Missä on Suomen Metsät ?

Viimeinen muisto vanhasta metsästä Vehmaisissa 

Suomi hävitti kaikki metsänsä jo 1900 luvulla.

Metsiä on enää jäljellä alle yksi prosentti.

Omalla, lasten- ja lastenlasten  sukupolvella ei enää ole edes kunnon muistoa aarniometsästä lähietäisyydellä.

Metsien hävitessä 800 metsälajia on sukupuuttoon kuolemassa.

Silmällä pidettäviä metsälajeja on myös n. 800.

Suomen mittavan metsäbiotalousohjelman nimissä nyt on tarkoitus hävittää  myös talousmetsien yhden tai kahden puulajin puupellot.  Suomen nykyisten matalan hiilinielun puupeltojen hiilinielut ovat puolittumassa vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka puuta nyt on enemmän kuin koskaan, luonto voi huonommin kuin koskaan.

Kun istuu missä tahansa junassa ja katsoo ulos ?

Edessä törröttää köyhän miehen surkeat puupellot puun tynkineen:

-         surkeita koivupeltoja ensiharvennusten jälkeen. Pieniä tiheitä kuusikoita tai avohakkuita mataline kasvustoineen silmänkantamattomiin.

Samaan aikaan maailman suurimat sellutehtaat ovat jonossa matalan jalostusasteen raakapuukauppaan. Kiinalaisetkin heltyivät ja lupasivat oman Pandansa, että saadaan vaipat ja vessapaperit Suomen pohjoisten peltojen sellusta oma eliökunta hävittämällä.

Läänien kokoiset puupellot avohakataan ja niitten mukana häviää  mittaamaton määrä lintuja ja muuta metsän elämää entistään köyhtyvämpään luontoympäristöön.

Suomen ”metsätaloutta”, puunkasvatusta on tehty viimeiset puoli vuosisataa pelkästään metsäteollisuuden ehdoilla.  

Puut kaadetaan viimeistään 80 - 100 vuotiaina.

Luonnonmetsässä kasvavat puut ovat siinä vaiheessa vasta lyijykynän paksuisia  ja miehenkorkuisia. Niiden puunsyyt ovat hitaan kasvun ansiosta hyvin pieniä ja sisältävät niukasti ilmaa. Taimet ovat joustavia ja kestävät kovia myrskyjä.  Sitkeät luonnon omat metsätaimet  äitipuun ympäristössä vastustavat tehokkaasti sienitautien leviämistä.

Luonnonmetsien elämä on hidasta.

Vanhojen metsien vaalimisessa ja entistämisessä varmistetaan luonnon monimuotoisuus ja kestävän luonnontalouden tärkein vaatimus, pitkäikäisyys.

Luonnon omissa ikimetsissä on vähintään kymmentä puulajia ja rikas pieneliöstö varmistamaan lajien runsautta.

Mitäs nyt ?

Suomi täyttää 100 vuotta hävitettyjen metsiensä haudalla !

Sytytetäänkö kynttilät ja itketään  ?

Vai pysähdytäänkö ja otetaan uusi suunta ?

Jatketaanko nykyistä kiihtyvää ympäristön tuhoamista, vai aloitetaanko monitieteelliset metsäekosysteemien ennallistamisohjelmat luonnon ehdoilla myös tuleville sukupolville ?

Tulokset tulevat näkymään vasta muutamien vuosisatojen jälkeen, mutta me olemme sen velkaa elämälle.

Ilmastomuutosta ei torjuta maailman suurimmilla sellukattiloilla, eikä metsäekosysteemien ennallistamisohjelmia ilman kokonaan uusia metsänhoidollisia pelisääntöjä.