lauantai 3. elokuuta 2019

Kunnallinen itsehallinto varmistaa kansalaisen perusoikeudet



1800-luvulla syntyneen suomalaisen perustuslaillisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä 1809 perustettiin Suomen valtio. Suomessa on ollut kunnallinen itsehallinto Porvoon valtiopäivien vuoden 1863 kuntauudistuksen ja tsaari Aleksanteri II:n kunta-asetuksen jälkeen. Vasta nyt kunnallisen itsehallinnon perusrakenteet järkkyvät ja sitä mukaa luhistuu kansanvaltaisuuden kivijalka.

Muistellaan.
Marraskuussa 1917 säädettiin maalaiskuntien ja kaupunkien kunnallislaki. Samaan aikaan annettiin myös kunnallinen vaalilaki ja laki kansanäänestyksestä. Suomen kunnallishallinnon katsotaan syntyneen vuoden 1865 asetuksella kunnallishallituksesta maalla ja vuoden 1873 asetuksella kunnallishallituksesta kaupungissa.

Kuntien verotusoikeus on perua 1865 asetuksesta, mikä mahdollisti kuntien tehtävien laajentumisen erityisesti kansakoulutoimessa, köyhäinhoidossa ja sairaanhoidossa.
Vuoden 1917 laeilla toteutettiin kunnallinen demokratia yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittuihin valtuustoihin..
Vuonna 1919 laeista poistettiin mm. säännökset kunnallisesta kansanäänestyksestä ja määräenemmistöpäätöstä vaativia asioita lisättiin.

Ensimmäiset kuntavaalit toteutettiin syksyllä 1918 sisällissodan jälkeisissä vaikeissa olosuhteissa. Vaalit käytiin listavaaleina, ja joissakin kunnissa oli vain yksi lista. Äänestysaktiivisuus oli matala. Vasemmisto sai noin kolmanneksen äänistä, mikä selittynee sisällissodan jälkeisillä olosuhteilla.
Vaalit pidettiin vuoteen 1925 saakka joka vuosi ja valtuustojen jäsenistä vaihtui yksi kolmasosa.
Valtuutettujen vaalikausi oli vuoteen 1955 saakka 3 vuotta ja tämän jälkeen 4 vuotta.
Entäs nyt ?

Kunnallisen itsehallinnon alasajo 
Pekka Lindholm, Perhon entinen kunnanjohtaja

" Kun kunnallishallinto täytti 100 vuotta, valtiovallan, kunnallisten keskusjärjestöjen ja puolueiden slogan oli: Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perusta. Kunnallisopiston pihapiiriin paljastettiin v. 1965 keväällä jäidenlähdön aikaan kansanvallan esteiden väistyttyä kunnallisen itsehallinnon monumentti ”Jäidenlähtö”

Kolme viikkoa sitten olin oman kuntani runsaspuheisessa 150-vuotisjuhlassa. Juhlapuheen piti pääministeri Juha Sipilä. Puheista ymmärsin, että kunnallisen itsehallinnon v. 1996 alkanut alasajo jatkuu ja se viedään tietoisesti valtiovallan ja paikallishallinnon tiedostamatta loppuun. Tukkimiehenkirjanpitoni mukaan puheissa lausuttiin; kansanvalta 0, kunnallinen itsehallinto 2, (pääministeri), peruskunta 0, elinvoimaisuus 13 ja maakunta 11 kertaa.

Kunnallinen itsehallinto, peruskunta, palveluiden saatavuus ja tasa-arvo ovat kansanvallan käsitteitä. Maakuntahallinto, maakunta, valinnanvapaus, tehokkuus ja elinvoimaisuus ovat puoluevallan käsitteitä. 

Kansanvallan huokauksista ja toiveista piittaamatta valta ja palvelut keskitetään. Lähellämme on varoittava esimerkki siitä, mihin vallan keskittäminen johtaa. Virheistä oppimiseen ei ole meillä tarvetta.

Kunnallishallinnon ja kansanvallan alasajon alettua, lakkautettiin lääninhallitukset ja tasa-arvon lakisääteinen valvonta. Siinä saumassa kävi voimakas sykäys maakuntahallinnon puolesta. Sotkiko EU suunnitelmat vai mikä, mutta ELYt ja AVIt muokattiin kovalla kiireellä tässä hallinnon uudistuksessa ei riittänyt kansanvallalle mitään. Unohdettiin maakunnille soveltuvat valtion tehtävät ja otetaan maakunnille peruskunnilta pelastustoimen jälkeen sosiaali- ja perusterveydenhoidon tehtävät.

Puolue- ja valtiovallan suojeluksessa on lentävällä lähdöllä käynnistynyt maakuntakeskusten, vaan ei maakuntien kehittäminen. Keskittäminenkin voisi tapahtua viisaasti, harkitusti ja kiirehtimättä, paremmin kansan omien elämänratkaisuiden tahdissa kuin eduskunnan vaalikausien rytmissä.

Kansa houkuteltiin EU:iin EU:n läheisyyshallintodirektiivillä Päätökset pitää tehdä mahdollisimman lähellä palvelujen käyttäjää. Poliitikot Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla lukekaa (KP 13.10.) Liljan, 97 v. vanhuksen hoitokertomus ja sanokaa, miten EU:n läheisyysperiaate teidän vallassanne toteutuu? 
Peruskunnat älkää nukkuko elinvoimaisuutenne huumassa. Kuntalaisen päivittäin tarvitsema palvelu 100 km:n etäisyydellä on menetetty palvelu.

Mark Twainia mukaillen; suomalaisuuden herättäjän J V Snellmanin ja kansanvallan kehittäjän K J Stålbergin ajan alttarivaate on tämän sukupolven kynnysmatto. https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/552353



Perustuslaki takaa kansalais- ja perusoikeudet

EU-liittymispäätös tehtiin vastoin perustuslain säätämisjärjestystä ja siihen tehtiin euron mentävä halkio alkiolaisen Esko Ahon ja muiden kansanvallan pettäjien toimesta. Seuraavaan, laittomaan, toiseen perustuslakiin kirjattiin vasta v. 2011,  että Suomi on EU:n jäsen.
Kun 80% lainsäädännöstä sanellaan suurvaltojen, yksityispankkien ja suuryritysten ehdoilla EU:sta, alkoi myös Suomen entisen kansallisvarallisuuden uusjako, yhtiöittäminen ja yksityistäminen; - valtavat tulonsiirrot yksityisiin taskuihin ja veroparatiiseihin.
Yhteiskunnan rakennemuutoksessa kiihdyteltiin globaalikapitalismin luomiin kasvukeskuksiin ja metropoleihin maaseudun autioituessa nopeasti. Kasvukeskusten asuntosijoittajat takosivat miljadivoittoja.

Valtiopetoksesta seurasi itsenäisyyden menetys ja nopeasti myös kunnallisen itsehallinnon alasajo, jolla toteutetaan suomalaisen kansanvallan lopullista alasajoa omien politiikkojemme toimesta. 

Kun talous kasvaa kuihtuessaan velkaelvytyksellä, poliittinen eu-eliitti kiristää vyötä ja leikkauslistoja. Koska palvelut eivät enää ole vaaterissa resursseihin nähden, tiivistetään ja yhdistellään kuntia.  Kuvitellaan, että suuremmat yksiköt vähentävät kuluja. Sotepalvelujen yksityistämisellä kuviteltiin säästettävän miljardeja. Miten kävi ? Kuka voitti ?
Kaikki hävisivät, eniten kaikkein vähäväkisimmät.

Kuntaliitoksien tahti on vain kiihtynyt.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja huoltoyhteiskunta syntyi pitkälti vuosikymmenien ajan vasen laita edellä. Puolueet lisäsivät kilpaa palveluja vaali vaalilta yli kansantalouden resurssien.

Puoluevalta ja perustuslaillinen kansanvalta ja demokratia ovat eri asia.
Keskitetyn puoluevallan näennäisdemokratia ja ”tasa-arvo” toimivat yhdenmukaistamalla kaikkiin kuntiin samat palvelut, virat ja organisaatiot, oli sitten tarvetta tai ei. 
Valtion osuutta on nostettu tarvittaessa 90% - 98 % uusien virkojen perustamiseksi.

Mutta milloinkas eduskunnassa olisi ollut taloudellista tai kansantaloudellista osaamista ?
Juha Sipilä teki täyskäännöksen ja nousi sitten ruoskineen ja kikysopimuksineen todelliseksi kansan kurittajaksi pitkäaikaisesta poliittisesta kurimuksesta, johon eu-politiikka oli maan johtanut. Vaalitappion jälkeen Alkion perillisten rivit ovat hajallaan ja kansantalouden pelastusta ei ole edes näköpiirissä.

Enemmistö kansasta vastustaa pakkoliitoksia.
Kuntien yhdistäminen ei ratkaise talouden kestävyysvajetta, kun Suomen maaseutu on tyhjennetty ja teollisuustyöt digitalisaation ja automaation seurauksena loppumassa. Massatyöttömyyttä eivät mitkään vaalilupaukset muuksi muuta.

Kenellä Suomessa on päätösvalta ?
Perustuslain mukaan se on kansalla. 
Kun puolueet tekivät jo -60 luvulla vallankaappuksen ja siirisvät sitten -90 luvulla päätösvallan Brysselliin, suomen kansalaisella ei enää ole perustuslain suojaamia kansalais - ja perusoikeuksia.
Se, onko kansalaisen päätösvalta elämisen edellytyksistä lähellä vai kaukana, omassa vai vieraassa maassa muiden käsissä, on oikeusvaltiota leikkivän Suomen musta aukko. 
Siihen mustaan aukkoon hävisi ensin Suomen perustuslaki. Kun päätösvalta ei enää ole Suomessa, on kansanvalta mitätöity.

Kun luottamus puoluedemokratiaan on jo mennyt, edessä on myös julkishallinnon ja kansanvaltaisuuden perusteiden muistaminen: -kunnallisella itsehallinnolla on ollut yli 100- vuotiset perinteet ja sillä tulee olemaan laajassa, harvaan asutussa maassa ratkaiseva merkitys kansan hyvinvoinnin palauttamisen kannalta.

Puoluevalta on kansanvallan pitkään jatkunutta varkautta.
Kun hallitus vatvoo byrokratian vähentämistä, tulojen – ja menojen tasapainoa, arvotus tapahtuu oman aseman – ja vallan näkökulmista, ei kansanvallan näkökulmista. Paikallishallinnon keskittäminen 70-150 kuntaan lisää poliittista ja järjestöjen valtaa kansanvallan kustannuksella sekä lisää byrokratiaa.

Samaan aikaan Suomi on eläköitymässä.
Eläköitymisen yhteydessä olisi hyvä hoitaa rakenteita. 
Ongelma ratkeaa itsestään 10-15 vuodessa, kansanvalta toimii ja pakkoa ei tarvitse käyttää. Kuntien itsehallinnon ja kansanvallan näkökulmista ei todellakaan pitäisi olla vaikeaa laajentaa kunnan yleistä toimialaa  ja kaventaa erityistoimivaltaa.

Suomi on harvaan asuttu maa.
Maa asuttuna vai riisuttuna on ikuisuuskysymys, jota politiikot mutustelevat, samalla kun muuttovirta kasvukeskuksiin kiihtyy. Kun vastassa on 50 000 asukkaan kehittämistarpeet ja pienen 500 asukkaan kylän kehittäminen, selvää kumpi häviää.

Pienten kuntien ja suurkaupunkien asukkaat eivät ole tasa-arvoisia, edes kunnissa koulujen oppilasmäärä ei ole tasa-arvoasia, vaan leikkaus, - ja lakkautusperuste.

Puolueitten keskitysvalta on johtanut maan poliittiseen ja hallinnolliseen kriisiin, sekä romuttanut terveen kansantalouden mahdollisuudet. Ilman perustuslakituomioistuinta kansalaisten oikeusturva on pettänyt


PS !

KHO otti kantaa kunnallisen itsehallinnon 
perustuslainsuojaan

"Korkein hallinto-oikeus (KHO) on tiettävästi ensimmäisen kerran ottanut kantaa kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojaan vuosikirjaratkaisussaan 2014:144. Kysymys oli siitä, oliko valtioneuvoston päätös, jolla kunta oli velvoitettu perusterveydenhuollon yhteistoimintaan toisen kunnan kanssa, lainvastainen.
.....
"Käytännössä eduskunnan perustuslakivaliokunnasta on muodostunut ylin auktoriteetti lakien perustuslainmukaisuuden arvioijana. Valiokunnan tehtävänä on antaa lausunto sen käsiteltäväksi saatettujen lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta (perustuslain 74 §). Nyt korkein hallinto-oikeus on joutunut arvioimaan valtioneuvoston päätöksen laillisuutta asiassa, johon perustuslakivaliokunta oli lakia säätäessään ottanut nimenomaisesti kantaa. Päätöksessään KHO ei ole tehnyt mitään uusia linjauksia, vaan on todennut valtioneuvoston päätöksen olevan perustuslakivaliokunnan aikanaan lakia säädettäessä ottaman kannan vastainen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti