keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kuuluuko maa ihmiselle vai ihminen maalle




Avohakkuut puhuttavat. Keskisuomalaisessa oli 14.6 pari hyvää juttua keskustelun syventämiseksi.


Avohakkuut heikentävät tutkitusti metsäluonnon tilaa

ST kommentit :
2014 metsälaki on voitto jatkuvalle kasvatukselle, mutta sekään ei vielä varmista riittävää lahopuun määrää Suomen metsiin.
Hyvää ja kestävää metsänhoitoa harjoittaville metsänomistajille kannattaisi kehitellä myös hiilikorvausjärjestelmää, jossa hyvitetään metsien hiilinielua.

On selvää, että metsähallituksen yhtiöittämisen ja yksityistämisen jälkeen, metsälaki on ainoa keino puolustaa kestävää metsänhoitoa.

Avohakkuut heikentävät tutkitusti metsäluonnon tilaa

ST kommentit :
Lintujen pesintäaika on rauhoitettu laissa.
Kuinka moni metsäyhtiö siitä välittää ?
Missä mättää, kun ympäristöviranomaiset eivät edes piittaa ympärivuotisista massiivisista hakkuista ?  Avohakkuita tehdään, kun se on hinnoiteltu ostajalle kaikkein halvimmaksi ?

Suomalaisen metsäkeskustelun pahin pulma on käsitteiden sekamelska.
Puhutaan metsistä, vaikka kysymyksessä on enää tehoviljellut muutaman puulajin puupellot.
Metsä on ekosysteemi, joka käsittää lajien kirjon, puun taimet sirkkataimista 400 vuotta vanhoihin puuvanhuksiin, jossa lahopuuta on moninkertainen määrä tehoviljelyyn nähden…

Metsän elinkaari on n. 400 v.
Tehoviljely ja metsäteollisuus kaataa puupellot viimeistään 80 – 100 vuoden iässä, kun puut on vasta nuoria. Metsän elinkaari on ahneelle teollisuudelle käsittämättömän hidas.
Vuodesta 1948 metsänomistajia on pakotettu avohakkuisiin pelkästään korporatiivisen metsäteollisuuden ehdoilla, jonka kruunasi joitakin vuosia sitten paljastunut kartellipaholainen.
Kartellioikeudenkäynti metsähallituksen osalta on edelleen kesken.
Yksityismetsänomistajat hävisivät, kun rahat loppui ja kului oikeudenkäyntikuluihin…
Onneksi kansakunta on jo herännyt, ja sen mielipide on selvä ilman adressejakin : n. 70 – 80 % haluaa avohakkuiden tilalle kestävämpää metsänhoitoa.

Maan, metsän, ilman ja veden  kyseessä ollessa ja koko ihmiskunnan välttämättömän yhteisen perintöosan ja biodiversiteetin  ymmärtämiseksi, on viimeistään nyt yhteiset pelisäännöt varmistettava myös tulevien sukupolvien turvaksi.

Kuuluuko maa ihmiselle, vaiko ihminen maalle ?
Se on filosofinen kysymys, joka määrittää nykyihmisen maailmankatsomuksen.
Nykyisen materialismin aikana mikään ei enää ole pyhää, myös maata voi ostaa ja myydä, niin kuin pohjavesiä. Ilmastopäästöistä käydään kauppaa…
Luonnolla ei ole itseisarvoa, - elämän perusedellytykset ovat hupenemassa kiihtyvää vauhtia.

Sipilän hallitus teki karhunpalveluksen Suomen metsille yhtiöittäessään ja yksityistäessään metsähallituksen.
Nyt valtaosa Suomen pinta-alasta ja myös metsistä voidaan kaupata tarvittaessa salaa kenenkään estämättä. Yhtiöitä ei koske edes julkisuuslaki.
Kun luonnonsuojelujärjestöjen, politiikkojen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet samaan aikaan kapenevat, ollaan kestämättömässä tilanteessa, jossa sellutehtaita ja puunpolttolaitoksia syntyy kuin sieniä sateella ilman valtion tai muun instanssin kontrollia…
Kun samaan aikaan ajetaan ympäristöhallintoa alas ja maassa ei ole ympäristörikoksiin keskittynyttä erityisyksikköä, on luonnon puolustajat ajettu maan rakoon.

Suomalaisen ekologinen jalanjälki on hirmuinen. Metsälajien uhanalaisuus on hirmuinen…

Kuuluuko ihminen maalle vai maa ihmiselle, on peruskysymys.
Jos siihen ei löydy oikeaa vastausta ihmiskunnan tilanne on toivoton…

Mikä on kantavaa luonnon suojelua ?
Mihin hävisi suomalainen luonnonsuojelu ?

Yli puolet, n 60% Suomen metsäluonnon elinympäristöistä on dramaattisesti heikentynyt ja niiden ennallistaminen tulee maksamaan miljardeja. Moni ekologi muistuttaa, että Suomen metsälajeista neljännes, n. 5000 lajia on täysin riippuvainen lahopuusta.
Ilman ihmisen toimia lahopuuta olisi n. 80 – 100 kuutiometriä hehtaarilla, kun nyt lahopuuta on enää alle 10 kuutiota.


Avohakkuut historiaan kansalaisaloitteen voi kirjoittaa täällä

ja Luonto kiittää....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti