FINLANDIA

Viime vuosisadan vaihde ja sen ensimmäinen kymmenluku olivat hyvin vaikeaa aikaa tsaari-Venäjän vallassa elävälle Suomelle. Tämä näkyi selvemmin sanoma- ja aikakausilehdistön käymässä taistelussa Venäjän sortotoimia vastaan. Lehtiä painostettiin, sensuroitiin ja lakkautettiin. Lehtimiehet nousivat itsenäisyyteen ponnistelevan kansakunnan sankareiksi.

1899 järjestettiin juhla varojen keräämiseksi lehtimiesten eläkerahastoon. Juhlien pääohjelmaksi muodostui "kuvaelma Suomen historiasta ", johon Jean Sibelius oli säveltänyt musiikin. Siitä saakka ymmärrettiin Finlandian olevan kansallisen vastarinnan ilmaus, minkä vuoksi kenraalikuvernööri kielsi sen esittämisen.

Mitenkäs nyt hallitsevat valtapuolueet suhtautuvat kansalaisiin, niihin, joiden mielestä puolueiden vaalirahoitus ja korruptio on jo mädättänyt Suomen demokratian ja Suomi on sen seurauksena liitetty vielä pahemman EU-orjuuden alaisuuteen ?

Miten valtaeliitti suhtautuu kiusalliseksi häiriköksi koettuun kansaan?

Sibeliuksen Finlandiaa oli lupa soittaa keisarikunnan muissa osissa, mutta toisella nimellä. Impromptu oli Sibeliuksen itsensä valitsema.

Puoluetuella ikuisvaltaa pitävät kapitaalipuolueet, niiden lehdistö ja Yle ovat nyt monopolisoineet myös tiedonvälityksen. Eduskuntaan kuulumattomat pienpuolueet eivät pääse edes Yle:n keskusteluihin vailla minkäänlaista tasa-arvoa tai taloudellista vaalitukea!

Ateena, Juudea, natsi-Saksa, tsaarinajan Venäjä ja nyt Suomi?

Komeinkaan kulttuuri ei merkitse mitään, jos ihmisyyden murskavoimat saneleva ehdot ja alistavat kansan ja vastustajat valtakulttuurin pakkotoimilla tai tyrannialla.

Tuosta vuosisadan taitteen lehtimiesten juhlasta saakka koko maailma on pitänyt Finlandiaa suomalaisen sisun, järkähtämättömyyden ja isänmaallisuuden vertauskuvana.

Jo ensimmäinen synkän uhkaava puolisävelaskel julistaa väkivalloin vaiennettua vapaudentahtoa. Tätä seuraa rauhaisa tulevaisuuden uskoa henkivä osa, joka äkkiä katkeaa patarumpujen taistelukohtaukseen.

Tänään, melkein satakymmenen vuotta myöhemmin, edessämme on taas ratkaisujen ajat.

Suomen luonto on kestänyt jääkauden, se kestää myös tämän laittoman EU-vallankaappauksen ja siitä seuranneet leipäjonot.

Finlandiakaan ei ole vielä lopussa, teema etenee, taistelun rytmi palaa vielä kerran ja johtaa hymnin väräjävän nousuun: " Oi Suomi Sinun päiväs koittaa, yön usva karkotettu on jo pois."

Suomen itsenäisyyden ajan politiikan ja moraalin kurjistuminen paheneviin laittomuuksiin ei vielä ole katkaissut kansakunnan selkärankaa, mutta Suomen poliittisen järjestelmän korruptio on häpeällinen tosiasia: Suomen nykyinen politiikan eliitti ei edusta kansaa vaan helppoheikkejä.



SINIKKA TYYNELÄ Jyväskylä
Keskisuomalainen 2.6.2008



Helge Kaalikoski:

SUOMEN TÄYSIVALTAISUUS PALAUTETTAVA

Suomiko täysivaltainen tasavalta? Vastaus on kyllä sen oikean maamme perustuslain mukaan, jota EU-huumainen ryhmittymä on useasti rikkonut, mutta sen kumoaminen on jäänyt tekemättä valtiopäiväjärjestyksen 67 pykälän johdosta. Tuo kyseinen ryhmittymä teetti siis vastoin valtiosääntöä uuden kirjasenkin - Suomen perustuslaki 2000, joka jopa jaettiin veronmaksajien varoilla jokaiseen kotiin. Kansalaisilta kirjanen on saanut nimekseen ”Tiitisen raamattu”.

Tuon kirjasen mukaan (§96) eduskunta käsittelee määrättyjä ehdotuksia, jotka sitten päätetään Euroopan unionissa, ja jotka perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan. Saman ”asiakirjan” mukaan (§97) puhemiesneuvosto voi kyllä ottaa selvityksen keskusteltavaksi täysistunnossa, mutta eduskunta ei tee siitä päätöstä. Meillä on menossa täydellinen pattitilanne, sillä tuo eurohuumaisten ryhmittymä puhuu eduskunnan vallan kasvusta ja Suomen itsenäisyyden lisääntymisestä. Raaka peli on lisännyt vain eräiden henkilöiden ”valtaa”.

On siis edelleen kysyttävä: Ketkä, missä ja milloin pettivät Suomen kansaa - ja mahdollisesti itseäänkin? Eikö korkeat oikeusoppineetkaan ymmärtäneet, että valtiopäiväjärjestyksen §67 oli ja on edelleen ehdottomasti ainoa Suomen perustuslain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista säätelevä pykälä, jota olisi pitänyt noudattaa 18.11.1994. Eduskunta rikkoi puheenjohtajan johdolla tärkeintä pykälää, loukaten samalla vähemmistön perustuslain takaamaa oikeutta. Asia koski siis EU:n liittymissopimusta, joka olisi pitänyt käsitellä viisikuudesosa määräenemmistöllä, mutta asiassa käytettiin kaksikolmaosa määräenemmistöä.

Puoluevallan ns. tarkoituksenmukaisella poliittisella päätöksellä ohitettiin maamme perustuslain keskeisin ja tärkein pykälä. Kun murhat ja valtiopetokset eivät vanhene koskaan, voi jo seuraava EI EU -enemmistöinen eduskunta palauttaa vaikkapa kolmannella valtalailla maamme täysivaltaisuuden ennalleen.

Eduskunnan pöytäkirjojen mukaan jo 18.3.1992 kikkailtiin perustuslain vastaisesti se surullisen kuuluisa supistettu perustuslain säätämisjärjestys, joka salli ”eurostoliittolaisille” pelkän tiedonannon, vaikka kyseessä oli VJ:n 67§:n alainen asia.

Kansanedustajille yritettiin jopa uskotella, että kysymyksessä on valtiosopimus, vaikka EU ei ole vieläkään valtio. Eduskunta äänesti siis vuonna 1992 EY-jäsenhakemuksesta ja tulos oli 108-55, josta siis puuttui yksi ääni supistetusta perustuslain säätämisjärjestyksestä huolimatta.

Suomen perustuslaki kehottaa kansanedustajia äänestämään valtiopäiväjärjestyksen 11§ mukaisesti, joka on omantunnon pykälä, mutta puoluevallan ns. ryhmäkuri on tässäkin ohittanut perustuslain.

Jk. Allekirjoittanut ei ole vielä koskenut fyysisesti euroihin.


Helge Kaalikoski

Suomi: EI-EU ry:n kunniajäsen

Turun Sanomat 16.3.2008






ST :
SUOMI EI OLE EU:n JÄSEN LAILLISESTI :

Suomi ei ole laillisesti EU:n jäsen eduskunnan jätettyä todistettavasti hyväksymättä 31.12.1994
päättyneenä ratifiointiaikana EMU 3:n eli muun muassa markan syrjäyttämisen.
ILMAN EMU 3:a EI OLE LIITTYMIS-SOPIMUSTAKAAN.
Tasavallan presidentin suorittama liittymissopimuksen ratifiointi 8.12.1994 oli laiton.

VASTA KUN TÄMÄ ASIA ON OIKAISTU, SUOMI VOI UUDELLEEN OLLA OIKEUSVALTIO, JOSSA TOTEUTUU KANSAN TAHTO.

VALTIOPETOS EI VANHENE KOSKAAN.