tiistai 19. maaliskuuta 2019

Puoluevallasta kansanvaltaan




Eduskuntavaalit lähestyvät.
Suomen kansanvalta on enää demokratian irvikuva.
Vaalit tympäisevät, - olipa vaalitulos mikä tahansa mikään ei muutu, jos yhteiskunnan rakenteita ei muuteta.

Suomi on enää globaalikapitalistisen EU:n yksi syrjäinen maakunta.
Kansanvalta tuhottiin jo 60-luvulla, kun puolueet syrjäyttivät kansanvallan ja tekivät vallankaappauksen vastoin Suomen perustuslakia.
Puolueet ovat korottaneet puoluetukea säännöllisesti valtion budjetista vain itselleen, - istuville eduskuntapuolueille. Uusilla tulokkailla ei ole koskaan ollut läpimurtoa ilman populistisia
julkisuuden naamakuvia.

Demokratian tilalle globaalikapitalistinen yhtiövalta  ?
EU:n yhtiövaltaan perustuva liikesalaisuuksien ehdoton koskemattomuus on kapitalismin perustavanlaatuinen toimintaedellytys. 
Se on johtanut yhteiskunnan täydelliseen  läpinäkymättömyyteen. 
Julkisuuslaki ei koske valtion, eikä edes kuntien omia tytäryhtiöitä.
Jo vuosikymmeniä velkavetoisen maan vaihtoehdot on saneltu kulisseissa, ja päätökset tekee se/ne, jolla/joilla on eniten rahaa kustantaa mammuttimaiset vaalituet puolueille tai niitten yksittäisille ”ostettaville” kansanedustajille.

Yhteiskunnan läpinäkyvyys ja avoimuus on demokraattisen päätöksenteon elinehto:
-aidon demokratian varmistamiseksi koko puoluejärjestelmä pitäisi lakkauttaa ja kaikki tuki poliittisille järjestöille lopettaa kokonaan.
Äänestykset voisi suorittaa verkossa ja kaikille ehdokkaille pitäisi taata tasapuolisesti oikeudet osallistua samalta maaliviivalta. 
Sen jälkeen valtamediaan suurimmalla rahalla naamansa maksaneet eivät enää olisi etulyöntiasemassa, kun kaikilla ehdokkailla olisi edes samat lähtökohdat.

Myös tutkijat ovat huolestuneet Suomen poliittisesta järjestelmäkriisistä.
Äänestyspakkoakin on ehdotettu ratkaisuksi kansan laimeaan kiinnostukseen.
Suoran kansanvallan vaatijoihin poliittinen eliitti on vielä tekopyhästi myötätuntoinen, 
koska varteenotettavaa uhkaa nykymenolle ei vielä ole.
Ainoastaan suorat kansanäänestykset ovat vallanpitäjille arveluttavia, koska silloin paljastuisi keisarin uudet vaatteet; 
- nykyinen vallankäyttö, jolla ei ole takanaan kansan laaja tukea, eikä tahtotilaa.

Suomi on keskitetyn vallankäytön ja ikuisvaltaa käyttävien puoluepamppujen paratiisi.
Monet kansanedustajat ovat kuluttaneet eduskunnan lehtereitä 30 - 40 vuotta.
Sama henkilö voi olla europarlamentissa, eduskunnassa, maakuntavaltuustossa, kunnanvaltuustossa, sekä isojen yhtiöitten hallituksessa. Ilman oikeusvaltion periaatteita jääviyskysymyksistä ei ole tehty edes ongelmaa. Suomalainen ”maan tapa” perustuu korruptioon ja hyvävelijärjestöihin.

Edessä on jälleen rahavaalit,  eduskuntavaalit 2019.
Viime eduskuntavaalien 2015 yksityiset vaalibudjetit olivat mittavat.
Iltalehti selvitti, ketkä käyttivät eniten rahaa kamppanjointiin /


50 suurinta kampanjaa 2015

Ehdokas
Vaalirahoitus euroissa
Carl Haglund, RKP
129 967
Olavi Ala\-Nissilä, keskusta
108 649
Jukka Kopra, kokoomus
103 753
Eero Lehti, kokoomus
98 993
Eero Suutari, kokoomus
98 928
Kai Mykkänen, kokoomus
92 974
Antti Kurvinen, keskusta
89 539
Antti Häkkänen, kokoomus
82 935
Arto Satonen, kokoomus
79 717
Sanni Grahn\-Laasonen, kokoomus
77 409
Antti Rinne, SDP
77 080
Ben Zyskowicz, kokoomus
76 627
Harry Harkimo, kokoomus
76 045
Ilkka Viljanen, kokoomus
72 481
Markku Eestilä, kokoomus
70 970
Timo Heinonen, kokoomus
69 654
Antti Rantakangas, keskusta
69 430
Paula Risikko, kokoomus
68 712
Pauli Kiuru, kokoomus
68 112
Susanna Koski, kokoomus
67 901
Annika Saarikko, keskusta
67 453
Mika Lintilä, keskusta
66 444
Katri Kulmuni, keskusta
66 105
Pekka Ravi, kokoomus
64 368
Hannu Hoskonen, keskusta
64 198
Lasse Hautala, keskusta
63 170
Esko Kiviranta, keskusta
62 478
Eero Reijonen, keskusta
61 886
Elina Lepomäki, kokoomus
61 373
Alexander Stubb, kokoomus
60 344
Martti Talja, keskusta
60 296
Ilkka Kanerva, kokoomus
58 942
Mikko Savola, keskusta
58 697
Hannakaisa Heikkinen, keskusta
58 311
Kalle Jokinen, kokoomus
58 276
Kauko Juhantalo, keskusta
57 740
Marcus Rantala, RKP
56 987
Joakim Strand, RKP
56 929
Juha Pylväs, keskusta
56 895
Olli Rehn, keskusta
55 847
Mikael Palola, kokoomus
54 800
Eija Nivala, keskusta
54 789
Pasi Kivisaari, keskusta
54 577
Antti Lindtman, SDP
53 251
Katja Hänninen, vasemmistoliitto
52 622
Petri Neittaanmäki, keskusta
51 300
Petteri Orpo, kokoomus
51 038
Eero Heinäluoma, SDP
50 931
Wille Rydman, kokoomus
50 892
Anna\-Maja Henriksson, RKP
50 736

Samaan aikaan budjettivaroista on maksettu puoluetukea n. 40 miljoonaa vuodessa…
Eipä ihme, että tuloerot ovat räjähtäneet ja kansan luottamus parlamentaariseen rahavaltaan romahtanut…



Uneksin jo -80 luvulla suorasta demokratiasta, kansanvallasta ilman puolueita.
Tuo unelma on entistä etäisempi, mutta entistä akuutimpi, kun päätösvalta on Brysselissä.
Siitä huolimatta kannattaa muistaa kansanvallan 20 keskeistä vajetta, josta edesmennyt Multian koulutoimenjohtaja Heikki Reunanen kirjoitteli jo 80- luvulla ja muistutti uudestaan 20.5.2003 Ksml:ssa:


Kaksikymmentä kansanvallan vajetta

 1. Pääkaupunki, ministeriöt ja niiden henkilöstö vastustavat maakunta- ja kuntatasolle ulottuvan yhtenäisen julkishallinnon suunnittelua ja toteuttamista.

2. Lääninhallitukset, niiden sijaintikaupungit ja henkilöstö vastustavat läänien lakkauttamista.

3. Puolueet vastustavat niiden muista kansalaisjärjestöistä poikkeavien erityistukien ja edustusoikeuksiensa poistamista.

4. Poliittiset ideologiat kansanliikkeinä toimivat samoin kuin uskonnot, eikä kumpikaan ryhmä vallan käyttäjänä ole suosinut alue- ja asukasvaltaista hallintoa.

5. Alueellisen tasapainottomuuden ja eriarvoisuuden varsinainen aiheuttaja on puoluejärjestelmä.

6. Puoluejärjestelmä hajauttaa äänet niin, että vaalipiiri suurinta kuntaa lukuun ottamatta muut kunnat eivät yleensä saa omaa edustustaan valtion hallintoelimiin.

7. Julkishallinnon tehtävänä on turvata kansalaisten perusoikeudet.  Tehtävän hoitaisivat paremmin alue- kuin puolue-edustajat, kun työmarkkinoiden edunvalvonta jo on etujärjestöillä.

8. kansanedustajan työ olisi haastavampaa ja aidompaa, jos hän perustaisi ratkaisunsa vain omaantuntoonsa ja voimassa oleviin lakeihin, jolloin eduskunnan päätös joka asiassa olisi vapaasti syntyvän enemmistön tahtoma.

9. Julkishallinnon on järjestettävä ja ylläpidettävä toimiva infrastruktuuri, lasten päivähoito, peruskoukutus, perusterveydenhoito sekä sosiaali- ja vanhustenhuolto kaikille asukkaille näiden ideologisista ja uskonnollisista suuntautumista riippumatta.

10. Julkishallintomme ylläpitää puoluerajoja, vaikka todella tärkeissä asioissa on kuitenkin toimittava näiden rajojen yli ja niistä välittämättä.

11. Puolueiden ja ”poliitikkojen” valtakilpailu kuluttaa suuren osan niistä voimavaroista, jotka kaikki tarvittaisiin yhteisvastuulliseen kansan hyvinvoinnin turvaamiseen.

12. Puolueiden vastakkainasettelu hallitus- ja oppositioryhmiin koko vaalikauden ajaksi saa valtakilpailun takia opposition toimimaan itsekkäästi, ei kansan, vaan puoleen etuja ajatellen.

13. Parlamentarismi toimii ilman pysyvää oppositiotakin. Oppositio syntyy tarvittaessa, ja silloin kun hallitus ei enää nauti eduskunnan enemmistön luottamusta, sen on erottava.

14. Kuntien ja maakuntien alue-edustus yhteisessä julkishallinnossa turvaisi kansalaisten perusoikeudet paremmin ja tasa-puolisemmin kuin kunnallinen itsehallinto.

15. Alue-edustus on suoraa edustuksellista kansanvaltaa.  Puolueiden kautta kanavoitu edustus on ehdollistettua ja välillisesti edustuksellista kansanvaltaa.

16. Maan pitäminen nykyistä tasaisemmin asuttuna lisää työmahdollisuuksia, vähentää sosiaalimenoja ja asumiskustannuksia sekä edistää alueellista tasa-arvoisuutta.

17. Kansalaisten tulisi saada kuntatasolla edustaa asuinaluettaan, maakuntatasolla kuntaansa ja valtakunnan tasolla omaa maakuntaansa.

18. Kansa tarvitsee vallankäyttöönsä valitsemansa edustajat hoitamaan yhteisiä asioita, mutta se ei tarvitse vain valtaan pääsyä varten perustettuja puolueita eikä edustustehtäviä ammattinaan hoitavia poliitikkoja.

19. Eduskuntavaalit nykyisellään muistuttavat suuria joukkuekilpailuja, joiden voittajaehdokkaille, joiden etsitään tukijoita ja äänestäjiä suurin kustannuksin.  Alue-edustajat voitaisiin valita järjestödemokratian tavoin, ilman vaalipuheita ja rahoitusepäselvyyksiä.


20. Hallintojärjestelmän muutoksista saavat päättää vain puolue-edustajat, ja puolueethan ovat luoneet nykyjärjestelmän niille parhaiten sopivaksi.


Puoluevallasta kansanvaltaan
Brysselin vallasta tasavaltaan 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti