Avohakkuut
puhuttavat. Keskisuomalaisessa oli 14.6 pari hyvää juttua keskustelun
syventämiseksi.
Avohakkuut
heikentävät tutkitusti metsäluonnon tilaa
ST kommentit :
2014
metsälaki on voitto jatkuvalle kasvatukselle, mutta sekään ei vielä varmista
riittävää lahopuun määrää Suomen metsiin.
Hyvää
ja kestävää metsänhoitoa harjoittaville metsänomistajille kannattaisi kehitellä
myös hiilikorvausjärjestelmää, jossa hyvitetään metsien hiilinielua.
On selvää, että metsähallituksen yhtiöittämisen ja
yksityistämisen jälkeen, metsälaki on ainoa keino puolustaa kestävää
metsänhoitoa.
Avohakkuut
heikentävät tutkitusti metsäluonnon tilaa
ST kommentit :
Lintujen
pesintäaika on rauhoitettu laissa.
Kuinka
moni metsäyhtiö siitä välittää ?
Missä
mättää, kun ympäristöviranomaiset eivät edes piittaa ympärivuotisista
massiivisista hakkuista ? Avohakkuita
tehdään, kun se on hinnoiteltu ostajalle kaikkein halvimmaksi ?
Suomalaisen
metsäkeskustelun pahin pulma on käsitteiden sekamelska.
Puhutaan
metsistä, vaikka kysymyksessä on enää tehoviljellut muutaman puulajin
puupellot.
Metsä
on ekosysteemi, joka käsittää lajien kirjon, puun taimet sirkkataimista 400
vuotta vanhoihin puuvanhuksiin, jossa lahopuuta on moninkertainen määrä
tehoviljelyyn nähden…
Metsän
elinkaari on n. 400 v.
Tehoviljely ja
metsäteollisuus kaataa puupellot viimeistään 80 – 100 vuoden iässä, kun puut on
vasta nuoria. Metsän elinkaari on ahneelle teollisuudelle käsittämättömän
hidas.
Vuodesta 1948
metsänomistajia on pakotettu avohakkuisiin pelkästään korporatiivisen
metsäteollisuuden ehdoilla, jonka kruunasi joitakin vuosia sitten paljastunut
kartellipaholainen.
Kartellioikeudenkäynti
metsähallituksen osalta on edelleen kesken.
Yksityismetsänomistajat
hävisivät, kun rahat loppui ja kului oikeudenkäyntikuluihin…
Onneksi
kansakunta on jo herännyt, ja sen mielipide on selvä ilman adressejakin : n. 70
– 80 % haluaa avohakkuiden tilalle kestävämpää metsänhoitoa.
Maan, metsän,
ilman ja veden kyseessä ollessa ja koko
ihmiskunnan välttämättömän yhteisen perintöosan ja biodiversiteetin ymmärtämiseksi, on viimeistään nyt yhteiset
pelisäännöt varmistettava myös tulevien sukupolvien turvaksi.
Kuuluuko
maa ihmiselle, vaiko ihminen maalle ?
Se
on filosofinen kysymys, joka määrittää nykyihmisen maailmankatsomuksen.
Nykyisen
materialismin aikana mikään ei enää ole pyhää, myös maata voi ostaa ja myydä,
niin kuin pohjavesiä. Ilmastopäästöistä käydään kauppaa…
Luonnolla ei ole itseisarvoa, - elämän perusedellytykset ovat hupenemassa kiihtyvää vauhtia.
Sipilän
hallitus teki karhunpalveluksen Suomen metsille yhtiöittäessään ja yksityistäessään
metsähallituksen.
Nyt
valtaosa Suomen pinta-alasta ja myös metsistä voidaan kaupata tarvittaessa
salaa kenenkään estämättä. Yhtiöitä ei koske edes julkisuuslaki.
Kun
luonnonsuojelujärjestöjen, politiikkojen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet
samaan aikaan kapenevat, ollaan kestämättömässä tilanteessa, jossa
sellutehtaita ja puunpolttolaitoksia syntyy kuin sieniä sateella ilman valtion
tai muun instanssin kontrollia…
Kun
samaan aikaan ajetaan ympäristöhallintoa alas ja maassa ei ole
ympäristörikoksiin keskittynyttä erityisyksikköä, on luonnon puolustajat ajettu
maan rakoon.
Suomalaisen
ekologinen jalanjälki on hirmuinen. Metsälajien uhanalaisuus on hirmuinen…
Kuuluuko
ihminen maalle vai maa ihmiselle, on peruskysymys.
Jos
siihen ei löydy oikeaa vastausta ihmiskunnan tilanne on toivoton…
Mikä on kantavaa
luonnon suojelua ?
Mihin
hävisi suomalainen luonnonsuojelu ?
Yli
puolet, n 60% Suomen metsäluonnon elinympäristöistä on dramaattisesti
heikentynyt ja niiden ennallistaminen tulee maksamaan miljardeja. Moni ekologi
muistuttaa, että Suomen metsälajeista neljännes, n. 5000 lajia on täysin
riippuvainen lahopuusta.
Ilman
ihmisen toimia lahopuuta olisi n. 80 – 100 kuutiometriä
hehtaarilla, kun nyt lahopuuta on enää alle 10 kuutiota.
Avohakkuut
historiaan kansalaisaloitteen voi kirjoittaa täällä
ja Luonto kiittää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti