Kuuluuko maa ihmiselle vai ihminen maalle

Avohakkuut puhuttavat. Keskisuomalaisessa oli 14.6 pari hyvää juttua keskustelun syventämiseksi.

Avohakkuut heikentävät tutkitusti metsäluonnon tilaa

https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Avohakkuut-heikent%C3%A4v%C3%A4t-tutkitusti-mets%C3%A4luonnon-tilaa/1213301#comments

ST kommentit :

2014 metsälaki on voitto jatkuvalle kasvatukselle, mutta sekään ei vielä varmista riittävää lahopuun määrää Suomen metsiin.

Hyvää ja kestävää metsänhoitoa harjoittaville metsänomistajille kannattaisi kehitellä myös hiilikorvausjärjestelmää, jossa hyvitetään metsien hiilinielua.

On selvää, että metsähallituksen yhtiöittämisen ja yksityistämisen jälkeen, metsälaki on ainoa keino puolustaa kestävää metsänhoitoa.

Avohakkuut heikentävät tutkitusti metsäluonnon tilaa

https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Avohakkuut-heikent%C3%A4v%C3%A4t-tutkitusti-mets%C3%A4luonnon-tilaa/1213301#comments’

ST kommentit :

Lintujen pesintäaika on rauhoitettu laissa.

Kuinka moni metsäyhtiö siitä välittää ?

Missä mättää, kun ympäristöviranomaiset eivät edes piittaa ympärivuotisista massiivisista hakkuista ?  Avohakkuita tehdään, kun se on hinnoiteltu ostajalle kaikkein halvimmaksi ?

Suomalaisen metsäkeskustelun pahin pulma on käsitteiden sekamelska.

Puhutaan metsistä, vaikka kysymyksessä on enää tehoviljellut muutaman puulajin puupellot.

Metsä on ekosysteemi, joka käsittää lajien kirjon, puun taimet sirkkataimista 400 vuotta vanhoihin puuvanhuksiin, jossa lahopuuta on moninkertainen määrä tehoviljelyyn nähden…

Metsän elinkaari on n. 400 v.

Tehoviljely ja metsäteollisuus kaataa puupellot viimeistään 80 – 100 vuoden iässä, kun puut on vasta nuoria. Metsän elinkaari on ahneelle teollisuudelle käsittämättömän hidas.

Vuodesta 1948 metsänomistajia on pakotettu avohakkuisiin pelkästään korporatiivisen metsäteollisuuden ehdoilla, jonka kruunasi joitakin vuosia sitten paljastunut kartellipaholainen.

Kartellioikeudenkäynti metsähallituksen osalta on edelleen kesken.

Yksityismetsänomistajat hävisivät, kun rahat loppui ja kului oikeudenkäyntikuluihin…

Onneksi kansakunta on jo herännyt, ja sen mielipide on selvä ilman adressejakin : n. 70 – 80 % haluaa avohakkuiden tilalle kestävämpää metsänhoitoa.

Maan, metsän, ilman ja veden  kyseessä ollessa ja koko ihmiskunnan välttämättömän yhteisen perintöosan ja biodiversiteetin  ymmärtämiseksi, on viimeistään nyt yhteiset pelisäännöt varmistettava myös tulevien sukupolvien turvaksi.

Kuuluuko maa ihmiselle, vaiko ihminen maalle ?

Se on filosofinen kysymys, joka määrittää nykyihmisen maailmankatsomuksen.

Nykyisen materialismin aikana mikään ei enää ole pyhää, myös maata voi ostaa ja myydä, niin kuin pohjavesiä. Ilmastopäästöistä käydään kauppaa…

Luonnolla ei ole itseisarvoa, - elämän perusedellytykset ovat hupenemassa kiihtyvää vauhtia.

Sipilän hallitus teki karhunpalveluksen Suomen metsille yhtiöittäessään ja yksityistäessään metsähallituksen.

Nyt valtaosa Suomen pinta-alasta ja myös metsistä voidaan kaupata tarvittaessa salaa kenenkään estämättä. Yhtiöitä ei koske edes julkisuuslaki.

Kun luonnonsuojelujärjestöjen, politiikkojen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet samaan aikaan kapenevat, ollaan kestämättömässä tilanteessa, jossa sellutehtaita ja puunpolttolaitoksia syntyy kuin sieniä sateella ilman valtion tai muun instanssin kontrollia…

Kun samaan aikaan ajetaan ympäristöhallintoa alas ja maassa ei ole ympäristörikoksiin keskittynyttä erityisyksikköä, on luonnon puolustajat ajettu maan rakoon.

Suomalaisen ekologinen jalanjälki on hirmuinen. Metsälajien uhanalaisuus on hirmuinen…

Kuuluuko ihminen maalle vai maa ihmiselle, on peruskysymys.

Jos siihen ei löydy oikeaa vastausta ihmiskunnan tilanne on toivoton…

Mikä on kantavaa luonnon suojelua ?

Mihin hävisi suomalainen luonnonsuojelu ?

Yli puolet, n 60% Suomen metsäluonnon elinympäristöistä on dramaattisesti heikentynyt ja niiden ennallistaminen tulee maksamaan miljardeja. Moni ekologi muistuttaa, että Suomen metsälajeista neljännes, n. 5000 lajia on täysin riippuvainen lahopuusta.

Ilman ihmisen toimia lahopuuta olisi n. 80 – 100 kuutiometriä hehtaarilla, kun nyt lahopuuta on enää alle 10 kuutiota.

Avohakkuut historiaan kansalaisaloitteen voi kirjoittaa täällä

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3184

ja Luonto kiittää....

Avohakkuut - ilmastomuutos

ST / Palokka lehti 31.5.2018

Mikko Tiirola, MTK ry.n metsävaltuuskunnan pj. harmitteli Ksml.ssa 1.6.2018 kun,

” Osa ympäristöjärjestöistä kerää parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Tämän lisäksi Luonnonsuojeluliitto haluaa tuoreessa metsäohjelmassaan rajoittaa avohakkuita myös muualla ja siirtymäajan jälkeen luopua avohakkuista kokonaan. Eikä tämä edes riitä. Järjestö vaatii myös hakkuille naapurikuulemista ja valitusoikeutta /

Avohakkuiden kieltoa ajetaan kiistanalaisin perustein  https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Avohakkuiden-kieltoa-ajetaan-kiistanalaisin-perustein/1206772

Selväähän se,

että talousmetsäammattilaisen otsa kurtistuu, jos ekologisesti kestävän metsäluonnon reunaehtoja aletaan kunnioittamaan ?

Suomi valmistautuu ennen näkemättömään biotalousohjelmaan tehometsätalouden opeilla.  Eturistiriidat kärjistyvät. Kyseessä on isot panokset ja suuret metsäjätit tekevät entistä suurempia miljardivoittoja, samalla kun ne koplaavat valtavia tukiaisia.

Suomessa, niin kuin koko pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on meneillään  paheneva luonnontilaisten metsien kato.

Edessämme on siis valtava työsarka metsiemme ennallistamiseksi, kun samaan aikaan valtavia investointeja suunnataan massiivisen biotalousohjelman varmistamiseen ja hakkuumäärien lisäämiseen.

Avohakkuut historiaan kamppanja on kerännyt jo muutamassa viikossa yli 20 000 nimea.

Vähän aikaa sitten Suomessa avohakattiin yli 200 000 hehtaaria vuodessa.

Vieläkin avohakkuita tehdään yli 100 000 ha vuodessa.

Metsien suojelussa Suomi ei ole ollut mallioppilas.

Vanhalla metsällä tai metsien monimuotoisuuden säilyttämisellä ei ole ollut itseisarvoa.

Esim. Ruotsissa koskemattoman metsän määrä on kahdeksankertainen Suomeen verrattuna.

Aiheuttamisperiaatteen mukaan metsien hävittäjän pitäisi kantaa vastuu myös ennallistamisohjelmista. 

Tällöin vastuu lankeaisi ensisijaisesti valtiolle ja metsäteollisuudelle ?  

Vaikka suomalainen vuosikymmeniä kestänyt metsäsota sai erävoiton 2014, kun jatkuva kasvatus sai siunauksen uudessa metsälaissa, ei laki vielä varmistanut riittävän lahopuun normitusta eri ikärakenteisissa metsissä.

Ilmastomuutos – avohakkuut ?

Avohakkuut on pahinta metsien ja ilmaston tuhoamista.

Luonto on kuitenkin kärsivällinen, pitkämielinen ja armollinen; mitä pahempi tuho, sitä nopeammin luonto parantaa itsensä ilman ihmistä.

Ts. avohakkuu raiskio pitäisi jättää luonnontilaan. Nopeasti kasvava välivaiheen pöheikkö kasvaa ja kuolee nopeasti. 20-30 vuoden siirtymäkauden jälkeen tilalle alkaa kasvaa luontainen metsä itsestään. Se edellyttää myös, ettei siirtymävaiheen kasvustoa saa poistaa.

- Nopeisiin pikavoittoihin tottuneelle luonnon suurempi viisaus on paha järkytys ?

Luontaisen metsän kierto on n. 400 vuotta.

Tehometsätalous kaataa puut nuorina, n. 80 – 100 vuoden ikäisinä.

Vaikka olemme metsäläisiä, olemme kadottaneet jo syvällisen luontoyhteytemme, kun muutama sukupolvi on tuskin nähnyt oikeaa metsää.

Myös ilmastomuutos haastaa avohakkuiden mielettömyyden :

- avohakkuiden jälkeen raiskio on pelkkä hiilen lähde seuraavat 20 – 30 vuotta, ennen kuin hiilitase nollautuu. Vasta 20 - 30 vuoden jälkeen avohakkuista nuori metsä sitoo hiiltä enemmän kuin se sitä vapauttaa.

Luonnon metsässä ja vanhassa metsässä hiiltä varastoituu maahan, lahopuuhun ja muuhun kasvillisuuteen huomattavasti enemmän kuin nuoren taimikkovaiheen metsässä, joka sitoo hiiltä ainoastaan sen verran mitä se pysty nielemään.

Puu on vain yksi hiilivaraston osa, koska hiili on varastoitunut maaperään. Kun maata muokataan ja poistetaan puiden tuoma varjostus, avohakkuu – aukoilta vapautuu hiiltä vuosikymmeniä.

Metsien suojelulla on jo kiire.

Kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo ymmärtäneet asian.

Kansalaiset ovat hereillä.

Luonto kiittää !

ps.

Etelä – Suomessa yli 120 vuotiaat metsät oli jo hävitetty jo sata vuotta sitten, kun ensimmäiset valtakunnalliset metsäinventaarit tehiin.

Pohjois- Suomessa puuston keski-ikä tippuu parhaillaan. Siellä yli 100 vuotiaiden metsien osuus on tipahtanut itsenäisyyden aikana 65 %:sta 23 %:iin.

Etelä- Suomessa yli 100 vuotiaiden metsien osuus on alle 10 %. 

Heippa vaan Kuukkeli ja muut hävinneet lajit…

Kiitos Keskisuomalaiselle 28.5 julkaistusta kirjoituksesta https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Palokassa-uusi-avohakkuiden-sotatanner/1204745