Suomen itsenäisyyden
muistojuhlaa 2022 tanssittiin linnan juhlissa kuin joskus Titanicin kannella
juuri ennen jäävuoreen törmäystä. Naton hätäisesti ja
ilman kansanäänestystä ja muita varaumia kyhätty liittymissopimus oli jätetty eduskunnan
käsittelyyn edellisenä päivänä. Edes valtamedia ei
ollut hiiskahtanutkaan ulkoministeriön lausuntokierroksen lähes yksimielisestä natokielteisyydestä.
Onneksi on vielä
kansalaisia, jotka ovat pysyneet kartalla Suomen nopeasta alasajosta ja
nykyisestä pohjattomasta laittomuudesta. Sain Jali Raidalta spostia, jonka hän
oli lähettänyt kansliapäällikkö Hiski
Haukkalalle presidentin kansliaan ja puolustusvoimien komentaja Timo Kiviselle.
Kuuleeko valtion johto kansalaisiaan edes pahenevassa luottamuspulassa ja hädässä?
Tuskin, vaikka kansalaisten diagnoosi Suomen tilasta on selvä: ”Suomen
ongelma on johdon syyntakeettomuus. Henkilö on syyntakeeton, kun ei tiedä ja ymmärrä tekojensa seuraamuksia. Johtomme elää deluusioissa,
harhoissa. Naapurimme ei tarvitse ampua laukaustakaan, koska Suomi sortuu
taloudellisesti. Kaikki menee kanttu-vei.
- Pelastukoon ken voi!”
Jali Raita on
muistuttanut viranomaisia sposteissaan Erkki
Hautamäen teoksesta ”Suomi myrskyn
silmässä”, jonka osat 1-2 hän on toimittanut myös kenraali Timo Kiviselle. Kysymys ei ole pelkästä
kirjasta, vaan laajasta tutkimuksesta, joka perustuu yli 2000 teokseen
lähihistoriasta. Hautamäki toimi myös pääesikunnassa kenraali Keinosen
alaisuudessa.
Historia toistaa itseään
Ilman historiaa talvisotamme
poliittisesta taustasta ja 13.3.1940 sodan päättäneen Moskovan rauhan synnystä
ja merkityksestä, meillä ei ole mitään käsitystä itsenäisen maan tarvittavista
toimintatavoista nyt eskaloituvassa Venäjän ja Naton välisessä suursodassa tai
mahdollisessa tositilanteessa, johon Suomi on jo osallinen aseistaessaan
Ukrainaa. Naton liittymissopimus ja nopeasti paniikissa kyhätty pakettiratkaisu
ei todellakaan korvaa itsenäistä ulkopolitiikkaa, jolla pieni syrjäinen maa varmistaa
turvatakuunsa rauhanomaisesti valtiosopimuksilla, niin kuin Suomen aikaisempi
valtaeliitti ennen presidentti Koivistoa teki.
Onko historiasta opittu mitään?
Jali
Raita:
”Suomen turvallisuuteen liittyvässä asiakokonaisuudessa on runsaasti
vääriä käsityksiä. Tämä juontuu siitä, ettei tunneta lähihistoriaamme ja varsinkin
Mannerheimin strategiaa ja sotiimme johtanutta taustapolitiikkaa,
sekä UKK:n politiikkaa suureen itäiseen naapuriimme. Suomen nykyinen
tilannekuva on täysin pielessä, kun ei tunneta lähihistoriaa.
Suomi
rikkoi Pariisin rauhansopimuksen
Liittymisellemme Euroopan unioniin oli esteenä
jatkosotamme päättänyt Pariisin vuoden 1947 rauhansopimus. Suomen olisi pitänyt
irtaantua tuosta rauhansopimuksesta tai ilmoittaa Euroopan unionille ja sen
jäsenvaltioille, että Suomea sitoo tuo voimassa oleva rauhansopimus, jolloin
siitä olisi voinut tulla koko EU:ta sitova sopimus. Mitään Suomi ei tehnyt. Sen
sijaan käynnistettiin salainen Operaatio PAX, jolla haluttiin vesittää tuo rauhansopimus.
Pariisin rauhansopimusta ei kuitenkaan hylätty tai muutettu mutta annettiin
sellainen valheellinen kuva, että näin olisi tehty. Tuossa valheessa Suomi elää
edelleenkin.
Julkisuudessa on
viimeksi vahvistettu Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen muuttumattomuus
Venäjän silloisen pääministeri Tshernomyrdinin
vierailulla maaliskuussa 1994. Merkityksellistä on nyt Pariisin
rauhansopimuksen 3. artiklan ja talvisodan päättäneen Moskovan vuoden 1940
rauhansopimuksen 3. artiklan velvoitteet, jotka ovat seuraavia:
3. artikla (Pariisin vuoden 1947
rauhansopimus)
Välirauhansopimuksen mukaisesti saatetaan
Neuvostoliiton ja Suomen välillä Moskovassa 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehty
rauhansopimus jälleen voimaan, kuitenkin niin, että mainitun sopimuksen 4, 5 ja
6 artiklat korvataan tämän sopimuksen 2 ja 4 artikloilla.
3. artikla /(talvisodan Moskovan vuoden 1940
rauhansopimuksesta)
Molemmat Sopimuspuolet sitoutuvat kumpikin
puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toistansa vastaan ja olemaan
tekemättä mitään liittoja tai osallistumasta koalitio-liittymiin, jotka ovat
suunnatut jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan.
Kenraali Timo Kiviselle lähettämistään Hautamäen kirjojen
lisäksi Jali Raita otti esiin myös tutkimusten muutamia sivuja:
”Ykkösosan sivulla 141, liite 1, on
todistelua, kuinka britit/Churchill myi
Suomen Stalinille ennen talvisotaa. Samalla tavoin nytkin sinisilmäinen,
höynäytetty Suomi tulee kokemaan uusia pettymyksiä.
"Kakkososan sivulla 509-510, liite 2, on Mannerheimin kirje 2.9.1944 Hitlerille,
kun Suomi katkaisi diplomaattiset suhteet Saksaan osana
välirauhansopimusta. Kirje on ehkä diplomatiamme hienoin kirje. Suomen
oli tehtävä rauha, jotta edes jotenkin selviäisimme. Rauhaa on pidetty
pakkorauhana, joka ei ole oikea tulkinta. Emme antautuneet, vaan rauha tehtiin,
kun Mannerheim katsoi tilanteen sopivaksi. Pakkoa oli toki siinä, että
jouduimme hyväksymään Liittoutuneiden tiukat rauhan ehdot. Ajoitukseen
vaikutti se, kun arvioitiin ja uskottiin, ettei Saksalla olisi ollut enää mahdollisuutta
organisoida sotilasvallankaappausta Suomessa, mutta joka vaara oli todellinen
keväällä 1944 ennen Normandian maihinnousua. Ajoitus oli sovitettu myös
siihen, että viimeinenkin viljalaiva oli lähtenyt Saksasta.
"Mannerheim oli valittu Tasavallan presidentiksi
4.8.1944, koska vain hänen katsottiin pystyvän vievän maan rauhaan.
Mannerheimin asema oli erittäin hankala syksyllä 1944. Pääministeri Hackzell oli saanut sydänkohtauksen
rauhanneuvotteluissa Moskovassa. Tärkein ystävä ja tukija, puolustusministeri,
kenraali Rudolf Walden oli
halvaantunut. Saksan joukot piti häätää pois Suomesta ja samalla kotiuttaa
armeija. Karjalan siirtolaiset piti hoitaa. Suomi joutui Liittoutuneiden
valvontakomission hallintaan eli Suomi oli käytännössä miehitetty. Maan
tärkein (ja ainoa) kauppakumppani Saksa oli menetetty, ja Euroopassa riehui
vielä sota. Suomella ei ollut pääsyä valtamerille. Tanskan salmet olivat
meille kiinni Saksan hallinnassa ja Petsamon Liinahamarin satama oli menetetty.
Sotakorvauksia piti alkaa maksamaan. Punainen Suomi nosti päätään.
Neuvostoliiton rauhantahtoon ei voitu luottaa. Oli ryhdyttävä
puolustusmateriaalin hajasijoitukseen eli asekätkentään. Puna-armeija
suunnittelikin uutta hyökkäystä Suomeen lokakuussa 1944, jonka se viime
hetkellä, muutamaa tuntia ennen peruutti. Oli varauduttava sijaishallinnon
järjestämiseksi ulkomaille. Saksan velkasaatavat Suomelta olisivat siirtyneet
Neuvostoliitolle välirauhansopimuksen mukaan, ja tuo katastrofi oli
eliminoitava fiktiivisillä kuiteilla velkojen muka tulleen maksetuiksi.
Mannerheim oli tilanteesta niin hermostunut, että hänen oli pidettävä valkoisia
käsineitä peittääkseen visvaa vuotavat kätensä.
"Mannerheimille murheeksi oli langennut Suomen
kokonaisvaltainen johtaminen. Mannerheim säilytti henkisen ryhtinsä
kunniakkaasti kansakunnan vastuullisena ykkösjohtajana valvontakomissionkin
aikana. Valvontakomission venäläiset upseerit olivat järjestäneet illallisen
hotelli Tornissa, johon Marskia odotettiin. ’’Protokollan” vastaisesti
upseerit istuivat jo pöydän ääressä odottamatta seisaallaan päävieraan
saapumista. Kun Mannerheim saapui, niin hän totesi hyvällä tsaarin
hovivenäjällä, että kun korkeampi upseeri saapuu huoneeseen, niin vanhan
Venäjän armeijan protokollan mukaan nuoremmat upseerit nousevat seisomaan.
Punaupseerit nousivat kuin ammuttuna ylös. Mannerheim oli edelleen
tunnustettu kenraali Venäjän armeijan protokollassa. Mannerheim sai vielä
Neuvostoliitonkin aikana kenraalin eläkettä. Mannerheim ja Suomi hänen mukanaan
ei pyytänyt anteeksi olemassa oloaan. Samaa ryhdikkyyttä jatkoi Urho Kaleva
Kekkonen. Solvaukset suomettumis-käsitteellä ovat törkeitä kaikkia niitä
kohtaan, jotka joutuivat hoitamaan suhteita Neuvostoliittoon rauhanteon
jälkeen. Aseiden vaiettua ”taistelut” Suomen eloonjäämisestä siirtyivät
kabinetteihin, joiden keskustelujen ytimenä olivat kauppasuhteet Neuvostoliiton
kanssa. Noihin taisteluihin olen ottanut osaa jo vuodesta 1966 alkaen. Tuolloin
olin osastopäällikkönä YIT:ssä, jolloin aloitettiin legendaarisen
toimitusjohtaja Tauno Mäkisen johdolla rakennusurakointi Neuvostoliitossa.
"Lähes sama yleistilanne on nyt kuin syksyllä
1944. Rauhantila naapurimme kanssa on vain järkkynyt, vaikka aseita ei vielä
käytetä. Suomi on rikkonut Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen useita
artikloja eli käytännössä yksipuolisesti irtaantunut tästä Suomea kuitenkin
edelleenkin velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Suomi ei
toimi myöskään uuden YYA sopimuksen korvanneen sopimuksen suhteiden
perusteista mukaan vuodelta 1992 Venäjän Federaation kanssa. Suomi on
alentanut itsensä kansainvälisesti paarialuokkaan epäluotettavana, kelvottomana
sopimuskumppanina. Suomalaisen sanaan ja kädenpuristukseen ei voida enää
luottaa.
"Mahdollisessa uudessa kuumassa sodassa Suomi
häviää, joka Mannerheimia pelotti syksyllä 1944. Suomen olisi kannattanut pysyä
rauhantilassa, johon pääsimme 2.9.1944. Mannerheim tiesi, että sodat
voitetaan reserveillä. Nuo reservit Suomi oli menettänyt kovissa taisteluissa
kesällä 1944.”
Suomi ajautuu nyt ennen kokemattomiin
vaikeuksiin taloutemme romahtamisen myötä. Suomen BKT per capita on nyt samalla
tasolla kuin 14 vuotta sitten. Julkinen velka on kasvanut samana aikana 60
miljardista 160 miljardiin euroon.
Suomi voi pelastua vain hoitamalla suhteet
kuntoon kaikkiin maihin. Ykkösenä on itäinen naapurimme Venäjän Federaatio.
Silloisen Neuvostoliiton kanssa käydyllä bilateraalisella kaupalla luotiin
suomalainen hyvinvointivaltio, joka nyt on tuhottu.
Urho Kaleva Kekkosen kuningassaavutuksella
ETY- kokouksella Helsingissä 1975 rakennettiin rauhaa Eurooppaan, joka nyt on
järkkynyt. Suomi oli tunnustettu rauhanvälittäjä, jonka se on nyt pelannut pois
ja hävinnyt.
Suomen kannattaisi ymmärtää ja uskoa
Ehrensvärdin totuutta, eikä luottaa fiktiivisiin turvallisuussopimuksiin
ulkomaisten toimijoiden kanssa, ja joka ajatus on kirjoitettu kivitauluun
Suomenlinnan Kuninkaanportilla: »Eftervard, stå här på egen botn, och lita icke
på främmande hielp. (Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota
vieraaseen apuun).»
Suuret kiitokset Jali Raidalle.
Suomi juhlii nyt kuin Titanicin
kannella huijattuna Naton ja Venäjän väliseen suursotaan. Demarit haluaisivat Sanna Marinista ensimmäisen
Natopresidentin, onhan Suomen pääministerin prinsessakuvat kuin kiiltokuvia
kiltistä marionetista globalistimedian etusivuilla. Totta kai kiitosta tulee,
kun Suomesta ja Ruotsista saadaan uudet Naton päättymättömien sotien
alisteiset maksumiehet!?
Sanna Marin, tämä ”maailman vaikutusvaltaisin
nainen” on kuin prinsessa Ruususen unta nukkuva natokeijukainen pahan
ydinsateenvarjon alla.
Jos maan kaikkien aikojen epäkypsin pääministeri johtaa
Suomen puolustusvoimat Pentagonin käyttöön ja samalla niiaa epädemokraattisen
Turkin vaatimuksille natosovun loppuunsaattamiseksi, kun Naton Stoltenberg
pelkää jo avoimesti suursotaa Venäjän ja Naton välillä, on Suomen tuho
lopullinen: -täydellinen antautuminen ja kansallisen päätösvallan menettäminen
maailman julmimmalle ydinaseterrorille.
Samaan aikaan Stoltenberg uskoo, että
sota voidaan välttää, koska Nato on lisännyt läsnäoloaan sotilasliiton itäosassa.
Joopa, Natosuomelle lankeaisi myös Baltian ilmapuolustus..
Pahasti höynäytettyä Suomen viedään nyt suin
päin suursotaan. Naton vaatimat puolustusmäärärahat hyökkäysvoimien
aseistamiseksi vaativat vuositasolla parisen miljardia, samalla kun
valtiovarainministeriön virkamiehet muistuttavat, että budjetin
tasapainottamiseksi velkaantumiseen on heti puututtava ja seuraavien
hallitusten on vähennettävä menoja vähintään 8 miljardia euroa. Kaikesta on
pakko jo tinkiä, samalla kun inflaatio hipoo pilviä ja globalisaation
talousopit paljastuivat katastrofiksi. Yhtiöittäessään ja yksityistäessään mm.
suomalaisen energiainfran laittoman eu-liittymissopimuksen yhteydessä, hallituksella
tai eduskunnalla ei ole enää mitään todellista vastuuta kansantalouden
kokonaisedusta yksityisten pörssisähkökauppiaitten kerätessä valtavia voittoja
tavallisten kuluttajien kustannuksella…
Joulu tulossa. Onneksi maa on valkoinen, mutta
kuinka kauan?
Jos eduskunta hyväksyy Naton liittymissopimuksen
ilman valtiosopimuksen tarvitsemaa perustuslain säätämisjärjestystä, sekä ilman
mitään varauksia juuri kun jo myös Stoltenberg pelkää suursotaa Naton ja
Venäjän välillä, olemme menettäneet ja hävinneet kaiken: - puolustusvoimat on
alistettu Pentagonin komentoon, presidentti ei enää päätä sodasta, eikä
rauhasta ja kansakunta uhrattu eturintamaan…
Mitäkö toivoisin?
- Rauhaa maan päälle ja joulupukin Turkista,
joka lupaa, ettei kiltille Sanna Marinille tuoda verenpunaisen muotokuvan lisäksi saatanallisen vaarallista ydinsateenvarjoa,
koska hän ei vielä käsitä tekojensa seurauksia.
ps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti