Linkolan eloonjäämisoppi

Pentti Linkola esitti oman tavoiteohjelmansa ihmisen ja maapallon pelastamiseksi vihreille jo Turun kokouksessa 1986.

Miten kävi ? 

Tavoiteohjelma sai tyrmistyneen ja hyökkäävän vastaanoton. Linkola määriteltiin ekofasistiksi. 

Entäs nykyinen virallinen uusliberalistinen globaalikapitalismi ?

Eikö se ole raainta ekoterrorismia ja ryöstötaloutta heikoimman ehdoilla ?  Kauanko sillä on aikaa ?

On selvää, että rajattoman vapauden jälkeen edessä on ankara säännöstelytalous.

Säännöstelytaloudessa ei enää demokraattiset pelisäännöt päde.

Miten ilmastomuutoksesta ja luonnonvarojen ehtymisestä selvitään ?  Edessä on nopeita muutoksia.

Linkolan tavoitteohjelman ydinajatuksena oli ihmislajin ja luonnon pelastaminen. Tavoite edellyttäisi rankkoja toimenpiteitä kehityksen pysäyttämiseksi ja paluuksi taaksepäin.

Linkolan eloonjäämisopin kulmakiviä oli väestönkasvun hillitseminen, uuden teknologian hylkääminen ja paluu maatalousvaltaiseen pienyrittäjyyteen.

Maapallon kohtalonkysymys olisi käyttöön saatavan energian määrä ja hinta.

” Mitä enemmän ja mitä halvempaa energia on, sitä nopeampi on loppu ”

Ekologisen yhteiskunnan voimanlähteenä on ihmisen ja hevosen lihasenergia.

Vaatimukset ovat kovia, mutta välttämättömiä :

Suomen väkiluku on pudotettava miljoonan ja sadantuhannen välille syntyvyyttä säännöstelemällä.

Elintarvikkeitten tuonti ja vienti on kiellettävä.  

Suomesta on tehtävä omavarainen maa.

Sähkö on tuotettava kotimaisella vesivoimalla ja oman maan polttopuilla.

Mainos- ja näyteikkunavalot on  kiellettävä. Taajamien ulkovalaisu sallittaisiin kerrostaloalueilla kello 24 saakka.

Yksityisautoilu olisi lakkautettava. Niitä käytettäisiin pelkästään takseina vuosisatojen ajan.

Yli 60 – vuotiaille sallittaisiin mopedi.

Kaikki tavaranvalmistus muutettaisiin luvanvaraiseksi ja supistettaisiin sadasosaan nykyisestä tai vieläkin rajummin.

Monet teollisuuden alat loppuisivat ja yritykset muuttuisivat perheyrityksiksi.

Ammattiyhdistystoiminta lakkautettaisiin.

”Vihreä yhteiskunta ei korostaisi taloudellista turvallisuutta ihmisestä itsestään riippumatta.”

Sosiaaliturvaa ei olisi tai se ei suosisi heikkoutta, eikä laiskuutta.

Raha korvattaisiin mahdollisimman pitkälle tavaran ja palvelujen vaihtokaupalla.

Koulussa nuoria kasvatettaisiin opiskelemaan ihmisen tragediaa : ” ihminen liian etevänä oliona maapallolla joutuu pakosta elämään siivet leikattuina, on luovuttava monista mielihaluista, pitkälti myös yksilönvapaudesta, jotta elämä voisi jatkua. ”

Linkolan mukaan ainoa keino päästä ihanneyhteiskuntaan olisi väkivalta – 

elämän pelastamiseksi kaikki keinot ovat luvallisia; on parempi, että osa kuolee, kuin että kaikki kuolevat.

Ohjelmassa Linkola painotti kuitenkin rauhanomaisia keinoja ja teki kompromissin sovinnaiselle ajattelulle.

Linkolan tarkoitus oli esittää ohjelmaehdotus vihreiden Tampereen kokoukselle 27.9.1986, mutta Helsingin Sanomat julkisti ohjelman pääpiirteet jo elokuun alussa.

Linkola joutui myrskyn silmään. Vihreiden enemmistö tuomitsi ohjelman ja sanoutui siitä irti.

Eloonjäämisyhteiskunta olisi pakkoyhteiskunta, joka tähtäsi poliisivoimin tiukasti säädeltyyn, äärimmäisen niukasti elävään talonpoikaisyhteisöön.

Linkola sai ekofasistin leiman.

Linkolan mielestä asia oli juuri päinvastoin.

Eloonjäämisohjelma lisäisi humaanisuutta, koska vihreässä yhteiskunnassa on tarpeellista ja hyödyllistä työtä kaikille.

Omassa tiedotustilaisuudessaan Linkola toivoi tuomitsijoiltaan malttia harkita asiaa kokonaisvaltaisesti. ” Jos joku esittää mallin, jonka avulla me jäämme eloon tuhansiksi vuosiksi, sitä pitää miettiä tarkkaan .”

Linkolan tavoiteohjelma elämän pelastamiseksi on jäänyt suomalaiseen kulttuurihistoriaan.

Eloonjäämispolitiikaksi se ei ole vielä muuttunut, vaikka siinä on jo selkeät säännöstelytalouden periaatteet.

Linkola on täysin oikeassa, että rajaton halpa energia mahdollistaa hirmuisen tuotannon ja ylikulutuksen.  

Energiakysymys sinänsä ei koskaan kykene ratkaisemaan nykyisen ylikulutustason propblematiikkaa. Nykyinen pörssikeinotteluun perustuva ylikansallinen globaalikapitalismi on elämän jatkumisen suurin uhka.

Energiakysymystä tärkeämpi askel on askel kohti hallittua säännöstelytaloutta. 

Se tarkoittaa jatkuvaan kasvuun perustuvan mandran, velkarahan ja globaalikapitalismin hylkäämistä. 

Naivissa globaalikapitalismin uskossa Suomen vihreät marssivat ensimmäisinä EU:hun ja muuttuivat kokoomuksen apupuolueeksi. Suomen vihreä liike on nyt kasvon ja näkymätön. 

Onko toivoa ?

Linkola ilmoitti viime kesänä Helsingin Sanomissa, että kaikki on nyt sanottu.  

Hän ei enää usko ihmisen mahdollisuuksiin.

Elämme nyt läntisen teknis-taloudellisen kulttuurin ja ekosysteemien armotonta romahdusvaihetta:

Nykyinen rahajärjestelmä on kupla. 

Globaalin finanssimaailman yhteyttä reaalitalouteen tai kestäviin luonnon resursseihin ei ole.

Elämme Suomessa neljän maapallon luonnonvarojen kulutusvauhdilla.

Pari prosenttia maailman rahaeliittiä omistaa yhtä paljon kuin koko muu maailma yhteensä.

Hirvittävää kansakuntien epätasa-arvoa ylläpidetään entistä massiivisemmalla aseistuksella.

Kasvavien hiilidioksidipäästöjen seurauksena meret ja maa happamoituvat.

Ratkaistavana on valtava globaali saasteongelma.

Kauanko meillä on aikaa kääntää kehityksen suuntaa ?

Mikä meiltä puuttuu, mitä nyt tarvitsemme ?