perjantai 1. heinäkuuta 2022

Neidonkorentojen katoava lumo

 

Eräänä hellepäivänä avonaisesta ovesta sisään lennähti harvinainen vieras. Se ymmärsi tulleensa outoon paikkaan ja yritti lepatella heti ikkunasta ulos, mutta törmäsi pyristelemään hyttysverkkoon. Korento oli suuri. Varjoisassa ikkunassa sen isot ja sirot siivet näyttivät lähes mustilta. Halusin pelastaa sen mahdollisimman nopeasti. Pyydystin sen pienen kulhon alle, laitoin pahvinpalan kulhon ja verkon väliin ja kannoin hennon kesäkeijun nopeasti ulos vapauteen. Se pyrähti iloisesti lentoon kohti puronvartta ja sain ihailla sitä vielä hetken puun lehdellä. Totta kai halusin tutustua vierailijaan paremmin.

Selvitin pienen vierailijan lajia, nimeä ja evoluutiota, kun kiinnostuin siitä yhä enemmän. Kun kesäkeiju sitten selvisi Neidonkorennoksi, hankin saman tien kirjastosta Sami Karjalaisen ja Matti Hämäläisen kirjan – Neidonkorennot
Näitten solisevien vetten lentävien jalokivien arvellaan kehittyneen jo n. 150 miljoonaa vuotta sitten. Ne selvisivät katastrofaalisesta sukupuuttoaallosta 65 miljoonaa vuotta sitten, joka vei mennessään valtaosan silloisista elämänmuodoista dinosauruksia myöten. 
Kuinka suunnattoman pitkän evoluution kehityskaaren niiden kevyet siivet ovatkaan kantaneet? Mitä ne ovat kokeneet ja nähneet? 
Nämä pikkuruiset alienit suurine silmineen ovat selvinnet tähän päivään saakka jo miljoonia vuosia. Kuinka kauan niiden välkehtivät siivet vielä kantaisivat elämän esihistoriallisesta aamuhämärästä jos emme osaa antaa niille minkäänlaista arvoa? 
- Mikä on korentojen tehtävä evoluution ihmeellisessä lokerikossa?
Nyt myös neidonkorentoja uhkaa ihmiskunnan aiheuttama ympäristön tilan heikkeneminen ja kuudennen sukupuuttoaallon tuho.
 
Luonnontutkijat ovat kuvanneet melkein miljoona hyönteislajia. Joissakin hyönteisryhmissä on jopa satoja tuhansia lajeja. Vaikka neidonkorennot kehittyivät jo dinosaurusten aikaan, Suomessa esiintyy vain kaksi lajia, Euroopassa neljä ja koko maapallollakin vain n. 110 lajia.
Kaikki lajit asuttavat kirkkaita virtavesiä. Muiden korentojen tapaan neidonkorento viettää suurimman osan elämästään vesipetona. Vedestä noustuaan toukasta kehittyy aikuinen neidonkorento, siro kaunotar ja pieniä hyönteisiä saalistava peto. Neidonkorennon elämä on lyhyt ja kiihkeä. Koiraat kamppailevat reviiristä veden äärellä, sillä naaraat suosivat reviiriä hallitsevia koiraita. Evoluutiobiologit ovat kiinnostuneet neidonkorennoista niiden erikoisen spermakilpailun vuoksi. Koiras pystyy poistamaan naaraan kanssa aiemmin peritelleen koiraan sperman naaraan sukuelimistä. Naaras pystyy ilmeisesti vielä parittelun jälkeenkin valitsemaan, minkä koiraan spermalla se hedelmöittää munansa. Suomessa neidonkorento on levinnyt lappiin asti, jopa 200km napapiirin pohjoispuolelle. 
 
Maailmanlaajuinen luontokato myös Suomessa uhkaa neidonkorentoa. Ihminen ei ole vieläkään lopettanut sotaa luontoa vastaan, eikä ymmärrä, että säilyttääkseen oman lokeronsa luonnon symbioosissa, myös ihmisen tulevaisuus riippuu elinvoimaisesta biodiversiteetistä.  
Biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus tarkoittaa maapallon tai sen jonkin osan elollisen luonnon monimuotoisuutta. Onneksi luontokatoon ollaan jo herätty..  
 
Homo Sapiens regnorum Tyrannus ?
 
Ihmisten suku kehittyi noin 2,0–2,5 miljoonaa vuotta sitten, paljon myöhemmin kuin neidonkorentojen. Carl von Linne nimitti ihmisen Homo sapiensiksi ja luonnehti ihmistä nimittämällä hänet ”Homo Sapiens regnorum Tyrannus” ( Ihminen – luonnon valtakunnan yksinvaltias). Jos Linne olisi ymmärtänyt minkä tuhon tämä tyranni aiheuttaisi jo seuraavan 150 vuoden aikana, hän olisi miettinyt nimeämistä ehkä tarkemmin; - olisimmeko ”Homo ambulocalamitas” – kävelevä tuho? Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että ihminen – pahin tuholaislaji kautta aikojen on nyt matkalla kohti ennenaikaista loppuaan, jos kehitys jatkuu ilman suunnan tarkistamista.
 
Suomen Luontopaneeli tärkeällä asialla 
 
Onneksi hälytyskellot soivat ja myös Suomen Luontopaneeli esittää  mittavia toimia luontokadon pysäyttämiseksi. Listalla on mm. maakunnittaiset hakkuukiintiöt.
Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiahon mielestä seuraavien hallitusten pitäisi tarttua kiireesti toimeen. Luontopaneeli esittääkin, että 0,5–1 prosenttia Suomen bruttokansantuotteen pitkäaikaisesta tasosta sidottaisiin luonnon tilaa parantaviin ennallistamis- ja suojelutoimiin. Rahoitus jatkuisi niin kauan, kunnes luontokadosta käännyttäisiin luontopositiivisuuden puolelle, eli EU:n ja Suomen luontotavoitteet saavutettaisiin ja kaikki uhanalaisten eliölajien kannat kääntyisivät elinvoimaisiksi.
 
Luontokadon ehkäisy ei ole halpaa, mutta vaihtoehtoja ei ole. Kotiaho viittaa Cambridgen yliopiston taloustieteilijä Sir Partha Dasguptan raporttiin, jonka mukaan elinvoimaista taloutta ei ole ilman elinvoimaista luontoa. Tilanne vain pahenee, jos rahaa ei luonnolle löydy: -
luontokato itsessään on taloudellinen riski. Jos sitä ei pysäytetä, silloin vasta talous sakkaakin.
Luontokato kurittaa varsinkin ruokatuotantoa, jota haittaa kasvien tarvitsemien hyönteislajien heikentyminen ja ilmastonmuutos. Ongelmat ruoantuotannossa johtavat nälänhätään ja  konflikteihin ympäri maailmaa. Edessä on paheneva noidankehä, joka heikentää turvallisuutta ja taloutta entisestään.
Luontopaneelin selvityksen mukaan uhkaavalta näyttävä kehitys voidaan kääntää parempaan päin vuoteen 2035 mennessä, jos vain resurssit löytyvät ja lainsäädäntöä uudistetaan. Rahat ja uudistukset pitäisi suunnata metsiin, maatalouteen, vesistöön ja elintapojemme muuttamiseen.
 
 
Lähteet:
Sami Karjalainen & Matti Hämäläinen - Neidonkorennot, Caloptera Published, Helsinki 2013
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti