Albert Einstein
Toisinajattelija Mauri Nygord pohdiskelee
blogissaan maapallon rajoja /
Onko maapallo rajallinen vai rajaton /
Minulle on päivänselvää, että maapallo on rajaton, ja olen
ihmetellyt, kun se ei ole kaikille muille. On siis ollut kerrassaan vaikea
uskoa, että fiksut ihmiset tosissaan toistelevat slogania rajattoman kasvun
mahdottomuudesta rajallisella planeetalla. Käymäni muutaman keskustelun jälkeen
ymmärrän nyt paremmin, että asiat voivat näyttää ihan aikuisten oikein
erilaisilta eri ihmisille.
Uskon kuitenkin tieteen mahdollisuuteen.
Johtopäätös on se, että poliittisen puolueen on
epärehellistä väittää, että elintason nostaminen pitää kasvun rajojen vuoksi
lopettaa tai että elintasoamme pitää alentaa. Että luonnonresurssit ovat
rajalliset ja ne loppuvat nyt tähän.
Maurin kysymys koskettaa jokaista rehellisesti ajattelevaa
ihmistä.
Ehkäpä kannattaa avata perspektiiviä evoluutiobiologiaan
ja muistuttaa luonnon neitseellisestä itseohjautuvasta toimintatavasta.
Luonto toimii lajeja lisäten.
Ihminen toimii
lajeja ja lajitovereitaan häikäilemättömästi halveksien ja hävittäen.
Kumpi on oikeassa ?
Ihminen vai luonto ?
Nykyisen tieteen mukaan maailma syntyi 15 miljardia vuotta
sitten.
Oliko se energiasysäys – käsittämättömän kosmisen olennon
sisään- vai uloshengitys vai pelkkä räjähdys ?
Joka tapauksessa maailmankaikkeus laajenee.
Muinaisuskontojen mukaan äärettömyydet saavutettuaan,
maailmankaikkeus alkaa supistua..
Oma aurinkomme ?
Alkuräjähdyksen jälkeen, 10,5 miljardin vuoden päästä syntyy oma
aurinkomme.
Auringon syntyessä sen pinnalta irtoavat kaasut
tiivistyvät planeetoiksi.
Yksi niistä on meidän kotimaapallomme.
Sopivan lämpötilan ja riittävän veden myötä maan
myllerryksissä ja myrskyissä heräävät sitten ensimmäiset elävät solut vuosimiljardien kuluessa.
Ne ovat yksisoluisia bakteereita, joilla ei ole tumaa.
Ne
ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä.
Bakteerit absorvoivat materiaa ja erittävät jätteitä. Ne
muokkaavat ympäristöä samalla kun ympäristö muokkaa niitä. Ne saavat ravintonsa
rikkimolekyylejä absorboimalla.
Ne ovat ahkeria pikku työläisiä, jotka oppivat pilkkomaan sokeria
ja muita orgaanisia yhdisteitä saadakseen niistä energiaa omiin tarpeisiin.
Näitten bakteerien esivanhemmat olivat käymisbakteereja, jotka osasivat
varastoida energiaa molekyyleihin.
Kaikki nykyiset elolliset olennot ovat edelleen
riippuvaisia näistä esivanhemmistamme.
Näin syntyi maapallon ensimmäiset bakteerikemistit, jotka
alkoivat murentaa kiviainesta maaksi.
Maapallon ensimmäiset kemistit ryhtyivät myös opettajiksi:
Ne hoksasivat, että koskettamalla toista ja sulattamalla
hetkeksi naapurisoluja erottavan kelmun, DNA:ta voi vaihtaa. Onneksi ne eivät
keksineet rahaa, sillä oman aikamme pankkiirien rahatkaan eivät olisi
riittäneet niiden vaihtokaupassa.
Kaiken takana ja tavoitteena oli kiihkeä uusien taitojen välittäminen
eteenpäin.
Bakteerit olivat ne, jotka kehittivät myös ensimmäisen
maailmanlaajuisen viestintäjärjestelmän,
nykyisen internetin.
Evoluutio etenee:
- mikään ei kestä ikuisesti, niin kuin evoluutio opettaa.
Elämän ja kuoleman kiertokulussa myös bakteerit tulivat
tiensä päähän.
Populaation kulutus ylittää vauhdin, jolla maapallo
tuottaa sille sopivia ravintomolekyylejä.
Meneillään on maapallon historian ensimmäinen
väestökriisi.
Miten ne sen ratkaisevat ?
Sama ongelmahan on myös nykyisellä ihmiskunnalla ?
Perikadon partaalla oleva maapallon bakteeripopulaatio
keksii yhteyttämisen 3,5 miljardia vuotta sitten. Uusi bakteerilaji kykeni
käyttämään auringon valoenergiaa hiilidioksidi - ja vesiatomien pilkkomiseen,
niin että syntyi happea ja sokeria, joista DNA, ATP ja solurakenteet muodostuvat.
Yhteyttäjät siirtyivät kriisin jälkeen rajallisten
energiavarastojen käytöstä yltäkylläisen ja jatkuvasti uudistuvan
energialähteen käyttöön.
Yhteyttäjät ovat siis maapallon pitkäikäisimpiä olentoja.
Levitessään kaikkialle yli maanpiirin, sinne missä on
vettä ja mutaa, nämä elämän kantajamme valmistivat jatkuvasti lisää happea.
Edessä oli taas shokki.
Yhteyttäjät aiheuttivat maapallon historian ensimmäisen
saastekriisin.
Yhteyttäjät olivat muokanneet maapallon lähes hapettomasta
ilmakehästä happipitoisuuden 21 %:iin.
Happi on myrkyllistä käymisbakteerille ja yhteyttäjille. Edessä oli
massatuho.
Vakavia, toistuvia elämää uhkaavia kriisejä on maapallon
historiassa ollut jo vuosimiljoonia.
Onneksi jotkut veden ja mudan alla pysyttelevät käymisbakteerit
selviytyivät.
Jotkut alkoivat kehittää entsyymejä, jotka suojaavat niitä
tuottamaltaan hapelta.
Samalla ne keksivät miten suojautua ultraviolettisäteiltä,
valmistamalla suojakalvoja ja kokoontumalla valtaviksi yhdyskunniksi, joissa
päällimmäiset kärventyivät kuoliaiksi, mutta kuoltuaan suojasivat
lajitoveriaan.
Yhteyttäjille happikriisi muuttui mahdollisuudeksi, niiden
oli pakko oppia hengittämään.
Se, mikä ennen tuhosi elämää, sai uudet tulokkaat
puhkumaan energiaa.
Yksinkertaiset yksisoluiset organismit, joista oma
elämämme on edelleen riippuvaista, kykenivät hankkimaan energiaa kolmella tavalla:
käymisellä, yhteyttämällä ja hengittämällä.
Miten erilaiset yksisoluiset sopeutuivat toisiinsa ?
Ravintopulan kiusaamat hengittäjät alkoivat tunkeutua
käymisbakteereihin syödäkseen ne sisältä käsin. Kun ne tulivat riippuvaiseksi riistettävästään, ne
tuhoutuisivat riistettävien mukana.
Elämä on yllätyksellinen ?
Hädän hetkellä viholliset liittoutuivat yhteiseksi
parhaaksi oppimaan yhteistyötä.
Hengittäjät hoksasivat, että ruoka ei lopu, kun ne
keskittyvät vain käymisbakteereiden jätteiden kuluttamiseen. Ne auttavat myös
käymisbakteereita niiden solukelmun alla.
Vähitellen vihollisuuksien laantuessa syntyy
monimutkaisempia jättiläissoluja, joilla on yhteisöllinen sisäinen
kierrätysjärjestelmä.
Yhdistelmäsolujen syntyminen mahdollistaa tuman
kehittymisen.
Tumallisten solujen syntyminen on maailman historian
merkittävin käänne monimuotoisen elämän synnyssä. Maapallolle ilmestyy
merilevä, meduusat ja laakamadot.
2,6 miljoonaa vuotta sitten, niistä kehittyy
esivanhempamme, Homo Habilis.
Sillä on suuremmat aivot ja hennompi ruumin rakenne.
Homo Sapiens ilmaantuu 400 000 sitten,
Homo Sapiensin kantamuodot olivat valinneet
kehityssuunnaksi tietoisuuden.
Ihminen kykeni heijastelemaan tietoisuudellaan koko
maapalloa ja koko maailmankaikkeutta.
Onko nykyihminen kypsä 15 miljardin vuoden jälkeen ottamaan vastuun elämän
ylläpitämisestä tällä haavoittuneella ja rikkipommitetulla maapallollamme ?
Ihminen ei voisi koskaan nousta luonnon yläpuolelle, koska ihminen on osa luontoa ?
Miksi sopeutuminen luontoon on nyt ylivoimaisen vaikeaa ?
Onko jotakin unohtunut ?
15 miljardia vuotta sitten elämän siementen levittyessä
yli maailmankaikkeuden, olemme nyt maapallon elämän päätähti.
Mikä on nykyihminen, tämä teknistaloudellinen ihme ?
Nykyihminen on oppinut tekemään kaikesta elollisesta elotonta !
Nykyihminen osaa luoda vain entrobiaa, hävittää luonnon järjestys ?
Onko Luonnon itseohjautuva järjestys elämää ylläpitävän Luojan järjestys ?
Nykyihminen osaa luoda vain entrobiaa, hävittää luonnon järjestys ?
Onko Luonnon itseohjautuva järjestys elämää ylläpitävän Luojan järjestys ?
Miten nykyihmisen syntiinlankeemus sovitetaan ?
Meneillään on dramaattinen sukupuuttoaalto ja ympäristön
saastuttaminen.
Edessä on kasvun rajat :
väestökriisi, vesi-kriisi, öljykriisi, ilmastomuutos jne.
Toisaalta, pelkästään asevarusteluu suunnatuilla investoinneilla ja
vihollisuuksien välttämisellä kykenisimme ratkaisemaan globaalilla yhteistyöllä
myös akuuteimmat kriisimme ?
Mihin nykyihmisen järki katosi ?
Vai onko se vasta
syntymässä ?
Kuinka tietoisesti
opimme avaamaan oman DNA:mme kätketyt salaisuudet
pyhiinvaellusmatkastamme ja sovituksestamme tällä
kotiplaneetallamme ?
Ihmiskunnan selviytyminen nykyisistä koetuksista kärjistyy erityisesti kysymykseen elämän tarkoituksesta ja jälleensyntymästä.
Vasta sen jälkeen pystymme vastamaan kysymykseen -
onko maapallo rajallinen vai rajaton ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti