Vox Populi - Vox Dei - kansa on puhunut

Ulkoilin adventtisunnuntaina, vuoden pimeimpään aikaan hämärtyvän metsän reunassa ja katselin jykeviä kuusikoita. Jossain kaukaa tasapäisten kuusenlatvojen seasta kurottautui jättiläinen, jonka latvus kruunasi koko taivaan. - Tipahtaisiko nyt joulutähti? - Voisiko ihme tapahtua?  Koko maailma odottaa Vapahtajaa, joka pelastaisi kansakunnat korruptoituneen ja militaristisen valtaterrorismin kynsistä ja palauttaisi Rauhan maan päälle?

Suomi on nyt historiansa pahimmassa ahdingossa, vallanpitäjät pussi päässä sotapsykoosin huuruissa viemässä lisää aseita Ukrainaan, johtamassa kansaa Naton ydinasebunkkereihin ja pettämässä loputkin kansainväliset rauhan- ja ihmisoikeussopimukset.  Voiko enää pimeämmäksi mennä? - Valtaeliitin nöyrä alistuminen Pentagonin ja Naton verisiin sotilassaappaisiin on sotarikos. Mitä mieltä on kansa, jota vallanpitäjät pelkäävät?

Olin helpottuneena selaillut jo muutamana päivänä 23.11. päättyneitä kansalaisten yli 1500 lausuntoa ulkoministeriölle Naton liittymissopimuksesta. Yli 99,9% lausunnoista vastusti Natoa, muistutti jo tehdyistä maanpetoksista ja puolusti Suomen suvereniteettia, sekä vaati kansanäänestystä. ”Vox Populi - Vox Dei” - kansa on puhunut, kansan ääni on jumalan ääni, sitä on vihdoinkin kuultava. Onneksi lausunnot ovat vielä julkisesti nähtävillä.

Olen ylpeä suomalaisista. Myös naisten osuus lausunnon antajista oli paljon suurempi, kuin olin kuvitellut. Lausuntojen joukossa oli myös järjestöjen hyvin perusteltuja ja argumentoituja kannanottoja Suomen lainsäädännön ja Naton liittymissopimuksen vielä ratkaisemattomista eturistiriidoista. Kaiken kaikkiaan monet järjestöjen ja yksityisten asiantuntijoitten lausunnot valaisivat seikkaperäisesti nykyisten natohörhöjen kestämättömän lainvalmistelun ja paniikkihötkyilyn, varsinkin nyt, kun Turkki ja Unkari vedättävät Suomea vieläkin kuin pässiä narusta.

Kiitos kaikille lausunnonantajille – vielä on toivoa !

”Hallituksen esityksestä puuttuu täysin analyysi sodan ja sotilaallisten kriisien ehkäisystä muilla keinoin kuin sotilaallisen varustautumisen ja vahvan pelotteen kautta. Valtavia resursseja suunnataan yksipuolisesti militarisoimiseen, vaikka se on, tai siitä voi tulla osa ongelmaa eikä ongelmien ratkaisua. Rauhan ja konfliktien tutkimus on sivuutettu kokonaan, vaikka se on välttämätöntä kansainvälisesti haettaessa keinoja ydinsodan estämiseksi ja miten edetä kohti ydinaseriisuntaa. Hallituksen esityksen perusteissa on tuotava esille ydinaseriisuntaan pyrkimisen välttämättömyys.( Kaisa Savolainen, FT, entinen osastopäällikkö, Unesco)

Sadankomitea muistutti mm, että ”Esityksessä ei oteta kantaa siihen, mikä olisi ydinaseiden käyttämisestä päättämisessä tai niiden käyttöön osallistuneiden Suomen kansalaisten oikeudellinen asema. Tässä ei ole kyse saivartelusta vaan esimerkiksi ydinasekieltosopimuksen solmimisprosessissa on tuotu hyvin esille, että ydinaseiden käyttäminen tulee olemaan käytännössä sotarikos. Esityksessä tulisi tältä osin tarkastella sen suhdetta muuhun Suomea sitovaan kansainväliseen lainsäädäntöön kuten Geneven sopimuksiin.”

Erittäin kiitollinen olen Valtiotieteen tohtori Pekka Tiaisen viranomaisnäkemyksistä. Hänen työuransa on ollut 40 vuotta valtioneuvoston ministeriöiden palveluksessa. Tiaisen lausunto on pitkä, mutta sitäkin painavampi. Toivottavasti se ei mene perustuslakivaliokunnassa ja hallituksessa ohi kenenkään korvien eikä silmien. Presidentti Niinistön kunnia-asia olisi Tiaisen julkinen kommentointi.

Pekka Tiainen: 

”Suomessa ei ollut mahdollisuutta varsinaiseen Nato-keskusteluun keväällä 2022. Ne puheet tilaisuuksissa ja kirjoitukset, joissa esitettiin vakavaa huolta ja kriittisiä seikkoja ja haettiin vaihtoehtoja, käytännössä haudattiin julkisuudesta.

Muutama asia:

-Nato-optiota ei ollut koska kyse oli omasta valinnasta ilman toisten hyväksyntää. Turkin ja Unkarin asenteet osoittavat tältä osin tilanteen. Kummassakin asiassa on kyse siitä, jouduttaisiinko tinkimään oikeusvaltioperiaatteesta ja ihmisoikeuksista ym.

-Nato ei tuo turvatakuuta, koska viides artikla ei sisällä, mitä apua annetaan.

-Nato ei tuo ydinasesuojaa tai -pelotetta, koska ydinaseet ovat suurilla Nato-mailla eikä niillä ole mitään velvoitteita käyttää ydinaseita tai uhkaa käyttäen suojata Nato-maita. Myöskään ydinasevallat eivät puolusta ydinaseilla Suomea oman turvallisuutensa kustannuksella jos ja kun seurauksena olisi ydinaseiden laajempi käyttö. Väittämät ydinasesuojasta ovat harhaanjohtavia. Ns. Nato-option sijaan puhe ydinasepelotteesta on sisällöltään ydinaseoptiota, jota ei kuitenkaan ole. On myös epäloogista ydinaseettoman maan turvautua ydinasepeloitteeseen.

- Naton tulo Suomeen merkitsisi Venäjän kannalta perustetta lisätä varustautumista Suomen itäpuolella ja jopa ydinaseita kohdistettuna suomalaisiin kohteisiin perusteluna turvallisuusvaje. Jännitteiden lisääminen Pohjolassa ei ole Suomen edun mukaista.

-Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tarkoittaisi että Nato voisi siirtää vastuuta Balttian ja arktisen puolustuksesta Suomelle ja Ruotsille ja se vaatisi lisää varustautumista.

-Lisävarustelu Nato-jäsenyydessä ja 2 % Bkt:sta puolustusmenoihin myös Hornet-hankintamaksujen jälkeen tarkoittaisi nykyrahassa noin 1,8 miljardin euron vuosittaista lisämenoa.

-Suomeen ei kohdistunut sellaista turvallisuusuhkaa, joka olisi perustellut Nato-jäsenyyden ja luopumisen Paaskiven-Kekkosen ulkopoliittiseksi linjaksi kutsutusta ulkopolitiikasta, jota jatkoivat myös seuraavat presidentit mukaan lukien pitkään viimeisin.

-Suomen olisi tullut keskittyä siihen, että sota Ukrainassa saataisiin lopetettua ja tässä tarkoituksessa edistää kaikin mahdollisin tavoin rauhaneuvotteluita ja aselepoa ja pysyvää aseiden käytöstä luopumista. Nato-hakemus on haitannut Suomen mahdollisuuksia edistää rauhaa.

-Perustuslain mukaan Suomi on täysvaltainen tasavalta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vallan käytön siirtyminen Naton suuntaan heikentää Suomen suveriniteettia eikä ole sopusoinnussa sen kanssa, että perustuslain mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella. Tavallisen lain säätämisjärjestyksessä ei voida näin suuresta suveriniteetista luopumisesta päättää eikä laki olisi velvoittava koska se ei ole perustuslain mukainen. Kuitenkaan ei voida myöskään luopua täysivaltaisuudesta. Erilainen yhteistyö ja sopiminen eri asioista on eri asia.

-Tulee keskeyttää Nato-sopimusprosessi ja tehdä uusi turvallisuuspoliittinen selonteko jossa kevään 2022 selonteon sijasta käydään realistisesti läpi eri vaihtoehdot ja siihen yhdistetään tarpeeksi laaja kansalaiskeskustelu ym.

-Kiireisin ja välttämättömin tehtävä on Ukrainan sodan saaminen loppumaan ja luopuminen sen jatkamisesta vaatimuksin että Ukrainan pitää voittaa tarkoittaen sotatoimin voittamista vaikka sen sanomista kartetaan.

Neuvotteluissa on haettava ja mahdollista saada sellaiset ratkaisut kansainvälisellä tuella että rauhasta sopiminen on mahdollista ja sen tueksi aselevosta sopiminen. Nyt on menetetty monia kuukausia ja kärsitty paljon uhreja ja vaurioita kun rauhan edistämisen linja ilman sotaa on torjuttu. Yksipuolisesti ei aseita kumpikaan osapuoli laskene, ja tarvitaan sopiminen, joka on parempi kuin jäätynyt konflikti ilman sopimista. Sopimus tarvitaan myös sanktioiden asteittaiseksi purkamiseksi, jolla tuettaisiin sopimista. On erittäin kyynistä olla piittaamatta sodasta kärsivistä ihmisistä vaatimalla sodan jatkamista tai vaieten hyväksymällä se kun on tehtävä työtä rauhan ja sopimisen aikaansaamiseksi.

Seuraavassa on yhteenveto Pekka Tiaisen kirjelmistä ja puheenvuoroista:

- Tiainen, Pekka (13.5.2022), Nato-perussopimus ei sisällä turvatakuuta eikä ydinasesuojaa eikä se sisällä konsensusta paitsi uuden jäsenen hyväksynnässä Muutamia näkökohtia sopimuksesta ja perustuslaista. Osoitus Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja TPutvalle. Liitteineen. Liitteissä on Nato-perussopimus suomeksi (oma käännös) ja engalnniksi.

- Tiainen, Pekka 1.5.2022. Vappupuhe Töölön muistomerkillä. 

 Tapahtumilla yli 100 vuotta sitten on yhteys tähän päivään. Sodasta ja rauhasta päättämistä ei voida siirtää Naton 5. artiklan turvatakuiden perusteelle Natolle. Suomen perustuslain 93 §:n mukaan ”Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella”.

- Tiainen, Pekka (7.5.2022), Suomella ei ole ollut Nato-sopimusoptiota 

Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja TPutvalle (Tasavallan presidentti ja Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) ja Utvalle lausunto

Tiainen, Pekka (13.5.2022), Nato-perussopimus ei sisällä turvatakuuta eikä ydinasesuojaa eikä se sisällä konsensusta paitsi uuden jäsenen hyväksynnässä Muutamia näkökohtia sopimuksesta ja perustuslaista.

1. Aluksi

Nato-sopimus ei ole tavanomainen valtiosopimus, joka olisi hyväksyttävissä 2/3:n enemmistöllä eduskunnassa.

Tarvittaisiin perustuslain muutos koska perustuslain 93 §:n mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella. Naton perussopimuksen 5. artiklan aiheuttama velvoite osallistua syttyneeseen sotaan tavalla tai toisella merkitsee, eduskunta ei voi enää päättää. Tosiasiallista konsensusta siten, että Suomi voisi estää 5. artiklan laukeamisen, ei ole. Ainakin tämä kysymys olisi käsiteltävä ennen hakemuksen jättämistä.

Perusteita hakemuksen jättämiseen ensi tilassa ei ole vaan se olisi kriisiä eskaloiva ja Suomen turvallisuustilannetta tulevaisuudessa varjostava tekijä.

On useita asioita, joihin ei ole saatu vastausta, ja siksi on tarpeen siirtää hakemuksen jättämistä ja tehdä perusvalmistelua vaihtoehdoista tilannetta Ukrainassa seuraten ja samalla maksimaalista humanitaarista apua tarjoten ja kolmanneksi toimien sodan lopettamiseksi sopimalla jotain. Tästä sopimisesta on tarpeeksi malleja ja on kyse tahtotilasta sopia niin, että sovitaan mistä voidaan ja erimielisyys jää asioihin joista ei nyt voida sopia. Pääasia on lopettaa sota.

2. Seuraavassa on useita kysymyksiä, joiden selvittämistä tarvitaan

-Naton perussopimuksessa ei ole 5. artiklassa eikä 2. artiklassa eikä muuallakaan konsensusta tai yksimielisyyttä tai mahdollisuutta olla osallistumatta 5. artiklan velvoitteisiin. Ainoa poikkeus tähän on, että uusi jäsen hyväksytään yksimielisesti.

-5. artiklan mukaan hyökkäys Nato-maata vastaan on hyökkäys kaikki vastaan ja avustamisvelvoite laukeaa. Konsultaatioartiklassa 4 ei lue vapautusta olla osallistumatta. Siksi perustuslain 93 §:ää, jonka mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella, ei enää noudatettaisi jos on 5. artiklan tarkoittama tilanne. Tämä tekee asiasta perustuslakiasian, valtiosopimuksen mukainen 2/3 eduskunnasta ei ole riittävä, vaan tarvitaan ensin päätös ja lepäämään jättäminen yli vaalien ja sitten 2/3 paitsi kiireellisenä 5/6:n enemmistö ja sitten 2/3 jolloin ei tarvita lepäämään jättämistä yli vaalien.

-Nato-sopimuksen mukaan hyökkäyksen tapahtuessa tällöin maa ryhtyy sellaiseen toimintaan jonka se katsoo tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö. ”Jonka se katsoo tarpeelliseksi” jättää harkinnanvaraa aseiden käytön suhteen riippuen siitä, miten sopimuskohtaa käytännössä tulkittaisiin.

-Tästä seuraa, että turvatakuu ei ole selvä. Se ei ole myöskään selvä siltä osin, että vaikka on 5. artikla, sen toteutus riippuu joka tapauksessa suurvaltojen poliittista päätöksistä eikä ole automaattista turvatakuuta, vaikka sopimuksen perusteella näin voisi olla paitsi ei välttämättä sen osalta, mitä tukea annetaan.

-Tosiasiallista ydinaseturvatakuuta ei ole. Jos olisi hyökkäys tavanomaisin sotavoimin, ei suojaa annettaisi ydinaseilla, koska haluaan estää ydinsodan syttyminen. Siten kun Kokoomuksen ohjelmassa perustellaan Natojäsenyys ydinasesuojalla ja turvatakuulla, ydinasesuojaa ei tule eikä turvatakuu ole oikea sana kuvaamaan asiaa eikä sellaista sanaa ole Naton perussopimuksessa. On sanottu, että muu turva on mutta lisäksi tarvitaan Naton tuoma ydinasesuoja, jota kuitenkaan ei tule.

-Mitään optiota ei ole siinä mielessä, että olisi oikeus toteuttaa sellainen ja olisi vastapuoli, joka olisi velvoitettu hyväksymään se. Kyse on vain Suomen omasta ilmoituksesta että voi hakea halutessaan Nato-jäsenyyttä.

-Irtisanomisesta on annettu tietoa että sopimuksen irtisanominen on 20 vuoden kuluttua mahdollista vuoden irtisanomisajalla. 20 vuotta koskee kuitenkin Naton perussopimusta vuodelta 1949 eikä jäsenmaan ja Naton sopimusta. Siitä irtisanomisaika on vuosi.

- Suomen ja Venäjän sopimus v. 1992. Naton perussopimuksen 8. artiklan mukaan: ”Kukin sopimuspuoli julistaa, etteivät mitkään nyt voimassa olevat kansainväliset sitoumukset sen ja minkään muun sopimuspuolen tai minkään kolmannen valtion välillä ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa ja sitoutuu olemaan solmimatta kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.” Tulkitsisiko Venäjä Nato-jäsenyyden tai jo sen hakemisen v. 1992 sopimuksen irtisanomiseksi? Mikä on Nato-sopimuksen suhde Pariisin rauhansopimukseen?

On liikkunut tietoa, että Naton kesäkuullisessa kokouksessa laaditaan uusia sääntöjä ja muokataan liittoumaa, joihin uudet hakijat eivät ehdi vaikuttamaan. Jos näin on, lainmukaisuuden käsittely vaikeutuu, kun ei tiedetä tarkalleen, mihin ollaan hakemassa.

Naton perussopimuksen 5. artikla lähtee siitä, että autetaan jos hyökkäys kohdistuu jäsenmaata vastaan. Entisessä Jugoslaviassa kolmen kuukauden pommitus 1999 ei perustunut tähän. Toiseksi YK:n mandaattia ei ollut. En tässä käsittele Jugoslavia-asiaan muutoin enkä muitakaan asioita, joissa Nato on ollut sotaan osallisena YK:nkin mandaatilla tai sen ylittäen. Kaikille sodille esitetään aina jokin perustelu.

Kyse on Naton perussopimuksen kannalta siitä, että 5. artiklan mukaista tämä ei ole. Tämän vuoksi Nato-sopimus ei velvoita osallistumaan tällaisiin sotiin. Kuitenkin mikä on lojaliteetin perusteella käytännön mahdollisuus olla osallistumatta?

Yleisemmällä tasolla on keskeistä miten vaikutetaan aseistariisuntaan. Natoon liittyminen on askel asevarustelua lisäävään suuntaan kun muutenkin on menossa asevarustelun lisääminen rajoittamisen sijasta. Taloudelliselta ja taloudellisen vallan käytön kannalta se merkitsee sotilaallis-teollisen kompleksi vahvistumista eri maissa ja maailmanlaajuisesti. Paitsi että se haittaa varojen käyttöä muuhun, etenkin hyvinvointiin ja ympäristökysymysten ratkaisuun ja siinä piilee demokratian kaventumisen tendenssiä, lisääntynyt asevarustelu lisää myös sodan uhkaa.

Tässä on eräitä kysymyksiä, joihin tarvittaisiin vastausta kiirehtimisen sijaan. Seuraavassa on lisää eräitä asioita.

3. Nato-sopimus, yksityiskohtaisempaa tarkastelua

On esitetty, että Naton perussopimuksen 5. artikla edellyttää yksimielisyyttä, Tällaista ei artiklassa lue. Artiklan 5 mukaan aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena kukin sopijaosapuoli auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, ryhtymällä sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö Tässä ei ole mitään siitä, että yksi maa voisi jättää osallistumatta tai jos ei hyväksy osallistumista sotaan, Nato ei osallistu. Naton perussopimuksen 4. artiklan mukaan sopimuspuolet neuvottelevat keskenään aina, kun sopimuspuolen mielestä jonkun sopimuspuolen alueellinen koskemattomuus, poliittinen itsenäisyys tai turvallisuus on uhattuna.

Tässäkään eikä Naton neuvostoa käsittelevässä 9. artiklassa ole mitään yksimielisyysehtoa tai mahdollisuutta vapautua 5. artiklan mukaisesta apuvelvoitteesta.

On perusteltu, että yksimielisyysvaatimus olisi mahdollisesti perussopimuksen 2. artiklassa. Siinä ei lue mitään yksimielisyydestä. Ainoa artikla, jossa on yksimielisyys, on 10. artikla, jossa uuden jäsenen ottaminen edellyttää yksimielisyyttä.

Yksimielisyysvaatimusta ei siten ole eikä mahdollisuutta jäädä osallistumatta, vaan hyökkäys velvoittaa osallistumaan, sodan näin alkaessa osallistuminen siihen ei tapahdu perustuslain 93 §:n mukaisesti siten, että sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella.

Nato-sopimus on valtiosopimus. Perustuslain 95.2 §:n mukaan ”lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä”.

Naton perussopimuksen 5. artiklasta seuraa, että sotaan osallistumisesta ei hyökkäystilanteessa päätä tasavallan presidentti eduskunnan suostumuksella. Tästä seuraa, että Nato-asia on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Se edellyttää ensin yksinkertaista enemmistöä eduskunnassa ja lepäämään jättämistä yli vaalien ja sitten 2/3:n enemmistöä. Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Naton perussopimuksen 11 artiklan mukaan ”sopimuspuolten on ratifioitava tämä valtiosopimus ja toteutettava sen määräykset omien perustuslaillisten menettelyittensä mukaisesti”. Tästä seuraa, että jos Suomessa poiketaan perustuslaista Nato - jäsenyysprosessissa, Natoon liittyminen ei ole lain mukainen eikä Naton perussopimuksen mukainen. Tästä seuraa, että jos Nato-hakemus päätetään TPutvassa (Tasavallan presidentti ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta) ja hallitus ja tasavallan presidentti lähettävät hakemuksen Natoon, eivät muut sopijaosapuolet tiedä ratifioidessaan, toimitaanko Suomessa perustuslain mukaan jos ei ole perustuslakivaliokunnan kantaakaan.

Kuitenkin näiden muidenkin ”sopimuspuolten on ratifioitava tämä valtiosopimus ja toteutettava sen määräykset omien perustuslaillisten menettelyittensä mukaisesti” ja on noudatettava Nato-perussoppimusta niin, että Suomessakin menetellään tällä tavoin. Olisi aika erikoinen tilanne, että sopimus olisi muualla ratifioitu ja se sitten kaatuisi eduskunnan perustuslakivaliokunnassa kuten Sotessa kävi monta kertaa.

4. Kysymys hakemisesta ensitilassa ja päinvastoin tarve tehdä perusteellisempaa valmistelua vaihtoehdoista ja tähän liittyvistä asioista

Tasavallan presidentin ja pääministerin lausumassa 12.5.2022 perusteltiin Nato-jäsenyyden hakemista ensi tilassa. Sitä ei perusteltu ja on tarpeen perustella asia, kun on perusteita päinvastoin sille, ettei ainakaan nyt sodan jatkuessa. Tästä eräitä näkökohtia edellä ilmenevän lisäksi:

1. On ollut esillä, että Nato-hakemuksella lisätään painetta Venäjään Ukraina-sodassa. Perustellusti vastakkainen ajatus on, että päinvastoin tulee pidättyä kaikesta eskaloinnista ja toimenpiteistä, jotka vaikuttaisivat siihen, että sotaa jatketaan. Suomella voi olla parhaimmillaan roolia sodan lopettamiseksi edes jonkinlaisella sopimuksella vaikka riitoja jää niin vaikeaa kuin sen onkin. Suomen Nato-hakemus estää tätä.

2. On ollut esillä, että kiireen syy olisi, että Venäjän resurssit ovat sidottuina Ukrainaan ja siksi tämä olisi oikea hetki. Tässä ei vastata kysymykseen, mitä olisivat Venäjän reaktiot hakemusprosessin aikana ja pidemmällä aikavälillä ja siksi, että luottamus ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan jatkuvuuteen kärsisi. Reaktioita ilmoitukseen on liitteessä ”Ilmoitus 12.5.2022 Natoon liittymisestä (Niinistö ja Marin). Reaktioita otettavaksi huomioon”. Niiden perusteella vaikka liittyminen onnistuisi nyt, haitat voisivat tulla pidemmällä aikavälillä, jotka kumoaisivat hyödyt. Viittaan myös edellä selvittämääni.

3. Heikki Talvitie sanoo ettei ymmärrä miten riskin ottaminen lisää turvallisuutta. Markku Kivinen kuvaa saman vertaamalla turvallisuuspoliittista valintaa metaforalla kaistan vaihtoon tiellä. Vaihdetaanko kaistaa jos ei nähdä eteen eikä peräpeilistä ja sieltä voi tulla rekka. Kyse on siitä, miksi Nato-hakemus pitää jättää sodan ollessa käynnissä ja otettaisiin riskejä? Jos vastaus on, että tulevaisuuden turvaksi, tämä kyseenalaistuu jos ja kun Venäjä katsoo, että syntyy merkittävä turvallisuusvaje, vaikka muuta sanottaisiin tai tarkoitettaisiin. Reaktio jatkona vuoden 2014 tapahtumiin Ukrainassa tapahtui sodan muodossa 2022 eli kahdeksan vuoden kuluttua.

4. Yksi ehkei niin tärkeä perustelu kuin eräät muut, on ollut, että on mentävä nyt kun Trump ei ole presidentti ja jos hän on uudelleen, hän ei halua että Yhdysvallat sitoutuu liikaa muun maailman turvaamiseen ja Natoonkaan. Tämä päinvastoin kyseenalaistaisi Nato-jäsenyyttä ja myös vaikkei olisi Trump vaan joku toinen vastaavan linjan republikaani. Bidenin talouspolitiikkaa piti yhden gallupin mukaan huonona 55 %. Löytyykö hänelle demokraattijatkajaa?

5. Eräänä perusteena on sanottu, että Natoon kuuluminen on kuulumista läntiseen arvoyhteisöön. Suomi kuuluu siihen joka tapauksessa?

6. Reaktioissa ilmoitukseen 12.4.2022 on Venäjällä tuotu esiin myös se, että Nato-hanke on ollut valmistelussa pitkään ja Ukraina toimii tekosyynä. Arvioisin silti, että virallisen ulkopolitiikan piirissä näin ei ole välttämättä ole ollut, vaan kyse on ainakin osaksi tai merkittävässä määrin reagoinnista tilanteeseen. Erittäin nopea linjan muutos erittäin keskeisessä asiassa on kuitenkin johtanut puutteelliseen valmisteluun eikä tosiasiallista aitoa keskustelutilannetta ole syntynyt koska ainakin osassa keskeistä mediaa on ajetu läpi Nato-jäsenyyttä pitkään ja tässä pätee tilanteen käyttäminen. Aiheen käsittelyä on edeltänyt kauan aikaa kirjoittaminen, jossa poimitaan Venäjää koskevaa negatiivisuutta ja asioiden käsittely on käännetty Venäjä-negatiiviseksi. Yritystä kirjoittaa monipuolisemmin ei ole tarvittavassa määrin ollut. Sodan alettua on kirjoittaminen ollut mielipiteitä ohjaavaa. Tarvittavaa rationaalista käsittelyä ei ole ollut siten kuin pitäisi eikä ole avattu Ukrainan sodan ja Suomen tilanteen välistä yhteyttä ja eroja. Tällä on vaikutettu yleiseen mielipiteeseen. Gallupit ovat myös olleet vinoutuneita silloin kun on ollut kyse internetotannoista. Erikseen ei ole kysytty Natoa kannattavilta, onko hakemus tehtävä ensi tilassa tai onko syytä käsitellä asian pidemmällä harkinta-ajalla.

7. Millaisessa tilanteessa ollaan silloin jos on menetetty se Suomi-kuva mikä meillä on ollut ja jos ei ole jatkettu Erkki Tuomiojan hahmottamien vaihtoehtojen pohjalta tai ei ainakaan ole näitä perusteellisesti läpikäyty: EU:n turvalauseke, Ruotsi-yhteistyö vaikkei puolustusliitto, kahden väliset sopimukset. Lisäisin tähän hyvän ulkopolitiikan parantama turva jossa osana on, että vastakkaisuuden Venäjän suuntaan kasvattamisen sijaan parannetaan suhteita. Viidentenä lisäisin tähän että on maanpuolustus.

Jos ei ole perustetta kiireelle, olisiko perusteltua tutkia näitä vaihtoehtoja tai oikeammin niiden kokonaisuutta ja samalla muita vaikutuksia? Tarkoitan taloudellista ja työllisyyskehitystä, ympäristöasioita ja siinä sekä Suomessa että laajemmin mitä tulee arktisen alueen yhteistyöhön, ympäristön tilaan Venäjällä ja mitä siinä voidaan tehdä jne. Eli kun raja on jyrkempi, tällainen vaikeutuu. Kiireessä jää selvittämättä olennaisia asioita kunnolla.

8. Mikä olisi Suomen rooli liki 2 000 kilometrin rajan turvaamisessa Jäämereltä Latvian rajalle? Kyse on siis siitä, että Nato saa lisäresurssia Suomen ja Ruotsin liittymisestä ja Suomen kannalta se merkitsee lisäkustannusta ja vastuuta. Perustelu lähtee siitä, että Yhdysvallat ei halua Natoon Suomea yksin koska se kasvattaa riskejä, vaan lisäresurssinäkökulmasta Suomen ja Ruotsin. Rajaudutaanko Suomen alueen puolustamiseen?

9. Miten kommentoidaan ydinaseasiaa. Jos on hyökkäys perinteisin sotavoimin, onko kuitenkin niin, että ydinasesuojaa ei anneta ydinsodan pelossa, joten ydinasesuojaa ei ole, olipa Nato-jäsenyys tai ei? Onko siis niin, että tosiasiallista ydinasepelotetta ei ole tältä kannalta ja ydinasepelote koskee viime kädessä vain ydinasevaltioita ja ehkä niiden lähinaapureita?

10. Kysymys Venäjän vastatoimista hakuprosessin aikana ja sen jälkeen. On käytetty sanaa ”kosto”. Kumminkin sen sijaan analyyttisempi käsite on turvallisuusvaje. Eli jos Nato-jäsenyydelle lisätään Suomen turvallisuutta kuten on perusteltu, tapahtuuko sen Venäjän 1. turvallisuuden tai 2. kokeman turvallisuuden kustannuksella. Teen tämän erottelun joka on tärkeä.

11. On vastattu, että Nato on puolustusliitto eikä aiheuta Venäjälle turvallisuusuhkaa Suomen alueen kautta. Siis

1. onko näin tai 2. koetaanko Venäjällä, ettei ole näin.

1. Onko näin. Tiedämme sodat, joissa Nato on ollut osallinen (mm. Helsingin Sanomat 12.5.2022). Sodat aina perustellaan jollain tavalla. Toinen kysymys on, ovatko perustelut sellaisia että on todellinen oikeutus (YK puolustautuminen)

2. Entä miten Nato-sodat koetaan Venäjällä. Ja toiseksi miten koetaan piiritys yhä vielä ja Naton tulo lähelle Suomenkin kohdalla? Eli jos ja kun Venäjä kokee turvallisuusvajeensa kasvavan Pohjolassa, miten Venäjä tämän kattaa?

12. Nato-sopimus ajateltaneen valtiosopimuksena joka vaatii 2/3 eduskunnassa. Jos turvatakuu on velvoittava Naton perussopimuksen tulkinnan mukaan tai ainakin käytännössä velvoittava perusteena Naton perusidea, Natojäsenyys merkitsee, että sotaan osallistutaan jos on hyökkäys ilman, että eduskunta päättää osallistumisesta. Suomi voi päättää vain osallistumisen tavasta. Eikö tämä tarkoita suvereniteetista luopumista olennaisessa asiassa koskien perustuslain 93 §:ää, jonka mukaan sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella.

Näin ei olisi jos Suomi olisi Naton jäsen. Eikä tämä tarkoita että Nato-jäsenyys on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä ensin eduskunnan enemmistöllä lepäämään yli vaalien ja sitten 2/3:n enemmistöllä. Paitsi jos 5/6 eduskunnasta päättää kiireellisyydestä?

13. Voivatko muut maat ratifioida Suomen ja Naton neuvottelutuloksen, jos ei ole perustuslakivaliokunnan kantaa edellä olevaan.

14. Miten ratifiointi tapahtuu Nato-maissa? Turkki on väläyttänyt mm. että Kyproksessa Turkin valtaama osa olisi hyväksyttävä osaksi Turkkia. Valtaus tapahtui aikoinaan sotilaallisesti eikä varmaankaan kansainvälisen oikeuden mukaan. Entä Unkari? Miten siellä nostettaisiin pöydälle se, että Unkarilta on vaadittu oikeusvaltioperiaatetta ja Unkari menettää rahoitusta. Kytkettäisiinkö Suomen Nato-jäsenyyden hyväksyminen siihen, että EU perääntyy tässä? Tai mitä tapahtuu, entä muualla, kuten EU:n uuden elvytyspaketin kanssa. Joutuisiko Suomi sen hyväksymään? Entä EU:n perussopimuksen uudistamishanke jossa on epäilty että pienten maiden asema heikkenisi? Entä Nato-kokous kesäkuussa ja sääntöjen muuttaminen – mihin Natoon oltaisiin menossa? Onko siis paljon asioita jotka perustelevat ettei kiirehditä Nato-hakemuksen kanssa?

15. Miten Suomen ja Venäjän sopimus v. 1992. Naton perussopimuksen 8. artiklan mukaan: ” Kukin sopimuspuoli julistaa, etteivät mitkään nyt voimassa olevat kansainväliset sitoumukset sen ja minkään muun sopimuspuolen tai minkään kolmannen valtion välillä ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa ja sitoutuu olemaan solmimatta kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.” Tulkitsisiko Venäjä Natojäsenyyden tai jo sen hakemisen v. 1992 sopimuksen irtisanomiseksi?

16. Vaalikannatus. En halua käsitellä puoluepolitiikkaa. Kumminkin kysymys siitä, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole Nato-jäsenyyden kannalla tai sen kiireellisen hakemisen kannalta. Jälkimmäistä asiaa ei Nato-jäsenyyden kannattajilta ole kysytty. Käsitän niin että kiireellistä hakemista kannattavia on paljon tehtyjä gallupeja pienempi prosentti. Lisäksi gallup-otannat ovat ilmeisen vinoutuneita silloin kun ne ovat internetkyselyitä.

Onko siis niin, että jos on lähdetty muuttamaan Nato-kantoja galluppien perusteella ja sitten jää merkittävä määrä ihmisiä ottamatta huomioon, monet sellaisia jotka ovat valinneet äänestämänsä puolueen tai henkilön olennaisena kriteerinä, ettei ajeta Nato-jäsenyyttä. Käykö niin, että v. 2023 vaaleissa nykyisen hallituspohjan kannatusta vähentää osaltaan se, että jätetään äänestämättä…

Pidän Nato-valinnoista huolimatta tärkeänä että Suomessa on ihmisiä jotka eivät ole Nato-jäsenyyden kannalla eivätkä varsinkaan kiirehtimisen kannalla ja tuovat sen esille. Tällöin ihmiset, joilla on tämä näkemys, kokevat että tämän merkittävän kansanosaan mielipide on esillä ja on, ketä voi tukea.

Tällä on kuitenkin muukin merkitys. Yksi on se, että tällä on turvallisuusvaikutus, kun Venäjällä nähdään, että Suomessa on merkittävä määrä näin ajattelevia jotka osaavat tehdä eron alistumisen ja itsenäisyyden välillä ja liittävät itsenäisyyden kunnioittamisen ja sen, että Suomi ei ole Natossa. Käsitän niin, että tällä on Venäjän reagointia rauhoittava vaikutus…

Ensin pitää sota saada loppumaan. Siihen Suomen tulisi panostaa eikä Nato-hakemukseen….

 

Kiitos Pekka Tiaiselle ja kaikille muille lausunnon antajille.

Myös valtamedian olisi kuultava kansan ääni, joka vaatii kansanäänestystä !

Pekka Tiaisen ja muitten lausunnot on luettavissa : 

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/21891/2022 / https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=f70cad6e-1cdb-4d1d-95d5-637c43dc2011