Valon aikaan

Aurinko paistaa ja koko luomakunta herää pitkän talvihorroksen jälkeen. Pihalla keinahtelee västäräkki. Puiden silmut paisuvat ja maaäidin energiat latautuvat. Kesä alkaa.

Mitä elämä on?

Olen tähän ikään nukkunut ja herännyt joka aamu fyysisessä kehossani jo yli 26.000 kertaa.

Olenko oppinut yhtään mitään? 

Omaa sielun ikääni en osaa edes arvioida, koska en muista kuinka monta inkarnaatiota olen jo elänyt, mutta sielunvaelluksessani muinainen Egypti on ollut hyvin tärkeä paikka. Herään usein hämmentyneenä virkistävän ja häikäisevän kokemuksen jälkeen vaeltaessani yksin tutkimassa valtavia kullalla ja jalokivillä koristeltuja kymmeniä metrejä korkeita kattoon asti koristeltuja temppeleitä, joiden loisto ja pyhyys on käsittämätöntä. - Pelkkää untako?

Elämme fyysisessä kehossa kahden maailman kansalaisina, ajan ja ikuisuuden; -unen ja valveen vaihtelua. Valveilla ihmisen rajoittunut mieli ottaa ohjakset. Unessa siirrymme rajattomaan tuntemattomaan, joka on kaiken ajan, tilan ja etäisyyksien ulottumattomissa odottamassa yliaistista informaatiota.

Kuka minä olen?

Tämä elämä on raskasta.

Joka aamu herätessä takaraivossa ahdistaa maailman sotahulluus ja ympäristön entistä nopeampi saastuminen. Mitä pahaa olen tehnyt, että kärsin näin tuhoisista seurauksista? Mutta karma on tinkimätön ja oikeudenmukainen, se vaatii maailman kärsimyksen kohtaamista ilman pakopaikkaa? 

Onko edes olemassa mitään pakopaikkaa ihmiskunnan ja koko luomakunnan kollektiivisesta kärsimyksestä? - Pitäisikö kadehtia niitä ihmisiä, joita maailman hätä ei liikuta millään tavalla, niin kauan kun omaa mukavuusaluetta ei häiritä?  

Sielun matka maailmaan 

Sielu on kuolematon ja koko ihmisen elämä luomakuntaa myöten perustuu heräämisprosessiin? Herääminen on valtava energeettinen voimalataus. Jos ihminen päätyy maiseen elämäänsä nukahtamisen kautta, hän täysin heränneenä maallisen vaelluksensa tarkoituksesta ja tehtävästä palaa sinne mistä on tullutkin? - Kotiin.

Elämme ja heräämme väliaikaisesta maaäidin kohdusta muistamaan todellisen alkuperämme.
Ts. maallisen elämän tarkoitus kärsimyksineen ja koettelemuksineen on vain palauttaa takaisin henkisen maailman asetukset ajatuksiimme ja maailmakuvaamme. 

Itsetutkiskeluun pohjautuva henkinen kasvu tapahtuu jokaisen ihmisen kohdalla.  ”Suuri Herääminen”, on tapahtuma, jolloin varjomaailman raskaat materialistiset verhot tippuvat ja ihminen astuu todellisuuteen, jota määrittää yliaistinen totuus. Yliaistinen totuus on ikuista järjen ulottumattomissa olevaa intuitiivista, suoraa sydänviisauden tietoa. Raamatussa suuri herääminen tarkoittaa uudestisyntymistä ylhäältä hengestä, itämaisissa uskonnoissa sitä kuvataan valaistumisella.

Tunne itsesi

Olin pikkutyttö, kun usein mietin jumalaa katsellessani mahtavia pilvilinnoja. 

Ymmärsin, että, koska mahtavat pilvilinnat olivat kaikkialla, jumala oli kaikkialla ja kaikille sama. Muuta todistusta en ole tarvinnut.

Kun sitten 12-vuotiaana luin Platonin ( 427–347 eaa.)  ) todistelut sielun kuolemattomuudesta, halusin haltioituneena tietää kaiken elämän salaisuuksista. Etsin tietoa kirjoista, ahmin niitä, kunnes ymmärsin, että ilman omaa ajattelua ja elämänkokemuksia en ole oman elämäni päätähti. 

Elämänkokemukset tempaavat nuoren ihmisen virran vietäväksi vielä kun sielun uni on syvää. Niin pitääkin tapahtua. Kestää kauan ennen kuin ymmärtää, ettei fyysinen keho ole ”minä”, se on pelkkä käyttöväline. Fyysinen keho on vain vaate ihmisen sisäiselle olemukselle. Fyysinen keho on kuitenkin ihmisen kaikkein korkein eettinen ja moraalinen opettaja, koska se on sielun temppeli. Jos laiminlyö kehonsa huolenpidon, sairastuu. 

 
Maallisen elämän ilot ja surut, pettymykset ja menetykset kuuluvat sielun kouluun, kun ihminen etsii ensin onnea, menestystä ja turvallisuutta itsensä ulkopuolelta.

Entä nykyisen elämäntavan ja ahneuteen perustuvan materialismin paradoksi?  Kun hyvinvoinnin kasvaessa perustarpeet on vihdoin tyydytetty, onnea ja turvallisuutta on yhä vaikeampi etsiä itsensä ulkopuolelta materiasta. Yhtäkkiä elämästä puuttuu maku, -kun mikään ei enää tunnu miltään? Elämä on käynyt tarkoituksettomaksi ja tyhjäksi.

Äärimmäisessä yksilökeskeisyydessä nykyisen materialismin erillisyys maailmasta on luonut erillisyyden myös omasta henkisyydestä ja jäljelle on jäänyt tarkoitukseton tyhjyys. Tuossa vaiheessa pintaan nousee myös loputon toivottomuus. Ihminen kaiken keskellä yksin!? Edessä musta aukko.

Kuka uskaltaa hypätä syvän masennuksen ja toivottomuuden mustaan aukkoon henkisessä hädässään ilman mitään turvatakuita hengissä pysymisestä? Helpotusta ja turvaa haetaan masennuslääkkeistä tai psyykenlääkkeistä? Varmasti ne turruttavat sielun tuskaa, mutta…

Meistä jokainen on tälle matkalle lähtiessään päättänyt kohdata osana sielun koulua täydellisen yksinäisyyden ja erillisyyden tilan. - Miksi? Koska todellista, kestävää onnea ihminen ei koskaan voi löytää maailmasta, materiasta, rakkaistaan, lapsistaan tai mistään muustakaan itsensä ulkopuolelta. Vaikka ihminen elää tässä maailmassa, hän ei ole tästä maailmasta. Joka itsensä kadottaa, hän löytää sen!?
 
Vaikka aurinko paistaa ja linnut laulaa, maailma ympärillä on rikki.
Mutta me heräämme yksin tai yhdessä. Olemme syntyneet kärsimysten, sotien ja väkivallan maailmaan maksamaan karmavelkojamme. Luommeko lisää pimeyttä; erillisyyttä, turvattomuutta ja sotia, vai luommeko rauhaa ja rakkautta? Jokainen saa itse valita, ketään ei tuomita.

Sielun matka maailmassa – pelon voittaminen

Sielun matkalla maailmaan on portinvartija, pelko. Pelko on kaikista petollisin erillisyyden verho, sen taakse voi piiloutua, eikä totuutta tarvitse koskaan kohdata. Pelkäävä ihminen ei koskaan tule tietoiseksi omista todellisista voimistaan hengen soturina ja sielun matka hidastuu tai jää kokonaan kesken. Kun sielun matka on kesken, se pelkää tai vihaa kaikkea; - vihollista, tasapainon menettämistä, terveyden romahtamista, rahojen loppumista, jne...

Mitä maailma on?

Maailma on sielun peili. Kun katson maailmaa, näen heränneenä siinä rehellisen itseni. Luonko maailmaa, vai tuhoanko sitä? Tapanko vihollisen vai unessa itseni?

Maailma ympärillä on täsmälleen oman tietoisuuden kokoinen avain ja lukko? 

Luomme joko kärsimystä tai totuutta riippuen siitä, ovatko ajatukset vakavasti totuudellisia vai maailmasta opittuja unimaailman pinnallisia arvoja. 

Meistä jokainen on luovana ihmissieluna elämän koulun ja maailman simulaattorissa, jossa myös ajatukset heijastuvat elämän peiliin. Maailman simulaattori testaa yhä uudelleen joka päivä heräämistämme, luottamustamme, epäonnistumisiamme. Meistä kukaan ei tee tahallaan pahaa, vaan tietämättään; muistamatta todellista olemuspuoltaan. 

Meistä kukaan ei ole yksin

 

Olemme osallisuudessa elämän ykseyteen. Emme omista elämää. Emme omista itseämme, emmekä edes kehoamme. Keho on meillä lainassa, se on tämän inkarnaation nykyinen vaate, jossa alkuperäinen sielu kehittää persoonallisia ja yksilöllisiä taitojaan tullakseen tietoiseksi omasta palvelutehtävästään maailman vapauttamiseksi kaikesta pimeydestä; kärsimyksestä, sodista ja valheista, jotka perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen.
 
https://mvlehti.net/2024/05/02/valon-aikaa-mielipide/