Avohakkuut pannaan

Taistelu metsistä Suomessa pahenee.

Ilmastomuutospaniikissa faktat hukkuvat, samalla kun uusia puunpolttolaitoksia ja sellutehtaita syntyy kuin sieniä sateella. Suomalainen puuhun perustuva biotalous on noussut ontuville puujaloille.

Olisiko aika pelastaa ilmasto ja kansantalous vientiteollisuuden päättömältä keppihevoselta ?

Avohakkuut pannaan

Metsien tehoviljelijät väittävät, että hoidetussa metsässä biomassaa ja sen tuotantoa on enemmän kuin luonnonmetsässä. Tehoviljelijän perspektiivi on 100 vuotta. Puu ei sen jälkeen mukamas enää kasva.

Tämän tehoviljelyolettamuksen seurauksena on unohdettu ja tuhottu luonnon monimuotoisuus ja eliölajit.

Suomalainen metsätalous on ollut vuosikymmeniä tehoviljelyn suljettu ja metsäteollisuuden ehdoilla toimiva

valtiovallan suojeluksessa oleva pyhä korporaatio. Talousmetsiä on uudistettu vuosittain avohakkuilla ja unohdettu luonnontalouden faktat.

Tehometsänhoitoon kuuluu harvennukset, joissa muutamille harvoille jätetään tilaa kasvaa nopeasti

suuremmiksi, jolloin koko ja kiintokuutiomäärä kasvaa. Tästä saadaan tehoviljelyn tuotto.

Entäs kun metsä jätetään harventamatta ja hoitamatta ?

Tehoviljelijän mielestä tällainen metsä on vajaatuottoinen.

Hoitamattomuus johtaa sekametsäisyyteen.

Kun luonto saa itse optimoida, kaikelle kasvulle otollinen tila tulee tehokkaasti käytetyksi.

Luonnon biomassan optimointi on paljon tehokkaampaa kuin ihmisen kymmenen – parinkymmenen vuoden välein tehty optimointi. Ts. riukumetsän kiintokuutiomäärä on samaa luokkaa tai jopa isompi kuin hoidetun metsän. Tosin riukuja kukaan ei edes laske kiintokuutioiksi, sillä relaskoopin  hahlossa ne jäävät liian pieniksi. Kuutioita on paljon, samoin kuin yli kymmenkertainen määrä runkoja.

Suomen metsät on jo hävitetty.

Suomen metsien keski-ikä on enää 50-60 vuotta ja Etelä-Suomessa n. 40 vuotta.

Jäljellä on tehometsätalouden parin kolmen puulajin puupeltoja, josta muu metsän elämä katoaa kiihtyvää vauhtia. Onneksi syvempi metsäkeskustelu on jo alkamassa ilmastomuutoksen ja hiilinielujen pakottamana.

Ilmastomuutoksen ja hiilinielujen viralliset totuudet perustuvat vieläkin puutteellisiin olettamuksiin.

Metsä on orgaanisen aineen tehdas. Puiden lehtien ja neulasten määrä on todennäköisesti metsän kasvun merkittävin tekijä.

Kun metsä uudistetaan avohakkuilla, sen tuotto on aluksi nolla, koska vihreys on vähissä.

Jatkuvassa kasvatuksessakin puuta syntyy monta kertaa enemmän.

Jatkuva kasvatus oli vuosikymmeniä täysin pannassa, koska metsäkoneet on suunniteltu avohakkuita varten. Mutta jatkuva kasvatuskaan ei vielä takaa metsiin riittävän lahopuun määrää.

Avohakkuissa metsän sisältämä hiili palautuu nopeasti ilmakehään.

IPCC ja metsäteollisuus eivät ole lainkaan huomioineet, että kun avohakkuita tehdään vanhaan metsään, niin metsän kyky ylläpitää biomassaa laskee sadoista tonneista per hehtaari kymmeniin tonneihin per hehtaari.

Se tarkoittaa, että metsästä pitäisi korjata sato 10 kertaa, ennen kuin voidaan räknätä metsän kaadon olevan hiilineutraali.

Jos verrataan puun hiilineutraalisuutta vaikka kivihiilen polttamiseen, se tarkoittaa, että esim. 40 vuoden välein tehtyjä kaatoja talousmetsässä tulisi hyödyntää vähintään 400 vuotta.

Maakaasun polttamisen vertailussa metsää pitäisi hyödyntää teollisesti tuhansia vuosia, ennen kuin se muuttuu hiilineutraaliksi.

Puusta jalostetut liikenteen biopolttoaineet ovat silmänkääntötemppu ja pahentavat ilmastomuutosta.

Hyvä muistaa, että Suomen pelloilla on 4-5 ydinvoimalan verran biokaasua ruokatuotantoa vaarantamatta.

Tehometsätalous ja tehomaatalous ovat maaperän biomassan ryöstökäyttöä seurauksista välittämättä.

Tiedetään, että musta multa ja pohjavedet ovat ehtymässä laajan tehomaatalouden seurauksena kaikkialla maailmassa.

Lannoitteet sekä metsässä, että pelloilla ovat myrkkyä maaperän orgaaniselle ainekselle. Vaikka ne hetkellisesti pelastavat satoja ja tuottoja, niin ne pitkällä aikavälillä pahentavat maaperän eroosiota.

On selvää, että myös Suomessa sadan vuoden tehoviljely ja hakkuut ovat tuhonneet maaperää ja maaperän kyky ylläpitää metsää laskee oleellisesti.

Jokainen taloudellisesti hyödynnetty puu vie ravinteita ja köyhdyttää koko metsän ekosysteemiä.

Entäs soitten metsittäminen ?

Turve kertyy satoja tai tuhansia vuosia ja se voi nostaa hiilen määrän pohjoisissakin luonnonmetsissä yli 300 tonniin per hehtaari. Kun vanha metsä turvemailla ojitetaan ja otetaan talousmetsäksi, niin turve alkaa saman tien hajoamaan ja vapauttamaan hiiltä. Hiilinielu voi pudota 300 tonnista 70 tonniin per hehtaari.

Suomi on jo hävittänyt metsänsä.

Kunnon rakennuspuuta on enää kansallispuistoissa.

Rakennuksissa puu säilyy ehkä keskimäärin 50 vuotta.

Sen sijaan luonnollisen loppunsa saanut puuvanhus voi elää jopa 1000 vuotta ja ja sen lahoaminen yli sata vuotta.

Ts., jopa rakennuksiin varastoituneen hiilen kierto on paljon nopeampaa kuin lahoamisen kautta tapahtuva hiilen kierto. Suurin osa rakennuspuiksi jätetystä biomassasta hajoaa nopeasti energian polttojätteeksi.

Talousmetsä uudistuu hakkuilla ja luonnonmetsä luonnon toimesta 

Talousmetsä sitoo hiiltä 25-50 tonnia per hehtaari.

Luonnon metsä sitoo hiiltä 200-300 tonnia per hehtaari.

Sademetsät ovat maapallon keuhkot.

Niillä on valtava merkitys tropiikissa ilman viilentäjänä. Puut haihduttavat vettä, johon tarvitaan paljon energiaa. Haihtumiseen kulunut energia kohoaa jopa kilometrien korkeuksiin, jossa se vapautuu vesihöyryn tiivistyessä pilviksi. Pilvistä energia säteilee melko esteettä avaruuteen ja vesi sataa takaisin maahan.

Sademetsien hävitys nostaa lämpötilaa ja on osaltaan kiihdyttämässä ilmastomuutosta.

Onneksi nyt on syntymässä ympäristötietoisin sukupolvi.

Meidän vanhempien olisi hyvä herätä virtuaalitodellisuudesta ja palauttaa kadotettu luontoyhteys.