Eräänä hellepäivänä avonaisesta ovesta sisään lennähti harvinainen vieras. Se ymmärsi tulleensa outoon paikkaan ja yritti lepatella heti ikkunasta ulos, mutta törmäsi pyristelemään hyttysverkkoon. Korento oli suuri. Varjoisassa ikkunassa sen isot ja sirot siivet näyttivät lähes mustilta. Halusin pelastaa sen mahdollisimman nopeasti. Pyydystin sen pienen kulhon alle, laitoin pahvinpalan kulhon ja verkon väliin ja kannoin hennon kesäkeijun nopeasti ulos vapauteen. Se pyrähti iloisesti lentoon kohti puronvartta ja sain ihailla sitä vielä hetken puun lehdellä. Totta kai halusin tutustua vierailijaan paremmin.
Selvitin pienen vierailijan lajia, nimeä ja evoluutiota, kun
kiinnostuin siitä yhä enemmän. Kun kesäkeiju sitten selvisi Neidonkorennoksi,
hankin saman tien kirjastosta Sami Karjalaisen ja Matti Hämäläisen kirjan –
Neidonkorennot.
Näitten solisevien vetten lentävien jalokivien arvellaan
kehittyneen jo n. 150 miljoonaa vuotta sitten. Ne selvisivät katastrofaalisesta
sukupuuttoaallosta 65 miljoonaa vuotta sitten, joka vei mennessään valtaosan silloisista
elämänmuodoista dinosauruksia myöten.
Kuinka suunnattoman pitkän evoluution
kehityskaaren niiden kevyet siivet ovatkaan kantaneet? Mitä ne ovat kokeneet ja nähneet?
Nämä pikkuruiset alienit suurine silmineen ovat selvinnet tähän päivään saakka jo miljoonia vuosia. Kuinka kauan niiden välkehtivät siivet vielä
kantaisivat elämän esihistoriallisesta aamuhämärästä jos emme osaa antaa niille minkäänlaista arvoa?
- Mikä on korentojen tehtävä evoluution ihmeellisessä lokerikossa?
Nyt myös neidonkorentoja uhkaa ihmiskunnan
aiheuttama ympäristön tilan heikkeneminen ja kuudennen sukupuuttoaallon tuho.
Luonnontutkijat ovat kuvanneet melkein miljoona
hyönteislajia. Joissakin hyönteisryhmissä on jopa satoja tuhansia lajeja.
Vaikka neidonkorennot kehittyivät jo dinosaurusten aikaan, Suomessa esiintyy
vain kaksi lajia, Euroopassa neljä ja koko maapallollakin vain n. 110 lajia.
Kaikki lajit asuttavat kirkkaita virtavesiä. Muiden
korentojen tapaan neidonkorento viettää suurimman osan elämästään vesipetona. Vedestä
noustuaan toukasta kehittyy aikuinen neidonkorento, siro kaunotar ja pieniä
hyönteisiä saalistava peto. Neidonkorennon elämä on lyhyt ja kiihkeä. Koiraat
kamppailevat reviiristä veden äärellä, sillä naaraat suosivat reviiriä
hallitsevia koiraita. Evoluutiobiologit ovat kiinnostuneet neidonkorennoista
niiden erikoisen spermakilpailun vuoksi. Koiras pystyy poistamaan naaraan
kanssa aiemmin peritelleen koiraan sperman naaraan sukuelimistä. Naaras pystyy
ilmeisesti vielä parittelun jälkeenkin valitsemaan, minkä koiraan spermalla se
hedelmöittää munansa. Suomessa neidonkorento on levinnyt lappiin asti, jopa
200km napapiirin pohjoispuolelle.
Maailmanlaajuinen luontokato myös Suomessa
uhkaa neidonkorentoa. Ihminen ei ole vieläkään lopettanut sotaa luontoa
vastaan, eikä ymmärrä, että säilyttääkseen oman lokeronsa luonnon symbioosissa, myös
ihmisen tulevaisuus riippuu elinvoimaisesta biodiversiteetistä.
Biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus tarkoittaa maapallon tai sen
jonkin osan elollisen luonnon monimuotoisuutta. Onneksi
luontokatoon ollaan jo herätty..
Homo Sapiens regnorum
Tyrannus ?
Ihmisten suku
kehittyi noin 2,0–2,5 miljoonaa vuotta sitten, paljon myöhemmin kuin neidonkorentojen.
Carl von Linne nimitti
ihmisen Homo sapiensiksi ja luonnehti
ihmistä nimittämällä hänet ”Homo Sapiens
regnorum Tyrannus” ( Ihminen – luonnon valtakunnan yksinvaltias). Jos Linne
olisi ymmärtänyt minkä tuhon tämä tyranni aiheuttaisi jo seuraavan 150 vuoden
aikana, hän olisi miettinyt nimeämistä ehkä tarkemmin; - olisimmeko ”Homo ambulocalamitas” – kävelevä tuho?
Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että ihminen – pahin tuholaislaji kautta
aikojen on nyt matkalla kohti ennenaikaista loppuaan, jos kehitys jatkuu ilman
suunnan tarkistamista.
Suomen Luontopaneeli tärkeällä asialla
Onneksi hälytyskellot soivat ja myös Suomen Luontopaneeli
esittää mittavia toimia luontokadon
pysäyttämiseksi. Listalla on mm. maakunnittaiset hakkuukiintiöt.
Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiahon mielestä seuraavien hallitusten
pitäisi tarttua kiireesti toimeen. Luontopaneeli esittääkin, että 0,5–1
prosenttia Suomen bruttokansantuotteen pitkäaikaisesta tasosta sidottaisiin
luonnon tilaa parantaviin ennallistamis- ja suojelutoimiin. Rahoitus jatkuisi
niin kauan, kunnes luontokadosta käännyttäisiin luontopositiivisuuden puolelle,
eli EU:n ja Suomen luontotavoitteet saavutettaisiin ja kaikki uhanalaisten
eliölajien kannat kääntyisivät elinvoimaisiksi.
Luontokadon ehkäisy ei ole halpaa, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Kotiaho viittaa Cambridgen yliopiston taloustieteilijä Sir Partha Dasguptan raporttiin,
jonka mukaan elinvoimaista taloutta ei ole ilman elinvoimaista luontoa. Tilanne
vain pahenee, jos rahaa ei luonnolle löydy: -
luontokato itsessään on taloudellinen riski. Jos sitä ei
pysäytetä, silloin vasta talous sakkaakin.
Luontokato kurittaa
varsinkin ruokatuotantoa, jota haittaa kasvien tarvitsemien hyönteislajien
heikentyminen ja ilmastonmuutos. Ongelmat ruoantuotannossa johtavat nälänhätään
ja konflikteihin ympäri maailmaa. Edessä
on paheneva noidankehä, joka heikentää turvallisuutta ja taloutta entisestään.
Luontopaneelin
selvityksen mukaan uhkaavalta näyttävä kehitys voidaan kääntää parempaan päin
vuoteen 2035 mennessä, jos vain resurssit löytyvät ja lainsäädäntöä
uudistetaan. Rahat ja uudistukset pitäisi suunnata metsiin, maatalouteen,
vesistöön ja elintapojemme muuttamiseen.
Lähteet:
Sami Karjalainen & Matti Hämäläinen - Neidonkorennot,
Caloptera Published, Helsinki 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti