maanantai 7. toukokuuta 2012

KELA - lahonnut tilkkutäkki ?


Mitä perusoikeuksia loukkaavalle ja  ihmisoikeuksien kannalta laittomasti toimivalle kelalle pitäisi tehdä ?
Pitäisikö kela hajauttaa alueellisesti, vai pitäisikö koko suomalainen sosiaalipolitiikka ja perusturva uudistaa ja ajanmukaistaa kertaheitolla
ihmis- ja perusoikeuksia vastaavaksi ?

Olisiko vihdoinkin aika purkaa nykyinen kelan pirstaleinen sosiaaliturvan köyhyysloukku ja tehdä sosiaalipolitiikasta kannustin ?
Nyt tarvitaan kansallinen herätysliike Perustulon taakse !

Mikä Kela ? - keppiä vai porkkanaa ?

Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentulo, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa.
Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937, ja se oli aluksi nimensä mukaisesti eläkelaitos.
Nykyisin Kelan vastuulla on esimerkiksi kansaneläke, kuntoutusraha, lapsilisä, lääkekorvaukset, opintotuki, perhe-eläke,peruspäiväraha, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, työmarkkinatuki, työttömyyseläke, vammaistuki,vanhuuseläke ja yleinen asumistuki. Elatustuen maksatus siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1. huhtikuuta 2009.
Useimmista Kelan päätöksistä voi hakea muutosta sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta. Työttömyysturvaa koskevista päätöksistä asiakas voi valittaa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan ja opintotukea koskevista päätöksistä opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus.
Kelaa on syystäkin kritisoitu ja vuosikausia sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä.

KELA – LAHONNUT TILKKUTÄKKI ?

Kela itse ei itse säädä lakeja, joiden pohjalta se toimii.
Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, siinä ei aina ole otettu huomioon, että yksi lainmuutos aiheuttaa seuraamuksia muiden lakien toteuttamisessa.
Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat demarileirin lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta  koko järjestelmän kertakaikkiseen korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät ja vasemmistoliitto.
Kelan entinen pääjohtaja Jorma Huuhtanenkin kannatti lainsäädännön yksinkertaistamista, ja hänen mielestään etuusviidakko toimiikin huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. 
Nyt noin sadan etuuden ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa.
Kelan sekava tukijärjestelmä perustuu vielä luokkayhteiskuntaan ja polkee säälimättä perus- ja ihmisoikeudet !

KELAN LAITON LUOKKAYHTEISKUNTA :
-          opiskelijat
-          työttömät
-          eläkeläiset
Kela luokittelee ihmiset sosiaalipoliittisesti eri kasteihin. Alimpana kastissa ovat opiskelijat. Hieman paremmassa asemassa ovat eläkeläiset. Kaikkein ankarimmassa kontrollissa ja säännöstelytaloudessa elävät työttömät, joiden työttömyystukea tai työmarkkinatukea säädellään ja kyykytetään pirstaleisella työttömyyslailla, joka on jo lähtökohtaisesti  ”tarveharkintaan” ja kumppanin tuloihin perustuen  perus – ja ihmisoikeuksien vastainen.
Varsinkin työttömälle työnhakijalle kelan köyhyysloukku alkaa olla jo ylivoimainen:
-           Mitä tapahtuu, kun köyhyysloukutettu ”opiskelija” tai ”työtön” haluaisi parantaa olojaan ja ottaa vastaan satunnaisia työtarjouksia ? 
Jos saa töitä kymmeneksi tunniksi viikossa, opiskelijalle työ sallitaan, eikä hänen tukiaan leikata. Eläkeläinen joutuu jo miettimään
Työttömälle työn tekeminen ei kannata ollenkaan. Hänen työttömyyspäivärahaansa leikattaisiin heti. 

Entäs Kelan asumistuki ?
Sekin perustuu perus- ja ihmisoikeuksien polkemiseen, kun opiskelijat on siirretty alimpaan kastiin.
Minimitoimeentuloon tarvittavan tuen määrä on kuitenkin kaikilla ihmisillä sama.
Kelan luokkajakoon perustuva tukijärjestelmä ei perustu oikeudenmukaisuuteen.
Järjestelmä on byrokatraattinen, jähmeä ja sekava tlkkutäkki pelkkää kapulakieltä ja tuloloukkuja.
Itsensä satunnainenkin työllistäminen on tehty lähes ylivoimaisen vaikeaksi. 

Hyvin harva köyhyysloukkoon tiputettu kansalainen enää edes jaksaa selviytyä kelan viidakossa.
- Kuka jaksaa selvittää mihin tukeen ja miten on milloinkin oikeutettu kelan kapulakielellä ilman henkilökohtaista
avustajaa ?

Minkäänlaisesta kansalaisten oikeusturvasta ei enää edes voi puhua, kun tälläkin hetkellä kelan muutoksenhakulautakunnissa on kymmenien tuhansien valitusten monen vuoden sumppu !

- Miten Suomen kansa ja Suomen kansalainen nousee yhäkin pahenevasta lamasta, jos sen virallinen sosiaalipolitiikka ja perusturva ei vieläkään perustu tasa-arvoon; perus- ja ihmisoikeuksiin, jotka Suomi on kuitenkin ratifioinut virallisesti ja kansainvälisesti muiden ns. "oikeusvaltioiden" tapaan?!

1 kommentti:

  1. Sinikan oma lisäys / mielipidekirjoitusmaanantaina, toukokuuta 07, 2012

    Vasemmistoliiton edustajat Li Andersson ja Anna Kontula kirjoittivat ksml:ssa 1.5.2012
    http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/perustulo-tarvitsee-taakseen-ay-liiketta/1191081
    Hyvä juttu !

    Perustulo tarvitsee taakseen ay-liikettä

    Perustulolla tarkoitetaan yleensä rahaa, joka osoitettaisiin kaikille alueen asukkaille, samansuuruisena ja vastikkeetta. Perustulosta on toistaiseksi vähän kokemuksia. Siksi sen kaikkia vaikutuksia on mahdotonta ennakoida. Selvää kuitenkin on, että kyseessä ei ole pelkkä sosiaaliturvabyrokratian karsintaprojekti, vaan laajalti työelämän pelisääntöihin kytkeytyvä uudistus.

    Suomalaiset työmarkkinat ovat viime vuosikymmeninä ajautuneet koko ajan kauemmaksi siitä pysyvien teollisuustyöpaikkojen visiosta, jolle hyvinvointivaltio aikanaan rakennettiin. Jo kolmannes suomalaisista tekee jonkinlaista silpputyötä. Lisäksi selkeät ammatti- tai alakohtaiset työnkuvat ovat hämärtymässä, työnjohto pirstaloituu ja sosiaaliturvan katveeseen jäävä mikroyrittäjyys yleistyy.

    Virallisen työelämätilastojen ulkopuolelle jää paljon toimintaa, jonka taloudellista arvoa ei voida kiistää, mutta josta ei makseta palkkaa. Tähän ryhmään kuuluvat ainakin omaishoiva, vapaaehtoistyö sekä erilaisten innovaatioympäristöjen ylläpito. Suomessa myös tehdään suhteettoman paljon palkatonta työtä, esimerkiksi korvaamatta jäänyttä ylityötä ja palkattomia työharjoitteluja.

    Vanhan sosiaaliturvajärjestelmän ja uusien työmarkkinoiden kohtaamattomuus synnyttää ihmisryhmiä, joille ei työssäkäynnistä huolimatta kerry eläkettä, lomia, työttömyysturvaa tai edes köyhyysrajan ylittävää toimeentuloa. Työsuhteiden ja työn luonteen muuttumisen seurauksena yhä useampi ihminen kokee jatkuvaa taloudellista epävarmuutta. Jähmeä sosiaaliturvabyrokratia pikemminkin lisää kuin vähentää ihmisten mahdollisuuksia elämänhallintaan.

    Perustulo on lupaus sosiaaliturvasta, joka vastaisi työn muuttuneeseen luonteeseen. Perustulon vaikutukset riippuvat kuitenkin ratkaisevasti sen ehdoista. Riittävän suuruinen perustulo parantaisi erityisesti pientuloisten työn ehtoja, kun taas liian pieni perustulo heikentäisi työehtoja nykyistäkin sosiaaliturvaa tehokkaammin.
    Palkkatyön murros, mikroyrittäjyys sekä riskien ulkoistaminen työntekijöille ovat vakiintuneet osaksi järjestelmää. Siten jonkinlaisen perustulon toteutuminen on vain ajan kysymys.

    Kun hitaasti kääntyvä ay-laiva vielä miettii ollako perustulon puolesta vai sitä vastaan, todellisuudessa kamppailua käydään jo siitä, millä ehdoilla muutos tapahtuu.

    Ammattiyhdistysliikkeessä esitetty huoli halpatyön sementoitumisesta perustulon avulla on vakava ja aiheellinen. Vastaus tähän ei kuitenkaan voi olla vanhentuneeseen sosiaaliturvajärjestelmään takertuminen, vaan työskentely riittävän perustulon puolesta.

    Ammattiyhdistysliikkeelle perustulo tarjoaa mahdollisuuden uudistua. Sen myötä olisi ylitettävissä kuilu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan oikeutettujen duunareiden sekä silpputyömarkkinoilla sinnittelevän prekaarin työvoiman välillä. Edellisille perustulo olisi keino lyhentää työaikaa ilman tulotason romahtamista. Jälkimmäisille se takaisi taloudellisen minimiturvan ja siten myös mahdollisuuden kieltäytyä kohtuuttomista työehdoista ja toimeksiannoista.
    Ammattiyhdistysliikkeellä oli aikoinaan ratkaiseva rooli hyvinvointivaltion rakennustyössä. Nyt kutsumme ay-liikettä vanhaan tehtäväänsä uudessa maailmassa – puolustamaan ja parantamaan tavallisten ihmisten elämisen ehtoja.

    VastaaPoista