Sähköä ilmassa

Ihmiskunnan historiassa sähköistämisen aika on varsin lyhyt. Nykyisin sähkömagneettinen säteily toimii viestinnän välineenä, lääketieteen ja tekniikan palveluksessa. Onko valitsemamme kehityksen suunta oikea?

Sähköä ilmassa ?

Luin Erja Tammisen 325 s. kirjan. Kirja on välttömätön koko kansan perustietoteos varsinkin nyt, kun 5G- verkot ja etätyöt lisääntyvät. Onko aihetta huoleen ? Totta totisesti on ! 
Käykö meille kuin kuvan Kiljukotkalle ?

Yli sata vuotta sitten elinympäristömme oli täysin toisenlainen kuin tänään, myös sähkömagneettisten kenttien osalta. Oli vain Maan geomagneettinen kenttä, luonnon valo ja tasavirtasähkö. Sitten alkoi teollistuminen, tasavirran tilalle tuli vaihtovirta. Vuosikymmenien kuluessa saatiin radio, tv, kodinkoneet, tietokoneet ja matkapuhelimet. Hyvin lyhyessä ajassa ihminen on luonut ympärilleen ennennäkemättömän mittavan sähkömagneettisen ympäristön.

Ihminen on kuitenkin biologisesti sama olento kuin sata vuotta sitten, ennen tekniikan kehittymistä. Evolutiivisesti ihmisen, eläinten ja kasvien on tässä ajassa ollut mahdotonta sopeutua ihmisen luomiin sähkömagneettisiin kenttiin. On arveltu, että äkillisellä sähköisen ympäristön muutoksella saattaa olla yhteyttä jopa joidenkin lajien katoamiseen maapallolta. Ihminen on rakentanut itselleen sähkömagneettisen viidakon, joka on kaukana siitä paratiisista, jossa elämä sai alkunsa. Ihminen on luonut itselleen mielikuvan siitä, että taloudellinen hyvinvointi ja vauraus, jopa sivistyskin, kulkevat käsi kädessä uusien teknologian sovellutusten kanssa. On valittu suunta, jonka lopullisesta päämäärästä ei olla selvillä.

SÄHKÖMAGNETISMI

ei ole luonnossa eliöiden biologiasta irrallinen ilmiö. Ihminen on osa tätä luonnon kokonaisuutta ja vuorovaikutussuhteessa siihen. Olemme syntyneet maapallon staattiseen magneettikenttään ja avaruuden sähkömagneettiseen taustavärähtelyyn. Taustavärähtelystä kokonaan eristetty ihminen menettää nopeasti vuorokausirytminsä. Maan magneettikenttä vaikuttaa myös eläinten biologisiin toimintoihin. Ne suunnistavat, saalistavat ja kommunikoivat sen avulla.

Maapallon ytimessä on sulan raudan sydän, joka luo dipolimagneettikentän, vähän samankaltaisen kuin kestomagneetti. Maan magneettikenttä ulottuu kauas avaruuteen ja suojelee elämää avaruudesta tulevilta kosmisilta säteiltä.

MAGNETIITTI – ELIÖIDEN SISÄINEN KOMPASSI

Olipa kyseessä ihminen, eläin, kala, mehiläinen tai hyönteinen, lähes kaikkien elimistöstä on löydetty hyvin hienojakoista magneettista mineraalia, magnetiittia. Jokaisessa eliössä oli ketju hienonhienoja magnetiittikiteitä: samaa ikivanhaa rautamineraalia, jota on vesistöjen pohjassakin. Luonnossa bakteerit keräävät vedestä näitä liukenemattomia mineraaleja ja liittävät pienet magnetiittihiukkaset solun rakenteisiin. Magnetiittikiteet toimivat kompassina. Sisäisen kompassinsa avulla ne pääsevät vaivatta kohti pohjoista ja pohjamutaa vinosti alaspäin suuntautuvia Maan magneettikentän voimaviivoja seuraamalla.

SUUNNISTAVATKO LINNUT MAGNEETTIKENTÄN AVULLA?

Liittyykö magnetiitti jotenkin lintujen kykyyn aistia magneettikenttiä ja suunnistaa niiden avulla. Tutkimuksissa on käytetty suprajohtavuuteen perustuvaa tutkimusmenetelmää ja elektronimikroskooppia. On löydetty suuria magnetiittikiteitä esimerkiksi kyyhkysen aivojen pinnalta ja niskasta. Magneettikiteitten ja sisäisen kompassin yhteys ?

Linnun kompassi toimii hieman poikkeavasti tavalliseen kompassiin nähden. Se paikantaa eteläisen ja pohjoisen magneettisen navan ja päiväntasaajan suunnan. Sillä ei ole merkitystä, onko lintu eteläisellä vai pohjoisella pallonpuoliskolla, koska kompassinsa avulla se osaa suunnistaa kohti päiväntasaajaa. Uskotaan, että linnun silmän magneettinen aisti perustuu verkkokalvon pigmenttien proteiineihin, jotka aistivat erityisesti sinisen valon aallonpituuden. Tieto välittyy aivoihin näköhermoa pitkin. Monet lintulajit hyödyntävät magneettisista navoista suuntautuvia linjoja ja niiden kulmia. Lähellä napoja linjat ovat pystysuuntaisia ja päiväntasaajan lähellä vaakasuuntaisia. Magneettikentän linjan kaltevuus osoittaa suunnan. Teoriassa voidaan olettaa, että päätään puolelta toiselle kääntämällä, eli muuttamalla pään kulmaa suhteessa magneettikenttään, lintu voi tuottaa visuaalisen vaikutelman magneettikentästä.

Lintujen käyttämän heikohkon magneettikentän aistimiseen vaaditaan ferromagneettista materiaalia. Magnetiitin on todettu reagoivan ulkoiseen sähkö- ja magneettikenttään herkemmin kuin minkään muun biologisen materiaalin. Lintujen suunnistusjärjestelmissä on suuria lajikohtaisia eroja, mutta jo 1800-luvulta alkaen on esitetty teorioita, että linnut käyttävät geomagneettista kenttää suunnistukseen. Linnut osaavat “laskea” maapallon pystyakselin kallistuskulman ja navigoida sen avulla

LINTUJEN SUUNNISTUS HÄIRIYTYMÄSSÄ

Jo vuonna 1965 havaittiin, että linnut häiriintyvät sekä voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä tuottavista lähetinantenneista, että luonnon magneettikentän poikkeamista. Lintujen reagoinnista erityyppisille antenneille, joita etenkin viime vuosina on ilmestynyt maisemaan runsaasti, on tehty lukuisia havaintoja eri puolilla maailmaa. Lintujen suunnistus on selvästi häiriintynyt ja vieraita lajeja on löydetty ”vääriltä” mantereilta. Myös varpusten uskotaan reagoivan antenneille. Varpuset kaupunkilintuina ovat jo lähes hävinneet myös Suomesta, sitä mukaa, kun digitaalisaatio on tehnyt hirmuloikkaa. Tutkijat epäilevät, että matkapuhelinsäteily olisi syypää varpusten katoamiseen. Kaupunkien alueilla on satoja ja tuhansia matkapuhelinmastoja. Tukiasemilla ja sähkömagneettisilla kentillä on vaikututuksia lintujen munimiseen ja lisääntymiseen.

LINNUT LAKKAAVAT LISÄÄNTYMÄSTÄ

Lintujen reaktioit tukiasemamastoille ? Säteilyn lisääntyessä lintujen lukumäärä vähenee ja niiden käyttäytyminen muuttuu, vaikkakin ne altistuisivat runsaasti raja-arvojen alapuolella oleville säteilytasoille. Matkapuhelinantennien sijainnilla pesiin nähden yhteyttä toisiinsa. Pesintä häiriintyy, pesin tekeminen vaikeampaa ja poikasten määrä vähäisempää.

MATKAPUHELINMASTOT JA NIIDEN TERVEYSVAIKUTUKSET

Linnuilla, jotka pesivät antennien lähellä, on myös pesänrakentamiseen liittyviä ongelmia. Tutkimusten mukaan pesät eivät välttämättä koskaan valmistu tai linnuille tulee riitaa risuista tai ne hukkaavat niitä. Lintujen käytös on passiivista ja suuri osa niiden poikasista kuolee heti syntymän jälkeen.

Tammisen kirjassa on hyvin kattava tutkimusaineisto informaatiotekniikan digiloikan ja vahingollisen säteilyn vaietuista vaikutuksista eläinten, ihmisen ja varsinkin lasten terveyteen:

Nyt biologiset vaikutukset kielletään. Tästä seuraa, että raja-arvot ovat aivan liian korkeita eivätkä suojaa väestöä.

Otan tässä tiivistetysti vain muutamia esimerkkejä:

- Mikroaaltosäteilylle altistetuissa verisoluissa esiintyi 300 % enemmän mikrotumakkeita kuin altistamattomissa soluissa. Mikrotumakkeita muodostuu kromosomivaurioiden yhteydessä.

Mikrotumakkeiden esiintyminen verisoluissa kuvastaa syöpäriskin huomattavaa lisääntymistä. 

Viime vuosina diagnostiikka tällä alueella on huomattavasti yleistynyt. Meillä käytössä olevassa säteilystandardissa on 50-kertainen turvamarginaali, jonka mukaan kännykän SAR-arvo voi olla 1/50 -osa siitä tasosta, jolla vaurioita oletetaan syntyvän. Ticen ja Hookin tutkimustulokset huomioiden nykyisen raja-arvon pitäisi 2 W/kg sijasta olla 0,1 W/kg.

Mikroaaltosäteily voi vaurioittaa aivosolujen DNA:ta.

KÄNNYKKÄTUTKIMUKSISTA

Dariusz Leszczynski analysoi kännykkätutkimuksia ja niiden taustoja. Hän on arvostellut muun muassa entisen työnantajansa Säteilyturvakeskuksen kännykänkäyttäjille jakamia ohjeita vanhentuneiksi – ne koskevat lähinnä peruspuhelimia ja ovat älypuhelimien toimintoja ajatellen joko virheellisiä tai vain osittain totta. Osa ohjeista pitää paikkansa. Älypuhelimia ei koskaan saisi pitää lähellä kehoa, ei silloinkaan kun niitä ei käytetä, koska WLAN-toiminto ja datansiirto-ominaisuus lisäävät päivitysten myötä puhelimen käyttäjään kohdistuvaa säteilyä. Muun muassa näitä tekijöitä ei huomioida Säteilyturvakeskuksen ohjeissa, vaikka Leszczynski on kehottanut Säteilyturvakeskusta päivittämään tietojaan.  Kuluttajien on hyvä suhtautua varauksella Säteilyturvakeskuksen jakamiin ”RADIOTAAJUISEN SÄHKÖMAGNEETTISEN SÄTEILYN VAIKUTUKSET” ohjeisiin, koska niissä saattaa olla epätarkkuuksia ja jopa virheellisiä kannanottoja. Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja vakuuttaa, että datansiirron yhteydessä puhelin säteilee sallittujen turvanormien puitteissa.

SÄHKÖYLIHERKKYYS

Ensin se kielletään, sitten sille nauretaan, sitä vastaan taistellaan ja lopulta se tunnustetaan.

Sähköherkkien määrä on kasvussa. Sähkö- magneettisten kenttien lisäksi he reagoivat usein myös kemikaaleille ja homeelle. Sähköherkät ovat valoherkkiä ja ääniherkkiä. Sähkömagneettiset kentät, hammaspaikkojen amalgaami ja elektroniikan palonestoaineet näyttäisivät vaikuttavan taustalla.

1980-luvulla, alkoi Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Ranskasta ja Suomesta kantautua raportteja näyttöpäätetyöntekijöiden oireista. Ensin tulivat iho-oireet: polttelu, pistely ja kuumotus. Osa potilaista alkoi saada myös hermostollisia oireita: päänsärkyä, huimausta, koordinaatiovaikeuksia, keskittymiskyvyn ja muistin ongelmia, tinnitusta, verenkiertohäiriöitä ja voimattomuutta. Lisäksi altistuksen yhteydessä alkoi esiintyä erilaisia kipuja ja särkyjä sekä hormonaalisia ja sisäeritystoiminnan häiriöitä. Sähköherkät ovat huomanneet olevansa myös ääniherkkiä, kemikaaliherkkiä ja valoherkkiä. Moni kärsii erilaisista allergioista. Oireet raportoidaan alkaviksi usein juuri näyttöpäätetyössä, mutta kansainvälisten kyselytutkimusten mukaan myös matkapuhelin tai joku voimakkaasti säteilevä elektroninen laite voi laukaista ne. Mikäli sähkölle herkistynyt jatkaa itsensä altistamista, voi oireilu edetä niin pitkälle, ettei hän enää siedä valaistustakaan. Moni kokee saavansa helpotusta oireisiinsa muuttamalla maalle vähäsähköisempään ympäristöön tai kodin sähkösaneerauksesta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Valtaosa kirjasta nostaa esiin tutkimusta, joka poikkeaa siitä edelleen tällä hetkellä yleisesti ylläpidetystä konsensuksesta, että säteilyn haitalliset ominaisuudet syntyvät pelkästään lämpövaikutuksesta. Ydin ei ole itse tutkimus. Kyse on arvoistamme ja taistelusta, jota käydään muutoksesta. Muutos perusolettamuksissa on aina pelottava, jos arvomme eivät kanna meitä. Tilanne on tuttu luonnontieteen historiasta.

Sähköä ilmassa kirja 

http://www.sahkoailmassa.fi/images/stories/Sahkoa_ilmassa.pdf

Kiitos Erja Tamminen

Matkapuhelinantenneista ympäristöön yötä päivää välittyvä mikroaaltosäteily on lisännyt mikroaaltojen määrää joidenkin satojen metrien etäisyydellä antenneista 10 biljoonaa kertaa suuremmaksi verrattuna Auringon luontaiseen mikroaaltosäteilyyn samalla taajuudella.

Tuhansien volttien jännitteillä toimivat sähkönjakelulinjat luovat ympärilleen energiakenttiä, jotka absorboituvat ihmiseenkin. Satelliittimittauksissa on ilmennyt, että 50 ja 60 Hz:n suurjännitelinjat vaikuttavat magnetosfääriin 35 jopa sadan kilometrin korkeuteen asti. Avaruudessa kiertäviä satelliitteja on lukemattomia eri käyttötarkoituksia varten ja ne kommunikoivat mikroaaltojen välityksellä Maan linkkiyhteyksiin. Kaupalliset satelliitit palvelevat viestintäliikennettä, sotilaskäyttöön tarkoitetut tiedustelusatelliitit kuvaavat Maata mikroaaltosäteillään. 

Viranomaisilla on avaruudessa omat säähavainto- ja muut valvontalautasensa. Samaan aikaan Yhdysvallat on valloittamassa ilmastoa uudella militarisella aseohjelmalla v. 2025 mennessä.  Ilmastoviisaat eivät ole edes reagoineet ylimääräiseen ilmastouhkaan. 5G – verkot ovat osa globaalia sotilasuhkaa ja sen teknologiaa ja alistavat koko ihmiskunnan

totalitaariseen kontrolliin. Kenen ehdoilla ? 

Tätäkö me haluamme ?