettelemistä !?

Enemmän ihmettelemistä on siinä, miten Jyväskylän viher- ja virkistysalueiden tuhoaminen saa jatkua valtuuston mitenkään reagoimatta ?

Miten edes Jyväskylän vihreät haastetaan Keljonlahden katastrofiin ?

Jyväskylän Energialla oli jo toissavuoden tilinpäätöksessä velkaa yli 540 miljoonaa...